Antakaa nyt toimivia neuvoja laihtumiseen! :(

Ketokarppaus. Se poistaa karkinhimon.

Syö vähän. Todella vähän. Siinä se.

Syö vähemmän kuin kulutat. Onnistumisen tn on 100%.

Syömisen vähentäminen on paljon helpompaa kuin kulutuksen nostaminen.

Syö paljon hedelmiä, kasviksia ja hyvälaatuista lihaa (luomu) ja kalaa. Saat näistä paljon vitamiineja ja hivenaineita, joten mieliteot helpottavat. Älä lohduta itseäsi ruualla. Kun syöt, ajattele kyseisen ruuan vaikutusta elimistössäsi. Näin alat vähentää itsellesi haitallisia syömisiä. Punnitse itsesi viikottain tai muutamia kertoja viikossa, näet heti muutokset eikä tule ylläreitä. Laske alkuun kaloreita, jotta opit hahmottamaan oikean ruokamäärän. Kokeile, mitä tapahtuu 1600 - 1800 päiväannoksella. Jätä sokeri minimiin, jotta insuliini ei torppaa rasvanpolttoa. Kävele tunnin tai parin lenkkejä.

Karkkihiiri ei laihdu. Laihtumiseen kaikkein tehokkain ohje: älä syö. Ja ihme tapahtuu: paino laskee. Liikunnan merkitys laihdutksessaa vähäinen, toki sillä muut myönteiset terveysvaikutukSet. Poppakonsteja tai ihmediettejä ei tarvita: älä syö tai syö hyvin pieniä määriä niukkaenergistä ja terveellistä ruokaa. Ihan turha pelätä vitamiinipuutoksia ym. Sinunkaltaisen Paksukaisen. Vähennä syömistä ja makeat sokeri/rasvajutut kokonaan pois.

Mieti millaista ruokavaliota ja liikuntaa jaksaisit loppuelämäsi. Joillekin sopii esimerkiksi vähähiilihydraattinen ruokavalio, koska siinä syödään kalorimääräisesti enemmän kuin vähärasvaisessa ruokavaliossa, ja näin ollen sitä on helpompaa noudattaa. Tässä esimerkkiä:

Aamu: turkkilaista jugurttia, vehnäleseitä ja marjoja (tai vaikkapa itse tehtyä mysliä)

Lounas: feta-avokadosalaatti

Välipala: pähkinöitä, omenaa. Jos on kova nälkä, niin vaikka jotain juustoa lisäksi.

Päivällinen: paistettuja vihanneksia, kanafilettä, salaattia. Jos tarvitsee niin näkkäriä lisäksi.

Iltapala: Esim. sama kuin välipala

Noin söin aiemmin kun laihdutin. Nykyään syön enemmän hiilihydraatteja. Mutta aika monella meistä ne kilot ovat tulleet nimenomaan sokeriherkuista ja runsashiilihydraattisesta ruokavaliosta, joten kannattaa harkita sinnekin suunnalle muutosta. Minä pidän herkkupäivän kerran viikossa, ja tuolloin syön mitä huvittaa.

Kulutat sen mitä syöt, pössö!! Ihan tyhmä aloitus taas vaihteeksi...

Lopeta karkkien syöminen ja ala noudattaa kevyttä ruokavaliota, jonka energiatiheys on pieni. Syö säännällisin välein. Liiku. Todella helppoa ja hauskaa. Itse olen noudattanut tällaista ruokavaliota koko aikuisikäni, enkä ole kinä ollut laihdutuskuurilla. Välillä voi herkutella, mutta sillöä ei ole mitään vaikutusta painooni, koska palaan aina samaan ruokavalion. Painoa on lähes mahdotonta saada lisää, koska elimistö on sopeutunut tasaiseen energiansaantin, joka vastaa täysin kulutusta. Helppoa ja hauskaa ja sujuu kuin itsestään. Mistään ei tavitse kieltäytyä, jos mieli tekee. Pääasia on, että noudattaa samaa ruokavaliota koko ajan ja liikkuu saman veran koko ajan. Jos kuitenkin tykkää liian paljon makeasta ja rasvaisesta ruoasta, voi unohtaa koko jutun ja tyytyä osaansa.

Käy pyytämässä lääkäriltä Topiramaattia, taatusti paino laskee mutta lääke teki minusta ainakin "tyhmän" ja työkyvyttömän.

Minä olin samanlainen ja lopulta onnistuin. Laihtumiseen auttoi se, että otin töihin eväät; yhden banaanin, voileivät, vettä ja teetä.

Aamulla syön aamiaisen, milloin mitäkin. Illalla kotiin tultua syön lämpimän ruuan. Ja kyllä, joskus vedän suklaalevyn kokonaan, herkuttelen jäätelöllä, en ole kieltänyt itseltäni mitään. Liikuntakin on jäänyt vähiin, lähinnä koiran kanssa lenkkeilyyn.

