Lue keskustelun säännöt.
Töissä tehdyt virheet, kuka tunnustaa tehneensä?
19.08.2016 |
Onko kuka teistä tehnyt virheitä työssään tai kokenut muuten epäonnistuneensa työtehtävässään?
Itse olen ollut osallisena tapahtumaketjuun, joka on vaikuttanut moniin ihmisiin. Miten voisin unohtaa asian, ei ole ketään keltä asiaa voisi pyytää anteeksi, eikä myöskään syytä pyytää, mutta silti tuntuu, että jotakin olisin voinut tehdä toisin.
Kohtalotovereita?
Kommentit (25)
Oon tehnyt ja sama vika, vaikea unohtaa ja antaa itselleen anteeksi. Mut taitaa olla niin, että oon ite se, joka sitä eniten (tai jopa ainoa?) muistelee...
Muutenkin mulla on vikaa siinä, että aina jään liikaa murehtiin ja märehtiin kaikkea. :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, muutaman kerran on tullut mokattua. Ei vaan pysty aina kaikkia riskejä huomaamaan etukäteen, vaikka välillä yölläkin mietin. Joskus sattuu puhtaasti huolimattomuusvirheitä kiireessä. Taloudellista tappiota on tullut, mutta ei onneksi henkilövahinkoja. Aikani märehdin mokia, mutta sitten tulee jokin toinen murhe tilalle tai asiat unohtuu.
Tuntuu vaan siltä, että en pääse mitenkään yli tästä. Ahdistaa ja tekisi mieli vielä keksiä, miten menneitä voisi korjata, mutta ei ole oikein keinoja millä saisin käännettyä omaa osuuttani asiaan, jotenkin toiseksi.
Ap
Meillä tulee töissä kaikille välillä virheitä. Meillä ei aikaa tehdä yksittäisi tehtäviä niin huolellisesti kuin haluaisi.
Yleensä tunnustan virheeni heti kun huomaan sellaisen tehneeni, ja pohdimme millaista vahinkoa se tulee aiheuttamaan ja tarvitseeko se korjauksen. Ottaahan se päähän ja yleensä se aiheuttaa vain turhaa lisätyötä itselleni. Olen opetellut olemaan armollinen itselleni, teen työni aina niin hyvin pystyn niin, että virheenkin tullessa tiedän tehneeni parhaani.
Kenenkään henki tai terveys ei ole vaarassa.
Voi miten tuttu piina, eikä se koskaan tuntunut antavan rauhaa. Ei edes öisin. Itselläni mielenterveyden pelastaminen vaati alan vaihdon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekevälle sattuu.
Ole iloinen ettet ole aivokirurgi. Jos kukaan ei kuollut tai vammautunut vakavasti, niin unohda.
Aina voisi jotain tehdä toisin ja sille on ihan termikin - jälkiviisaus.
Yleisenä vinkkinä sanoisin, että jos virheellä on ollut tietty kohde, niin pyydä anteeksi (ap:llä ei ilmeisesti ollut) tai ota puheeksi. Siinähän se selviää. Todennäköisesti olet ainoa, joka kantaa tätä asiaa mukanaan.
Olen itse sekä mokannut töissä että ollut mokan kohteena. Rapatessa roiskuu jne. Ei ihminen ole kone.
Hyvässä työyhteisössä voi vaan sanoa että voi p, nyt mokasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu vaan siltä, että en pääse mitenkään yli tästä. Ahdistaa ja tekisi mieli vielä keksiä, miten menneitä voisi korjata, mutta ei ole oikein keinoja millä saisin käännettyä omaa osuuttani asiaan, jotenkin toiseksi.
Ap
Puhu esimiehelle tai työterveydessä, jos esimies ääliö. Siitä eteenpäin. Älä jää asian kanssa yksin.
Tietysti jos voit tavata jonkun asianomaisen, niin puhu hänelle vilpittömästi.
Syytän jotain naista virheistäni aina. Menee läpi eivätkä he saa sanottua vastaan, varmaan uskovat itsekin että se oli heidän vikansa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvässä työyhteisössä voi vaan sanoa että voi p, nyt mokasin.
... mutta jos ei ajatella vain omaa asemaa työyhteisössä, vaan virheen kohteita?
Ap, voin sanoa, että JOKAINEN on tehnyt virheitä työssään. Suuruusluokka tietty vaihtelee. Virheistä oppii. Miten muuten?
Ja myöhemmin niille voi nauraa. Jos kukaan ei kuollut tms.
Ei elämä ole niin vakavaa 💋
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena tyttösenä sain sijaisuuden ison laitoksen siivoojaksi. Mitään opastusta ei tietenkään annettu. Aineet oli ihan outoja kaikki. Sekoittelin sitten pesuaineen ja moppailin lattiaa. Kunnes aloin ihmetellä, että mitä tästä lattiasta lähtee irti. Pesin vastavahattua lattiaa jollakin ihmeen pesuaineella, mikä oli tarkoitettu kylpyhuoneen siivoukseen. Tai siis sellainen aine, mikä on nykyään jo kielletty. En niin enää muista, kun on jo joku vuosikymmen aikaa. Mutta vahaukset lähti komeasti irti lattiasta :)
Siivoustyönohjaaja hieman huusi minulle, kun kuuli tapauksesta. Siivoustöitä en saanut paikasta enempää.
