Miten niin "roikkumaan" hoitovapaalle?
Suunnitelmissani on "tehdä" kolme lasta, noin 2-3 vuoden ikäeroin. Kaksi lasta on minulle lapsirakkaalle ihmiselle "liian vähän", liian tiuha tahti taas olisi raskasta koko perheelle. Haluan kyetä nauttimaan jokaisesta pienokaisestani, enkä elää sumussa lasteni varhaislapsuutta.
En koe silti jääväni roikkumaan vuosiksi hoitovapaalle, vaan olen kotona, kunnes nuorimmaiseni täyttää kolme vuotta ja on minun (varhaiskasvatuksen ammattilaisen) mielestä kypsä päiväkotiin. Siihen saattaa siis mennä vuosia.
Ainahan asiat eivät mene elämässä, kuten suunnittelee. Ehkä en saakaan enää toista lasta ja palaankin töihin jo kolmen vuoden sisällä. Joka tapauksessa en halua minusta puhuttavan, että jään roikkumaan hoitovapaalle tai muuhun negatiiviseen sävyyn. Minulle lapseni ovat merkittävin pesti CV:ssäni, toivottavasti sinä uraorientoitunut kykenet kunnioittamaan sitä.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatuksen ammattilainen??? Lähihoitaja?
Kappas, kyllä vain.
Ap
No et nyt kyllä ole. Kirjoituksesi antoi ymmärtää että oikeasti olisit opiskellutkin jotain, siis että olisit lastentarhanopettaja. Lähihoitaja nyt ei kyllä ole mikään "varhaiskasvatuksen ammattilainen". Jestas sentään.
No Jestas sentään. Minulla on vakituinen virka varhaiskasvatuksessa, minkä alan ammattilainen sitten sinun mielestäsi oikein olen?
Ap
Niin on niillä päiväkodin siivoojillakin. Olet avustavaa lattiahenkilöstöä.
Sinulta on tainnut jäädä tapakasvatus puuttumaan.
Ap
Tuo on se totuus.
Minä (lto) puolestaan vien lapseni jo 1,5-vuotiaana hoitoon, ja ymmärrän hyvin vanhempia jotka vievät aiemminkin. Kotihoidontuki on todella pieni, ja monesti elämäntilannekaan ei salli kotona pitkään oloa. Itse työssäni olen aina pienten ryhmässä pyrkinyt siihen, että vanhempien kanssa on yhdessä tehty päiväkodin aloitus mahdollisimman helpoksi, ja pieniin luotu aktiivisesti suhdetta josta saavat turvaa päiväkodissakin. Ollaan käytetty niin kuvia vanhemmista, samoja rutiineja kuin kotona alkuun erityisesti nukutuksessa, varattu aikaa oman vastuuaikuisen tutustumiseen uuteen lapseen, mietitty vanhempien kanssa olosuhteiden salliessa mahdollisimman hyvin tulo- ja lähtöajat, ohjeistettu vanhempia auttamaan lasta ahdistuksessa (esim. että sanotaan reippaasti ja selvästi heipat, näytetään lapsille ilmein ja sanoin että ei päiväkodissa ole mitään pelättävää jne.)
Halusin vain sanoa tämän, koska mielestäni monet äidit ovat monenlaisten paineiden alla. Toisaalta pitää osallistua perheen elantoon, mutta toisaalta olla se uhrautuva äiti. Monilla on myös omia ammatillisia tavotteita, ja se on mielestäni ihan ok. Vanhempien hyvinvointi on jokaisen perheen kulmakivi, ja tätä myös opinnoissamme korostetaan! Valitettavasti löytyy aina sellaisia opettajia ja hoitajia, jotka tuomitsevat vanhempia, mutta luottakaa vanhemmat siihen että suurin osa meistä on ihan järkeviä ja ymmärtäväisiä. Omissa opinnoissa korostettiin tosi paljon sitä, että vanhempia ei saa tuomita hoitoontuomispäätöksistä - tapahtui se sitten varhain tai esimerkiksi niin että toinen vanhempi onkin kotona. Se ei nimittäin edistä ikinä lapsen parasta, jos päiväkodissa päivitellään tällaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatuksen ammattilainen??? Lähihoitaja?
