Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei hanki toimeentuloa tai hoida vauvaa
Sininen
20.08.2016 |
Mitä mieltä olette tilanteestamme?
Olemme hieman päältä kolmekymppisiä, 3 kk ikäisen vauvan vanhempia. Mieheni yliopisto opinnot eivät ole edistyneet yhdeksän vuoden aikana toivotusti ja hän saa pelkkää yleistä asumislisää. Mies käy päivisin kirjastolla tekemässä hommia viiden tunnin ajan. Kotona hän vie koiria yhden lenkin sekä laittaa ajoittain ruokaa ja tyhjentää tiskikonetta. Vauvaa hän hauskuutta oma-aloitteisesti muutamia kertoja päivässä ja suostuu purnaten auttamaan, kun pyydän. Muuten hän katselee jalkapalloa, hengaa somessa, lukee kirjoja, pelaa kännykällä tai on omilla menoillaan.
Itse olen hukkua töihin. Vauva on ns. high need -baby: viihtyy vain sylissä, nukkuu 8h/vrk ja on vaikeasti tyynnyteltävissä. Nyt vielä hampaiden tulon vuoksi ei huoli tissiä, joten pumppaan ja syötän pullosta sekä yritän pitää imetystä yllä. Teen kaikki kotityöt, hoidan koirat, käyn kaupassa ja maksan vuokran sekä laskut vanhempainpäivärahan, lapsilisän ja toimeentulotuen avulla. Lisäksi haen EU:n ruoka-apua.
Kommentit (64)
Ok, jos siis oikeasti tekee sitä gradua, eikä vaan saa valmista, niin miten mies ajatteli myöhemmin jatkaa tiedemaailmassa? Siellä pätee aika samat säännöt kuin muutenkin työelämässä, pitäisi saada aikaan riittävän hyvää laatua kohtuullisessa ajassa. Tiedemaailman huiput ovat tehneet erinomaiset gradut, normaalissa ajassa. Ja kun ovat lähteneet tekemään väitöskirjaa, on gradu ollut jo pikkuinen harjoitustyö, jonka voi unohtaa.
Sen lisäksi tutkijakin aivan erityisesti tarvitsee sosiaalisia taitoja ja verkoistoitumista. Opiskelukaverit taisivat jo valmistua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi teillä on niin paljon koiria? Niistä tulee sotkua, niitä pitää lenkittää ja ruokaan menee rahaa. Sinulla on nyt pieni lapsi ja tuo vaihe ei kestä ikuisesti.
Mulla oli high-need baby, se nukkui ekan kerran 4 tuntia putkeen kun se oli 1,5-vuotias. 2-vuotissynttäripäivänään se nukkui koko yön! Sillon elämä muuttui helpoksi. Myös mies pystyi osallistumaan paremmin kun lapsi kasvoi, kun lapsi ei tarvinnut jotain ihokontaktia tissi suussa koko ajan niin mies pystyi viemään sitä eka pihan leikkilaatikolle ja siitä sit kauemmas. Musta se käänne tapahtui 1,5-vuotiaana, sillon iskä alkoi "kelvata" oikeasti. Mies on jälkikäteen puhunut, että se koki vaikeaksi sen kun vauva ei ollut tyytyväinen eikä mies kokenut olevansa edes isä. Teki se siis kotitöitä, nehän oli lähes kokonaan sen vastuulla ku mä valvoin yötä päivää eikä mulla mikään imetys tms ois onnistunut ilman miehen uskomatonta panostusta kaikkeen muuhun. Mies olisi halunnut osallistua enemmän vauvan hoitoon, mutta koska vauva oli vaikea ja miehen kanssa lapsi oli tyytyväinen vain lyhyitä aikoja eikä mies sitä saanut rauhoittumaan niin se tilanne oli tuoreelle isälle hankala, vaikka ei sitä sillon osannutkaan pukea sanoiksi. Se koki tekevänsä jotenkin perustavanlaatuisesti väärin ja kun muut isät voivat olla lastensa kanssa ja hoitaa öitä...
Suuritarpeinen vauva ei ole ollenkaan sellainen minkä odottaa saavansa. Ja ympäristön reaktiot vauvaan ja tuoreisiin vanhempiin on vähätteleviä. "Helppoa se on yhden lapsen kanssa kotona maatessa", "ootappa vaan kun se lähtee liikkeelle". Se liikkeelle lähtö (10 kk) helpotti osaltaan meidän elämää tosi paljon kun vauva alkoi ekaa kertaa viihtyä lyhyitä aikoja lattialla.
