Miksi jotkut pösilöt huitovat ampiaisia tai juoksevat ja pomppivat kuin mielipuolet kun sellainen tulee lähelle?
Nehän tulevat vain agressiivisemmaksi tuollaisesta hosumisesta. Ampainen ei tee mitään jos on rauhallisesti paikallaan. Ja jos oikein ahdistaa voi kävellä paikalta pois, ei ne kauhean kauas jaksa perässä seurata.
Kommentit (66)
En huido, mutta juoksen kyllä karkuun ja monesti saatan kiljahtaakin. En voi pelolle ja reaktiolleni mitään. Kyllä itseänikin tämä hävettää. Jos vain kävelee, niin ampiaiset seuraa.
Hei, ja eikös pieni juoksupyrähdys silloin tällöin tee kunnolle hyvää! ;)
kun se kököttää huulellasi niin palataan asiaan
Ei ole pistänyt yksikään, vaikka vaatteella on huitaistu pois jos tulevat liian lähellä. Ovat kai vähän sekaisin.
Omasta lähipiiristä tullut sellainen käsitys, että tyhmät ja yksinkertaiset ihmiset kirkuvat ja huitovat, ne ketkä ovat jääneet elämässä lähihoitaja / huoltoaseman kassa -tasolle.
Ei sillä, alan kääntymään sen puoleen, että tuo huitominen ja kiljuminen voisi olla ihan toimiva ratkaisu... Minä pysyn rauhallisena ampiaisten keskellä, mutta silti minä saan pistoja ihan joka kesä. Tänä kesänä seisoin vain paikoillani enkä edes huomannut koko ampiaista, mutta niin vain sain pistoksen selkääni. Noita idiootti huitojia ei ole käsittääkseni koskaan pistänyt ampiainen...
Niin että se ampiainen jotenkin tietää, että en minä siinä häntä kohden hyökkää vaan se on ihan vain vahinko, jos satun häneen kyynärpäälläni tai otsallani osumaan?
Kaippa se on joku fysologinen tarve. Itse en koe missään tarvetta kiljua en ampiaisten enkä esim. Lintsin välineessä. Tyttäreni taas kiljuu noista samoista asioista kurkku suorana. Ärsyttää välillä kun itse ei ei ymmärrä ko. tarvetta mitenkään.
Huidon, koska haluan sen pois. Eikä mua ole koskaan pistänyt ampiainen, aina ne lentää muualle kun sen ilmaisee niille riittävän selkeällä huitaisuliikkeellä. Paskapuhetta että paikoilleen pitäisi jähmettyä.
Vierailija kirjoitti:
Kaippa se on joku fysologinen tarve. Itse en koe missään tarvetta kiljua en ampiaisten enkä esim. Lintsin välineessä. Tyttäreni taas kiljuu noista samoista asioista kurkku suorana. Ärsyttää välillä kun itse ei ei ymmärrä ko. tarvetta mitenkään.
Jäin viekä mietimään voiko liittyä siihen, että itse olen rationalineen ja tiedän että tuosta kiljumisesta ja pakoon juoksusta ei ole mitään hyöty. Toisaalta taas olen estoinen ja pidän nolona kiljumista ja sen mukanaan tuomaa huomiota. Tyttöni on enemmän tunneihminen ja tietysti lapset eivät ole samalla tavalla estoisia kuin aikuiset.
Vierailija kirjoitti:
On niin söpön tyttömäistä pelätä kaikkia ötököitä ja kiljuen yrittää saada sympatiaa (joltain mieheltä). Flirttailun/tyrkkyyden muoto.
Ikävää, että joudut noin mieheltä kerjäämään ja flirttailemaan.
Ei pidä huitoa, vaan olla paikallaan. Kyllä se joko lähtee menetettyään kiinnostuksensa tai sitten saa itse kauhusta sydänkohtauksen. Mutta ei koskaan saa huitoa!
En tiedä syytä moiseen, mutta näyttää idiootilta semmoinen käytös.
Yhdistän huutoon, huitomiseen ja juoksuun myös kiroilun. Hyvin on toiminut tähän asti, ei ole päässyt pistämään.
Minua on pistänyt, vaikka ihan rauhallisesti olen yrittänyt poistua paikalta. En uskalla enää ottaa pistoriskiä, koska minulla on astma, ja seuraava pisto voi aihteuttaa anafylaktisen shokin.
Mä ainakin koitan tappaa jokaisen ampiaisen jonka näen. Vihaan ampiaisia. Pistäköön vaan.
Koska pelkään ihan älyttömästi ampiaisia. Se on mun mielestä Suomen pelottavin eläin. Menen täysin irrationaaliseen paniikkiin. Johtunee siitä, että lapsuudessa mun parasta ystävää pisti ampiainen ja hän sairastui siitä vakavasti. Myös yksi tuttu on kuollut ampiaisten pistoihin (oli allerginen). Nämä on varmaan vaikuttaneet paljon lapsena muhun ja se pelko on jäänyt elämään (vaikka järjellisesti TIEDÄN miten toimia).
Hassuimman näköistä on kun mies kiljuu ja huitoo. Olin treffeillä viime viikonloppuna 42-vuotiaan miehen kanssa, oikein miehekkään näköinen, korkeasti koulutettu mies. Mutta pelkäsi hysteerisesti ampiaisia, ja myös sudenkorentoja. Hassun näköistä se oli, kun pitkä mies juoksee "HUI!!" huudahdellen pakoon jotain pikku ötököitä. Itse vaan rauhallisena katselin ja ajattelin että taitaa olla mulle vähän turhan arka mies tuo... Tosin voihan se olla että on joku yksittäinen fobia eikä muuten olekaan erityisen nössö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne tuikkaa, vaikka ihan hiljaa ja liikkumatta on.
No ei kyllä varmasti pistä ellet jotenkin uhkaa . Ei ne huvikseen myrkkyä tuhlaa.
Loppukesästä ampiaiset ovat kuningattarensa kuoleman jälkeen sekaisin ja pistävät helposti, vaikka et mitenkään uhkaisikaan niitä. Tai siis eivät ne ole sekaisin, niiden kuuluukin toimia juuri noin. Ne kuvittelevat "puolustavansa pesää", vaikka sitä ei enää ole - tai ehkä juuri siksi - ja tuhlaavat myrkkyä, koska niiden elämää ei tarvita enää mihinkään.
Minä en ennen pelännyt ampiaisia. Sitten isäni kuoli anafylaksitseen shokkiin ampiaisen piston takia, vaikka emme etukäteen tiennyt hänen olevan allerginen eikä aikaisemmista pistoksista ollut tullut sellaisia oireita.
Harva kuitenkaan on niin allerginen niille että kuolee pistoon. Karkuun voi juosta ja huitaistakin ilman kauheeta reppanashowta asiasta.
Mä en edes huomannut ampiaista, kun pisti kaulaan. Tilanne ei siis edeltänyt huitomista, pomppimista tai juoksentelua. Nykyisin harjoitan kaikkia edellä mainittuja.
Mulla täytyy olla hyvä tuuri, koska elinikänäni (42 vuotta) ei ole koskaan ampiainen pistänyt. Enkä edes yritä niitä väistää tai huitoa. Jos joku laskeutuu mun päälle, niin koitan olla liikkumatta ettei se pelästy ja pistä.