Miltä tuntuu olla kaunis ihminen?

Vierailija kirjoitti:

En koe että mun kauniista lärvistä oo hirveesti hyötyä ollut. Lähinnä ei oo otettu tosissaan esim raksalla työskennellessä.

Ennen kun meikkasin oli tietty kiva saada tykkäyksiä ja pönkittää egoa ja saada muutenkin kehuja tuntemattomiltakin. Nykyään ei kiinnosta. En tiiä. Ehkä ennen koin enemmän paineita pitää yllä kaunista kuorta kun mut on tunnettu sellaisena hemaisevana neitona.

Nyt oon poistunut somesta, antanut karvojeni kasvaa ja lopettanu itseni siloittelun ja on paljon vapaampi olo. Silti olen kaunis, aidommin :)

Varmaan ois helpompi vertailla jos ois päivän ruma.

Joo, huomaisit miten arvosi yhtäkkiä muuttaisi, kun sinua ei kaupan kassatkaan enää näkisi yhtä suurella kunnioituksella kuin nyt. Kokisit olevasi ihan tyhjä olento, jolla ei ole mitään tarjottavaa kenellekään. Tai kokisit paineita todistaa olevasi jotain. Kauniina olet jotakin, vaikka et oikeasti olisi mitään, koska kun muut kohtelevat sinua jonakin, koet myös itse olevasi jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauneus on ihan oikeasti katsojan silmissä, niin se vaan menee. Toki on sellaisia viehättäviä ihmisiä jotka hurmaavat ulkonäöllään ja olemuksellaan melkeinpä kaikki - mutta sitten on taas niitä hiirulaisiakin joita jotkut pitää kuitenkin hyvännäköisinä. Hyvänä esimerkkinä mun miehen kaverin nainen. Aneemisen näköinen ja oloinen, täysin mitäänsanomaton ulkonäöltään ja kroppakin on mallia pötkylä. Silti tämä mieheni kaveri pitää häntä hyvännäköisenä. Tämä jos joku on todistanut sen miten se kauneus todellakin on katsojan silmisssä.

Mikä pointti tolla sun viestillä on?

Kukaan ei väitäkään, ettei kauneus olisi nimenomaan katsojan kokemus.

Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että voidaan sanoa olevan rumia ja kauniita ihmisiä.

Myös laulujen kauneus on kuulijoiden korvissa. Silti on eri asia olla sellainen artisti, jota suuri osa maailmasta ihailee kuin joku inhokki tai mitäänsanomaton nevöhööd. On ookoo todeta, että joku on lahjakas artisti ja joku toinen ei, vaikka kaikki eivät ole ikinä samaa mieltä.

On eri asia olla joku superkaunotar, jota pitää rumana yksi kymmenestä tuhannesta (plus kateelliset ja tuomitsijat, jotka nyt pitää kaikkia muutenkin rumina) kuin ruma, joka ehkä löytää, jos ihme käy, sen yhden sadasta tuhannesta, joka pitää häntä kauniina. Ja sitten kun sen yhden sadasta tuhannesta pitäisi vielä olla omaankin mieleen...

Mitä väliä sillä loppupeleissä on? Jos kuitenkin on edes joitain, jotka pitävät mitäänsanomatontakin hyvännäköisenä? Eikö se riitä, vai pitääkö olla niin vitun omahyvänen ihminen et tarvii jokaisen vastaantulijan kertoo sulle miten kaunis ja seksikäs ja upee ja mahtava ja fantastinen sä oot?

Toki löytyy ihmisiä, jotka pitävät mitäänsanomatonta hyvännäköisenä. Onnittelut mitäänsanomattomille. Eri asia kuin olla ruma (jos itse puhuit rumista, sanoisit vaan suoraan, minä en ole ainakaan ajatustenlukija, yritän lukea asiat kuten on kirjoitettu, vaikka joskus saatankin tulkita väärin). Ei, ei minulle riitä, että mitättömän näköisillä pyyhkii hyvin. Miksi se riittäisi minulle, kun en kuulu heihin? Hienoa sinulle, jos olet riittävän kelvollisen näköinen, että koet sopivan määrän ihmisiä pitävän sinusta ulkonäkösi vuoksi tai siitä huolimatta. Ja mistä päättelet, että rumuuden tai mitäänsanomattomuuden lisäksi ainoa vaihtoehto on olla omahyväinen ihminen, jonka täytyy saada kuulla jokaiselta vastaantulijalta ylistyssanoja? Minulle kyllä riittäisi, että edes kohtuullinen määrä ihmisiä pitäisi minua edes perusnättinä.

Ok, nyt alan paremmin ymmärtää pointtiasi. Kun puhuin tästä "mitäänsanomattomasta" mieheni kaverin naisesta, tarkoitin sillä sitä että hänen ulkonäössään ei ole yksinkertaisesti mitään ihmeellistä tai kaunista, hän ei näytä edes laitettuna hehkeältä. Mun on vähän vaikea käyttää sana "ruma" ihmisistä siitä syystä että se sana on jotenkin niin brutaali ja törkeä. Olen tämän 28-vuoden aikana nähnyt kuitenkin sen verran paljon naisia, joiden ulkoinen olemus on mitä on, mutta siltikin käytän mielummin sanaa mitäänsanomaton kuin ruma. Tiedän, että moni määrittelee sanan "mitäänsanomaton" niin että siinä tapauksessa nainen ei ole kaunis eikä myöskään ruma. Mutta ihan tosisssaan, haluan vastauksen kysymykseeni - millainen nainen on OIKEASTI ruma, sen sanan kaikessa merkityksessä? Yritän miettiä päässäni kaikenlaista mutten vaan saa päähäni rumaa naista. Saan vaan mitäänsanomattomia, harmaita hiirulaisia, tai jonkun todella reippaasti ylipainoisen ihmisen, mutta ylipainoisellakin on vaihtoehto..

