Miltä tuntuu olla kaunis ihminen?

Raskaalta, koska se on se mistä sinut muistetaan ja joka päivä vie sitä pois. Katsokaa nyt täälläkin kaikkia vahingoniloisia ketjuja ex-kauniista.

Erään nimeltämainitsemattoman elokuvaproduktion meikkaaja sanoi: " On vain kahdenlaisia naisia - kauniita ja meikkaamattonia."

Ihmiset suhtautuvat itseeni rennommin, kun en panosta ulkonäkööni. Kun vaatteet on mitä sattuu, tukka ponnarilla ja meikkauskin unohtunut, niin ihmiset juttelevat kanssani rennommin. Kun on viimeisen päälle, tilanne on päinvastainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis missä maailmassa te ihmiset oikein elätte? En ole ikinä ikinä törmännyt näin pinnalliseen keskusteluun. Ja kuinka pinnallisia ihmisiä olettekaan? Aivan se ja sama minkänäköinen Pirkko siellä ruudun toisella puolella komeileekin, toisten ihmisten käytös ja asenne ei johdu kenenkään ulkonäöstä vaan ihan muista asioista. Se että itse koet olevasi ruma ja alennut itse johonkin muottiin ja siihen ettet edes vaadi tietynlaista kohtelua on sinun oma vikasi ja hoitamaton haavasi. Se kaikki johtuu kuulkaas ihan muista asioista. Mutta kun itsesääliin on niin helppo langeta ja kun itse katsoo maailmaan niin pinnallisilla laseilla niin eihän siitä elämästä vaan tule silloin mitään.

Kehottaisin kaikkia kuvailemiani Pirkkoja ottamaan niskasta kiinni ja pohtimaan elämää syvällisemmin ja lopettamaan itsesäälissä rypemisen. Tai tehkää itsellenne jotain! Ehkä te ensisijaisesti ette vaan kelpaa itsellenne.

Tämä asenne juuri häiritsee. Tuntuu turhalta edes selittää mitään, kaikki selittäminen onmuka  vain osa sitä syytä siihen, miksi ei kelpaa muille tai on huono itsetunto. Ihan sama vaikka olisi ruma ja sen takia muut vieroksuisivat, vaikka muiden vieroksuminen aiheuttaisi huonon itsetunnon, kun kaikki syy löydetään aina ihmisestä itsestään kuorensa alta. Kun siedettävän näköisellä on itsellä hyväksytty olo ja hyvä itsetunto ja asennoituminen, hänen on helppo haukkua niitä, joilla asia ei ole samoin, tajuamatta että miksipä olisikaan, kun noihin asioihin vaikuttaneet asiat on itsellä paremmin kuin sillä toisella.

Tiedän että voisin asennoitua paremmin, mutta en ole sen huonompi ihminen kuin nätimmät ja paremmin asennoituneet, minulla on vain eri tilanne ja minun täytyy olla sen takia keskivertoa vahvempi ihminen. Sitten minut tuomitaan, kun olen vain yhtä vahva kuin muutkin. Minulla kun se keskiverto vahvuus ei riitä samaan itsetyytyväisyyden määrään kuin muilla. Ehkä edistyn vielä, mutta halusin vain sanoa, että tuollainen tuomitseminen häiritsee, että kaikki rumuudestani koituneet harmit heitetään minun syykseni. Ehkä voisin asennoitua paremmin tuohonkin, että se ei häiritsisi. Ehkä pitäisi asennoitua kaikkeen niin, ettei mistään enää olisi valittamista, kun valittaahan ei saa. Valittaminen kun ei auta.

Vaikka minä täällä kuinka valittaisin ja olisin kauhean negatiivinen ja pessimistinen ihminen, niin ei se poista rumuuteni haittoja. Mikään ei poista. Ainut mitä voin tehdä, on olla välittämättä sekä rumuudesta että noista haitoista. En nyt valitettavasti ainakaan vielä ole pelkästään päättämisellä siinä onnistunut.

"Ehkä te ensisijaisesti ette vaan kelpaa itsellenne." Ja tuossako syy, miksen kelpaa muillekaan? Juu, että kun muutun itsevarmaksi, niin sitten kelpaan muillekin? Huoh. Ei se niin mene. En koskaan kelpaa muille. Ainut mitä voin tehdä, on olla välittämättä siitä, etten kelpaa muille.

Kelpaatko sinä muille? Jos et, niin kerro miten olet asian hyväksynyt? Jos kelpaat, ole tyytyväinen, älä kiitä itseäsi äläkä luule sitä omaksi ansioksesi... Sellainen asenne tuosta muiden syyttämisestä välittyy, että kun muut on syypäitä tilanteeseensa, niin silloin itse on vastaavasti ansainnut omansa heitä enemmän.

En ymmärrä. Miten joku voi ajatella itsestään noin negatiivisesti. Tuollainen ajatuskuvio on itseään toteuttava mantra. Kaikissa meissä on omat hyvät ja huonot puolemme. Korosta hyviä. Ne peittävät huonot ;)

Kauniilla naisella on syytä olla pari kaunista lasta, mielellään tyttäriä, että ihailun voi sitten 'sujuvasti' siirtää heihin kun mama vanhenee. Tämä kauneus-höpötys on kyllä niin tyhjäpäisten touhua kuin olla ja voi. Minulla on monta lasta, yksi komeaksi usein kehuttu poika nuorimmaisena (siskoja pyydetty lapsimalleiksi että ei ole kenenkään tarvinnut elää kehumattomana.) Kerran kun poikani meni johonkin tilaisuuteen ja tapasi siellä

isänsä tunteman naisen (isänsä myös paikalla siis) tuo nainen kommentoi pojalleni, että äitisi täytyy olla tosi kaunis. Tarkoituksena ilmeisesti tuottaa mielipahaa miehelleni joka nyt ei ole mikään pirtin piru hänkään.Suomalaiset vaan nyt on niin moukkia. Törkeintä on kehua toista naista esim. jollekin muulle naiselle tarkoituksena osoittaa samalla mielipiteensä toisen 'ei- niin hyvästä' ulkonäöstä. Rumat miehet arvostelevat muita keskimääräistä enemmän, mistähän sekin johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Raskaalta, koska se on se mistä sinut muistetaan ja joka päivä vie sitä pois. Katsokaa nyt täälläkin kaikkia vahingoniloisia ketjuja ex-kauniista.

Tiedätte kokemuksen, kun näkee häikäisevän kauniin ihmisen eikä pysty irrottaamaan katsetta hänestä. Näin metrossa muutama vuosi sitten (Helsingissä) 8-kymppisen naisen, joka oli valovoimaisen kaunis. Hävetti kun en voinut olla tuijottamatta hänen kasvojaan, oli vaan pakko katsella.