Te joiden kodissa ei saanut heittää tavaroita menemään...

Äitini kysyi jokaisesta mutterinpätkästä ja napista lähtien "onko tärkeä, säästänkö?". Vaikka vastasin kielteisesti, säästöön se meni kuitenkin. Ehkä siitä syystä olen minimalisti. Inhoan kaikkea ylimääräistä, jopa selaimen liiallisia välilehtiä...

Miehellä on samat lähtökohdat, mutta ihmeellinen hamsteri silti. Varasto on täynnä sellaista "no tää voi olla joskus hyvä lahja jollekin" -tavaraa. Vuoden välein tuli käytyä varastoa läpi ja ehkä kolmannella kerralla mieli alkoi muuttua vähitellen sellaseks "no, ei tätä nyt ookaan tullu koskaan käytettyä, voit viiä sen kirpparille". Ihanaa!

En siis osannut vastata kysymykseesi.

Niin, onko tavaroiden pois heittäminen "normaalia siivousta"? Meillä normaalia siivousta on imurointi, moppaus ja pölyjen pyyhintä.

Niin, ja vastaus kysymykseen. Synnyin pula-ajan muistaville evakkotaustaisille vanhemmille, enkä itsekään ole hyvä heittämään käyttökelpoista tavaraa menemään. Olen ratkaissut asian siten, että olen erittäin tarkka uusien tavaroiden hankinnan suhteen.

Olen nykyään minimalismi. Muutettuani kotoa pois heitin roskiin tai myin lähes kaiken mitä omistin. Uutta olen ostanut vain todelliseen tarpeeseen ja silloinkin harkiten.

Mainiosti, tuntuu oikein hyvältä kun ei tarvitse elää kämpässä missä rojuja ja suoranaista ROSKAA säilötään kaappien nurkissa. Meillä ei mitään tavaraa saanut heittää roskiin vaikka oli kuinka rikki, äiti tonki mun roskiksesta jopa yksityiset paperit ja pilalle menneet piirustukset. Samoin jääkaapista ei VUOSUA SITTEN vanhentuneita tuotteita saanut heittää roskiin elleivät olleet selkeesti homeessa... Isin kanssa sitten yritettiin vähän äidin selän takana jotain järkeä saada siihen huusholliin.

Minäkin olen melko minimalisti, tykkään että kotona on avaraa ja väljää, ja käyn usein kaikki kaapit läpi ja tyhjennän turhat pois. Ahdistavia muistoja lapsuudenkodista missä kaikki nurkat oli täynnä tavaraa ja mitään ei koskaan voinut heittää pois ja perusteellinen siivous oli mahdotonta tavaravuorien keskellä.

Vanhempien luona en kyläile, he kun elävät vieläkin samanlaisessa kaatopaikassa, minne säilötään kaikki omat ja muiden roskat ja rojut.

Oon täysin päinvastainen kuin vanhempani joilla siis joka paikka pursuaa turhaa tavaraa ja rojua. Mulla ei ole mitään ylimääräistä. Ei yhtäkään koriste-esinettä, niitä en voi sietää. Ei mitään epämääräisiä rojupurkkeja. Rakastan siivoamista, teen usein tarkastuksia keittiön kaappeihin, vaatekaappiin jne. ettei niissä vaan ole mitään turhaa.

Nyt kun ajattelen, niin meillä kotona oli aika minimalistista, mutta silti vanhemmat olivat tarkkoja siitä, ettei mitään heidän mielestään hyvää tavaraa heitetä roskiin. Kerran oli sitten ullakkotilat siivottu, ja kaikki äidin mekot ja kengät ja tavarat oli hävitetty. Minua harmitti kovasti, mutta nykyään itse panen vaatteet ja ylimääräiset tavarat kierrätykseen. Uutta en kovin paljon osta, mutta kyllä kodin tekstiilejä, kuten mattoja ja verhoja, sekä esim. tauluja tulee hankittua, ja huonekaluja ostettua uusia. Entiset kierrätykseen. Tykkään, että sisustusesineitä pitää olla joitakin, mutta ei missään nimessä suurta määrää siten, että kaikki mahdolliset hyllyt ja tasot ovat täynnä tavaraa. Samoin keittiössä vain ne tavarat joita oikeasti käytetään. Pari vuotta sitten siivosimme kotimme keittiön siihen pisteeseen, että kaikki turhat astiat, kipot ja kupit ja muoviastiat saivat häädön, ja mitä jäi jäljelle, niin niitä tarvitaan lähes joka päivä. No, tunnustan, että on minulla vielä joitakin käyttämättömiä ylimääräisiä astioita, uunipeltejä, kakkuvuokia, joita en ole raskinut hävittää. Mutta vähitellen olen antanut niitäkin pois.

