Onko aikuisilla ok, ettei pidä jostain ihmisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, tämähän on juuri sitä, mitä esim minä koen monilta ihmisiltä. Minusta ei yleensä pidetä pelkän ulkokuoren perusteella. En pukeudu provosoivasti, en loukkaa tahalleen ihmisiä enkä ole muutenkaan mikään "minäminä" -tyyppi. Silti ihmiset kokevat oikeudekseen tuomita minut jo ennenkuin olen suutani saanut avattua. Ja kun tarpeeksi monesti on tätä kokenut ihmisiltä, niin rohkenen olla sitä mieltä, että ei toi sun meininki ole ok. Minä itse tuomitsen ihmisen vasta siinä vaiheessa, kun hän käyttäytyy typerästi minua tai muita kohtaan.

Kenellekään ei ole velvollisuutta pitää sinusta. Sillä ei ole tuomitsemisen kanssa mitään tekemistä. Ole vain rauhassa sellainen kuin olet, kunhan et vahingoita muita. Muut voivat vapaasti pitää sinusta tai olla pitämättä.

Kyllä, näinhän se on. Minusta ei tarvitse pitää, mutta minua kohtaan voi kuitenkin käyttäytyä inhimillisesti, eikä esim olla puhumatta niinkuin monet ovat tehneet. 

Millaisessa tilanteessa puhumattomuus on epäinhimillistä kohtelua?

Ihminen ei yleensä pidä toisessa siitä, mistä ei pidä itsessään. Tätä ilmiötä kutsutaan psykologiassa projektioksi ja se on melko yleistä.

Itse olen esim. huomannut saman kaltaisuutta itseni ja minusta "epäpitävän" henkilön välillä. Olemme hyvin samanlaisia persoonia, jopa ulkoisesti (hän varmaan tappaisi minut, jos kertoisin hänelle).

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei yleensä pidä toisessa siitä, mistä ei pidä itsessään. Tätä ilmiötä kutsutaan psykologiassa projektioksi ja se on melko yleistä.

Itse olen esim. huomannut saman kaltaisuutta itseni ja minusta "epäpitävän" henkilön välillä. Olemme hyvin samanlaisia persoonia, jopa ulkoisesti (hän varmaan tappaisi minut, jos kertoisin hänelle).

Voi olla, mutta ihmiset eivät usein pidä myös sellaisista asioista, jotka ovat heille vieraita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, tämähän on juuri sitä, mitä esim minä koen monilta ihmisiltä. Minusta ei yleensä pidetä pelkän ulkokuoren perusteella. En pukeudu provosoivasti, en loukkaa tahalleen ihmisiä enkä ole muutenkaan mikään "minäminä" -tyyppi. Silti ihmiset kokevat oikeudekseen tuomita minut jo ennenkuin olen suutani saanut avattua. Ja kun tarpeeksi monesti on tätä kokenut ihmisiltä, niin rohkenen olla sitä mieltä, että ei toi sun meininki ole ok. Minä itse tuomitsen ihmisen vasta siinä vaiheessa, kun hän käyttäytyy typerästi minua tai muita kohtaan.

Kenellekään ei ole velvollisuutta pitää sinusta. Sillä ei ole tuomitsemisen kanssa mitään tekemistä. Ole vain rauhassa sellainen kuin olet, kunhan et vahingoita muita. Muut voivat vapaasti pitää sinusta tai olla pitämättä.

Kyllä, näinhän se on. Minusta ei tarvitse pitää, mutta minua kohtaan voi kuitenkin käyttäytyä inhimillisesti, eikä esim olla puhumatta niinkuin monet ovat tehneet. 

Joidenkin ihmisten kanssa ei vaan ole mitään puhuttavaa. Vaikeneminen voi olla myös merkki toisen kunnioituksesta ja ilmaisee, että annan sinun  olla rahassa ja anna sinäkin minun olla rauhassa. 

On minusta ok. Toiset ei pidä monistakaan ihmisistä, eli suurin osa ihmisistä on heidän mielestään jotenkin ärsyttäviä/ei-mukavia/rasittavia...

