Miltä tuntuu olla kaunis ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Kivaltahan se. Tuntemattomat miehet avaavat ovia/pitävät ovea auki ja myös hymyilevät. Joka paikassa: bussissa, kadulla, töissä on tultu kehumaan ulkonäköä ja pyydetty puhelinnumeroa. Miehenikin kehuu minua kauniiksi aina kun nähdään. Se vaan tuntuu yksinkertaisesti hyvältä näyttää hyvältä ja pukeutua puhtaisiin tyylikkäisiin vaatteisiin. Joka paikassa pystyy kävelemään ilman meikkiä ja hiukset ovat luonnostaan paksut ja kiiltävät, joten niitäkään ei tarvitse laittaa. Meikkaan kuitenkin hillitysti (meikkivoide, kulmakynä, ripsiväri ja huulipuna) koska se kohottaa itsetuntoani ja tulee naisellinen olo. Välillä kuitenkin tuntuu, että jää ulkonäkönsä varjoon, eli ihmiset varsinkin miehet haluvat tutustua ulkonäköni takia, ei luonteen. Olen kyllä niin onnellinen ja elämä on ihanaa. Uskon kyllä, että te kaikki ootte kauniita!

N20

Kaltaisesi rysähtävät vanhenpina alas pilvilinnoista, sori vaan.

Mä en juuri ajatellut asiaa. Olen kauniskasvoinen mies. Sitten lihoin varsinaiseksi kasaksi ja naama katosi. En saanut enää niin hyvää palvelua, eikä mua kohdeltu yhtä hyvin kuin ennen oikein missään. Nyt olen laihtunut takaisin entisen laiseksi. Musta tykätään heti, jo ennen kuin persoonalla ehtii mitenkään vaikuttamaan. Mua pidetään heti rehellisenä, luotettavana, älykkäänä ja työteliäänä. Mua noin 15-20 vuotta vanhemmat naiset tykkää musta aivan erityisesti. Herätän kai tätien äidinvaistot. Naiset hymyilee välillä, baarissa joku saattaa tulla juttelemaankin.

Voisin antaa nätin naamani pois, jos saisin rakastavan puolison. Panoseuraa saisin, mutta ei kiinnosta sellainen. Ihmiset ei osaa keskustella. Joku jos vaan voisi aamuisin hymyillä mulle, koska herää mun vierestä, niin olisin onnellinen. Ihan sama, vaikka hymyillessä näkyisi ikenet, säärikarvat rehottaisi tai mahassa olisi makkaroita, jos pystyttäisiin näkemään pintaa syvemmälle. Enkä saisi anteeksi paskaa luonnettani vain, koska näytän hyvältä.

Kauneus on ihan oikeasti katsojan silmissä, niin se vaan menee. Toki on sellaisia viehättäviä ihmisiä jotka hurmaavat ulkonäöllään ja olemuksellaan melkeinpä kaikki - mutta sitten on taas niitä hiirulaisiakin joita jotkut pitää kuitenkin hyvännäköisinä. Hyvänä esimerkkinä mun miehen kaverin nainen. Aneemisen näköinen ja oloinen, täysin mitäänsanomaton ulkonäöltään ja kroppakin on mallia pötkylä. Silti tämä mieheni kaveri pitää häntä hyvännäköisenä. Tämä jos joku on todistanut sen miten se kauneus todellakin on katsojan silmisssä.

Vierailija kirjoitti:

Kivaltahan se. Tuntemattomat miehet avaavat ovia/pitävät ovea auki ja myös hymyilevät. Joka paikassa: bussissa, kadulla, töissä on tultu kehumaan ulkonäköä ja pyydetty puhelinnumeroa. Miehenikin kehuu minua kauniiksi aina kun nähdään. Se vaan tuntuu yksinkertaisesti hyvältä näyttää hyvältä ja pukeutua puhtaisiin tyylikkäisiin vaatteisiin. Joka paikassa pystyy kävelemään ilman meikkiä ja hiukset ovat luonnostaan paksut ja kiiltävät, joten niitäkään ei tarvitse laittaa. Meikkaan kuitenkin hillitysti (meikkivoide, kulmakynä, ripsiväri ja huulipuna) koska se kohottaa itsetuntoani ja tulee naisellinen olo. Välillä kuitenkin tuntuu, että jää ulkonäkönsä varjoon, eli ihmiset varsinkin miehet haluvat tutustua ulkonäköni takia, ei luonteen. Olen kyllä niin onnellinen ja elämä on ihanaa. Uskon kyllä, että te kaikki ootte kauniita!