N17 olet kyllä kaunis kuvien mukaan. No helppo ymmärtää kun et olekaan kokonaan suomalainen vaan omaat myös parempia geenejä.

Vierailija kirjoitti:

Turhauttavalta välillä. Ihmiset tuomitsee ulkonäön perusteella idiootiksi ja pinnalliseksi, tyhmäksikin. Naiskavereita ei juuri ole koska he puhuvat kateuksissaan pahaa, mieskavereita ei ole koska he aina ihastuvat tai tahtovat sänkyyn. Onneksi olen introvertti sillä olen todella paljon yksin, eikä se haittaa. N24

Hassua, minua taas pidetään alempiarvoisena ja tyhmänä koska olen keskivertoihmistä ihan selvästi rumempi. Minulle puhutaan todella alentavaan sävyyn, ihmiset välttelevät katsomasta minua, minulle ei jutella mitään, minun juttujani ei kuunnella. Koko olemassa oloani ei noteerata millään tavalla, se sattuu niin paljon koska kaipaan ihmisten seuraa. Olen todella yksinäinen, vaikka yritän kuinka olla sosiaalinen ja ystävällinen, olen muille ihmisille kuin ilmaa. Minun kanssani ei haluta kaveerata, joten luulenpa että ruman ihmisen elämä on vieläkin yksinäisempää kuin viehättävien ihmisten, heille sentään löytyy aina seuraa ja ihmisiä jotka ovat heitä valmiita tukemaan. Jos on ruma, joutuu pärjäämään yksin. Se on todella lohdutonta että joutuu syrjityksi sellaisen asian takia, johon ei oikein voi vaikuttaa millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauneus on ihan oikeasti katsojan silmissä, niin se vaan menee. Toki on sellaisia viehättäviä ihmisiä jotka hurmaavat ulkonäöllään ja olemuksellaan melkeinpä kaikki - mutta sitten on taas niitä hiirulaisiakin joita jotkut pitää kuitenkin hyvännäköisinä. Hyvänä esimerkkinä mun miehen kaverin nainen. Aneemisen näköinen ja oloinen, täysin mitäänsanomaton ulkonäöltään ja kroppakin on mallia pötkylä. Silti tämä mieheni kaveri pitää häntä hyvännäköisenä. Tämä jos joku on todistanut sen miten se kauneus todellakin on katsojan silmisssä.

Mistä alapeukut? :D Siitä kin "haukuin" tämän naisen ulkonäköä vai siitä että kauneus on katsojan silmissä ja tässä siitä elävä todiste? :D

Pointiton lässytys (tarkoituksesi jäi epäselväksi) ja toisekseen se, että käytit todisteena naista, joka on vain mitäänsanomattoman näköinen. Paremmin olisi tehonnut kunnon rumilus.

No voi jeesuksen vittu :D Ajattelin että ehkä tuon kuvauksen perusteella ihmiset tajuaa ettei todellakaan ole kyse mistään puutarhan kauneimmasta ruususta. 

Miksi jatkat samaa linjaa, jos toinen ei tajua sitä? "Ei mikään puutarhan kaunein ruusu", tuokaan ei vielä siis tarkoita, että henkilö olisi ruma. Eli siis puhuitko nyt rumasta ihmisestä vai et?

Jotkut miehet sanovat, etteivät ole "mitään Prad Pittejä", mutta en ole käsittänyt asiaa niin, että he tuolla tarkoittaisivat olevansa rumia. Olenko ymmärtänyt väärin?

Voisitko meidän vajukkien vuoksi puhua kirjaimellisemmin? Kiitän.

Vierailija kirjoitti:

blackpanda kirjoitti:

Niin kuin moni täällä onkin jo todennut, niin yksinäiseltä. Naiset kyräilevät kaukaa. Puolitutut etsimällä etsivät aina jonkun vian, mistä pääsevät riemulla sanomaan = kateus. Sellaisiin en viitsi kuluttaa aikaa ja voimavarojani. Moni nainen, esim. opiskelukaveri, on tullut sanomaan jälkeenpäin, että eivät uskaltaneet aluksi lähestyä, koska luulivat minun olevan ulkonäköni takia ylpeä ja "valikoiva" ystävieni suhteen. Tämä on todella jännä yleinen käsitys kauniita ihmisiä kohtaan. Itse en todellakaan kulje nenä pystyssä, olen ehkä hieman hiljainen ja liikun vain läheisten ystävieni kanssa, mutta silti olen aina ystävällinen ja lempeä kaikille.

Miehien kanssa myös hankalaa, koska a) joko he eivät uskalla lähestyä tai b) he uskaltavat lähestyä, tutustuvat, ja rakastuvat täysillä. Muutamat rakastuneet erittäinkin pakkomielteisesti. Kuulemma kauneus ja ystävällisyys samassa paketissa vetoaa, ja miksi ei vetoaisi? Kyllä sen ymmärrän.

Eli sanonta "kauneus on kirous" pitää kyllä ihan paikkaansa. Tottakai jokaisella on omat kokemuksensa asiasta. Itse olen käsitellyt asiaa terapiassa asti, sillä yhdessä vaiheessa kärsin kovasti siitä, että tunsin itseni riittämättömäksi muille, kokiessani juurikin sitä kateellisten ihmisten inhoa itseäni kohtaan. Mietin, miten minun pitäisi muuttaa itseäni, että kelpaisin muille. Kauneus kääntyi siis itseäni vastaan. No, tuosta on jo hetkisen verran aikaa, nyt olen varsin sinut itseni kanssa, ympäröin itseni ihmisillä, jotka eivät panettele. Iloitsen siitä, että olen ulkoisesti ja sisäisesti kaunis ihminen, ja vihaajien käytöksen jätän täysin omaan arvoonsa. 