Kappas, kyllä vain.
Ap
No et nyt kyllä ole. Kirjoituksesi antoi ymmärtää että oikeasti olisit opiskellutkin jotain, siis että olisit lastentarhanopettaja. Lähihoitaja nyt ei kyllä ole mikään "varhaiskasvatuksen ammattilainen". Jestas sentään.
Kyllä on, jos on suorittanut lasten ja nuorten hoito ja kasvatus opintopisteet. Ihan niinkuin kokkikin on ravintola-alan ammattilainen vaikka ei olekkaan keittiömestari. Tai myyjä on kaupanalan ammattilainen, vaikka ei olekkaan myymäläpäällikkö. Ja siivooja on siivousalan ammttilainen vaikka ei olellaan palveluvastaava.
Päiväkoti ja varhaiskasvatus ei sekään pyörisi edes nykyisellä tasolla ilman lastenhoitajien ammattitaitoa ja työpanosta, vaikka lto onkin ryhmän pääveturi.
Miksi koet tarvetta parjata ruohonjuuritason työntekijöiden ammattitaitoa - on kysymys mitä sinun kannattaisi tutkailla itsesi kanssa. (!)
http://www.jhl.fi/portal/fi/tyoelama/ammattialatoiminta/varhaiskasvatus/
"Varhaiskasvatuksen ammattilaiset työskentelevät kuntien, seurakuntien tai yksityisten palvelutuottajien palveluksessa. Ammattinimikkeenä voi olla päivähoitaja, perhepäivähoitaja, lastentarhanopettaja, sosionomi, lastenhoitaja, lastenohjaaja tai ryhmäperhepäivähoitaja."
Tässä vielä selvennyksenä, ole hyvä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi opiskelit ylipäätään mitään jos haluat olla kymmenen vuotta kotona äitinä? Ylioppilastutkinto olisi riittänyt. Nyt maksavat lähes koko elämäsi muilla tutkinnosta ja opintososiaalista eduista aina äitiysetuihin ja tukiin muilla. Freereider.
Lasteteko ei ole työtä. Jos se olisi niin jokainen 10-lapsien perheen äiti syvimmästä Afrikasta olisi pätevä mihin tahansa työhön.
Se on vain lisääntymistä ja ei pätevöitä ketään mihinkään.
Ja jättäisin kyllä mainitsematta tuon asenteesi CV:ssa, sen verran on omaan napaan tuijottelua tuo.
Opiskelin peruskoulun jälkeen kolme vuotta lähihoitajaksi suuntautuen lapsiin ja nuoriin, sama aika olisi mennyt ylioppilaaksi lukemiseen.
Olin työelämässä vuosia ennen kuin jäin äitiysvapaalle ja ehdin olla työelämässä vielä lisää vuosia, kun kaikki lapseni ovat kyllin vanhoja menemään päiväkotiin.
Ap
Eihän sinun ammatissasi kotihoidon tuella oleminen muutamankin vuoden ole mikään ammatillinen itsemurha vaan jos olisit juristi tms. yksityisellä korkeassa virassa niin sitten se voisi olla, kun niistä työpaikoista taistellaan ja kehitys kehittyy.
Eiköhän uraohjukset hakeudu vähän enemmän tällaisille aloille.
Ap ei anna miehelleen mitään mahdollisuutta pitää vanhempainvapaita? On jo etukäteen päättänyt pitää ne kaikki itse.
