Suututtaako naisena että kauneus on miehelle tärkeämpi kuin luonne?

Mä oon kaunis ja vastaan vaan komeille ja niistäkin parhaille, joten ei suututa.

Miten luonteen voisi edes teoriassa huomioida ennen ulkonäköä?

Ei suututa. Surettaa kyllä, koska olen itse ruma. Parittomaksi sitten jäinkin, vaikka olen ihan mukava ja älykäskin naisihminen, luulisin että olisin ollut ihan mukava helppo elämänkumppani jollekin sellaista kaipaavalle. Vaan ei kelpaa ruma persjalkainen ja kolhonaamainen nainen.

Suututtaako miehenä että miehen status on naisille tärkeämpi kuin luonne?

Mä olen kaunis ja herttainen, mua harmittaa vain se että en voi mitenkään vastata kaikille.

Ihan sama, välttelen näitä eläimiä muutenkin.

Ei suututa. Miehet jotka noin tekee, on selkeästi liian idiootteja mun makuun. 

Ei, koska olen kaunis mutta vittumainen nainen.

Olen aika kaunis, ei suututa. Joskus harmittaa, kun miehet lähestyy ja yrittävät pokailla, vaikka ei kiinnosta. Aina ei jaksaisi.

Oma mieheni ei ole erityisen komea tai pitkä, mutta ihana.

Aluksi hänen kiinnostuksensa heräsi varmasti ulkonäön perusteella, mutta eiköhän luonne tullut tärkeäksi tutustuessa. Hyvä mies on ja arvostaa naisessa muutakin kuin ulkonäköä.

Tapasimme mieheni kanssa ollessamme reilu parikymppisiä ja olimme kyllä molemmat näyttävän näköisiä silloin. Mieheni sanoi muutaman vuoden yhteiselon jälkeen, että onneksi minun luonteeni ja persoonani on myös kaunis, koska ulkoinen kauneushan väistämättä katoaa vuosien myötä. Kylläpä olivat viisaita sanoja, sillä emmehän me nyt reilusti yli nelikymppisinä arvatenkaan enää ole samannäköisiä kuin parikymmentä vuotta sitten, mutta parisuhde kukoistaa siitä huolimatta edelleen 😊

Pidän miehiä vähän hölmöinä tuosta syystä.

Noup. Koska oikeasti se vain naurattaa. Juu, olen ainakin muiden mielestä kaunis mutta luonteeltani hyvin hankala. Exä sitä manasikin että menikin lankeamaan ulkonäköön :D

Ei suututa. Ei mun ole mikään pakko olla miesten kanssa ollenkaan. :)

Suututtaa etten kelpaa miehille vaikka olen mukava, kukaan ei minua huoli, ei rumat miehetkään.

Vierailija kirjoitti:

Pidän miehiä vähän hölmöinä tuosta syystä.

Sama. Jotenkin ovat niin kauheasti pelkään biologisen vietin vietävänä, että joku alkukantainen vietti valita hedelmällisen näköisiä eli niitä kauniita ohittaa järjen, joka varmasti neuvoisi etsimään parisuhdekumppanin ihan eri kriteereillä. Ei se kauneus pelkästään varmaan kauheasti lohduta, jos saa nirppanokkaisen nalkuttajan elinikäiseksi riesakseen.

Ei suututa, koska olen jo saanut sen minkä halusinkin, enkä tarvitse miestä.

Kukaan ei kylläkään ole loppuelämäänsä vittumaisen muijan kanssa, vaikka olis maailman kaunein.

Ehkä vähän. Mä oon sellainen friendzonetettava nainen. Miehet tykkää musta kaverina, ikään kuin eivät edes miettisi ikinä sellaista mahdollisuutta että minä voisin olla kiinnostunut heistä tai he minusta. Joskus olen ihastunut kaveripohjalta tutustuneeseen, ja sydäntä on sattunut kun olen joutunut olemaan hänen uskottu esim. kun hän etsii kumppania ja kertoo treffeistään tms, tai sitten myöhemmin yrittämään auttaa parisuhdeongelmissa. Ja samaan aikaan tekisi mieli huutaa, että "HÖLMÖ, minä rakastan sinua, älä kääntele veistä enää haavassa". Mutta noin ei voi sanoa nolaamatta itseään täysin kun on ruma nainen. Epänainen. Joku jota voi käyttää avaamaan naisten näkökulmaa maailmaan kaverina, jotta ymmärtäisi paremmin niitä kauniita kiinnostavia naisia.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei kylläkään ole loppuelämäänsä vittumaisen muijan kanssa, vaikka olis maailman kaunein.

Ei varmaan nykyään. Jotkut vanhan sukupolven tyypit, joille aviolupaus olla yhdessä kunnes kuolema erottaa kyllä ovat. Oma äitini ja isäni tämmöinen tapaus, yhdessä jo 41 vuotta.

Äitini oli nuorena tosi kaunis, missikisoissa kolmas 1960-luvulla, kesätyttö parina vuonna. Mutta älyllisesti tyhmä kuin saapas, ja myös kun pääsi isän kautta parempaan elintasoon kiinni, alkoi sietämättömän ylpeäksi ja vaativaksi. Isä itse on vaatimaton, hiljainen mies, eikä yhtään pinnallinen, mutta ikänsä on yrittänyt täyttää vaimonsa loputtomat toivomukset. Ja mitä saa palkaksi: loputonta jäkätystä ja nalkutusta pikkuasioista. Mies tienannut aina talouden rahat yksin, mutta kotiin kun on tullut sieltä, ovelta jo huuto: mitään et tee kotona, minä olen ihan alistettu kotiorja täällä, vie heti roskat! Lasten kanssa et leiki tarpeeksi, uudet tapetitkin täytyisi laittaa kun kaipaan vaihtelua, matkoille pitäisi taas päästä, meillä ei ole tarpeeksi parisuhdekeskusteluja, loputon vaatimusten lista muistuu lapsuudesta kun muistelen heidän liittoaan.

Se, että miehet lankeavat kauniisiin ja ilkeisiin naisiin, on vähän samanlaista aliarviointia kuin tämä palstamantra, miten naiset lankeavat jännämiehiin.

Totuuden siemen on siinä, että oman sukupuolen suhteen hetero on usein tarkkanäköisempi kuin vastakkaisen, eli nainen tunnistaa bitchit ja mies pelimiehet.

Mutta noin lähtökohtaisesti varmaan jokainen etsii hyvää pakettia. Minä en ole kaunis nainen, mutta olen hyvä paketti, ja seuraa on riittänyt.