Onko tämä teidän mielestä oikeaa kasvattamista??

eli olen kanssasi vähän eri mieltä. Toki saatan ottaa pois pöydiltä esim vaaralliset esineet mutta en välttämättä edes tule ajatelleeksi mitä mulla ehkä kaapeissa on jos sitä ei ikinä ole tarvinut omien lasten kanssa pelätä. Sitä paitsi meillä on lastenhuoneet täynnä pikkusälää joka voi olla vauvalle vaarallista mutta enhän mä nyt voi kaappeja sieltä tyhjentää. Sanon kyllä mahdollisille vauvavieraiden äideille että tuolla ja tuolla voi olla vauvalle vaarallista.



Onko sinun mielestäsi ihan ok että vieraiden lapset käyvät kyläpaikan kaapeilla etkä sinä edes katso perään?

Vierailija:

Aioin kasvattaa lapseni ap:n opein. Sainkin ihanan villikon, jolle on mahdotonta ' opettaa' turvallista veitsen tutkimista. Huitoo puukauhallakin itsensä mustelmille, eikä ole oppinut vieläkään, lukemattomien mustelmien jälkeen. Yli vuoden harjoitin tätä Anna Wahlgrenimäistä kasvatusmetodia, mutta lapseni ei oppinut. Nyt meillä on kaikki vaaralliset esineet ja aineet visusti lukkojen takana. Kunhan lapseni kasvaa ja alkaa turvallisissa asioissa totella, saatamme poistaa lukot. Ystävilläni tuo ap:n ehdottama kasvatustapa on toiminut, mutta heidän lapsensa ovat luonteeltaan hyvin rauhallisia lapsia, jotka ovat jo pienestä usean toiston jälkeen oppineet jättämään esimerkiksi tietyt kaapit rauhaan. Ja jos he vahingossa ovat sattuneet löytämään esim. terävät sakset, he ovat käsitelleet niitä rauhallisin, uteliain ottein ja vanhemman on ollut mahdollista ehtiä puuttumaan asiaan, mikäli tilanne näyttää kehkeytyvän vaaralliseksi. Meillä kaikkea mikä saadaan käteen huidotaan välittömästi sellaisella vimmalla, että hyvä kun muovilusikka lapsen kädessä on turvallinen. Naurettavuutta hipoen olen opettanut lapselleni " miten esineillä keikitään rauhallisesti ja hellästi ja taitavasti" . Sama rämistely jatkuu. Puolestani lapseni saa tuhota koko asunnon, mutta teräaseisiin hänellä ei ole vahingossakaan pienintäkään mahdollisuutta päästä koskemaan ja muita en anna hänen kovakouraisuuksissaan repiä. Siinä asiassa kädestä pitäen näytämme, kuinka pitää hellästi silittää tai pitää kiinni. Kertaakaan lapsemme ei ole ollut hellä vielä, mutta opetus jatkuu. Tämä asia on tärkeä opetettava alusta asti. teräaseiden käsittelyä opetan isommalle lapselle.

Eikä Wahlgrenin oppeihin kuulu, että lapsen ulottuville jätetään tieten tahtoen vaarallisia esineitä tai aineita, vaan hän puhuu siitä, että vanhempien tulee toimia rauhallisesti, mikäli lapsi sellaisen löytää ja antaa lapsen tutkia rauhassa vieressä visusti vahtien ja estäen mikäli tilanne kääntyy uhkaavan oloiseksi, mutta vanhempi myös poistaa vaaralliset esineet lapsen ulottuvilta heti kun lapsi ei huomaa tai heti kun näyttää uhkaavalta. Jos vilkkaan lapsen kanssa turvallisen kodin luominen vaatii lukkoja, ne laitetaan. Ja wahlgren itsekin laitatti ikkunoihin turvalliset lapsilukot sen jälkeen kun löysi lapsensa avoimen ikkunan luota kieppumasta. Tuossa tilanteessa hän ei kieltänyt eikä tehnyt asiasta numeroa, mutta hän muutti kodin turvalliseksi eikä suinkaan ryhtynyt opettamaan kuinka kerrostalon tuuletusikkunoiden kanssa toimitaan. Joissakin perheissä lapsilukot kaapeissa ovat tapa tehdä kodista turvallinen. Lukot kunniaan!

Kaikkia lapsia ei voi kasvattaa kaikissa tilanteissa samoin. Siksi kasvatuskirjoja ja -oppeja on niin moneen lähtöön.

Vierailija:

mutta useimmat lapset nuo asiat kyllä oppivat jos vanhemmat jaksavat opettaa ja selittää. Poikkeuksiakin on. Tuntuu vaan, että useinkaan nämä

** No meidän ei opi vaikka kuinka kieltää, ainoa toimiva on paikalta poisvieminen. Palaa sitten kaapille yhä uudelleen vaikka sitten monen kuukauden ajan sata kertaa päivässä, kokeiltu ja laskettu on. Oikeasti! Kotona tätä jatkuvaa päivystystä en jaksa, siksi kaapeissa on nyt ollut kahden päivän ajan lukot. Kylässä katson perään, enkä anna mennä tutkimaan kaappeja enkä laatikoita. Jotkut lapset eivät niin helposti usko siihen sanaan EI vähän yli yksivuotiaana. Usko huviksesi. Mutta vastuu vilkkaasta lukoin kasvatetusta lapsesta on kylässä tietenkin vanhemmalla. Se on selvä.

kaiken piilottavat vanhemmat eivät käsitä että kylässä on eri säännöt. Sain juuri pari päivää sitten kuulla ystävältäni, kuinka typerää minulta on jättää puukot laatikkoon, vaikka hänen 2-vuotias on tulossa kylään. Hän nimittäin meni sinne laatikolle ja käveli puukko kädessä olohuoneeseen. Minun viaksihan se meni, vaikka itselläni on juuri samanikäinen lapsi, joka ei laatikoihin koske, enkä siksi niitä puukkoja ole pois laittanut. ap