Nyt me ollaan saatu toinen vauva (uskallettiin pitkällä ikäerolla), joka on "normaali". Nyt mies on alkanut puhua noista esikoisen aikaan kokemistaan jutuista. Tällä oli ekoina kuukausina koliikkia ja mies sitä kanniskeli ja puhui miten iloinen on kun hän voi olla nyt oikeasti vanhempi vauvalle. Tää kiintymyssuhde mikä miehellä tähän vauvaan on jo nyt (6kk) on ihan mieletön verrattuna mitä se oli kun esikoinen oli 6kk. Siitä on kiva jäädä kotiin vauvan kanssa että mä voin lähteä käymään jossain, koska vauva on tyytyväisenä sen kanssa. Riittämättömyys oli se mitä se koki ekan kanssa. Kyllä se jo 2-vuotiaana oli se kiintymyssuhde kunnossa ekankin kanssa, se vaan vei aikansa. Pointti kuitenkin on, että sun miehellä voi olla tällaisia ajatuksia kanssa taustalla. Ja parisuhde tuhoutuu väliaikaisesti kun saa suuritarpeisen vauvan, mut sekin kyllä palautuu joskus :D Tsemppiä oikeasti, tuo on kamala tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli high-need baby, se nukkui ekan kerran 4 tuntia putkeen kun se oli 1,5-vuotias. 2-vuotissynttäripäivänään se nukkui koko yön! Sillon elämä muuttui helpoksi. Myös mies pystyi osallistumaan paremmin kun lapsi kasvoi, kun lapsi ei tarvinnut jotain ihokontaktia tissi suussa koko ajan niin mies pystyi viemään sitä eka pihan leikkilaatikolle ja siitä sit kauemmas. Musta se käänne tapahtui 1,5-vuotiaana, sillon iskä alkoi "kelvata" oikeasti. Mies on jälkikäteen puhunut, että se koki vaikeaksi sen kun vauva ei ollut tyytyväinen eikä mies kokenut olevansa edes isä. Teki se siis kotitöitä, nehän oli lähes kokonaan sen vastuulla ku mä valvoin yötä päivää eikä mulla mikään imetys tms ois onnistunut ilman miehen uskomatonta panostusta kaikkeen muuhun. Mies olisi halunnut osallistua enemmän vauvan hoitoon, mutta koska vauva oli vaikea ja miehen kanssa lapsi oli tyytyväinen vain lyhyitä aikoja eikä mies sitä saanut rauhoittumaan niin se tilanne oli tuoreelle isälle hankala, vaikka ei sitä sillon osannutkaan pukea sanoiksi. Se koki tekevänsä jotenkin perustavanlaatuisesti väärin ja kun muut isät voivat olla lastensa kanssa ja hoitaa öitä...
Suuritarpeinen vauva ei ole ollenkaan sellainen minkä odottaa saavansa. Ja ympäristön reaktiot vauvaan ja tuoreisiin vanhempiin on vähätteleviä. "Helppoa se on yhden lapsen kanssa kotona maatessa", "ootappa vaan kun se lähtee liikkeelle". Se liikkeelle lähtö (10 kk) helpotti osaltaan meidän elämää tosi paljon kun vauva alkoi ekaa kertaa viihtyä lyhyitä aikoja lattialla.
Nyt me ollaan saatu toinen vauva (uskallettiin pitkällä ikäerolla), joka on "normaali". Nyt mies on alkanut puhua noista esikoisen aikaan kokemistaan jutuista. Tällä oli ekoina kuukausina koliikkia ja mies sitä kanniskeli ja puhui miten iloinen on kun hän voi olla nyt oikeasti vanhempi vauvalle. Tää kiintymyssuhde mikä miehellä tähän vauvaan on jo nyt (6kk) on ihan mieletön verrattuna mitä se oli kun esikoinen oli 6kk. Siitä on kiva jäädä kotiin vauvan kanssa että mä voin lähteä käymään jossain, koska vauva on tyytyväisenä sen kanssa. Riittämättömyys oli se mitä se koki ekan kanssa. Kyllä se jo 2-vuotiaana oli se kiintymyssuhde kunnossa ekankin kanssa, se vaan vei aikansa. Pointti kuitenkin on, että sun miehellä voi olla tällaisia ajatuksia kanssa taustalla. Ja parisuhde tuhoutuu väliaikaisesti kun saa suuritarpeisen vauvan, mut sekin kyllä palautuu joskus :D Tsemppiä oikeasti, tuo on kamala tilanne.