Sulle jäi kuitenkin jotain hyvää käteen. Mieti jos olisit käsittelemässä tunteitasi rumuuden ja siitä aiheutuneiden traumojan/kiusaamisten ym. takia. (Itse olen ollut rumuuteni takia juttusilla.) Voisit unohtaa menneet, mutta tulevaisuutesi olisi silti rumuutta.

Nyt voit tyytyväisenä ajatella, että sinua on kohdeltu väärin vain kateudesta eikä huonoudesta (jos vain siis ymmärrät heidän todelliset syynsä) ja tulevaisuudessasi voit nauttia kauneudestasi ja tajuta, että olet kaltoinkohtelijoiden yläpuolella.

Ehkä teen virheen verratessani rumuutta ja kauneutta, kun ehkä sinulle vertaus on kauneudessa ja tavallisennäköisyydessä. Sinua ei varmaan se tieto lohduta, että rumuus se vasta suuri kirous onkin, kun et näe sitä toisena vaihtoehtonasi, vaan sinulle se toinen vaihtoehto on varmaan näyttää tavallisemmalta.

Tottakai ymmärrän sen, että rumuudesta koituu helposti paljon suuremmat tuskat. Ihmiset ovat armottomia ja rumien kohdalla se kiusaaminen voi olla paljon karumpaa ja suorasukaisempaa. En siis todellakaan koe, että olisin kokenut jotain elämää suurempaa kärsimystä ulkonäköni suhteen. Halusin vain jakaa kanssanne omakohtaisen kokemuksen siitä, että ei kauniiden ihmisten elämä ole automaattisesti mitään ruusuilla tanssimista. Siitähän tässä keskustelussa olikin kyse, miltä tuntuu olla kaunis ihminen? Minun kohdalla vastaus on, että periaatteessa tuntuu kivalta olla kaunis, mutta varjopuolet kulkevat aina mukana.  Sisäinen kauneus on AINA se, minkä pitäisi määritellä ihmisyys, ulkonäkö on toissijainen ja katoava. Kunpa kaikki tajuaisi sen.

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, kun teidät tuomitaan kauneutenne vuoksi. Voi nyyhkis. Ihan tässä lakkaa olemasta kateellinen ja alkaa olla iloinen omasta rumuudestaan. Minua kun ei tuomita, ainoastaan vältellään eikä minua voi mitenkään rakastaa, koska kun minua katsoo, näkee kuvottavan ihmisen.

Luojan kiitos en ole kaunis, saatettaisiin luulla pinnalliseksi (ulkonäöllä kun selvästikään ei mitään merkitystä todellisuudessa ole?) ja olla kateellisia (mikä on paljon pahempi kuin kadehtia itse muita?) ja lähestyä (mikä on pahempi kuin jos kukaan ei ikinä lähesty?) ja luulla arvokkaammaksi kuin on (mikä on pahempi kuin arvottomana pitäminen?).

Voi, kyllä ihan säälittää, miten onnetonta elämänne onkaan. :(

Huh huh. Olet kenties hieman katkeroitunut elämälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauneus on ihan oikeasti katsojan silmissä, niin se vaan menee. Toki on sellaisia viehättäviä ihmisiä jotka hurmaavat ulkonäöllään ja olemuksellaan melkeinpä kaikki - mutta sitten on taas niitä hiirulaisiakin joita jotkut pitää kuitenkin hyvännäköisinä. Hyvänä esimerkkinä mun miehen kaverin nainen. Aneemisen näköinen ja oloinen, täysin mitäänsanomaton ulkonäöltään ja kroppakin on mallia pötkylä. Silti tämä mieheni kaveri pitää häntä hyvännäköisenä. Tämä jos joku on todistanut sen miten se kauneus todellakin on katsojan silmisssä.

Mikä pointti tolla sun viestillä on?

Kukaan ei väitäkään, ettei kauneus olisi nimenomaan katsojan kokemus.

Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että voidaan sanoa olevan rumia ja kauniita ihmisiä.

Myös laulujen kauneus on kuulijoiden korvissa. Silti on eri asia olla sellainen artisti, jota suuri osa maailmasta ihailee kuin joku inhokki tai mitäänsanomaton nevöhööd. On ookoo todeta, että joku on lahjakas artisti ja joku toinen ei, vaikka kaikki eivät ole ikinä samaa mieltä.

On eri asia olla joku superkaunotar, jota pitää rumana yksi kymmenestä tuhannesta (plus kateelliset ja tuomitsijat, jotka nyt pitää kaikkia muutenkin rumina) kuin ruma, joka ehkä löytää, jos ihme käy, sen yhden sadasta tuhannesta, joka pitää häntä kauniina. Ja sitten kun sen yhden sadasta tuhannesta pitäisi vielä olla omaankin mieleen...

Mitä väliä sillä loppupeleissä on? Jos kuitenkin on edes joitain, jotka pitävät mitäänsanomatontakin hyvännäköisenä? Eikö se riitä, vai pitääkö olla niin vitun omahyvänen ihminen et tarvii jokaisen vastaantulijan kertoo sulle miten kaunis ja seksikäs ja upee ja mahtava ja fantastinen sä oot?