N20

Olisin joka tapauksessa antanut silkasta kateudesta (:D) alapeukkua, mutta tuo viimeinen lause oli kyllä törkeä. Miten kehtaat sanoa noin? Ollaan kyllä ihan eri planeetoilta eläminemme. Jos me kaikki ollaan kauniita, niin miksi elämäsi on tuollaista, muiden ei? Jos oikeasti pidät kaikkia kauniina, mutta varmasti myös tiedät, ettei kaikkien elämä ole samanlaista kuin sinun, niin... mitä ihmettä oikein tarkoitat väittäessäsi, että muutkin ovat kauniita?

Kai kauniin ei tarvitse niin paljon järkeviä puhua, kun peruslässytyksillä pääsee pitkälle. Miksi yrittää, kun on muutenkin niin suuri arvo, että ylimääräisellä yrittämisellä ei saa mitään oleellista hyötyä? Olisinpa minäkin kaunis, niin voisin vapaasti olla niin piittaamaton ja ajattelematon ja silti joku haluaisi minua ja rakastaisi, ja saisin olla ihan miten tyhmä tahansa ja silti kelpaisin monelle.

Mistä vetoa, että olet kuin ne monopolin pelaajat, joille annetaan alussa enemmän rahaa kuin mulle, ja sitten kun he voittavat, he luulevat vain olleensa parempia pelaajia...

t. kateellinen nainen

Vierailija kirjoitti:

Kauneus on ihan oikeasti katsojan silmissä, niin se vaan menee. Toki on sellaisia viehättäviä ihmisiä jotka hurmaavat ulkonäöllään ja olemuksellaan melkeinpä kaikki - mutta sitten on taas niitä hiirulaisiakin joita jotkut pitää kuitenkin hyvännäköisinä. Hyvänä esimerkkinä mun miehen kaverin nainen. Aneemisen näköinen ja oloinen, täysin mitäänsanomaton ulkonäöltään ja kroppakin on mallia pötkylä. Silti tämä mieheni kaveri pitää häntä hyvännäköisenä. Tämä jos joku on todistanut sen miten se kauneus todellakin on katsojan silmisssä.

Mistä alapeukut? :D Siitä kin "haukuin" tämän naisen ulkonäköä vai siitä että kauneus on katsojan silmissä ja tässä siitä elävä todiste? :D

Ennakkoluulot se suurin ongelma. Herättää kateutta naisissa, himoa miehissä. Useat pitää pinnallisena tyrkkynä, mutta joutuvat tutustuttuaan minuun paremmin perumaan luulonsa. Välillä raskasta todistella olevansa mukava ihminen, eikä mikää ylimielinen pissis. Onneksi nykyään on paljon hyviä ystäviä, niin miehiä kuin naisiakin. :)

Vierailija kirjoitti:

Kauneus on ihan oikeasti katsojan silmissä, niin se vaan menee. Toki on sellaisia viehättäviä ihmisiä jotka hurmaavat ulkonäöllään ja olemuksellaan melkeinpä kaikki - mutta sitten on taas niitä hiirulaisiakin joita jotkut pitää kuitenkin hyvännäköisinä. Hyvänä esimerkkinä mun miehen kaverin nainen. Aneemisen näköinen ja oloinen, täysin mitäänsanomaton ulkonäöltään ja kroppakin on mallia pötkylä. Silti tämä mieheni kaveri pitää häntä hyvännäköisenä. Tämä jos joku on todistanut sen miten se kauneus todellakin on katsojan silmisssä.