Tarkoitus ei siis ollut puolustella miehen toimintaa vaan emmä tiiä, valaa uskoa että tilanne voi muuttua.
Mitä jos pitäisitte lomaa miehestä vauvan kanssa? Lähette jossakin käymään ja "annatte miehelle graduloman" jos joku alkaa ihmetellä. Mä en lähtis uhkailemaan suoraan vaan sillai enemmän asettamaan odotuksia. Puhuisin koko ajan että mä lähen nyt pariksi viikoksi että saat kirjoittaa gradua rauhassa. Mulla on hyvä mies mutta mä oikeasti tarvitsen siitä lomaa säännöllisesti joten otan lapset mukaan ja lähen sukuloimaan tms. Palattuani viikon tai parin päästä parisuhde voi taas paljon paremmin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sininen kirjoitti:
Opiskelee yhteiskuntatieteitä filosofia pääaineena, että ei rikkauksia ole tulossa.
Siis tuotako mies tekee kirjastolla 5 h/ pvä? Tekeekö gradua, tutkimusta, vai lueskeleeko vain tai roikkuu koneella viihtymässä? Miten todennäköistä on valmistuminen? Miehen opinnot olisivat edistyneet ja hän olisi jo valmistunut, jos hän olisi opiskellut. Rikkauksista viis, mutta tutkinto helpottaa työllistymistä ja on henkisesti erittäin tärkeää saada asioita valmiiksi.
Tilanteenne on mielestäni aika sietämätön. Teidän kannattaisi puhua vaikka siitä, millainen teidän arkenne on kolmen vuoden päästä, ja siis ihan konkreettisesti. Ja miten te sinne kolmen vuoden päähän pääsette. Ei mitään haaveilua ja tyhjiä lupauksia, vaan puhetta siitä, mikä on mahdollista ja todennäköistä teidän lähtökohdistanne. Nykytilanne: ellei muu auta, teidän on tehtävä paperilla työlista, jolla jaatte kotityöt. Ja sinä teet vain ne, jotka sovitte sinun töiksesi. Jos mies ei tee omiaan, ne jäävät tekemättä.
Ihmettelen vähän tuota vauvaa. En muista, että kukaan mun vauvoista olisi tehnyt hampaita jo 3 kk iässä, mutta ehkä muistan väärin. Ihmettelen sitäkin, että ylipäänsä päätitte noin ankeaan tilanteeseen tehdä lapsen, odotitteko hänestä pelastusta? Se ei ole lapsen tehtävä.
Ja koiratkin vielä ... Voi teitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli high-need baby, se nukkui ekan kerran 4 tuntia putkeen kun se oli 1,5-vuotias. 2-vuotissynttäripäivänään se nukkui koko yön! Sillon elämä muuttui helpoksi. Myös mies pystyi osallistumaan paremmin kun lapsi kasvoi, kun lapsi ei tarvinnut jotain ihokontaktia tissi suussa koko ajan niin mies pystyi viemään sitä eka pihan leikkilaatikolle ja siitä sit kauemmas. Musta se käänne tapahtui 1,5-vuotiaana, sillon iskä alkoi "kelvata" oikeasti. Mies on jälkikäteen puhunut, että se koki vaikeaksi sen kun vauva ei ollut tyytyväinen eikä mies kokenut olevansa edes isä. Teki se siis kotitöitä, nehän oli lähes kokonaan sen vastuulla ku mä valvoin yötä päivää eikä mulla mikään imetys tms ois onnistunut ilman miehen uskomatonta panostusta kaikkeen muuhun. Mies olisi halunnut osallistua enemmän vauvan hoitoon, mutta koska vauva oli vaikea ja miehen kanssa lapsi oli tyytyväinen vain lyhyitä aikoja eikä mies sitä saanut rauhoittumaan niin se tilanne oli tuoreelle isälle hankala, vaikka ei sitä sillon osannutkaan pukea sanoiksi. Se koki tekevänsä jotenkin perustavanlaatuisesti väärin ja kun muut isät voivat olla lastensa kanssa ja hoitaa öitä...
Suuritarpeinen vauva ei ole ollenkaan sellainen minkä odottaa saavansa. Ja ympäristön reaktiot vauvaan ja tuoreisiin vanhempiin on vähätteleviä. "Helppoa se on yhden lapsen kanssa kotona maatessa", "ootappa vaan kun se lähtee liikkeelle". Se liikkeelle lähtö (10 kk) helpotti osaltaan meidän elämää tosi paljon kun vauva alkoi ekaa kertaa viihtyä lyhyitä aikoja lattialla.