Toki löytyy ihmisiä, jotka pitävät mitäänsanomatonta hyvännäköisenä. Onnittelut mitäänsanomattomille. Eri asia kuin olla ruma (jos itse puhuit rumista, sanoisit vaan suoraan, minä en ole ainakaan ajatustenlukija, yritän lukea asiat kuten on kirjoitettu, vaikka joskus saatankin tulkita väärin). Ei, ei minulle riitä, että mitättömän näköisillä pyyhkii hyvin. Miksi se riittäisi minulle, kun en kuulu heihin? Hienoa sinulle, jos olet riittävän kelvollisen näköinen, että koet sopivan määrän ihmisiä pitävän sinusta ulkonäkösi vuoksi tai siitä huolimatta. Ja mistä päättelet, että rumuuden tai mitäänsanomattomuuden lisäksi ainoa vaihtoehto on olla omahyväinen ihminen, jonka täytyy saada kuulla jokaiselta vastaantulijalta ylistyssanoja? Minulle kyllä riittäisi, että edes kohtuullinen määrä ihmisiä pitäisi minua edes perusnättinä.

Ok, nyt alan paremmin ymmärtää pointtiasi. Kun puhuin tästä "mitäänsanomattomasta" mieheni kaverin naisesta, tarkoitin sillä sitä että hänen ulkonäössään ei ole yksinkertaisesti mitään ihmeellistä tai kaunista, hän ei näytä edes laitettuna hehkeältä. Mun on vähän vaikea käyttää sana "ruma" ihmisistä siitä syystä että se sana on jotenkin niin brutaali ja törkeä. Olen tämän 28-vuoden aikana nähnyt kuitenkin sen verran paljon naisia, joiden ulkoinen olemus on mitä on, mutta siltikin käytän mielummin sanaa mitäänsanomaton kuin ruma. Tiedän, että moni määrittelee sanan "mitäänsanomaton" niin että siinä tapauksessa nainen ei ole kaunis eikä myöskään ruma. Mutta ihan tosisssaan, haluan vastauksen kysymykseeni - millainen nainen on OIKEASTI ruma, sen sanan kaikessa merkityksessä? Yritän miettiä päässäni kaikenlaista mutten vaan saa päähäni rumaa naista. Saan vaan mitäänsanomattomia, harmaita hiirulaisia, tai jonkun todella reippaasti ylipainoisen ihmisen, mutta ylipainoisellakin on vaihtoehto..

Rumaa onkin hyvin vaikea nähdä mielessään pelkästään mielikuvituksen voimin.

Esim. itse muistan oman rumuuteni vasta peiliin katsoessani, koska on vaikea ajatella, että joku voi olla niin ruma, siksi järkytyn joka kerta.

Eri ihmisillä on erilaista rumuutta. Onko esim. erittäin pahasti epäsopusuhtainen ruma? No, minusta esim. tämä "maailman rumin nainen" Lizzie Velasquez on vähän söpö, mutta silti ymmärrän, miksi häntä sanotaan rumaksi. Koska näyttää oudolta ihmiseksi. Hän on kuitenkin aika naisellisen näköinen, mikä pelastaa jonkin verran.

Minun piirteeni eivät ihmisiin verrattuna ole niin oudot, mutta naisiin verrattuna kyllä, koska näytän niin miehiseltä, että tunnen varmaan melkein samanlaista tuskaa kuin transsukupuoliset. Toki heille se on varmaan vielä pahempaa.

Jos on niin kaunis, että muut ihmiset kiertävät kaukaa, kannattaa tehdä kauneudestaan itselleen ammatti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, kun teidät tuomitaan kauneutenne vuoksi. Voi nyyhkis. Ihan tässä lakkaa olemasta kateellinen ja alkaa olla iloinen omasta rumuudestaan. Minua kun ei tuomita, ainoastaan vältellään eikä minua voi mitenkään rakastaa, koska kun minua katsoo, näkee kuvottavan ihmisen.

Luojan kiitos en ole kaunis, saatettaisiin luulla pinnalliseksi (ulkonäöllä kun selvästikään ei mitään merkitystä todellisuudessa ole?) ja olla kateellisia (mikä on paljon pahempi kuin kadehtia itse muita?) ja lähestyä (mikä on pahempi kuin jos kukaan ei ikinä lähesty?) ja luulla arvokkaammaksi kuin on (mikä on pahempi kuin arvottomana pitäminen?).

Voi, kyllä ihan säälittää, miten onnetonta elämänne onkaan. :(

Huh huh. Olet kenties hieman katkeroitunut elämälle.

No tietysti. Sitähän mä tuossa selvästi sanoin. Jos en olisi sanonut erikseen olevani kateellinen, niin varmaan joku olisi hienona Sherlockina todennut senkin. Harmi kun nyt unohdin tuon itsestäänselvän katkeruuden tuolla ihan erikseen mainita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauneus on ihan oikeasti katsojan silmissä, niin se vaan menee. Toki on sellaisia viehättäviä ihmisiä jotka hurmaavat ulkonäöllään ja olemuksellaan melkeinpä kaikki - mutta sitten on taas niitä hiirulaisiakin joita jotkut pitää kuitenkin hyvännäköisinä. Hyvänä esimerkkinä mun miehen kaverin nainen. Aneemisen näköinen ja oloinen, täysin mitäänsanomaton ulkonäöltään ja kroppakin on mallia pötkylä. Silti tämä mieheni kaveri pitää häntä hyvännäköisenä. Tämä jos joku on todistanut sen miten se kauneus todellakin on katsojan silmisssä.

Mistä alapeukut? :D Siitä kin "haukuin" tämän naisen ulkonäköä vai siitä että kauneus on katsojan silmissä ja tässä siitä elävä todiste? :D

Pointiton lässytys (tarkoituksesi jäi epäselväksi) ja toisekseen se, että käytit todisteena naista, joka on vain mitäänsanomattoman näköinen. Paremmin olisi tehonnut kunnon rumilus.