Mikä pointti tolla sun viestillä on?

Kukaan ei väitäkään, ettei kauneus olisi nimenomaan katsojan kokemus.

Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että voidaan sanoa olevan rumia ja kauniita ihmisiä.

Myös laulujen kauneus on kuulijoiden korvissa. Silti on eri asia olla sellainen artisti, jota suuri osa maailmasta ihailee kuin joku inhokki tai mitäänsanomaton nevöhööd. On ookoo todeta, että joku on lahjakas artisti ja joku toinen ei, vaikka kaikki eivät ole ikinä samaa mieltä.

On eri asia olla joku superkaunotar, jota pitää rumana yksi kymmenestä tuhannesta (plus kateelliset ja tuomitsijat, jotka nyt pitää kaikkia muutenkin rumina) kuin ruma, joka ehkä löytää, jos ihme käy, sen yhden sadasta tuhannesta, joka pitää häntä kauniina. Ja sitten kun sen yhden sadasta tuhannesta pitäisi vielä olla omaankin mieleen...

Tuntuuko pahalta siinä vaiheessa kun rupsahtaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauneus on ihan oikeasti katsojan silmissä, niin se vaan menee. Toki on sellaisia viehättäviä ihmisiä jotka hurmaavat ulkonäöllään ja olemuksellaan melkeinpä kaikki - mutta sitten on taas niitä hiirulaisiakin joita jotkut pitää kuitenkin hyvännäköisinä. Hyvänä esimerkkinä mun miehen kaverin nainen. Aneemisen näköinen ja oloinen, täysin mitäänsanomaton ulkonäöltään ja kroppakin on mallia pötkylä. Silti tämä mieheni kaveri pitää häntä hyvännäköisenä. Tämä jos joku on todistanut sen miten se kauneus todellakin on katsojan silmisssä.

Mistä alapeukut? :D Siitä kin "haukuin" tämän naisen ulkonäköä vai siitä että kauneus on katsojan silmissä ja tässä siitä elävä todiste? :D

Pointiton lässytys (tarkoituksesi jäi epäselväksi) ja toisekseen se, että käytit todisteena naista, joka on vain mitäänsanomattoman näköinen. Paremmin olisi tehonnut kunnon rumilus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäiseltä. Jotkut kadehtii, toiset pitävät ulkonäön perusteella pinnallisena ja tyhmänä. Viihdynkin nykyään parhaiten yksin, mutta joskus olisi ollut kiva kokea se, miltä tuntuu kuulua johonkin tyttöporukkaan kaikkine illanviettoineen.

Jaha. Tämä on taas näitä.

Ihan kuin kauniilla ihmisellä ei olisi ystäviä, kyllä nimittäin on.

Olisikohan vika jossain muussa, vaikka luonteessasi?

No voi v*ttu nyt taas... Jooh, sovitaan näin!

??

Tämä on ihan perusvastaus av:lla, "olen niin kaunis, etten saa ystäviä". Todellisessa elämässä en ole törmännyt yhteenkään tällaiseen. Kauniilla ihmisillä juuri on ystäviä. Jokainen tuntemani kaunis ihminen on sosiaalisesti verkostoitunut, on siis kavereita mutta myös hyviä ystäviä.

Myös itse viihdyn kauniiden ihmisten seurassa parhaiten, vaikuttaa ensivaikutelmaan. Jos pitäisi valita potentiaalisia ystäviä, niin kyllä minä niistä kauniimmista olisin kiinnostunut. Toki kauneus on katsojan silmässä ja siihen vaikuttaa myös olemus valtavan paljon. Valovoimaisuus on muutakin kuin pelkkä symmetrinen naama kauniilla piirteillä.

