Kaksivuotias huutaa ja meluaa KOKO AJAN, en kestä!

No laita se ruotuun!

Vierailija kirjoitti:

No laita se ruotuun!

No annapa hyviä neuvoja, miten tämän ikäinen pistetään kuriin ja nuhteeseen :) AP

Sitä mukulaa kandee kasvattaa *wink*

Vierailija kirjoitti:

Sitä mukulaa kandee kasvattaa *wink*

Voi, anna toki vinkkejä. AP

Lisättäköön tuosta puhumisesta, että jostain syystä lapsi alkoi puhua todella innostuneella ja korkealla äänellä kun oppi muodostamaan pidempiä lauseita ja vaikeampia lauserakenteita. Tosi söpöä joo, mutta mun korvat ei vaan kestä sitä yhtään. Onkohan tämä ohimenevää? AP

Lähetä kaksivuotias isänsä tai isovanhemman kanssa kaksin jonnekin kodin ulkopuolelle koko päiväksi tai viikonlopuksi. Järjestä säännöllisesti tällaista vapaa-aikaa.

Keksi itsellesi tekemistä ja jätä kaksivuotias isompien lasten hoidettavaksi edes muutamaksi tunniksi. Se on opettavaista niin isommille kuin pienellekin. 

Älä koskaan kerro lapsille syytä, ettet kestä kaksivuotiasta. Muutama sana voi aiheuttaa elinikäisen psyykkisen ongelman. 

Outoa käytöstä lapselta ja sinulta 😏

Kasvata sitä lasta johdonmukaisesti. Yhä uudestaan ja uudestaan kerrot että ei ole tarpeen huutaa, vinkua tai höpöttää tauotta. Kerrot että äiti näkee ja kuulee hänet vähemmälläkin.

Ja jos puhuu toisten päälle niin käske olla hiljaa ja odottaa vuoroa sillä nyt puhuu x tai y.

Ohjaa tekemään välillä rauhallisia juttuja kuten piirtämistä, palapelejä ja kirjat. Nämä hommat voi tehdä vähällä mölinällä ja sitten lopuksi yhdessä katsotte kuinka hieno piirrustus tai palapeli on. Aluksi ei jaksa varmaan kauaa keskittyä mutta pikku hiljaa jaksaa keskittyä paremmin ja on edes hetken hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Outoa käytöstä lapselta ja sinulta 😏

Kerro toki, mikä olisi ei-outoa ja normaalia, kaikki vinkit käy kyllä. AP

Vierailija kirjoitti:

Outoa käytöstä lapselta ja sinulta 😏

Ihan normaalia käytöstä sekä lapselta että ap:lta. Ap: korvatulpat tai kuulosuojaimet välillä. Kuulostaa oudolta, mutta toimii. Mulla ihan kirjaimellisesti sattuu välillä korviin, kun lapset meluavat. Mä oon aika herkkäkorvainen. Mulla on kuulosuojaimet keittiössä, laitan ne välillä päähän, kun melu oikein yltyy.

Kannattaa myös hommata sellaiset korvatulpat että kuulet kyllä mutta leikkaa pahimman metelin pois. Välillä päälle peltorin kuulosuojaimet. Sanot ihan suoraan, että nyt on sanottu jo kolme kertaa, nyt äiti ei enää kuuntele vaan laittaa korvat lepoon. Korviin tulee pipi kun huudetaan, äiti kyllä rakastaa sua kovasti. Sitten teet vaikka ruokaa, sanot vaikka että äiti keskittyy nyt ruoanlaittoon.

Sitä saa, mitä tilaa.

Tarkistuta lapsen kuulo. Joskus lapsella voi olla kuulossa vikaa ja puhuu siksi isoon ääneen. Jos puhe on kuitenkin kehittynyt normaalisti, ei tästä välttämättä ole kyse.

Meidän nuorimmainen, kolmas lapsi, täyttää kohta kaksi vuotta ja hän on myös menevä ja äänekäs tapaus. Aivan erilainen kuin kaksi vanhempaa sisarusta. En tiedä, onko pikkusisaruksella haastavampaa ja siksi on niin paljon äänessä, vai hakeeko huomiota. Huomiota kyllä saa kaikkein eniten, kun ikäero isompiin sisaruksiin on hieman pidempi. Tämä lapsi on myös ensimmäinen, jonka kohdalla olen oikeasti miettinyt valjasrepun ostamista, koska katoaa ties minne. Eikä myöskään pysy vaunuisas valjaissa, vaan kiipeää pois halutessaan...