No voi jeesuksen vittu :D Ajattelin että ehkä tuon kuvauksen perusteella ihmiset tajuaa ettei todellakaan ole kyse mistään puutarhan kauneimmasta ruususta. 

Miksi jatkat samaa linjaa, jos toinen ei tajua sitä? "Ei mikään puutarhan kaunein ruusu", tuokaan ei vielä siis tarkoita, että henkilö olisi ruma. Eli siis puhuitko nyt rumasta ihmisestä vai et?

Jotkut miehet sanovat, etteivät ole "mitään Prad Pittejä", mutta en ole käsittänyt asiaa niin, että he tuolla tarkoittaisivat olevansa rumia. Olenko ymmärtänyt väärin?

Voisitko meidän vajukkien vuoksi puhua kirjaimellisemmin? Kiitän.

Selitin tuolla aiemmassa kommentissani!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, kun teidät tuomitaan kauneutenne vuoksi. Voi nyyhkis. Ihan tässä lakkaa olemasta kateellinen ja alkaa olla iloinen omasta rumuudestaan. Minua kun ei tuomita, ainoastaan vältellään eikä minua voi mitenkään rakastaa, koska kun minua katsoo, näkee kuvottavan ihmisen.

Luojan kiitos en ole kaunis, saatettaisiin luulla pinnalliseksi (ulkonäöllä kun selvästikään ei mitään merkitystä todellisuudessa ole?) ja olla kateellisia (mikä on paljon pahempi kuin kadehtia itse muita?) ja lähestyä (mikä on pahempi kuin jos kukaan ei ikinä lähesty?) ja luulla arvokkaammaksi kuin on (mikä on pahempi kuin arvottomana pitäminen?).

Voi, kyllä ihan säälittää, miten onnetonta elämänne onkaan. :(

Huh huh. Olet kenties hieman katkeroitunut elämälle.

Minun vastaukseni näyttää kadonneen, joten en tiedä tuleeko tämä nyt toistamiseen eri muodossa, mutta siis hei: obviously! Tietysti olen katkera ja siksi kirjoitin tuollaisen viestin, osoittaakseni katkeruuttani. Harmi etten älynnyt kirjoittaa sinne ihan suoraan, että olen katkera, jottei kenenkään tarvitsisi hienosti älytä sitä, kuin olisivat oivaltaneet jotain mitä en itse tiedä. (Kirjoitin olevani kateellinen tuosta syystä, olisinpa muistanut tuon katkeruudenkin).

Heh...

Ja tietysti se vanha viesti tuli näkyviin vasta, kun olin kirjottanut jo uuden viestin. Perus.

:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, kun teidät tuomitaan kauneutenne vuoksi. Voi nyyhkis. Ihan tässä lakkaa olemasta kateellinen ja alkaa olla iloinen omasta rumuudestaan. Minua kun ei tuomita, ainoastaan vältellään eikä minua voi mitenkään rakastaa, koska kun minua katsoo, näkee kuvottavan ihmisen.

Luojan kiitos en ole kaunis, saatettaisiin luulla pinnalliseksi (ulkonäöllä kun selvästikään ei mitään merkitystä todellisuudessa ole?) ja olla kateellisia (mikä on paljon pahempi kuin kadehtia itse muita?) ja lähestyä (mikä on pahempi kuin jos kukaan ei ikinä lähesty?) ja luulla arvokkaammaksi kuin on (mikä on pahempi kuin arvottomana pitäminen?).

Voi, kyllä ihan säälittää, miten onnetonta elämänne onkaan. :(

Huh huh. Olet kenties hieman katkeroitunut elämälle.

Minun vastaukseni näyttää kadonneen, joten en tiedä tuleeko tämä nyt toistamiseen eri muodossa, mutta siis hei: obviously! Tietysti olen katkera ja siksi kirjoitin tuollaisen viestin, osoittaakseni katkeruuttani. Harmi etten älynnyt kirjoittaa sinne ihan suoraan, että olen katkera, jottei kenenkään tarvitsisi hienosti älytä sitä, kuin olisivat oivaltaneet jotain mitä en itse tiedä. (Kirjoitin olevani kateellinen tuosta syystä, olisinpa muistanut tuon katkeruudenkin).

Heh...

Mutta tajuatko itse kuinka naurettava ajatustapa tuo on. Kukaan ei varmastikaan kiellä, että 'rumana' ihmisenä voi olla vaikeaa, ja joutuu varmasti kohtaamaan ongelmia. Mutta niin varmasti kaunis ihminenkin voi joutua, ei tietenkään samalla tavalla kuin 'ruma' ihminen mutta ongelmat vaan sattuvat olemaan erilaisia eri ihmisillä. Ihan kuin esim. töissä ei voisi olla pahoja ongelmia sen takia, kun toisella ei ole työtä ollenkaan. Tämä keskustelu nyt sattui koskemaan kauniita ihmiasiä ja heidän tuntojaan. Aivan varmasti uskon, että monet kauniit ihmiset voivat tulla tuomituksi ulkonäönsä puolesta, eikä heitä oteta tosissaan. Syyllistyithän sinäkin samaan juuri.