Aaaa. Minä kun luulin että puhutaan oikeasti kauniista ja komeista ihmisistä, sellaisista jotka ovat niin kauniita ja komeita että saavat olla ylhäisessä yksinäisyydessään koska ihmisten ennakkoluulot ovat vahvat. Mutta puhuttiinkin "kauniista" keskinkertaisuuksista. Asia selvä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauneus on ihan oikeasti katsojan silmissä, niin se vaan menee. Toki on sellaisia viehättäviä ihmisiä jotka hurmaavat ulkonäöllään ja olemuksellaan melkeinpä kaikki - mutta sitten on taas niitä hiirulaisiakin joita jotkut pitää kuitenkin hyvännäköisinä. Hyvänä esimerkkinä mun miehen kaverin nainen. Aneemisen näköinen ja oloinen, täysin mitäänsanomaton ulkonäöltään ja kroppakin on mallia pötkylä. Silti tämä mieheni kaveri pitää häntä hyvännäköisenä. Tämä jos joku on todistanut sen miten se kauneus todellakin on katsojan silmisssä.

Mikä pointti tolla sun viestillä on?

Kukaan ei väitäkään, ettei kauneus olisi nimenomaan katsojan kokemus.

Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että voidaan sanoa olevan rumia ja kauniita ihmisiä.

Myös laulujen kauneus on kuulijoiden korvissa. Silti on eri asia olla sellainen artisti, jota suuri osa maailmasta ihailee kuin joku inhokki tai mitäänsanomaton nevöhööd. On ookoo todeta, että joku on lahjakas artisti ja joku toinen ei, vaikka kaikki eivät ole ikinä samaa mieltä.

On eri asia olla joku superkaunotar, jota pitää rumana yksi kymmenestä tuhannesta (plus kateelliset ja tuomitsijat, jotka nyt pitää kaikkia muutenkin rumina) kuin ruma, joka ehkä löytää, jos ihme käy, sen yhden sadasta tuhannesta, joka pitää häntä kauniina. Ja sitten kun sen yhden sadasta tuhannesta pitäisi vielä olla omaankin mieleen...

Mitä väliä sillä loppupeleissä on? Jos kuitenkin on edes joitain, jotka pitävät mitäänsanomatontakin hyvännäköisenä? Eikö se riitä, vai pitääkö olla niin vitun omahyvänen ihminen et tarvii jokaisen vastaantulijan kertoo sulle miten kaunis ja seksikäs ja upee ja mahtava ja fantastinen sä oot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauneus on ihan oikeasti katsojan silmissä, niin se vaan menee. Toki on sellaisia viehättäviä ihmisiä jotka hurmaavat ulkonäöllään ja olemuksellaan melkeinpä kaikki - mutta sitten on taas niitä hiirulaisiakin joita jotkut pitää kuitenkin hyvännäköisinä. Hyvänä esimerkkinä mun miehen kaverin nainen. Aneemisen näköinen ja oloinen, täysin mitäänsanomaton ulkonäöltään ja kroppakin on mallia pötkylä. Silti tämä mieheni kaveri pitää häntä hyvännäköisenä. Tämä jos joku on todistanut sen miten se kauneus todellakin on katsojan silmisssä.

Mistä alapeukut? :D Siitä kin "haukuin" tämän naisen ulkonäköä vai siitä että kauneus on katsojan silmissä ja tässä siitä elävä todiste? :D

Pointiton lässytys (tarkoituksesi jäi epäselväksi) ja toisekseen se, että käytit todisteena naista, joka on vain mitäänsanomattoman näköinen. Paremmin olisi tehonnut kunnon rumilus.

No voi jeesuksen vittu :D Ajattelin että ehkä tuon kuvauksen perusteella ihmiset tajuaa ettei todellakaan ole kyse mistään puutarhan kauneimmasta ruususta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäiseltä. Jotkut kadehtii, toiset pitävät ulkonäön perusteella pinnallisena ja tyhmänä. Viihdynkin nykyään parhaiten yksin, mutta joskus olisi ollut kiva kokea se, miltä tuntuu kuulua johonkin tyttöporukkaan kaikkine illanviettoineen.

Jaha. Tämä on taas näitä.

Ihan kuin kauniilla ihmisellä ei olisi ystäviä, kyllä nimittäin on.

Olisikohan vika jossain muussa, vaikka luonteessasi?