Nyt me ollaan saatu toinen vauva (uskallettiin pitkällä ikäerolla), joka on "normaali". Nyt mies on alkanut puhua noista esikoisen aikaan kokemistaan jutuista. Tällä oli ekoina kuukausina koliikkia ja mies sitä kanniskeli ja puhui miten iloinen on kun hän voi olla nyt oikeasti vanhempi vauvalle. Tää kiintymyssuhde mikä miehellä tähän vauvaan on jo nyt (6kk) on ihan mieletön verrattuna mitä se oli kun esikoinen oli 6kk. Siitä on kiva jäädä kotiin vauvan kanssa että mä voin lähteä käymään jossain, koska vauva on tyytyväisenä sen kanssa. Riittämättömyys oli se mitä se koki ekan kanssa. Kyllä se jo 2-vuotiaana oli se kiintymyssuhde kunnossa ekankin kanssa, se vaan vei aikansa. Pointti kuitenkin on, että sun miehellä voi olla tällaisia ajatuksia kanssa taustalla. Ja parisuhde tuhoutuu väliaikaisesti kun saa suuritarpeisen vauvan, mut sekin kyllä palautuu joskus :D Tsemppiä oikeasti, tuo on kamala tilanne.
Tarkoitus ei siis ollut puolustella miehen toimintaa vaan emmä tiiä, valaa uskoa että tilanne voi muuttua.
Mitä jos pitäisitte lomaa miehestä vauvan kanssa? Lähette jossakin käymään ja "annatte miehelle graduloman" jos joku alkaa ihmetellä. Mä en lähtis uhkailemaan suoraan vaan sillai enemmän asettamaan odotuksia. Puhuisin koko ajan että mä lähen nyt pariksi viikoksi että saat kirjoittaa gradua rauhassa. Mulla on hyvä mies mutta mä oikeasti tarvitsen siitä lomaa säännöllisesti joten otan lapset mukaan ja lähen sukuloimaan tms. Palattuani viikon tai parin päästä parisuhde voi taas paljon paremmin :D
Ap:n mies ei kompensoi osallistumattomuuttaan lastenhoitoon tekemällä kotityöt ja hoitamalla koirat, vaan laiskottelee sen sijaan. Tilanne on aivan toisenlainen kuin sinulla ja aiheuttaa väistämättä katkeruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutat pois lapsen kanssa ja sanot ettet yksin jaksa kantaa kaikkea vastuuta. Ehkä erossa ollessanne kumpikin huomaa, mitä tulevaisuudeltaan haluaa.
Ai lisää yh-äitejä Suomeen? Kannustat eroon kun vauva on noin pieni? EI, vaan nyt laitatte sen parisuhteen kuntoon. Te olette itse valinneet olla perhe ja nyt olette. Kantakaa aikuisten tavoin vastuunne valinnoistanne. Ero nyt on paskin mahdollisin vaihtoehto lapsenkin kannalta.
Juuri näin. Ero ei ratkaise mitään.
Kyllä rtatkaisee. En tiedä millainen elämä minulla ja sisaruksillani nyt olisi, ellei äiti olisi eronnut isästä. Tilanne toinen kuin ap:llä, mutta samat periaatteet. Isä hyysättävä. Ainainen huoli, mielipaha, kireys, äidin ärtymys, isän häpeä, joka sävytti perhe-elämäämme, loppui. Meidän lasten ei tarvinnut enää varoa tekemisiämme ja puheitamme. Oli kuin joku olisi avannut verhot ja avannut ikkunat.
On tekopyhää väittää, että sekä vanhemmille että lapsille olisi jotenkin parempi kärsiä yhdessä, kun erillään voisi elämässä olla laatuakin.
Jos ymmärsin oikein, mies vetoaa perfektionismiin syynä miksei gradu(! Yhdeksan vuoden jälkeen!) valmistu. Mt-ongelmakortti on jo nostettu, mutta voi se olla tekosyykin, pelkkää selittelyä. Vähän tyyliin "koira söi kotiläksyt".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos jälleen kerran kommenteista! Ihmeellistä, miten oma elämä jaksaakin tuntemattomia kiinnostaa.
Hyvä ehdotus oli lähteä pariksi viikoksi sukuloimaan. Meillä ei vaan ole sellaista paikkaa, minne mennä. Olisin vauvan ja koirien kanssa aikamoinen rasite lähimmillekin. Ja minusta se on miehen tehtävä lähteä "gradulomalle" jos jonkun.
