Lue keskustelun säännöt.
Millainen on yh-kämppä?
19.08.2016 |
Joskus kuulen tuon termin ja jäänyt huvittuneena miettimään, että millainen se YH-KÄMPPÄ mahtaa olla?
Onko teillä mielikuvia/stereotypioita, millainen on yh:n kämppä?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, olen yh enkä ole koskaan kuullut kyseistä termiä. Missä tuota käytetään?
Mulle on jotkut vieraat sanoneet kylässä käydessään, että "tää ei näytä kyllä yhtään yh-kämpältä".
Jäin huvittuneena miettimään, millainen se "yh-kämppä" mahtaa sitten olla.Ap
Okei :D olen kyllä huomannut että ihmisillä on ihmeellisiä ennakkoluuloja yksin/yhteishuoltajien asumista kohtaan. Yksi kaverini vältteli meillä käymistä kun luuli että asun jossain kämäsessä kerrostalokämpässä. Asun tilavassa ja kodikkaassa rivarissa ja kaveri oli lievästi sanottuna yllättynyt kun tuli viimein käymään. Muutenkin kuulee usein jotain että täällähän on tosi viihtyisää tms. Eli ennakko-odotus on juuri se että kaikki yh:t asuu jossain slummissa, mikään muuhan ei voi olla mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tähän mennessä ketjussa kerrotut asiat on kyllä pääsääntöisesti ihan vaan typeriä mielikuvia, joilla ei ole mitään totuuspohjaa.
Yhden oikeasti aika usein toistuvan asian olen huomannut eronneiden, 1 lapsen kanssa asuvien asunnoissa eli YH nukkuu olohuoneessa. Lapsella on oma huone ja isällä tai äidillä sänky olohuoneessa tai jos on pienempi olkkari, niin sitten vanhempi nukkuu vuodesohvassa. Tämä on mun mielestä aina jotenkin hirveän surullista. Sillä lapsen kanssa asuvalla ei oikeasti ole sitten mitään yksityisyyttä ja omaa rauhaa.
Jos ja kun lapsi on suht. pieni, ei sitä muutenkaan mennä kesken päivän omaan huoneeseen nököttämään, eli en tiedä mitä lisäyksityisyyttä se oma huone aikuiselle toisi.
Lapsi leikkii usein huoneessaan ovi kiinni pari tuntia ja mä olen olohuoneessa itsekseni, eli on sitä yksityisyyttä siellä olkkarissakin - lapsen ehdoilla vain.
Nukkumisen suhteen en yksityisyyttä tarvitse, lapsi on muutenkin nukkunut aina mun vieressä ja nukkuu edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, olen yh enkä ole koskaan kuullut kyseistä termiä. Missä tuota käytetään?
Mulle on jotkut vieraat sanoneet kylässä käydessään, että "tää ei näytä kyllä yhtään yh-kämpältä".
Jäin huvittuneena miettimään, millainen se "yh-kämppä" mahtaa sitten olla.Ap
Okei :D olen kyllä huomannut että ihmisillä on ihmeellisiä ennakkoluuloja yksin/yhteishuoltajien asumista kohtaan. Yksi kaverini vältteli meillä käymistä kun luuli että asun jossain kämäsessä kerrostalokämpässä. Asun tilavassa ja kodikkaassa rivarissa ja kaveri oli lievästi sanottuna yllättynyt kun tuli viimein käymään. Muutenkin kuulee usein jotain että täällähän on tosi viihtyisää tms. Eli ennakko-odotus on juuri se että kaikki yh:t asuu jossain slummissa, mikään muuhan ei voi olla mahdollista.