Siis missä maailmassa te ihmiset oikein elätte? En ole ikinä ikinä törmännyt näin pinnalliseen keskusteluun. Ja kuinka pinnallisia ihmisiä olettekaan? Aivan se ja sama minkänäköinen Pirkko siellä ruudun toisella puolella komeileekin, toisten ihmisten käytös ja asenne ei johdu kenenkään ulkonäöstä vaan ihan muista asioista. Se että itse koet olevasi ruma ja alennut itse johonkin muottiin ja siihen ettet edes vaadi tietynlaista kohtelua on sinun oma vikasi ja hoitamaton haavasi. Se kaikki johtuu kuulkaas ihan muista asioista. Mutta kun itsesääliin on niin helppo langeta ja kun itse katsoo maailmaan niin pinnallisilla laseilla niin eihän siitä elämästä vaan tule silloin mitään.

Kehottaisin kaikkia kuvailemiani Pirkkoja ottamaan niskasta kiinni ja pohtimaan elämää syvällisemmin ja lopettamaan itsesäälissä rypemisen. Tai tehkää itsellenne jotain! Ehkä te ensisijaisesti ette vaan kelpaa itsellenne.

Vierailija kirjoitti:

Siis missä maailmassa te ihmiset oikein elätte? En ole ikinä ikinä törmännyt näin pinnalliseen keskusteluun. Ja kuinka pinnallisia ihmisiä olettekaan? Aivan se ja sama minkänäköinen Pirkko siellä ruudun toisella puolella komeileekin, toisten ihmisten käytös ja asenne ei johdu kenenkään ulkonäöstä vaan ihan muista asioista. Se että itse koet olevasi ruma ja alennut itse johonkin muottiin ja siihen ettet edes vaadi tietynlaista kohtelua on sinun oma vikasi ja hoitamaton haavasi. Se kaikki johtuu kuulkaas ihan muista asioista. Mutta kun itsesääliin on niin helppo langeta ja kun itse katsoo maailmaan niin pinnallisilla laseilla niin eihän siitä elämästä vaan tule silloin mitään.

Kehottaisin kaikkia kuvailemiani Pirkkoja ottamaan niskasta kiinni ja pohtimaan elämää syvällisemmin ja lopettamaan itsesäälissä rypemisen. Tai tehkää itsellenne jotain! Ehkä te ensisijaisesti ette vaan kelpaa itsellenne.

Tämä asenne juuri häiritsee. Tuntuu turhalta edes selittää mitään, kaikki selittäminen onmuka  vain osa sitä syytä siihen, miksi ei kelpaa muille tai on huono itsetunto. Ihan sama vaikka olisi ruma ja sen takia muut vieroksuisivat, vaikka muiden vieroksuminen aiheuttaisi huonon itsetunnon, kun kaikki syy löydetään aina ihmisestä itsestään kuorensa alta. Kun siedettävän näköisellä on itsellä hyväksytty olo ja hyvä itsetunto ja asennoituminen, hänen on helppo haukkua niitä, joilla asia ei ole samoin, tajuamatta että miksipä olisikaan, kun noihin asioihin vaikuttaneet asiat on itsellä paremmin kuin sillä toisella.

Tiedän että voisin asennoitua paremmin, mutta en ole sen huonompi ihminen kuin nätimmät ja paremmin asennoituneet, minulla on vain eri tilanne ja minun täytyy olla sen takia keskivertoa vahvempi ihminen. Sitten minut tuomitaan, kun olen vain yhtä vahva kuin muutkin. Minulla kun se keskiverto vahvuus ei riitä samaan itsetyytyväisyyden määrään kuin muilla. Ehkä edistyn vielä, mutta halusin vain sanoa, että tuollainen tuomitseminen häiritsee, että kaikki rumuudestani koituneet harmit heitetään minun syykseni. Ehkä voisin asennoitua paremmin tuohonkin, että se ei häiritsisi. Ehkä pitäisi asennoitua kaikkeen niin, ettei mistään enää olisi valittamista, kun valittaahan ei saa. Valittaminen kun ei auta.

Vaikka minä täällä kuinka valittaisin ja olisin kauhean negatiivinen ja pessimistinen ihminen, niin ei se poista rumuuteni haittoja. Mikään ei poista. Ainut mitä voin tehdä, on olla välittämättä sekä rumuudesta että noista haitoista. En nyt valitettavasti ainakaan vielä ole pelkästään päättämisellä siinä onnistunut.

"Ehkä te ensisijaisesti ette vaan kelpaa itsellenne." Ja tuossako syy, miksen kelpaa muillekaan? Juu, että kun muutun itsevarmaksi, niin sitten kelpaan muillekin? Huoh. Ei se niin mene. En koskaan kelpaa muille. Ainut mitä voin tehdä, on olla välittämättä siitä, etten kelpaa muille.

Kelpaatko sinä muille? Jos et, niin kerro miten olet asian hyväksynyt? Jos kelpaat, ole tyytyväinen, älä kiitä itseäsi äläkä luule sitä omaksi ansioksesi... Sellainen asenne tuosta muiden syyttämisestä välittyy, että kun muut on syypäitä tilanteeseensa, niin silloin itse on vastaavasti ansainnut omansa heitä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Siis missä maailmassa te ihmiset oikein elätte? En ole ikinä ikinä törmännyt näin pinnalliseen keskusteluun. Ja kuinka pinnallisia ihmisiä olettekaan? Aivan se ja sama minkänäköinen Pirkko siellä ruudun toisella puolella komeileekin, toisten ihmisten käytös ja asenne ei johdu kenenkään ulkonäöstä vaan ihan muista asioista. Se että itse koet olevasi ruma ja alennut itse johonkin muottiin ja siihen ettet edes vaadi tietynlaista kohtelua on sinun oma vikasi ja hoitamaton haavasi. Se kaikki johtuu kuulkaas ihan muista asioista. Mutta kun itsesääliin on niin helppo langeta ja kun itse katsoo maailmaan niin pinnallisilla laseilla niin eihän siitä elämästä vaan tule silloin mitään.