Vierailija:

Tuntuu vaan, että useinkaan nämä kaiken piilottavat vanhemmat eivät käsitä että kylässä on eri säännöt. Sain juuri pari päivää sitten kuulla ystävältäni, kuinka typerää minulta on jättää puukot laatikkoon, vaikka hänen 2-vuotias on tulossa kylään. ap

No (sori vaan) ei ystäväsi päätä järki paljoa pakota. Eihän se ole isäntäperheen vastuulla siirtää kaikkia särkyviä/vaarallisia esineitä pois lapsen ulottuvilta. Meillä vahditaan lasta kylässä ihan eri tavalla kuin kotona, eli kylässä on tiukemmat säännöt ja kaikkea ei saa koskea ja tutkia. Jos lapsi jotain haluaa erityisesti katsella (jotain esinettä tms.) niin vaihtoehdot on tapauksesta riippuen

-kokonaan kieltäminen

-tutkitaan yhdessä varovasti (tyyliin pidän lasta kädestä ja hän saa sillä kädellä VAROVASTI koskea)

-jos isäntäväki antaa luvan niin lapsi saa tutkia vapaammin (mutta valvotusti tietysti)

Näin on myös ystäväperheissä.

-olinkohan 15?

Olisi nyt kovin omituista, että tästä päättelisit etten omia lapsiani valvo lainkaan.



Olen vain huomannut, että jos kutsuu ihmisiä kylään ja toivoo, että käyttäydytään jollain tietyllä tavalla, säilyy mukavampi tunnelma jos ystävällisesti ikäänkuin " perehdyttää" talon tapoihin.



Jos jotkut vieraat ovat sitten tosi moukkia, niin heitä ei varmaan tarvitse kutsua uudestaan. En minäkään tykkää siitä, jos joku lapsi saa kiivetä kirjahyllyyn, mutta jos se meillä on tapahtumassa, niin puutun asiaan mieluummin kuin testaan vanhempien kasvatusmetodeja.

Puukot pois sekä vaaralliset pesuaineet. Tässä ei ole kysymys laiskuudesta vaan järjenkäytöstä.

Esikoiseni oli rauhallinen tyttö, jolta ei tarvinnut kotona asioita laittaa piiloon. toki vaaralliset asiat olivat varmuuden vuoksi vain aikuisten saatavilla. Toinen lapseni, poika olikin sitten todella vilkas ja menevä ja silloin vielä kororstuu se, että vaaralliset asiat pantu pois hänen ulottuviltaan.

Ei se tarkoita sitä jos veitset yläkaapissa, etteikö lapsi saisi niihin koskea. Voidaan kattos ottaa pikkunen veitsi ja tehdä sillä yhdessä jne.

Mielestäni on parempi tehdä koti lapsi ystävälliseksi, muuten saa olla koko ajan lasta jostain kieltämässä ja minun mielestäni koti on paikka jossa ollaan mahdollisimman vapaasti. Niitä kiellettäviä asioita riittää kyllä ilman " veitsiäkin"

lapselle voi toki opettaa, että veitsi on vaarallinen - ja laittaa sen lapsen ulottumattomiin. Tätä sanotaan sekä lapsen kasvattamiseksi että hänen suojelemisekseen :)



Lapseen ei todellakaan voi luottaa.

että kotona on tavaroita, joita siirrän turvaan. Esimerkiksi minulle rakkaita särkyviä lasiesineitä.



Sitten on vaarallisia tavaroita, joiden käyttöä harjoitellaan iän mukaan.



Lisäksi on tavaroita, jotka ovat niitä EI-tavaroita, jo ihan pienelle. Ne ovat esillä, mutta niihin ei saa koskea. Niitä ei voi olla mahdottoman paljon, koska lapsen pitää johonkin saada koskea ja tavaroita pitää voida tutkia.



Silti 1 v juoksuttaa, kun tekee rallia, kissan ruuat, kissan hiekkalaatikko, kukkaruukut ja lopuksi käsien pesu vessanpöntössä. Vessanoven pitäisi aina olla kiinni, vaan eipä isommat sisarukset 4- ja 9-vuotiaat aina muista. Lisäksi on vielä jyrkät rappuset ja niissä portti, joka sekin välillä unohtuu sisaruksilta auki.



Kylässä toki vahdin lapsiani, etteivät mene kaapeille jne. Jos meille tulee vieraita, siirrän osan tavaroista suosiolla sivuun. Pienimmät vieraat eivät mene lastenhuoneisiin, missä on vauvoille vaarallista tavaraa jne.

Ei tulisi mieleenkään jättää niitä laatikoihin, joista lapsi ne käsiinsä saisi. Kaapit ja laatikot ovat silti paikkoja, joihin ei kosketa. Kunhan lapsi kasvaa, hän ymmärtää, että laatikoille ei mennä, koska se on kiellettyä.



Kukkia, kissan hiekka-astiaa, ruokakippoja yms. en ole alkanut nostelemaan, vaikka niihinkin koskeminen on kiellettyä. Kukkamullalla tai edes likaisella kissanhiekalla lapsi ei niin nopeasti kerkiä saattamaan itseään hengenvaaraan, kuin saadessaan käteensä veitsen tai pesuainepullon. Lapset kun kokeilevat, vaikka kuinka olisi kielletty. Ymmärrätkö ap eron? En minä laiskuuttani ole nostanut puukkojani turvaan, vaan teen sen lapsen turvallisuuden takaamiseksi.