Taidan alkaa elää niin kuin 80-luvulla

Kokkelipäissäs täällä huutelet

Uutisista, tietosanakirjoista, kirjastosta, puhelinluetteloista,kartoista jne. Siis jaettiin tiedot. 

Pohdittiin ja entrailtiin esson baarissa.

Ja työpaikat Hesarista. Leikattiin irti ilmoitus ja puhelinluettelosta karttasivu ja eikun menoks.

Toppaukset olkapäihin, takatukka kasvamaan ja vitunmoinen raahattava puhelin sitten vaan hankintaan.

Mitäpäs mulle kukaan mahtaa jos oikeasti teen niin eli alan elää kuin 80-luvulla? :D Ei siitä ketään linnaan laiteta. Mua potuttaa ettei mitään voi tehdä ilman että "lataa sovelluksen".ap

Kirjasto käyttöön, ainoa ajanviete oli lukeminen.

Ja kuten Donnerin Jörkka totesi, lukeminen kannattaa aina.

Jos haluat kuunnella lempimusiikkia, niin käy ostamassa Radiosta kuuntelet vain Ylen kanavia.

Oli se hienoo. Jos halusit esimerkiksi soittaa, eikä ollut omaa puhelinta niin piti mennä siinä 40 asteen pakkasessa johonkin kuselle haisevaan puhelin koppiin, repullinen kolikoita mukana.

Kannattaa sitten muistaa katsella tv:stä vain ykköstä ja kakkosta. Kolmonenkaan ei ole sallittu, kun se on siirtynyt omalla kanavalleen. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa sitten muistaa katsella tv:stä vain ykköstä ja kakkosta. Kolmonenkaan ei ole sallittu, kun se on siirtynyt omalla kanavalleen. 

Heh, no tässä asiassa mulle ei sitten tulisi sopeutumisvaikeuksia, kun en juuri katso muita kanavia kuin YLEn. Oikein hätkähdin, kun jouduin hakemaan MTV3:en nähdäkseni Yövahdin - en muista koska olisin viimeksi katsonut maikkaria, sillä kanavalla on ehdottomasti paskimmat ohjelmat. Nelosenkin taso on laskenut, ei tule katsottua kuin joku leffa. Muutenhan sieltä tuntuu tulevan loppumatonta paratiisisaarirealitya, jota ilman voin kyllä ihan mainiosti elää.

Sen oon jo joku aika sitten tehnyt että aloin kuunnella musiikkia pelkästään radiosta. En tiedä miksi mutta musta oli jotenkin hauska muistella sitä aikaa kun oli riippuvainen siitä musiikista mitä radiosta sattui kuulumaan. Joten aloin tehdä niin. En enää halua päästä helpolla ja vain hakea biisejä youtubesta tai spotifyista. ap

Minäkin voisin hyvin siirtyä takaisin 80 luvulle oli se aikaa

Kyllähän tästä paskasta olisi mukava päästä eroon. En muuta teekään kuin istun netissä.

Nykyään esim. työn hakeminen on täysin mahdotonta jos ei ole sähköpostia saati puhelinta. Outoa kyllä, mutta ei ketään palkata kirjeitse.

80-luku oli hienoa aikaa. Oikeasti suosittelen 80-lukulaisia kulutustottumuksia, jolloin ei vaatteita ei ostettu joka kuukausi ja lisäksi 80-luvun ruokailutottumuksia, kotiruokaa ja pieniä herkkuja isojen mättöpakkausten sijaan.

No tehkää se! Mä aloitan nyt. Mulle riitti hashtagit ja pistefiit. Ei mua voi kukaan estää. Oon tätä aikani pohtinut ja nyt sen myös toteutan. Good old times! Ap :)))

Teen sulle seuraa. Paitsi, etten jätä nettiä enkä kännyä. Niit mä tarvitsen. Mutta muuten alan elää huolettomasti ja nyt se jo taas onnistuneekin kun lapset on aikuisia.

Epäilen että jos kuuden tunnin työpäivät astuvat voimaan erojen määrä senkun lisääntyy.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpäs mulle kukaan mahtaa jos oikeasti teen niin eli alan elää kuin 80-luvulla? :D Ei siitä ketään linnaan laiteta. Mua potuttaa ettei mitään voi tehdä ilman että "lataa sovelluksen".ap

Nyt kiteytit minun ajatukseni täydellisesti! Siinä vaiheessa, kun ensimmäiset älypuhelimet ilmestyivät katukuvaan, se näytön hiveleminen alkoi rassata minun hermojani. Olen miettinyt, mikä siinä niin rassaa, ja päätynyt tähän: joka ikinen ihminen sulkee silmänsä, korvansa ja aivonsa pois käytöstä heti, kun katse kääntyy puhelimeen päin. Samalla tavalla minua rassasivat aikoinaan Tamagotchit, nuo pokemonien kirotut esi-isät. Mitä enemmän teknologiaa eli aivojen kainalosauvoja, sen avuttomammaksi, tietämättömämmäksi ja välinpitämättömämmäksi ihminen käy.

Ihmiset puhuivat toisilleen 80-luvulla ja katsoivat silmiin. Interraililta lähetetyt postikortit tulivat perille viikkoja itse matkustavaisen jälkeen ja ovat yhä tallella. Oli kivaa kuunnella kavereiden innostuneita juttuja lyhyidenkin lomien ja viikonloppujen jälkeen, kun niitä ei ollut levitelty suttuisen facebook-hiilipaperin läpi koko seutukunnalle jo etukäteen. Autoissa oli jarru, kaasu ja kytkin ja lämmityslaite, ja se riitti. Ihmiset osasivat kirjoittaa kynällä.

Lukaisen nyt uutiset ja sammutan tämän kannettavani. Jos joku haluaa saada minut kiinni, hän saa soittaa näppäin-nokialaiseeni. Voi siihen kuviakin lähettää, jos kiinnostaa lähettää vain ja juuri minulle.

Ai hitsi se huolettomuus. Dingo, hassisenkone, sleepparit. Voi kun pääsis takas.