Ja sitten Suomessa ihmetellään, että naiset pitävät 95 prosenttia molemmille tarkoitetuista vapaista. Äiditkun eivät anna isien pitää mitään vapaata! Kyllä tekisi monelle miehelle (ja lapsillekin) hyvää olla vaikka puoli vuotta kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan muistat, että meidän lastentarhanopettajien (ja lastenhoitajien) tehtävä ei ole tuomita muiden päätöksiä tuoda lapsi päiväkotiin. Meidän tehtävä on tehdä se liukuminen kotihoidosta päivähoitoon mahdollisimman kivuttomaksi, ja tukea vanhempia kasvatuskumppaanuden avulla, oli heidän elämäntilanteensa millainen hyvänsä ja lapsensa minkä ikäinen tahansa. Ihan näin muistutuksena, sillä jo opiskellessa luokkakavereina oli paljon sellaisia, jotka eivät olleet oikein tasalla tehtävistään (tai siis siitä mikä ei ole meidän tehtävä). Voi kun olisin saanut kolikon joka kerta, kun joku halusi aloittaa keskustelun aiheesta alle 3-vuotiaat päiväkodissa! Ihan aiheellinen keskustelunaihe sekin ehkä kahvipöydässä, mutta kun tosiasia on, että on perheitä joissa näin päätetään tehdä ja se on heidän perheessään parempi vaihtoehto kuin viedä myöhemmin, niin silloin ammattilaisten pitäisi keskustella enemmänkin "miten voimme helpottaa alle 3-vuotiaiden päiväkodissa oloa".
Kunnioitan täysin muiden päätöksiä sen suhteen, missä iässä laittavat lapsensa päiväkotiin. Samaa kunnioitusta odotan myös itse.
Ap
Mä en ole lastentarhatäti ammatiltani. Sinä taas olet, joten sinä ymmärrät asian varmasti laajemmalta kannalta. Joten pelkästään aloituksesi takia en koe mitään velvollisuutta kunnioittaa päätöstäsi. Varsinkaan ylimielisen vaikutelman perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei anna miehelleen mitään mahdollisuutta pitää vanhempainvapaita? On jo etukäteen päättänyt pitää ne kaikki itse.
Ja sitten Suomessa ihmetellään, että naiset pitävät 95 prosenttia molemmille tarkoitetuista vapaista. Äiditkun eivät anna isien pitää mitään vapaata! Kyllä tekisi monelle miehelle (ja lapsillekin) hyvää olla vaikka puoli vuotta kotona.
Kyllä me olemme mieheni kanssa keskustelleet asiasta, älä huoli.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olet siitä, että samalla kun hoitovapailet, roikotetaan varsinaisen työn tekevää sijaista/sijaisia jopa kymmenen vuotta löysässä hirressä?
En mitään mieltä. Minähän huolehdin asiani niin, että sain vakituisen työpaikan ennen kuin jäin äitiysvapaalle. Minun vastuullani ei ole muiden työsuhteet.
Ap
Tämä pisti silmään. Työelämä muuttuu jatkuvasti eikä suinkaan parempaan suuntaan. Vakituinen työpaikka ei ole enää mikään tae siitä, että töitä olisi myös perhevapaiden jälkeen. Se on hyvä ottaa huomioon pitkän ajan suunnitelmissa ja päivittää esimerkiksi omaa koulutusta hoitovapaiden ohessa.
Voisivathan nämä kasvatan lapsiani kotona kymmenen vuotta ruveta edes perhepäivähotajiksi. Ottaisi pari vierasta lasta siihen myös. Näin myös omat lapset saisivat sosiaalisia kontakteja. Tutkimuksien mukaanhan se on tärkeää ja päiväkodissa olo on hyväksi lapsille.
Noh onneksi ei sentään kotiäideillä eläke kasva. Pienellä eläkkeellä "korvataan" myöhemmin työelämästä poissaoloa tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Voisivathan nämä kasvatan lapsiani kotona kymmenen vuotta ruveta edes perhepäivähotajiksi. Ottaisi pari vierasta lasta siihen myös. Näin myös omat lapset saisivat sosiaalisia kontakteja. Tutkimuksien mukaanhan se on tärkeää ja päiväkodissa olo on hyväksi lapsille.
Noh onneksi ei sentään kotiäideillä eläke kasva. Pienellä eläkkeellä "korvataan" myöhemmin työelämästä poissaoloa tavallaan.