Mutta sama oletushan on myös poikamieskämpissä: siivoton pieni läävä, jossa kaljapullot, pizzalaatikot ja likapyykit odottavat äitiä siivoamaan. Sisustuksena vain sänky, ehkä kämänen sohva, tietokonepöytä, telkkari ja muuta viihde-elektroniikkaa. Pari lautasta ja haarukkaa sekä mukia löytyy, mikroaaltouuni ja kahvinkeitin. Ei kuitenkaan tarkoita, että jos on poikamies, asuisi juuri näin. Sama yksinhuoltajien kohdalla. Olen itsekin yh ja asun omistamassani 100 neliön rivitaloasunnossa ja tykkään sisustamisesta. Läheinen ystäväni on niinikään yksinhuoltaja, mutta asuu melko hulppeassa omakotitalossa, jossa on mm saunaosasto uima-altaineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tähän mennessä ketjussa kerrotut asiat on kyllä pääsääntöisesti ihan vaan typeriä mielikuvia, joilla ei ole mitään totuuspohjaa.
Yhden oikeasti aika usein toistuvan asian olen huomannut eronneiden, 1 lapsen kanssa asuvien asunnoissa eli YH nukkuu olohuoneessa. Lapsella on oma huone ja isällä tai äidillä sänky olohuoneessa tai jos on pienempi olkkari, niin sitten vanhempi nukkuu vuodesohvassa. Tämä on mun mielestä aina jotenkin hirveän surullista. Sillä lapsen kanssa asuvalla ei oikeasti ole sitten mitään yksityisyyttä ja omaa rauhaa.
Jos ja kun lapsi on suht. pieni, ei sitä muutenkaan mennä kesken päivän omaan huoneeseen nököttämään, eli en tiedä mitä lisäyksityisyyttä se oma huone aikuiselle toisi.
Lapsi leikkii usein huoneessaan ovi kiinni pari tuntia ja mä olen olohuoneessa itsekseni, eli on sitä yksityisyyttä siellä olkkarissakin - lapsen ehdoilla vain.Nukkumisen suhteen en yksityisyyttä tarvitse, lapsi on muutenkin nukkunut aina mun vieressä ja nukkuu edelleen.
No pienen lapsen kanssa nyt voi asua vaikka yksiössä, mutta kyllä se aika ankeeta on siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa lähestyä teini-ikää ja aikaisemminkin jo, kun kavereita rupeaa ramppaan jne.
Itse seurustelin joskus ennen muinoin YH-isän kanssa, joka asui 10 v tyttönsä kanssa kaksiossa. Kyllä se oli ihan peestä siellä olohuoneessa olla sen ukon kanssa, kun tyttö kavereineen halus katsoa olkkarin isosta telkkarista jotain ohjelmaansa tai ramppas avokeittiössä hakemassa mehua ja voileipää. Ja siellä oli tietysti pakko olla, koska ei lasta voi koko illaksi yksinkään jättää.
Tämä surkea asumisjärjestely oli isolta osaltaan vaikuttamassa päätökseeni jättää muuten ihan miellyttävä mies kahden vuoden seurustelun jälkeen.
Mulla ja kaverillani on n 86 neliön kerrostalokämpät, toinen Töölössä ja toinen Tapiolassa. Mulla sisustettu talonpoikaisantiikilla, hänellä moderniin tyyliin. Akateemisia ollaan kumpikin ja pärjätty elämässä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yh kolmelle koululaispojalle. Omistusasunto, 85m2, kt, pk-seudulla. Sisustus halpaa, ikeaa ja kirpparilöytöjä. Kylppäri ja keittiö remontoitu onakustanteisesti. Maalatut seinät. Laminaatit lattioissa. Perusasunto. Siistiä on aina! Rahaa on vähän, sen myönnän. Silti pystyn työlläni elättämään 4 henkisen perheen ja maksamaan asuntolainaa. Vuositulot n.45000e. Olisihan se kiva jos olisi mies jolla esim. sama tulotaso. Mutta kaikkea ei voi saada.
Omakotitalo, 4mh, iso aula, kirjasto, olohuone, avokeittiö, sauna+suihku, iso piha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihania yleistyksiä:) Kun mä olin yh mulla oli 4h oma kämppä, kauniisti mun maulla sisustettu. Värejä, pehmeitä materiaaleja, lastenhuoneet kauniit ja viihtyisät. Ikeaa ei silloin vielä Suomessa ollutkaan joten ostin Stockalta sohvat ja vitriinin. Iso keittiö missä lapset ja lasten kaverit viihtyivät. Kesät vietettiin omalla mökillä järven rannalla.