Kehottaisin kaikkia kuvailemiani Pirkkoja ottamaan niskasta kiinni ja pohtimaan elämää syvällisemmin ja lopettamaan itsesäälissä rypemisen. Tai tehkää itsellenne jotain! Ehkä te ensisijaisesti ette vaan kelpaa itsellenne.

Please, älä puhu asiasta josta et ymmärrä yhtään mitään, se että joku joutuu ulkonäkönsä takia muiden toimesta syrjityksi ja kiusatuksi, ei ole henkilön itsensä aiheuttamaa millään tavalla, tuo väite on täyttä paskaa. Itse olen ystävällinen ja kohtelias ihan kaikille, jopa sellaisille ihmisille jotka eivät sitä todellakaan edes ansaitse mutta silti saan kuraa niskaan ihan jatkuvalla syötöllä. Joskus harvoin suoranaisesta säälistä, joku vanhemman puoleinen herrasmies tai rouva kohtelee ihan kivasti, muuten ihmiset joko jättävät ihan täysin huomiotta tai ottavat silmätikuksi. Yritä siinä sitten elää ja olla normaalisti, ja mitään ylenpalttista huomiota en sitten kaipaa vaan normaalia, kunnioittavaa ja tasavertaista kohtelua. Että tulee kohdelluksi ihmisenä, ei minään kummajaisena.

Olen superonnekas ja myös kiitollinen siitä!

Olen luonnostani kaunis ja hoikka ja pitkähiuksinen. Saan yleensä aina hyvää palvelua joka paikassa ja joskus extrahuomiota / tarjouksia (miehiltä, esim. lipunmyyjä tm).

Saan treffit milloin vain haluan tasokkaan miehen kanssa. Eihän  se toki onnea tuo jos treffit ei johda suhteeseen, jota haluan, mutta en pane pahakseni :)

Ulkonäköni (osin) on antanut minulle sen verran itseluottamusta että nautin aktiivisesta elämästä itseksenikin. Voin tehdä yksin asioita: aina löytyy juttuseuraa ja kukaan ei katso säälien vaan päinvastoin.

Olen saanut hyvät opiskelupaikat ja työpaikat ja edennyt töissä hyvin. Minusta pidetään helposti kaverina ja työtoverina.

Kieltämättä hieman nautin siitä, että kun kuljen kadulla niin saan paljon katseita ja monesti joku haluaa aloittaa keskustelun.

Nautin siitä että lähes aina tapahtumassa kuin tapahtumassa olen kauneimpien joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, kun teidät tuomitaan kauneutenne vuoksi. Voi nyyhkis. Ihan tässä lakkaa olemasta kateellinen ja alkaa olla iloinen omasta rumuudestaan. Minua kun ei tuomita, ainoastaan vältellään eikä minua voi mitenkään rakastaa, koska kun minua katsoo, näkee kuvottavan ihmisen.

Luojan kiitos en ole kaunis, saatettaisiin luulla pinnalliseksi (ulkonäöllä kun selvästikään ei mitään merkitystä todellisuudessa ole?) ja olla kateellisia (mikä on paljon pahempi kuin kadehtia itse muita?) ja lähestyä (mikä on pahempi kuin jos kukaan ei ikinä lähesty?) ja luulla arvokkaammaksi kuin on (mikä on pahempi kuin arvottomana pitäminen?).

Voi, kyllä ihan säälittää, miten onnetonta elämänne onkaan. :(

Huh huh. Olet kenties hieman katkeroitunut elämälle.

Minun vastaukseni näyttää kadonneen, joten en tiedä tuleeko tämä nyt toistamiseen eri muodossa, mutta siis hei: obviously! Tietysti olen katkera ja siksi kirjoitin tuollaisen viestin, osoittaakseni katkeruuttani. Harmi etten älynnyt kirjoittaa sinne ihan suoraan, että olen katkera, jottei kenenkään tarvitsisi hienosti älytä sitä, kuin olisivat oivaltaneet jotain mitä en itse tiedä. (Kirjoitin olevani kateellinen tuosta syystä, olisinpa muistanut tuon katkeruudenkin).

Heh...

Mutta tajuatko itse kuinka naurettava ajatustapa tuo on. Kukaan ei varmastikaan kiellä, että 'rumana' ihmisenä voi olla vaikeaa, ja joutuu varmasti kohtaamaan ongelmia. Mutta niin varmasti kaunis ihminenkin voi joutua, ei tietenkään samalla tavalla kuin 'ruma' ihminen mutta ongelmat vaan sattuvat olemaan erilaisia eri ihmisillä. Ihan kuin esim. töissä ei voisi olla pahoja ongelmia sen takia, kun toisella ei ole työtä ollenkaan. Tämä keskustelu nyt sattui koskemaan kauniita ihmiasiä ja heidän tuntojaan. Aivan varmasti uskon, että monet kauniit ihmiset voivat tulla tuomituksi ulkonäönsä puolesta, eikä heitä oteta tosissaan. Syyllistyithän sinäkin samaan juuri.

Okei, ymmärrän. Kaikilla on ongelmansa. Jos minä vaikka yritän meikata ja ripsaria menee ihoon, se on ongelma siitä huolimatta, että esimerkiksi jossain ihmisiä kärsii, nälästä, janosta tai kiduttamisesta.

En kuitenkaan ole mielestäni "tuominnut" ketään ulkonäkönsä puolesta, vaan sanojensa puolesta. Ei minua oikeastaan kiinnosta, onko täällä joku kaunis vai ruma, vaan miten kauneudesta ja rumuudesta puhuu. Eli itse aihe (sen vaikutukset ihmisiin yleisesti) kiinnostaa minua enemmän kuin yksilö itse.

