Miksi kuolemaan suhtaudutaan kuin se olisi jotain pahaa tai kauheaa?

Niinpä. Mä ainakin ajattelin lahjoittaa kroppani lääketieteelliseen laitokseen, ei tuu omaisille vaivoja siitäkään. Jätän kunnon ravintolasyöminkirahat, niin ei tartte pitää hautajaisia, kun en ees kuulu kirkkoon.

Kuolema on lopullinen ja siksi niin surullinen asia. Sehän on pahaa ja kauheaa menettää rakkaita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Mä ainakin ajattelin lahjoittaa kroppani lääketieteelliseen laitokseen, ei tuu omaisille vaivoja siitäkään. Jätän kunnon ravintolasyöminkirahat, niin ei tartte pitää hautajaisia, kun en ees kuulu kirkkoon.

Voitko kertoa tuosta lahjoitus-jutusta. Mä olen tehnyt hautaustestamentin polttohautauksesta. Eikä mitään hautajaisia.

Koska varsin usein kuolemaa edeltää hirveä määrä tuskaa.

Niinpä. MInä jo lähtisin niin mielelläni tästä elämästä. En ole edes masentunut eikä elämä ole mitenkään ikävää, mutta tuntuu vaan että olisin ihan valmis jo lähtemään, että olen jo kokenut sen mitä tulin tänne kokemaan.

Tottakai kuolema voidaan kokea pelottavana asiana. Kukaan ei tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, itse ateistina uskon, ettei mitään - se on yksilön kohdalla kaiken loppu. Tuntematon pelottaa. Myös itse kuolema, kuolintapa saattaa olla suoraansanoen karmea.  Ymmärrän täysin ihmisten kuolemanpelon. Varsinkin jos on elämässä asioita kesken, pieniä lapsia tai isompiakin, joiden elämää haluaa seurata ja olla tukena - niin kyllä ajatus kuolemasta voi tuntua pahalta. 

t. sh

Onhan se varsin järkyttävää yksilön kannalta. Sitä lakkaa olemasta. Jokainen kuolema on maailmanloppu kokijalleen. Täytyy arvostaa elämän ihmeellisyyttä ja ainutkertaisuutta sitäkin enemmän.

Tuo ruumiin lahjoittaminen lääketieteelle voi tuntua jalolta asialta, mutta käytännössä lahjoitusruumiista on aika ajoin ylitarjontaa. Sitten tulee hankaluuksia viranomaisille tai omaisille, että mihin tämä ruumis nyt laitetaan kun vainajan toive on, että lääketieteelle, mutta yksikään yliopisto tai muu instanssi ei ota ruumista vastaan. Polttohautauskin tulee käsittääkseni kalliimmaksi kuin hautaus halvimmassa arkussa. Riippuu tietysti siitä, kuinka kaukana lähin krematorio sijaitsee.

Itse en aio asettaa minkäänlaisia toiveita tai vaateita, mitä ruumiilleni tapahtuu kuoleman jälkeen tai  millaisia hautajaisia pitäisi pitää. Kuolemani jälkeen jäljelle jääneet omaiset saavat hoitaa asian aivan niin kuin itse parhaaksi katsovat. Minä en ole silloin enää täällä.

Ihmiset todennäköisesti intuitiivisesti ymmärtävät, että suuri(n?) osa joutuu kuolleessaan helvettiin. Tästä syystä kuolema luonnollisesti koetaan pelottavana. Todennäköisesti helvetissä on erittäin hirveää.

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on lopullinen ja siksi niin surullinen asia. Sehän on pahaa ja kauheaa menettää rakkaita ihmisiä.

Itse en ole ikinä pitänyt tuota pahana. Vain luonnollisena. Toki sitä suree läheisiä, mutta ei se että minua surettaa, tee asiasta pahaa, vaan asia on ihan neutraali. 

Kuolintapa voi pelottaa. Se, etten voi tietää, minne joudun, tuntemattomaan. Jää ikävä läheisiäni ja heille jää ikävä minua.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset todennäköisesti intuitiivisesti ymmärtävät, että suuri(n?) osa joutuu kuolleessaan helvettiin. Tästä syystä kuolema luonnollisesti koetaan pelottavana. Todennäköisesti helvetissä on erittäin hirveää.

Mahtaa teillä uskovaisilla kiva olla ajatella edesmenneitä läheisiänne, kun täytyy miettiä sitäkin että se varmaan kärisee helvetissä, kun ei ollut uskovainen... 

Itselläni on onneksi aina ollut sisäinen varmuus siitä, että kellekään edesmenneelle ei ole tapahtunut mitään pahaa eikä heillä ole mitään hätää. En edes tiedä onko mitään kuoleman jälkeen, mutta olipa tai ei, niin olen intuitiivisesti varma että kukaan ei joudu mihinkään helvettiin eikä kidutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Tuo ruumiin lahjoittaminen lääketieteelle voi tuntua jalolta asialta, mutta käytännössä lahjoitusruumiista on aika ajoin ylitarjontaa. Sitten tulee hankaluuksia viranomaisille tai omaisille, että mihin tämä ruumis nyt laitetaan kun vainajan toive on, että lääketieteelle, mutta yksikään yliopisto tai muu instanssi ei ota ruumista vastaan. Polttohautauskin tulee käsittääkseni kalliimmaksi kuin hautaus halvimmassa arkussa. Riippuu tietysti siitä, kuinka kaukana lähin krematorio sijaitsee.

Itse en aio asettaa minkäänlaisia toiveita tai vaateita, mitä ruumiilleni tapahtuu kuoleman jälkeen tai  millaisia hautajaisia pitäisi pitää. Kuolemani jälkeen jäljelle jääneet omaiset saavat hoitaa asian aivan niin kuin itse parhaaksi katsovat. Minä en ole silloin enää täällä.

Polttohautaus on kokonaisuutena halvempi monesta syystä: hautapaikka maksaa, hautakivi maksaa useita satoja tai tuhansia euroja, haudan ylläpito maksaa. Tuhkat taas voidaan sirotella hautausmaalle (tai joissain kaupungeissa määrätyssä paikassa vesistöön). Kokonaisuutena tuhkaus on halvempi.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Mä ainakin ajattelin lahjoittaa kroppani lääketieteelliseen laitokseen, ei tuu omaisille vaivoja siitäkään. Jätän kunnon ravintolasyöminkirahat, niin ei tartte pitää hautajaisia, kun en ees kuulu kirkkoon.

Mun päässä alkoi soimaan "Give my body to medical science, if medical science will have me, they can take my lungs and kidneys, but my heart belongs to Daphne, DAPHNE!"... 😂 Joo sori, perjantai...