No voi v*ttu nyt taas... Jooh, sovitaan näin!

??

Tämä on ihan perusvastaus av:lla, "olen niin kaunis, etten saa ystäviä". Todellisessa elämässä en ole törmännyt yhteenkään tällaiseen. Kauniilla ihmisillä juuri on ystäviä. Jokainen tuntemani kaunis ihminen on sosiaalisesti verkostoitunut, on siis kavereita mutta myös hyviä ystäviä.

Myös itse viihdyn kauniiden ihmisten seurassa parhaiten, vaikuttaa ensivaikutelmaan. Jos pitäisi valita potentiaalisia ystäviä, niin kyllä minä niistä kauniimmista olisin kiinnostunut. Toki kauneus on katsojan silmässä ja siihen vaikuttaa myös olemus valtavan paljon. Valovoimaisuus on muutakin kuin pelkkä symmetrinen naama kauniilla piirteillä.

Aaaa. Minä kun luulin että puhutaan oikeasti kauniista ja komeista ihmisistä, sellaisista jotka ovat niin kauniita ja komeita että saavat olla ylhäisessä yksinäisyydessään koska ihmisten ennakkoluulot ovat vahvat. Mutta puhuttiinkin "kauniista" keskinkertaisuuksista. Asia selvä!

Ovatkohan ne Oikeasti Kauniit ja Komeat paenneet jonnekin vuorille erakoitumaan, vai miksi meidän kuolevaisten keskuudessa elävillä todella kauniilla ja komeilla on useimmiten laaja tuttavapiiri, ovat suosittuja ja heillä on sosiaalista valtaa "lauman" keskuudessa?

Ne Oikeat Kauniit&Komeat on pakostikin paenneet jonnekin totaalisen omiin oloihinsa...

Niin kuin moni täällä onkin jo todennut, niin yksinäiseltä. Naiset kyräilevät kaukaa. Puolitutut etsimällä etsivät aina jonkun vian, mistä pääsevät riemulla sanomaan = kateus. Sellaisiin en viitsi kuluttaa aikaa ja voimavarojani. Moni nainen, esim. opiskelukaveri, on tullut sanomaan jälkeenpäin, että eivät uskaltaneet aluksi lähestyä, koska luulivat minun olevan ulkonäköni takia ylpeä ja "valikoiva" ystävieni suhteen. Tämä on todella jännä yleinen käsitys kauniita ihmisiä kohtaan. Itse en todellakaan kulje nenä pystyssä, olen ehkä hieman hiljainen ja liikun vain läheisten ystävieni kanssa, mutta silti olen aina ystävällinen ja lempeä kaikille.

Miehien kanssa myös hankalaa, koska a) joko he eivät uskalla lähestyä tai b) he uskaltavat lähestyä, tutustuvat, ja rakastuvat täysillä. Muutamat rakastuneet erittäinkin pakkomielteisesti. Kuulemma kauneus ja ystävällisyys samassa paketissa vetoaa, ja miksi ei vetoaisi? Kyllä sen ymmärrän.

Eli sanonta "kauneus on kirous" pitää kyllä ihan paikkaansa. Tottakai jokaisella on omat kokemuksensa asiasta. Itse olen käsitellyt asiaa terapiassa asti, sillä yhdessä vaiheessa kärsin kovasti siitä, että tunsin itseni riittämättömäksi muille, kokiessani juurikin sitä kateellisten ihmisten inhoa itseäni kohtaan. Mietin, miten minun pitäisi muuttaa itseäni, että kelpaisin muille. Kauneus kääntyi siis itseäni vastaan. No, tuosta on jo hetkisen verran aikaa, nyt olen varsin sinut itseni kanssa, ympäröin itseni ihmisillä, jotka eivät panettele. Iloitsen siitä, että olen ulkoisesti ja sisäisesti kaunis ihminen, ja vihaajien käytöksen jätän täysin omaan arvoonsa. 