Koirat vievät ehdottomasti aikaa ja rahaa, mutta ovat minulle rakas harrastus ja ehdottoman tärkeitä. En voi kuvitella luopuvani niistä.
Hampaiden tulo on hyvin yksilöllistä. Terveydenhoitaja huomasi 3 kk neuvolakäynnillä yläikenissä hampaiden alut.
Eroamista hankaloittaa vielä yksi seikka: minulla ei ole luottotietoja. Olen suhteen aikana ottanut muutaman luottokortin ja edellisen asunnon myynnistä tuli tappiota. Nämä velat ovat minun nimissä enkä nyt pysty maksamaan lyhennyksiä, kun joudun maksamaan kaikki taloutemme menot pienistä kelan tuista.
Taas kerran on pakko kysyä: miten tyhmä pitää ihmisen olla, että menee vapaaehtoisesti kimppaan tuollaisen ukon kanssa ja vielä lisääntyykin sen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sininen kirjoitti:
Kiitos jälleen kerran kommenteista! Ihmeellistä, miten oma elämä jaksaakin tuntemattomia kiinnostaa.
Hyvä ehdotus oli lähteä pariksi viikoksi sukuloimaan. Meillä ei vaan ole sellaista paikkaa, minne mennä. Olisin vauvan ja koirien kanssa aikamoinen rasite lähimmillekin. Ja minusta se on miehen tehtävä lähteä "gradulomalle" jos jonkun.
Koirat vievät ehdottomasti aikaa ja rahaa, mutta ovat minulle rakas harrastus ja ehdottoman tärkeitä. En voi kuvitella luopuvani niistä.
Hampaiden tulo on hyvin yksilöllistä. Terveydenhoitaja huomasi 3 kk neuvolakäynnillä yläikenissä hampaiden alut.
Eroamista hankaloittaa vielä yksi seikka: minulla ei ole luottotietoja. Olen suhteen aikana ottanut muutaman luottokortin ja edellisen asunnon myynnistä tuli tappiota. Nämä velat ovat minun nimissä enkä nyt pysty maksamaan lyhennyksiä, kun joudun maksamaan kaikki taloutemme menot pienistä kelan tuista.
Jos ne koirat on sinun harrastuksesi, miksi urputat niiden hoitamisesta?
Sitten sun pitää heittää mies ulos tuosta asunnosta. Hänen on helpompi luottotietoisena saada uusi asunto. Joko esii tyen opiskelijana tai sitten hakien kaupungilta asuntoa, silloin pitää laittaa hänelle raksi kohtaan Asunnoton. Sellaiseksi tulkitaan ihminen, jonka on käsketty muuttaa ulos eron johdosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirat olivat myös pitkän harkinnan tulos. Molemmat sitoutuivat niitä hoitamaan, lenkittämään ja kouluttamaan. Eli yhteinen harrastus siis. Ovat silti enemmän jääneet minun hoidettaviksi ja erossa luultavasti tulisivat minulle, joten siksi kirjoitin aiemmin yksikössä.
Vuonna 2016 miehen pitää olla siis edelleenkin palstamammojen elättäjä?
Mutta lompakkoloisia ette missään nimessä ole?
Sininen kirjoitti:
Koirat olivat myös pitkän harkinnan tulos. Molemmat sitoutuivat niitä hoitamaan, lenkittämään ja kouluttamaan. Eli yhteinen harrastus siis. Ovat silti enemmän jääneet minun hoidettaviksi ja erossa luultavasti tulisivat minulle, joten siksi kirjoitin aiemmin yksikössä.
Sulla ei ole varaa koiriin, vauvaan ja mieheen. Jostain on luovuttava, mitä pikemmin sen parempi.
Mikä se ongelma siinä sitten oli? Nötkött purkit ja hiutaleet eu-kassista tulleet tutuksi. Avaa suusi ja sano sille miehelle mikä se ongelma on älä täällä vieraille ihmisille avaudu. Pärjäisitkö todella ilman sitä miestä nyt kun se vauvakin on siinä? Miehellä/ poikaystävälläsi on lorvikatarri..
Perseaukinen, luottotiedoton nainen, jolla on omia koiria, vääntää kakaran kesken miehen opiskeluiden,
mutta vika on miehessä.
Alue: Aihe vapaa
Vuosikausia kestänyt gradu ei varmasti johda kiitettävän arvosanan saantiin tai jatko-opintoihin. Ohjaaja on jo nyt perillä siitä miten miehesi etenee tai on etenemättä...