Pitää ei tarvitse, mutta KÄYTTÄYTYÄ pitää osata myös niiden seurassa, joista ei tykkää!!! Eli toimeen pitää kyllä aikuisena jo osata tulla, vaikkei toinen niin miellyttäisikään.

Ap kerro sinä miksi et pidä jostakin? Miksi et tykkää? Saako tämä ihminen sinut tuntemaan itsesi huonommaksi, laiskemmaksi, tyhmemmäksi jne? Kotelo, että toinen on koppava?

Vierailija kirjoitti:

Onko ok, ettei vain pidä jostain ihmisestä, jos tuo ihminen ei ole tehnyt mitään väärin ja "epäpitäjäkin" myöntää, ettei ole mitään vääryyttä hänen ja epäpidetyn välillä, joka pitäisi selvittää? Voiko olla pitämättä ja karttaa toista ihmistä vain esim. persoonallisuuden / tyylin / fyysisen ulkonäön takia? Vai onko sellainen epäpitäminen moraalisesti väärin?

Älkää vastatko sellaiseen liittyen, että ette pidä jostakusta, joka tehnyt väärin tai on loukannut teitä, koska se on ihan eri kysymys.

Myönnän, että olen tietyllä tavalla varautunut esim naapureiden suhteen, koska en halua mitään ylimääräistä kanssakäymistä. Onko se sitten pitämättömyyttäkin, en tiedä. Mutta en kaipaa jokaisen ihmisen seuraa välttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään tarvitse kaikista pitää. Mutta eri asia on, tarvitseeko aina tuoda ilmi ettei pidä jostain henkilöstä.

Ps. Mistä ihmeestä keksit noita sanoja, jotka ei ollenkaan kuulu suomen kieleen?!

Olen luova kielenkäyttäjä. Keksin uudissanoja ihan jatkuvasti. Käytän kapulakieltäkin joskus, ja siinä on olennaisinta, että viesti menee perille. :)

ap.

Vaikutat rasittavalta tyypiltä. En pidä sinusta.

Tarkoitat varmaan: Epäpidän sinusta

Mä aloitin tällä viikolla uudessa työpaikassa, ja heti ekana päivänä tapasin henkilön, joka ärsyttää minua jo tässä vaiheessa ihan liikaa. Ei hän ole minulle tehnyt mitään, mutta hän on vain jotenkin rasittava. Ensinnäkin aina äänessä, puhuu ihan hölmöjä luullen tietenkin itse puhuvansa asiaa. Ulkonäkö on homssuinen, mutta itse tietenkin kuvittelee olevansa tyylikäs. Luikertelee koko ajan töistä aikaisin pois milloin minkäkin lapsiin liittyvästä syystä, muka täytyy hakea aikaisemmin päiväkodista. Lapset ovat samassa päiväkodissa kuin minun, ja aina he ovat siellä vielä kun minä haen omani.

Yritän välttää häntä kaikin keinoin, mutta välillä pakko olla tekemisissä ja osaan (ainakin vielä..) olla asiallinen.

Vierailija kirjoitti:

On minusta ok. Toiset ei pidä monistakaan ihmisistä, eli suurin osa ihmisistä on heidän mielestään jotenkin ärsyttäviä/ei-mukavia/rasittavia...

Pitää ei tarvitse, mutta KÄYTTÄYTYÄ pitää osata myös niiden seurassa, joista ei tykkää!!! Eli toimeen pitää kyllä aikuisena jo osata tulla, vaikkei toinen niin miellyttäisikään.

Minulle ainakin sopisi, ettei henkilö joka inhoaa minua, yrittäisikään tulla kanssani toimeen. Olisi avoimempaa kanssakäymistä. Vaikkapa jos sanoisin"huomenta matti"- hän voisi vastata "painu vittuun", eikä mitään teennäistä huomenen sanomista naama norsun vitulla.