Meillä oli samanlainen meluaja. Jatkuva kailotus, joka lause alkoi korkealta ja kovaa, kaikki ajatukset, leikit ym. piti pajattaa suureen ääneen. En kestänyt sitä ja pikkusisaruskin kärsi metelistä.

Meluamista kesti kaksivuotiaasta lähes nelivuotiaaksi, ja se loppui kun tarpeeksi tiukasti ja usein kiellettiin huutamasta ja mölyämästä ja käskettiin puhua normaalilla äänellä.

Onko teillä rutiinit ja ulkoiletteko riittävästi, vähintään kahdesti päivässä? Meidän kaksivuotiaalla ainakin alkaa volyymit nousemaan ja muutenkin turhautumisenergiaa kasaantumaan jos syystä tai toisesta joskus ulkoilu on jäänyt vaan aamupäivään. Normaalisti ulkoillaan ap sekä päivällisen jälkeen, ip nukkuu päikkärit n.2h.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä rutiinit ja ulkoiletteko riittävästi, vähintään kahdesti päivässä? Meidän kaksivuotiaalla ainakin alkaa volyymit nousemaan ja muutenkin turhautumisenergiaa kasaantumaan jos syystä tai toisesta joskus ulkoilu on jäänyt vaan aamupäivään. Normaalisti ulkoillaan ap sekä päivällisen jälkeen, ip nukkuu päikkärit n.2h.

Lapsi on päivähoidossa (mutta kailotus alkoi jo ennen hoidon alkamista kesälomalla, eli ei johdu vain pk:sta). Ulkoillaan vapaapäivinä 2-3 kertaa päivässä ja hoitopäivinäkin iltaisin, koska lapsi on tyytyväisimmillään ulkona. AP

Voi olla ihan temperamenttipiirre, jolle ei voi mitään. Itse olen samantyyppinen ollut lapsena, ja oli tosi ahdistavaa kun AINA sain kuulla olevani vääränlainen, jatkuvien torujen kohde. Olin helposti innostuva, puhelias, äänekäs, vilkas. Muut perheessä olivat rauhallisia ja hiljaisia. Jossain iässä yritin tosissani olla sellainen kuin he haluavat, mutta ei se koskaan onnistunut. Aina jossain vaiheessa innostuin jostain ja ääni nousi taas ihan itsestään. 

Nykyisin ajattelen, että lapsuudenperheeni muotti siitä millainen ihmisen pitää olla, oli aivan liian tiukka. Olen edelleen, nelikymppisenä, vapautuneesti oma äänekäs ja höpöttävä persoonani, mutta nyt onneksi saan olla sitä rauhassa, ilman että joku pitelee teatraalisesti korviaan puhuessani kuten äitini teki tai käskee olemaan koko ajan hiljaa ja paikallaan. 

Ap ymmärrän sua. Koululainen,2 vuotias ja vauva meillä ja tuo 2 vuotias siinä vaiheessa,että on se kovaäänisin. Pidän korvissa korvatulppia ne suodattaa pahimman melun jolloin ei itsellä mene hermot. Onneksi tuo on ohimenevä vaihe.Tuossa iässä vaan on niin paljon juttua puhumaan oppimisen myötä ja oma tahto nostaa päätään.Usein se,että itse alan puhua oikein hiljaa saa lapsenkin hiljenemään

Vierailija kirjoitti:

Joko huutaa ja vaatii jotain, tai tappelee ja kinastelee isompien lasten kanssa, tai mölyää ihan vain omaksi ilokseen, tai vanhemman huomioidessa puhua pulputtaa niin julmetun kovalla ja korkealla äänellä, ettei sitä jaksa kuunnella kukaan. Tulen hulluksi! Huuto ei siis ole pelkkää itkuraivaria, vaikka niitäkin tulee välillä, vaan sellaista jatkuvaa vaativaa kitinää tai sitten niin kovaäänistä puhetta, että korviin sattuu.

Meneekö tää ohitse joskus? Kun lasta hyssyttää tai lapselle selittää, että sisällä ollaan rauhallisesti ja hiljaa niin hän vaan korottaa ääntään. Isompien esimerkki auttaa vähän, mutta muuten tämän ikäinen tuntuu olevan kaiken kasvatuksen ulottumattomissa...

(Meillä siis isompiakin lapsia, joiden kanssa ei ollut tällaista aikoinaan tai sitten en vaan muista enää...)

Laita kuulokkeet päähän ja jotain hyvää musiikkia, problem solved. Lapsista lähtee ääntä, toisista enemmän, toisista vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä mukulaa kandee kasvattaa *wink*

Voi, anna toki vinkkejä. AP

Siinähän se ongelma onkin, että näillä idioottihuutelijoilla ei tietenkään ole mitään vinkkejä antaa.