Tällaisia kämppiä oli ja on myös mun yh ystävilläni.
No sulla onkin aika hyvät kortit joettu. Ei todellakaan kaikilla ole asiat noin hyvin :D
Totta, mä olen mennyt 19v suoraan koulusta töihin (opiskelin vasta 30+v) ja maksanut 1. (duunari)mieheni kanssa omalla rahalla elämäni. Siitä jäi vähän pesämunaa kummallekin erossa ja loput velkaa. Vähän kerrallaan ja sitkeästi kaikesta muusta tinkien. Tuohon aikaan kun lainan korko oli 13-16%... Duunariperheen lapsena ei ollut perintöjä eikä pappaa maksamassa.
Ja ei - nuo ei tosiaan olleet kämppiä vaan koteja kuten joku kommentoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tähän mennessä ketjussa kerrotut asiat on kyllä pääsääntöisesti ihan vaan typeriä mielikuvia, joilla ei ole mitään totuuspohjaa.
Yhden oikeasti aika usein toistuvan asian olen huomannut eronneiden, 1 lapsen kanssa asuvien asunnoissa eli YH nukkuu olohuoneessa. Lapsella on oma huone ja isällä tai äidillä sänky olohuoneessa tai jos on pienempi olkkari, niin sitten vanhempi nukkuu vuodesohvassa. Tämä on mun mielestä aina jotenkin hirveän surullista. Sillä lapsen kanssa asuvalla ei oikeasti ole sitten mitään yksityisyyttä ja omaa rauhaa.
Jos ja kun lapsi on suht. pieni, ei sitä muutenkaan mennä kesken päivän omaan huoneeseen nököttämään, eli en tiedä mitä lisäyksityisyyttä se oma huone aikuiselle toisi.
Lapsi leikkii usein huoneessaan ovi kiinni pari tuntia ja mä olen olohuoneessa itsekseni, eli on sitä yksityisyyttä siellä olkkarissakin - lapsen ehdoilla vain.Nukkumisen suhteen en yksityisyyttä tarvitse, lapsi on muutenkin nukkunut aina mun vieressä ja nukkuu edelleen.
No pienen lapsen kanssa nyt voi asua vaikka yksiössä, mutta kyllä se aika ankeeta on siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa lähestyä teini-ikää ja aikaisemminkin jo, kun kavereita rupeaa ramppaan jne.
Itse seurustelin joskus ennen muinoin YH-isän kanssa, joka asui 10 v tyttönsä kanssa kaksiossa. Kyllä se oli ihan peestä siellä olohuoneessa olla sen ukon kanssa, kun tyttö kavereineen halus katsoa olkkarin isosta telkkarista jotain ohjelmaansa tai ramppas avokeittiössä hakemassa mehua ja voileipää. Ja siellä oli tietysti pakko olla, koska ei lasta voi koko illaksi yksinkään jättää.
Tämä surkea asumisjärjestely oli isolta osaltaan vaikuttamassa päätökseeni jättää muuten ihan miellyttävä mies kahden vuoden seurustelun jälkeen.
Varmaan juttelitte tästä? Mies sanoi, että ikinä ei isompaa? Ei vaikka muuttaisitte yhteen?
Tuo oli tekosyy sulle, eiköhän oikea syy ollut just se, että mies oli vain mukava. Ei ihana, upea, et ollut rakastunut. Rakkauden takia olisit ollut valmis joustamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, en tiennyt tällaisista stereotypioista ennen kuin ne kohdistuivat minuun. Voi sitä ihmettelyn määrää, että eron jälkeen asuin kivassa rivitalossa omalla isohkolla pihalla. Minulla on ollut aina kauniisti sisutettu koti, jo ihan opiskelijana, sitten työssäkäyvänä sinkkuna ja parisuhteessa. Samat perintöhuonekalut ovat kulkeneet mukanani. Mutta tottakai erohaltija vai onko se erotonttu kävi koskettamassa taikasauvalla huonekalujani ja sisutusmakuani kun minusta tuli yh ja nyt minulla on läävä. Samainen tonttu poisti minulta koulutukseni, ammattitaitoni, tyylini, kaikki kognitiiviset kykyni ja ai niin - absolutismini. Rotukoirieni rekisteripaperit tuhoutuivat erossa tontun taikasauvan iskusta ja ne ovat nyt virallisesti piskejä. Wau! Olen aivan ihmeissäni uuden elämäni takia, tosin en tajua siitä juuri mitään kun äo:ni laski yli 50 pinnaa myös.