Ihmettelen itsekin miten tämä on mahdollista, sillä en kärsi tästä yhtään. Joskus laihdutin 7 kg hirveän itsekurin ja tuskan kanssa, nyt paino putoaa kuin varkain.

Työpäivän aikana syön tosiaan vain banskun ja yleensä ne voileivät. Siinä salaisuuteni!

Itse tunnesyöjänä voin todeta, että ateriavinkit ja muut ruokailuohjeet ovat yhtä tyhjän kanssa, koska ongelma ei ole siinä, ettenkö tietäisi, miten kannattaa syödä. Ongelma on enemmän pään sisällä ja elämäntilanteessa. Kun on liikaa stressiä tai murheita, ja tilanteita joita on oppinut käsittelemään syömällä, tulee liian helposti palattua huonoihin tottumuksiin. Joku terapia tai keskustelukaveri varmaan auttaisi parhaiten. Esimerkiksi raskausaikana olen psytynyt syömään esimerkillisesti, koska motivaatio on ollut kova vauvan takia, ja myös neuvolan punnitukset ja tsemppaus ovat pitäneet motivaatiota yllä. 

Neuvoja kaivattaisiin täälläkin. Kolme viikkoa laihdutusta takana ja vituttaa kun mitään ei tapahdu. Viikon aikana pudotus 0 kg vaikka helvetti soikoon olen pitänyt kalorit 1000-1500 per vrk, en ainuttakaan makeaa juttua ole syönyt. Viikonloputkaan ei tunnu viikonlopulta kun syön vaan rahkaa ja ituja. Ihan oikeasti alkaa syömään naista pitemmän päälle tällainen. Okei olen saanut 3 viikon aikana n. 2 kg pois mutta tämä viimeisen viikon nollatulos itkettää.

Muutos kerrallaan. Ihan ekaksi ruokarytmi kuntoon. Jollekin sopii kolme ateriaa, toiselle viisi. Päätät, että opettelet syömään säännöllisesti kunnon ruokaa.

Kunnon ruoka on joko työpaikkaruokaa, itse tehtyä kotiruokaa, laadukasta ravintolaruokaa tai ns. parempaa einestä. Syömisen pitää olla nautinnollista, syöt rauhassa hyvää ruokaa ja keskityt syömiseen. Opettelet tunnistamaan kylläisyyden.

Kun tämä on hallussa, keskityt tunnepuoleen. Herkkua ottaessasi, kysy itseltäsi: Tarvitsenko tätä juuri nyt? Millainen olo tästä tulee? Miksi minulla on paha olo? Voisinko lohduttaa itseäni muilla tavoin.

Herkut kuuluvat elämään, mutteivät ole tunteidenhallintakeino. Leivo itse, jos haluat herkkuja olevan. Meillä on lähes aina itse tehtyjä leivonnaisia (helpoimmillaan kaurakeksejä). Mieliteko lähtee pienemmällä määrällä kuin kaupan vastaavissa, liekö syynä paremmat raaka-aineet.

Liikunta on mulla aika vähäistä, arkiliikkumista lasten kanssa. Mutta mitat ovat parin lapsen mutsille ihan ok,170/63.

Kunnon ruoka on mun mielestä painonhallinnan tärkein tekijä. Tsemppiä muutokseen!

Itsellä sama tilanne. Tai oikeastaan huonompi kun olen muutaman sentin lyhyempi ja muutaman kilon painavampi!

Huomaan että syön silloin paljon kun elämäni on stressaavaa. Myös kotini on hujan hajan silloin.

Minulla auttaa se että teen ns suursiivouksen, niin kotona kuin pään sisällä. Nyt olen viikonlopun aikana siivonnut ja karsinut tavaroita kaapeista. Kun ympärillä on siistiä on taas helpompi panostaa syömiseen.

Nyt olen miettinyt muutaman päivän pussikuuria että saa nesteet pois ja sitten koitan jatkaa Jutan go fat go tyyppisesti. Olen myös jojolaihduttaja joten usko tässä on jo mennyt että pysyvästi laihtuisin 😒 Olen nyt 34 vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Itse tunnesyöjänä voin todeta, että ateriavinkit ja muut ruokailuohjeet ovat yhtä tyhjän kanssa, koska ongelma ei ole siinä, ettenkö tietäisi, miten kannattaa syödä. Ongelma on enemmän pään sisällä ja elämäntilanteessa. Kun on liikaa stressiä tai murheita, ja tilanteita joita on oppinut käsittelemään syömällä, tulee liian helposti palattua huonoihin tottumuksiin. Joku terapia tai keskustelukaveri varmaan auttaisi parhaiten. Esimerkiksi raskausaikana olen psytynyt syömään esimerkillisesti, koska motivaatio on ollut kova vauvan takia, ja myös neuvolan punnitukset ja tsemppaus ovat pitäneet motivaatiota yllä. 