Minä epäpidän ihmisistä, jotka jäävät persoonina "lasin taakse", eivätkä anna itsestään mitään. Pitävät ehkä jotain julkisivua tai sitten ovat vain äärimmäisen tarkkoja, etteivät paljasta mitään henkilökohtaista. Käyttäytyminen on tavallaan erittäin pinnallista koko ajan. En pysty olemaan tekemisissä tämän ihmistyypin kanssa, sielua riipii se ulkokohtaisuus. Ihan sama onko moraalisesti arveluttavaa epäpitää heistä tai ei, se on tunteeni. En käyttäydy huonosti, mutta en hakeudu seuraankaan.

Nämä ihmiset hakeutuvat usein terveys- sosiaali- tms alalle ja luulevat olevansa kovinkin ihmisläheisiä tai sitten he etsivät epätoivoisesti edes ammatillisesti läheistä kontaktia toiseen ihmiseen. Pahin oli yksi opettaja joka lässytti suoraan kirjasta jotain kohtaamisen ja vuorovaikutuksen teorioita ja koko kehonkieli puhui siitä, että menkää kaikki pois - en halua kohdata ketään. Meni vähän OT:ksi mutta joo, epäpidän :)

Se on geenitasolla olla pitämättä joistain ihmisistä, jotta ihmiset muuttaisivat kauemmas eikä sisäsiittoisuutta tapahtuisi.

Vierailija kirjoitti:

Minä epäpidän ihmisistä, jotka jäävät persoonina "lasin taakse", eivätkä anna itsestään mitään. Pitävät ehkä jotain julkisivua tai sitten ovat vain äärimmäisen tarkkoja, etteivät paljasta mitään henkilökohtaista. Käyttäytyminen on tavallaan erittäin pinnallista koko ajan. En pysty olemaan tekemisissä tämän ihmistyypin kanssa, sielua riipii se ulkokohtaisuus. Ihan sama onko moraalisesti arveluttavaa epäpitää heistä tai ei, se on tunteeni. En käyttäydy huonosti, mutta en hakeudu seuraankaan.

Nämä ihmiset hakeutuvat usein terveys- sosiaali- tms alalle ja luulevat olevansa kovinkin ihmisläheisiä tai sitten he etsivät epätoivoisesti edes ammatillisesti läheistä kontaktia toiseen ihmiseen. Pahin oli yksi opettaja joka lässytti suoraan kirjasta jotain kohtaamisen ja vuorovaikutuksen teorioita ja koko kehonkieli puhui siitä, että menkää kaikki pois - en halua kohdata ketään. Meni vähän OT:ksi mutta joo, epäpidän :)

Mulla työkaverina kaltaisesi henkilö, enkä tule toimeen hänen kanssaan. 

Minusta hän vaatii jotenkin heti alusta asti että ihmisen tulee avata hänelle itsensä jotenkin kokonaan, yksityisasioita myöten,  ja välittömästi, muuten hän päättää ettei pidä sinusta, eikä tulekaan pitämään sinusta.

Mun mielestä se on kuin sanoisi että ollaan kavereita, mutta vaan jos teet juuri niinkuin MINÄ sanon ja minun tahdilla. Tämä antaa epäluotettavan kuvan ja saa kavahtamaan häntä vielä enemmän.

Eli jos sinulle ei avauduta, niin kannattaa myös miettiä että mikä sinun olemuksessasi voi olla sellaista ettei sinua koeta luotettavaksi tai helposti lähestyttäväksi?

