Onko kaikissa pikkulapsiperheissä, joissa valvotaan/heräillään, hankalaa?

Meillä on ja pännii se. Enemmän kuin se, että joutuu heräilemään. Lapset 2v ja 4v. Esikoinen heräili todella paljon pitkätli yli vuoden kuopuksen syntymän jälkeen, kuopus nukkunut tähän asti kuin tukki. Nyt alkoi päiväkoti ja äiti palasi töihin ja kuopus vuorostaan hermostui siitä ja karjunut viikon verran öisin. Otan viereen jne ja rauhoittuukin siihen, mutta heräilee silti tarkistamaan, missä äiti on.

Miehen kanssa kireä ja ikävä tunnelma. Ollaan molemmat tosi väsyneitä. Mua pännii miehen huonotuulisuus, yritän itse olla suht normaalilla päällä aamusta ja sitten hermostun kun mies kiukuttelee väsymystään, eli munkin pinna palaa äkkiä, en ole sen kypsempi asian suhteen.

Lapset oli just saatu samaan huoneeseen keskenään nukkumaan ja nyt tää päiväkoti sotki kaiken. Onko vinkkejä sen suhteen, pitäiskö kuopus nyt vaan siirtää takaisin meidän makkariin vai mun nukkua lastenhuoneessa vai mitä? Kesä meni tosi hyvin lapsilla keskenään siellä, mutta eroahdistuksen myötä kuopus ei viihdy enää muualla kuin äidin lähellä öisin. Esikoinenkaan ei kyllä tule viihtymään lastenhuoneessa itsekseen, joten jos kuopus siirtyy makkariin niin siirtyyköhän esikoinenkin vai mitä tässä pitäisi.

Niin ihania kun lapset on, tää vuosikausia jatkuva huonounisuus on kyllä suoraan sanoen todella p*seestä!