Voisin vielä lisätä tähän, että olen huomannut painon ja "murheiden" yhteyden esimerkiksi siinä, että olen laihtunut jonkin verran melkein kuin itsekseen ajanjaksoina, kun mulla on ollut säännöllisesti vanhemmille tarkoitettuja käyntejä erityslapseen liittyen. Siis sellaisia, että on päässyt juttelemaan lapsen asioiden lisäksi yleensä meidän perhe-elämästä ja jaksamisesta. 

Terapia? Sun ongelma tosiaan tuskin on ettet tiedä mitä on terveelliset elämäntavat vaan että sinulla ei ole jostain syystä halua noudattaa niitä: miksi syöminen on ainoa asia mikä auttaa mihinkään?

Kiitos vinkeistä ja vertaistuesta! Koen vaikeimpina asioina kiireen, joka estää panostamasta täysillä uusiin ruokailutottumuksiin, sekä taipumukseni syödä sekä iloon että suruun. Olen yrittänyt mm. sitä etten osta kotiin herkkuja, mutta pahimmillaan saatan sitten lähteä vaikka keskellä yötä ABC:n ruokakauppaan tai jotain vastaavaa. Mieliteko käy siis aivan hirveäksi. Sellainen "nyt en vaan syö, ajattelen jotain muuta" -tahdonvoima ei minulta yleensä onnistu. Kaiken lisäksi saisin mieheltäni kaiken mahdollisen tuen, sillä häneltä syömisen ja liikkumisen säätely onnistuu suorastaan helposti. Mutta silti en saa aikaan pysyviä muutoksia!

ap

Vierailija kirjoitti:

Neuvoja kaivattaisiin täälläkin. Kolme viikkoa laihdutusta takana ja vituttaa kun mitään ei tapahdu. Viikon aikana pudotus 0 kg vaikka helvetti soikoon olen pitänyt kalorit 1000-1500 per vrk, en ainuttakaan makeaa juttua ole syönyt. Viikonloputkaan ei tunnu viikonlopulta kun syön vaan rahkaa ja ituja. Ihan oikeasti alkaa syömään naista pitemmän päälle tällainen. Okei olen saanut 3 viikon aikana n. 2 kg pois mutta tämä viimeisen viikon nollatulos itkettää.

Kyllä muakin vituttais, jos söisin noin vähän. Taitaa syömisetkin olla huonoja (en toki tiedä, ethän niitä kertonut) mutta noihin kaloreihin ei kunnon ruokaa saa mahtumaan. Vähillä ja huonoilla syömisillä ei laihdu.

Minusta ongelmasi ydin saattaa olla nimenomaan stressaava elämäntilanne. Mitä, jos laihdutuksen sijaan keskittyisit ensisijassa rakentamaan arjestasi sellaista, että et olisi alituisen stressin vallassa?

Mikä elämässäsi stressaa? Mitkä tilanteet ovat niitä, jolloin sinun on vaikea noudattaa säännöllistä ja terveellistä syömistä? Missä tilanteissa ajaudut syömään tunteisiisi? Minusta nämä ovat niitä avainkysymyksiä sen sijaan, että mikä ruokavalio laihduttaisi parhaiten.

Uskon, että tiedät ainakin suurin piirtein, mikä on terveellistä, loppu on itse asiassa pelkkää määrien hienosäätöä. Itselläni auttoi ajoittain pidettävä ruokapäiväkirja ja säännöllinen punnitus (jokapäiväisen punnituksen väitetään auttavan painonpudotuksessa). Liikunnasta ei kannata ottaa stressiä, jos et sitä kerta kaikkiaan ehdi harrastamaan. Pääosa laihtumisesta on kiinni ruokavaliosta. 

Joku mainitsikin jo vhh:n mutta en lähtisi toteuttamaan sitä kuten hän. Kun vähentää hiilihydraatteja, on pakko lisätä rasvaa, reilusti. Rasvapolttoisena on helpompi vastustaa nopeita hiilareita, eli niitä sokeriherkkuja. Vastaukseni on siis LCHF. Itse olen ollut runsasrasvaisella vhh:lla kuutisen vuotta. Olo on hyvä ja kiloja karissut parisen kymmentä eikä yhtään ole tullut takaisin. Entiset mitat oli 166/90 ja nyt 166/69.

Mitään uuden omaksumista tämä ei ole varsinaisesti vaatinut, ainoastaan sen, että korvaa hiilarit rasvalla. Jättää viljatuotteet, riisit, sokerit, perunatkin pois, samoin rasvattomat lihat sekä rasvattomat maitotuotteet ja korvaa ne voilla, oliiviöljyllä, rasvaisella lihalla, täysrasvaisilla maitotuotteilla, kasviksilla, marjoilla. Syö kolmesti päivässä mahan täyteen. Ei ruokailua tarvitse koko ajan miettiä, syö kun tulee nälkä.

Hiilaripolttoisena syön helposti 3000 kcal päivässä, koska pitää syödä välipaloja ja rasvaton ei pidä nälkää. LCHF:llä nälkä on 2-3 kertaa päivässä ja vaikka yksittäinen ateria on runsas, jää päivittäinen kalorien saanti helposti alle 2000 kcal:iin.