Kotihoidossa oleville lapsille löytyy kerhoja joissa näkevät ikäisiään ja pääsevät toimimaan ryhmissä. Lisäksi on mahdollista aloittaa harrastuksia jo pienempänä, koska lapset ei ole rasittuneita pitkistä hoitopäivistä. Meillä ollut edellisten lisäksi paljon kotiäitejä joiden kanssa sovittu treffejä leikkipuistoihin. Ei kotihoidossa oleminen tarkoita koko ajan yksin kotona olemista.
Eläkkeellä on asuntolaina maksettu.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olet siitä, että samalla kun hoitovapailet, roikotetaan varsinaisen työn tekevää sijaista/sijaisia jopa kymmenen vuotta löysässä hirressä?
Eivät nämä äitylit ajattele, kuin itseään.
Meillä oli töissä eräs nuori äityli joka jäi roikkumaan hoitovaappe tehdän ensin yhden lapsen ja sitten sopivan ajan päästä toisen ja tämän jälkeen vaihtoi työpaikkaa. Todella reilusti tehty sille alkuperäiselle työpaikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olet siitä, että samalla kun hoitovapailet, roikotetaan varsinaisen työn tekevää sijaista/sijaisia jopa kymmenen vuotta löysässä hirressä?
En mitään mieltä. Minähän huolehdin asiani niin, että sain vakituisen työpaikan ennen kuin jäin äitiysvapaalle. Minun vastuullani ei ole muiden työsuhteet.
Ap
Tämä pisti silmään. Työelämä muuttuu jatkuvasti eikä suinkaan parempaan suuntaan. Vakituinen työpaikka ei ole enää mikään tae siitä, että töitä olisi myös perhevapaiden jälkeen. Se on hyvä ottaa huomioon pitkän ajan suunnitelmissa ja päivittää esimerkiksi omaa koulutusta hoitovapaiden ohessa.
Ap on lähihoitaja. Eli ei ydinfyysikko. Ei siinä ole mitään päivittämistä ja varmaati esim vanhustenhoitoon kelpaa. Kuka vaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi opiskelit ylipäätään mitään jos haluat olla kymmenen vuotta kotona äitinä? Ylioppilastutkinto olisi riittänyt.
Tämä maa on kyllä todella sekaisin jos kotiäidiksi olisi ylioppilastutkinto riittänyt :-|
Mitähän seuraavaksi tarvitaan? Kyllä sinä nyt professorina olet riittävä työttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Up
Mikä idea näissä uppauksissa on? Jos ketjusi ei kiinnosta ihmisiä niin turhaa sitä upit ja jos se kiinnostaa niin sitä ei tarvitse uppia. Saisivat moderaattorit jakaa bannia näistä uppauksista.
Vierailija kirjoitti:
Voisivathan nämä kasvatan lapsiani kotona kymmenen vuotta ruveta edes perhepäivähotajiksi. Ottaisi pari vierasta lasta siihen myös.
Mutta sittenhän hänen pitäisi tehdä jotain ja koko idea tästä lom.. anteeksi hoitovapaasta katoaisi.
No ei se mitään roikkumista olekaan, kasvattaa ihmisenalkua tolkun ihmiseksi. Minäkin näen siinä todella suuren arvon ja olin motivoitunut olemaan lasteni kanssa kotona - vaikka en ole lastenhoidon ammattilainen, vaan toimittaja.
Aika heikosti lastenhoitoa ja -kasvatusta edelleen arvostetaan. Ja se heikentää naisten arvostusta (koska se on yhä vieläkin enemmän naisten kontolla) ja sitä, miten pitkään lapsia jaksetaan kotona hoitaa. Moni nainen kokee hoitovapaalla, ettei tee arvokasta työtä ja on tavallaan sivussa siitä, mikä on Oikeaa Työtä.
Soisi asenteiden kumminkin muuttuvan. Ei lastenhoito ja -kasvatus mitään pilipalihommaa ole, sen voi mokata niin monella tavalla.
Mikähän siinä on, että varsinkin me naiset osaamme problematisoida ja syyllistyä ihan kaikesta? Valitsemme sitten varhaisen töihin paluun tai pitkän hoitovapaan, siitä voi aina tuntea syyllisyyttä!
Sinulta on tainnut jäädä tapakasvatus puuttumaan.
Ap