Jos näen jonkun olevan mielestäni ihan väärää mielipidettä (:D), saatan siitä hänelle kivahtaa, koska en ole tarpeeksi aikuinen ja sivistynyt, mutta minulle on ihan sama miltä ihminen näyttää. Toki mielipiteensä vuoksi saatan olettaa jotain ihmisen ulkonäöstä. Esim. jos ei ymmärrä rumuuden tuskaa, niin uskon ihmisen itse olevan vähintäänkin tavallisen tylsän näköinen (jonka omasta vääristyneestä vinkkelistä näen melkein synonyymina kauneudelle, minulle kun ne vaihtoehdot ovat joko olla ruma tai ettei ole ruma, ja rumuuden puute voi olla tylsää ja kaunista, siedettävää kuitenkin, no difference, en näe esim. mallien ja tavallisten naisten/tyttöjen ulkonäössä suurta eroa). Jos joku yrittää samaistua tasolleni, saatan huomata että hän vain yhdistää oman epätäydellisen tylsän ulkonäkönsä rumuuteen, jotka ovat siis ihan eri asioita, eikä siis puhu samasta asiasta ollenkaan, ja tuollaisen saatan kokea vähättelevänä ja tylynä. Mihin varmasti syyllistyn itsekin (vähättelyyn ja tylyyteen), pahoittelen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis missä maailmassa te ihmiset oikein elätte? En ole ikinä ikinä törmännyt näin pinnalliseen keskusteluun. Ja kuinka pinnallisia ihmisiä olettekaan? Aivan se ja sama minkänäköinen Pirkko siellä ruudun toisella puolella komeileekin, toisten ihmisten käytös ja asenne ei johdu kenenkään ulkonäöstä vaan ihan muista asioista. Se että itse koet olevasi ruma ja alennut itse johonkin muottiin ja siihen ettet edes vaadi tietynlaista kohtelua on sinun oma vikasi ja hoitamaton haavasi. Se kaikki johtuu kuulkaas ihan muista asioista. Mutta kun itsesääliin on niin helppo langeta ja kun itse katsoo maailmaan niin pinnallisilla laseilla niin eihän siitä elämästä vaan tule silloin mitään.

Kehottaisin kaikkia kuvailemiani Pirkkoja ottamaan niskasta kiinni ja pohtimaan elämää syvällisemmin ja lopettamaan itsesäälissä rypemisen. Tai tehkää itsellenne jotain! Ehkä te ensisijaisesti ette vaan kelpaa itsellenne.

Tämä asenne juuri häiritsee. Tuntuu turhalta edes selittää mitään, kaikki selittäminen onmuka  vain osa sitä syytä siihen, miksi ei kelpaa muille tai on huono itsetunto. Ihan sama vaikka olisi ruma ja sen takia muut vieroksuisivat, vaikka muiden vieroksuminen aiheuttaisi huonon itsetunnon, kun kaikki syy löydetään aina ihmisestä itsestään kuorensa alta. Kun siedettävän näköisellä on itsellä hyväksytty olo ja hyvä itsetunto ja asennoituminen, hänen on helppo haukkua niitä, joilla asia ei ole samoin, tajuamatta että miksipä olisikaan, kun noihin asioihin vaikuttaneet asiat on itsellä paremmin kuin sillä toisella.

Tiedän että voisin asennoitua paremmin, mutta en ole sen huonompi ihminen kuin nätimmät ja paremmin asennoituneet, minulla on vain eri tilanne ja minun täytyy olla sen takia keskivertoa vahvempi ihminen. Sitten minut tuomitaan, kun olen vain yhtä vahva kuin muutkin. Minulla kun se keskiverto vahvuus ei riitä samaan itsetyytyväisyyden määrään kuin muilla. Ehkä edistyn vielä, mutta halusin vain sanoa, että tuollainen tuomitseminen häiritsee, että kaikki rumuudestani koituneet harmit heitetään minun syykseni. Ehkä voisin asennoitua paremmin tuohonkin, että se ei häiritsisi. Ehkä pitäisi asennoitua kaikkeen niin, ettei mistään enää olisi valittamista, kun valittaahan ei saa. Valittaminen kun ei auta.

Vaikka minä täällä kuinka valittaisin ja olisin kauhean negatiivinen ja pessimistinen ihminen, niin ei se poista rumuuteni haittoja. Mikään ei poista. Ainut mitä voin tehdä, on olla välittämättä sekä rumuudesta että noista haitoista. En nyt valitettavasti ainakaan vielä ole pelkästään päättämisellä siinä onnistunut.

"Ehkä te ensisijaisesti ette vaan kelpaa itsellenne." Ja tuossako syy, miksen kelpaa muillekaan? Juu, että kun muutun itsevarmaksi, niin sitten kelpaan muillekin? Huoh. Ei se niin mene. En koskaan kelpaa muille. Ainut mitä voin tehdä, on olla välittämättä siitä, etten kelpaa muille.

Kelpaatko sinä muille? Jos et, niin kerro miten olet asian hyväksynyt? Jos kelpaat, ole tyytyväinen, älä kiitä itseäsi äläkä luule sitä omaksi ansioksesi... Sellainen asenne tuosta muiden syyttämisestä välittyy, että kun muut on syypäitä tilanteeseensa, niin silloin itse on vastaavasti ansainnut omansa heitä enemmän.

Juurikin näin, ei tätä pysty käsittämään sellainen joka ei sitä itse joudu kokemaan ihan henkilökohtaisesti. Saanko ihan uteliaisuudesta kysyä että miten ihmiset noin keskimäärin sinua kohtelevat? Millainen on tyypillinen päiväsi?