Ikää taisi olla 17v.
En tiä, auttaisko, jos koittais ajatella, että jos ois ollut niin paha moka, että pitää noin itseään ruoskia, niin pomo ois kyllä antanut potkut? Nyt ei antanut, niin voit itsekin antaa itsellesi anteeksi?
Kaikille sattuu virheitä joskus ja hyvä työntekijä tunnustaa virheensä, ei syyttele omasta mokasta muita, pyytää anteeksi ja pyrkii korjaamaan sen (jos mahdollista) sekä koittaa ottaa siitä opikseen.
Kannattaa pohtia mistä oma täydellisyyden tavoittelu ja virheiden pelko sekä armottomuus itseä kohtaan johtuu ja työstää sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, it-hommissa virheitä tulee kaikille ja pääsääntöisesti joutuu ne itse korjaamaan.
Ne jotka tekee virheitä, oppii eniten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu vaan siltä, että en pääse mitenkään yli tästä. Ahdistaa ja tekisi mieli vielä keksiä, miten menneitä voisi korjata, mutta ei ole oikein keinoja millä saisin käännettyä omaa osuuttani asiaan, jotenkin toiseksi.
ApPuhu esimiehelle tai työterveydessä, jos esimies ääliö. Siitä eteenpäin. Älä jää asian kanssa yksin.
Tietysti jos voit tavata jonkun asianomaisen, niin puhu hänelle vilpittömästi.
Esimiehen kanssa oon puhunut jo ja hän sanoo, etten olisi voinut tehdä mitään tosin, mutta miten sen pystyisi uskomaan
Ap
Kaikki tekee virheitä. Myös minä olen tehnyt virheitä hoitajana työskennellessäni. Kenellekkään virheet eivät onneksi ole tuottaneet terveellistä haittaa tai kipua. Pelkästään mielipahaa, onneksi. Olen huomannut että hoitoalalla työskentelevien on hankala myöntää tehneensä virheitä, vaikka varmasti kaikille jossain kohtaa uraa sattuu jokin juttu. Onneksi meillä on työpaikalla hyvä käsittelytapa virheille, ja kaikki sattuneet tapahtumat tai läheltä piti-tilanteet käsitellään aina palavereissa ketään syyllistämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu vaan siltä, että en pääse mitenkään yli tästä. Ahdistaa ja tekisi mieli vielä keksiä, miten menneitä voisi korjata, mutta ei ole oikein keinoja millä saisin käännettyä omaa osuuttani asiaan, jotenkin toiseksi.
ApPuhu esimiehelle tai työterveydessä, jos esimies ääliö. Siitä eteenpäin. Älä jää asian kanssa yksin.
Tietysti jos voit tavata jonkun asianomaisen, niin puhu hänelle vilpittömästi.
Esimiehen kanssa oon puhunut jo ja hän sanoo, etten olisi voinut tehdä mitään tosin, mutta miten sen pystyisi uskomaan
Ap
Jos on joku, joka on vahinkoa kärsinyt, niin juttele hänen kanssaan ja pyydä anteeksi. Jos se ei ole mahdollista, työterveyden kautta terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tekee virheitä. Myös minä olen tehnyt virheitä hoitajana työskennellessäni. Kenellekkään virheet eivät onneksi ole tuottaneet terveellistä haittaa tai kipua. Pelkästään mielipahaa, onneksi. Olen huomannut että hoitoalalla työskentelevien on hankala myöntää tehneensä virheitä, vaikka varmasti kaikille jossain kohtaa uraa sattuu jokin juttu. Onneksi meillä on työpaikalla hyvä käsittelytapa virheille, ja kaikki sattuneet tapahtumat tai läheltä piti-tilanteet käsitellään aina palavereissa ketään syyllistämättä.
Läheiseni joutui vakavan hoitovirheen kohteeksi, joka johti työkyvyttömyyteen ja loppuelämän vammautumiseen. Tässä auttoi se, että lääkäri pyysi anteeksi läheiseltäni. Tätä ymmärtääkseni korostetaan terveydenhuollossa ja lääkärinkoulutuksessa nykyään enemmän. Vilpitön anteeksipyyntö tai rehellinen keskustelu ja moni valitus jää tekemättä. Nekin kun on aika turhia eivätkä johda mihinkään.
Jos käsittelette potilaalle aiheutetut mahdolliset traumat ja vahingot siellä omissa sisäisissä palavereissä, niin mitä se auttaa? Se virhe pitäisi tunnustaa sille potilaalle. Tuskin te olette haittaa kollegalle aiheuttaneet?
Anoppini on yhä katkera hoitovirheestä, joka sattui vuosikymmeniä sitten. Anteeksipyyntö olisi silloin auttanut, ei sairaalan tai tk:n omat sisäiset palaverit, joista potilas ei tiedä mitään. Vai onko niin, ettei vahinkoa kärsineellä potilaalla olekaan väliä?
Vain jos virheestä voi jäädä kiinni.