Vierailija kirjoitti:
Joo, en tiennyt tällaisista stereotypioista ennen kuin ne kohdistuivat minuun. Voi sitä ihmettelyn määrää, että eron jälkeen asuin kivassa rivitalossa omalla isohkolla pihalla. Minulla on ollut aina kauniisti sisutettu koti, jo ihan opiskelijana, sitten työssäkäyvänä sinkkuna ja parisuhteessa. Samat perintöhuonekalut ovat kulkeneet mukanani. Mutta tottakai erohaltija vai onko se erotonttu kävi koskettamassa taikasauvalla huonekalujani ja sisutusmakuani kun minusta tuli yh ja nyt minulla on läävä. Samainen tonttu poisti minulta koulutukseni, ammattitaitoni, tyylini, kaikki kognitiiviset kykyni ja ai niin - absolutismini. Rotukoirieni rekisteripaperit tuhoutuivat erossa tontun taikasauvan iskusta ja ne ovat nyt virallisesti piskejä. Wau! Olen aivan ihmeissäni uuden elämäni takia, tosin en tajua siitä juuri mitään kun äo:ni laski yli 50 pinnaa myös.
Minä kasvoin yh-äidin kanssa Artekin huonekalujen keskellä ihanassa ja valoisassa rivitalokodissa. Meillä oli kaikki oikein hyvin, sain soittaa selloa, käydä tanssitunneilla jne. Ystäväni tuossa sanoikin, että äitini ei ollut mikään "oikea yh", vaikka hän huolehti arjesta täysin yksin (isä asui 300 km päässä, isovanhemmat yli 400 km päässä). Stereotypiat ovat vahvoja, vaikka esim. oma äitini jäi yh:ksi vuonna 1832 kun isä lähti klassisesti nuoremman matkaan.
Suurin ero meillä "tavallisten" perheiden kulutukseen oli, että autoa ei todellakaan vaihdettu muutaman vuoden välein ja sitä varten ei otettu lainaa. Meillä oli pieni auto, jota käytettiin vain pitkiin matkoihin, muuten mentiin pyörällä. Supersiistiä ei kyllä ollut. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, en tiennyt tällaisista stereotypioista ennen kuin ne kohdistuivat minuun. Voi sitä ihmettelyn määrää, että eron jälkeen asuin kivassa rivitalossa omalla isohkolla pihalla. Minulla on ollut aina kauniisti sisutettu koti, jo ihan opiskelijana, sitten työssäkäyvänä sinkkuna ja parisuhteessa. Samat perintöhuonekalut ovat kulkeneet mukanani. Mutta tottakai erohaltija vai onko se erotonttu kävi koskettamassa taikasauvalla huonekalujani ja sisutusmakuani kun minusta tuli yh ja nyt minulla on läävä. Samainen tonttu poisti minulta koulutukseni, ammattitaitoni, tyylini, kaikki kognitiiviset kykyni ja ai niin - absolutismini. Rotukoirieni rekisteripaperit tuhoutuivat erossa tontun taikasauvan iskusta ja ne ovat nyt virallisesti piskejä. Wau! Olen aivan ihmeissäni uuden elämäni takia, tosin en tajua siitä juuri mitään kun äo:ni laski yli 50 pinnaa myös.