Joo, mulle tuli heti mieleen yks miehen kaveri. Tää nainen ei oo käyttäytynyt muuten kuin kivasti ja hyvin, mutta mä en voi sietää häntä. En tiedä miksi, en saa kiinni. Ärsyttää pukeutumistyyli ja se tyhmä tukka, ja loputtpmat selfiet ja tylsä koti, tietynlainen pinnallisuus ja keskiluokkaisuus. Mutta ei ne ole mitään oikeita syitä, jossakin toisessa ihmisessä ei haittaisi yhtään. Kukaan muu ei pidä häntä rasittavana, päin vastoin. Kaikki tuntemamme miehet ovat joskus olleet rakastuneita häneen. Minunkin, mikä selvisi mulle kun yritin miehelle selittää näitä omituisia fiiliksiäni. Eli siis en pitänyt hänestä ennenkään kun sain kuulla. Jonkinlainen kateus voisi olla selitys, mutta en minä kadehdi häneltä mitään. Ihailua saan minäkin osakseni, enkä ole mustasukkainen luonne. En myöskään kerjää niitä kehuja loputtomilla meikkiselfieillä. Missään nimessä en käyttäydy häntä kohtaan millään tavalla veemäisesti, ei hän minun tunteitani ole ansainnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä epäpidän ihmisistä, jotka jäävät persoonina "lasin taakse", eivätkä anna itsestään mitään. Pitävät ehkä jotain julkisivua tai sitten ovat vain äärimmäisen tarkkoja, etteivät paljasta mitään henkilökohtaista. Käyttäytyminen on tavallaan erittäin pinnallista koko ajan. En pysty olemaan tekemisissä tämän ihmistyypin kanssa, sielua riipii se ulkokohtaisuus. Ihan sama onko moraalisesti arveluttavaa epäpitää heistä tai ei, se on tunteeni. En käyttäydy huonosti, mutta en hakeudu seuraankaan.

Nämä ihmiset hakeutuvat usein terveys- sosiaali- tms alalle ja luulevat olevansa kovinkin ihmisläheisiä tai sitten he etsivät epätoivoisesti edes ammatillisesti läheistä kontaktia toiseen ihmiseen. Pahin oli yksi opettaja joka lässytti suoraan kirjasta jotain kohtaamisen ja vuorovaikutuksen teorioita ja koko kehonkieli puhui siitä, että menkää kaikki pois - en halua kohdata ketään. Meni vähän OT:ksi mutta joo, epäpidän :)

Mulla työkaverina kaltaisesi henkilö, enkä tule toimeen hänen kanssaan. 

Minusta hän vaatii jotenkin heti alusta asti että ihmisen tulee avata hänelle itsensä jotenkin kokonaan, yksityisasioita myöten,  ja välittömästi, muuten hän päättää ettei pidä sinusta, eikä tulekaan pitämään sinusta.

Mun mielestä se on kuin sanoisi että ollaan kavereita, mutta vaan jos teet juuri niinkuin MINÄ sanon ja minun tahdilla. Tämä antaa epäluotettavan kuvan ja saa kavahtamaan häntä vielä enemmän.

Eli jos sinulle ei avauduta, niin kannattaa myös miettiä että mikä sinun olemuksessasi voi olla sellaista ettei sinua koeta luotettavaksi tai helposti lähestyttäväksi?

Hyvin kiteytetty. Sekin täytyy muistaa, että joidenkin kanssa vain on niin eri maailmat, että jos lähempi tuttavuus ei ole tarpeen, niin parempi pysyä etäisenä.

Vanhemmiten työkaverit ovat työkavereita ja heidän kanssaan on vain töissä. Ymmärrän kyllä sen, että vasta valmistuneet ja uudelle paikkakunnalle muuttaneet ja pienten lasten vanhemmat voivat kokea työkaverit tärkeämpinä...mutta meitäkin on, joille työkaverit ovat plussaa työpäivälle, muttei heidän kanssaan jaeta kaikkea elämää.

Negatiivisuus, epäasiallinen ja alentuva käytös. Äänekäs ja hallitseva päällekäyvä ja toisen ihmisen tarkoitushakuinen nujertaminen henkisesti. Aina oikeassa olijat. Selän takana pahaa puhuvat valehtelevat juoruajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään tarvitse kaikista pitää. Mutta eri asia on, tarvitseeko aina tuoda ilmi ettei pidä jostain henkilöstä.

Ps. Mistä ihmeestä keksit noita sanoja, jotka ei ollenkaan kuulu suomen kieleen?!

Olen luova kielenkäyttäjä. Keksin uudissanoja ihan jatkuvasti. Käytän kapulakieltäkin joskus, ja siinä on olennaisinta, että viesti menee perille. :)

ap.

Vaikutat rasittavalta tyypiltä. En pidä sinusta.

Ap osaa kyllä kiitettävästi pilkuttaa, skillsit ehkä 1/10000 väestöstä. -ohis