Paska keskustelu. Täällä on selvästi vaan ihmisiä jotka haluu ja pystyy näkee vain oman narsistisen näkökulmansa asiaan. Ja se näkökulma on se, että joko pitää saada jatkuvaa ihailua muilta ihmisiltä omasta ulkosesta olemuksesta tai sitten on vaan ruma hiirulainen ja elämä on paskaa kun ei saa muilta kehuja. 

No saa kehui ulkonäöstä nii somessa ku livenä. Ja on ollu hyvännäkösii poikaystävii. Ja mun kaveritkin on kauniita suurimmaks osaks.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauneus on ihan oikeasti katsojan silmissä, niin se vaan menee. Toki on sellaisia viehättäviä ihmisiä jotka hurmaavat ulkonäöllään ja olemuksellaan melkeinpä kaikki - mutta sitten on taas niitä hiirulaisiakin joita jotkut pitää kuitenkin hyvännäköisinä. Hyvänä esimerkkinä mun miehen kaverin nainen. Aneemisen näköinen ja oloinen, täysin mitäänsanomaton ulkonäöltään ja kroppakin on mallia pötkylä. Silti tämä mieheni kaveri pitää häntä hyvännäköisenä. Tämä jos joku on todistanut sen miten se kauneus todellakin on katsojan silmisssä.

Mikä pointti tolla sun viestillä on?

Kukaan ei väitäkään, ettei kauneus olisi nimenomaan katsojan kokemus.

Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että voidaan sanoa olevan rumia ja kauniita ihmisiä.

Myös laulujen kauneus on kuulijoiden korvissa. Silti on eri asia olla sellainen artisti, jota suuri osa maailmasta ihailee kuin joku inhokki tai mitäänsanomaton nevöhööd. On ookoo todeta, että joku on lahjakas artisti ja joku toinen ei, vaikka kaikki eivät ole ikinä samaa mieltä.

On eri asia olla joku superkaunotar, jota pitää rumana yksi kymmenestä tuhannesta (plus kateelliset ja tuomitsijat, jotka nyt pitää kaikkia muutenkin rumina) kuin ruma, joka ehkä löytää, jos ihme käy, sen yhden sadasta tuhannesta, joka pitää häntä kauniina. Ja sitten kun sen yhden sadasta tuhannesta pitäisi vielä olla omaankin mieleen...

Mitä väliä sillä loppupeleissä on? Jos kuitenkin on edes joitain, jotka pitävät mitäänsanomatontakin hyvännäköisenä? Eikö se riitä, vai pitääkö olla niin vitun omahyvänen ihminen et tarvii jokaisen vastaantulijan kertoo sulle miten kaunis ja seksikäs ja upee ja mahtava ja fantastinen sä oot?

Toki löytyy ihmisiä, jotka pitävät mitäänsanomatonta hyvännäköisenä. Onnittelut mitäänsanomattomille. Eri asia kuin olla ruma (jos itse puhuit rumista, sanoisit vaan suoraan, minä en ole ainakaan ajatustenlukija, yritän lukea asiat kuten on kirjoitettu, vaikka joskus saatankin tulkita väärin). Ei, ei minulle riitä, että mitättömän näköisillä pyyhkii hyvin. Miksi se riittäisi minulle, kun en kuulu heihin? Hienoa sinulle, jos olet riittävän kelvollisen näköinen, että koet sopivan määrän ihmisiä pitävän sinusta ulkonäkösi vuoksi tai siitä huolimatta. Ja mistä päättelet, että rumuuden tai mitäänsanomattomuuden lisäksi ainoa vaihtoehto on olla omahyväinen ihminen, jonka täytyy saada kuulla jokaiselta vastaantulijalta ylistyssanoja? Minulle kyllä riittäisi, että edes kohtuullinen määrä ihmisiä pitäisi minua edes perusnättinä.

Pidän itse itseäni kauniina mutten erityisemmin saa keneltäkään kehuja.

Joten:

On helvetin kivaa rakastaa omaa naamaansa ja sulautua joukkoon kuin joukkoon jossa kukaan ei tajua kuinka paljon tykkäät itsesi katselusta.