Minä kasvoin yh-äidin kanssa Artekin huonekalujen keskellä ihanassa ja valoisassa rivitalokodissa. Meillä oli kaikki oikein hyvin, sain soittaa selloa, käydä tanssitunneilla jne. Ystäväni tuossa sanoikin, että äitini ei ollut mikään "oikea yh", vaikka hän huolehti arjesta täysin yksin (isä asui 300 km päässä, isovanhemmat yli 400 km päässä). Stereotypiat ovat vahvoja, vaikka esim. oma äitini jäi yh:ksi vuonna 1832 kun isä lähti klassisesti nuoremman matkaan.
Suurin ero meillä "tavallisten" perheiden kulutukseen oli, että autoa ei todellakaan vaihdettu muutaman vuoden välein ja sitä varten ei otettu lainaa. Meillä oli pieni auto, jota käytettiin vain pitkiin matkoihin, muuten mentiin pyörällä. Supersiistiä ei kyllä ollut. :)
Ja vuosihan ei toki ollut 1832, vaan 1982... :D
Niin, kyllähän niillä elareilla ja eron yhteydessä mieheltä ryöstetyllä omaisuudella ylläpitää hyvää tasoa asumisessa. Kaikilla ei vaan ole ollut niin hyvin tienaavaa miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, kyllähän niillä elareilla ja eron yhteydessä mieheltä ryöstetyllä omaisuudella ylläpitää hyvää tasoa asumisessa. Kaikilla ei vaan ole ollut niin hyvin tienaavaa miestä.
Jep, avioliitossa ryöstin kaksi korkeakoulututkintoani, ammattitaitoni ja palkkani kaikki juurikin ex-mieheltäni, ja pesänjakaja jätti ne kaikki sitä myöten exälle. Ei kun hetkinen?
SInulla sen sijaan on asiat tosi hyvin: koska et ikinä itsellesi mitään pystynyt hankkimaan, niin kukaan ei myöskään voi kaltaiseltasi tyhjältä astialta mitään viedä.
Minulla on juurikin tuollainen yh-kämppä hakusessa.
Pitääkin tarkentaa vuokrafirmaan, että ymmärtävät mitä haen....
(sika-)halpa, riittävän iso perheelleni ja palvelut lähellä riittää tässä elämänvaiheessa
Ostin juuri kokonaan omilla rahoillani 4 huoneen perheasunnon hyvästä kaupunginosasta. Olen ostanut sinne irtaimistonkin kokonaan itse. Mies on köyhä ja meilla on avioehto, mutta ihan selvyyden vuoksi, ettei tarvitse ryhtyä tavaroita jakamaan.
Ennakoin eroa, olen siitä jo puhunutkin välillä, mies on käyttäytynyt törkeästi mua kohtaan. Helpompaa jäädä lapsen kanssa asumaan samaan jo hyvin sisustettuun kotiin eikä muuttaa pois, jos erotaan. Olen tarjonnut miehelle mahdollisuutta varastoida osan nykyisistä kalusteista mahd eroa varten ja hän päättikin laittaa talteen nykyisen mikroaaltouunin ja pesukoneen sekä pari huonekalua.
Mutta ehkä tutut tosiaan luulevat, jos erotaan, että asunto jää miehelle tai menee myyntiin ja mä muutan lapsen kanssa johonkin "yh-kämppään". :) :) :)
No voin kertoa ihan omasta kokemuksesta, että asustellaan lapsen kanssa siistissä ja viihtyisässä 120 m2 omakotitalossa, jonka olen itse ostanut.
Eiköhän se riipu tulotasosta minkälainen kämppä kelläkin on...
No tähän mennessä ketjussa kerrotut asiat on kyllä pääsääntöisesti ihan vaan typeriä mielikuvia, joilla ei ole mitään totuuspohjaa.
Yhden oikeasti aika usein toistuvan asian olen huomannut eronneiden, 1 lapsen kanssa asuvien asunnoissa eli YH nukkuu olohuoneessa. Lapsella on oma huone ja isällä tai äidillä sänky olohuoneessa tai jos on pienempi olkkari, niin sitten vanhempi nukkuu vuodesohvassa. Tämä on mun mielestä aina jotenkin hirveän surullista. Sillä lapsen kanssa asuvalla ei oikeasti ole sitten mitään yksityisyyttä ja omaa rauhaa.