En koe että mun kauniista lärvistä oo hirveesti hyötyä ollut. Lähinnä ei oo otettu tosissaan esim raksalla työskennellessä.

Ennen kun meikkasin oli tietty kiva saada tykkäyksiä ja pönkittää egoa ja saada muutenkin kehuja tuntemattomiltakin. Nykyään ei kiinnosta. En tiiä. Ehkä ennen koin enemmän paineita pitää yllä kaunista kuorta kun mut on tunnettu sellaisena hemaisevana neitona.

Nyt oon poistunut somesta, antanut karvojeni kasvaa ja lopettanu itseni siloittelun ja on paljon vapaampi olo. Silti olen kaunis, aidommin :)

Varmaan ois helpompi vertailla jos ois päivän ruma.

blackpanda kirjoitti:

Niin kuin moni täällä onkin jo todennut, niin yksinäiseltä. Naiset kyräilevät kaukaa. Puolitutut etsimällä etsivät aina jonkun vian, mistä pääsevät riemulla sanomaan = kateus. Sellaisiin en viitsi kuluttaa aikaa ja voimavarojani. Moni nainen, esim. opiskelukaveri, on tullut sanomaan jälkeenpäin, että eivät uskaltaneet aluksi lähestyä, koska luulivat minun olevan ulkonäköni takia ylpeä ja "valikoiva" ystävieni suhteen. Tämä on todella jännä yleinen käsitys kauniita ihmisiä kohtaan. Itse en todellakaan kulje nenä pystyssä, olen ehkä hieman hiljainen ja liikun vain läheisten ystävieni kanssa, mutta silti olen aina ystävällinen ja lempeä kaikille.

Miehien kanssa myös hankalaa, koska a) joko he eivät uskalla lähestyä tai b) he uskaltavat lähestyä, tutustuvat, ja rakastuvat täysillä. Muutamat rakastuneet erittäinkin pakkomielteisesti. Kuulemma kauneus ja ystävällisyys samassa paketissa vetoaa, ja miksi ei vetoaisi? Kyllä sen ymmärrän.

Eli sanonta "kauneus on kirous" pitää kyllä ihan paikkaansa. Tottakai jokaisella on omat kokemuksensa asiasta. Itse olen käsitellyt asiaa terapiassa asti, sillä yhdessä vaiheessa kärsin kovasti siitä, että tunsin itseni riittämättömäksi muille, kokiessani juurikin sitä kateellisten ihmisten inhoa itseäni kohtaan. Mietin, miten minun pitäisi muuttaa itseäni, että kelpaisin muille. Kauneus kääntyi siis itseäni vastaan. No, tuosta on jo hetkisen verran aikaa, nyt olen varsin sinut itseni kanssa, ympäröin itseni ihmisillä, jotka eivät panettele. Iloitsen siitä, että olen ulkoisesti ja sisäisesti kaunis ihminen, ja vihaajien käytöksen jätän täysin omaan arvoonsa. 

Sulle jäi kuitenkin jotain hyvää käteen. Mieti jos olisit käsittelemässä tunteitasi rumuuden ja siitä aiheutuneiden traumojan/kiusaamisten ym. takia. (Itse olen ollut rumuuteni takia juttusilla.) Voisit unohtaa menneet, mutta tulevaisuutesi olisi silti rumuutta.

Nyt voit tyytyväisenä ajatella, että sinua on kohdeltu väärin vain kateudesta eikä huonoudesta (jos vain siis ymmärrät heidän todelliset syynsä) ja tulevaisuudessasi voit nauttia kauneudestasi ja tajuta, että olet kaltoinkohtelijoiden yläpuolella.

Ehkä teen virheen verratessani rumuutta ja kauneutta, kun ehkä sinulle vertaus on kauneudessa ja tavallisennäköisyydessä. Sinua ei varmaan se tieto lohduta, että rumuus se vasta suuri kirous onkin, kun et näe sitä toisena vaihtoehtonasi, vaan sinulle se toinen vaihtoehto on varmaan näyttää tavallisemmalta.