Tavaroiden heittäminen pois ja siivoaminen eivät ole synonyymi. Lapsuudenkodissani ei heitetty tavaroita menemään ja siksi sain syödä ruokani kalliilta Arabian lautasilta. Muilla oli Anttilasta ostetut halpisastiastot, meillä käytettiin vanhoja ja käyttökelpoisia.

Vierailija kirjoitti:

Tavaroiden heittäminen pois ja siivoaminen eivät ole synonyymi. Lapsuudenkodissani ei heitetty tavaroita menemään ja siksi sain syödä ruokani kalliilta Arabian lautasilta. Muilla oli Anttilasta ostetut halpisastiastot, meillä käytettiin vanhoja ja käyttökelpoisia.

En ymmärrä miten tämä liittyy aiheeseen, ei meilläkään mitään käyttökelpoisia arabian astioita heitetä pois, eikä edes osteta anttilan halpisastioita.

Mutta siivotessa kaikki turhat roskat, esimerkiksi rikkinäiset ämpärit ja vanhat tiskiharjat, sekä vanhat lehdet ja pahvilaatikot menee suoraan roskiin, vaikka vanhemmillani on tapana säilyttää nämä kaikki, ja paljon muuta.

Äitipuoleni asunto on täynnä tavaraa. Hänellä oli kerran "apuna siivouksessa" ystävänsä, joka oli vielä pahempi hamsteri, kuin äitipuoleni. Vanhaa Tiimarin mainoslehteä ei voinut heittää paperinkeräykseen, koska jos joskus tulisi tarve askarrella jollekin Mari-nimiselle henkilölle kortti leikkaamalla ja liimaamalla, nimenhän saisi kätevästi leikattua siitä Tiimarin mainoksesta. Ja kun mainoksessa on niin nättejä kuviakin!

Vähän huono olen heittämään tavaraa pois. Siellähän on esim kaikki vanhat talvitakit säästetty vaiikka joka vuosi ostetaan pari uutta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavaroiden heittäminen pois ja siivoaminen eivät ole synonyymi. Lapsuudenkodissani ei heitetty tavaroita menemään ja siksi sain syödä ruokani kalliilta Arabian lautasilta. Muilla oli Anttilasta ostetut halpisastiastot, meillä käytettiin vanhoja ja käyttökelpoisia.

En ymmärrä miten tämä liittyy aiheeseen, ei meilläkään mitään käyttökelpoisia arabian astioita heitetä pois, eikä edes osteta anttilan halpisastioita.

Mutta siivotessa kaikki turhat roskat, esimerkiksi rikkinäiset ämpärit ja vanhat tiskiharjat, sekä vanhat lehdet ja pahvilaatikot menee suoraan roskiin, vaikka vanhemmillani on tapana säilyttää nämä kaikki, ja paljon muuta.

Aloituksessa puhutaan tavaroiden pois heittämisestä. Se on hieman eri asia kuin roskien pois heittäminen.

Meillä kaikki rikkinäiset, korjauskelvottomat tavarat menevät roskiin. Pahvilaatikko voi olla roska tai sitten ei, riippuen tilanteesta. Lapset tykkäävät pitää esim. hienoimpia legoja alkuperäispakkauksissa. Olen myös nähnyt viinilaseja säilytettävän pakkauksissaan varsin pedanteissa perheissä.

T. 2.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavaroiden heittäminen pois ja siivoaminen eivät ole synonyymi. Lapsuudenkodissani ei heitetty tavaroita menemään ja siksi sain syödä ruokani kalliilta Arabian lautasilta. Muilla oli Anttilasta ostetut halpisastiastot, meillä käytettiin vanhoja ja käyttökelpoisia.

En ymmärrä miten tämä liittyy aiheeseen, ei meilläkään mitään käyttökelpoisia arabian astioita heitetä pois, eikä edes osteta anttilan halpisastioita.

Mutta siivotessa kaikki turhat roskat, esimerkiksi rikkinäiset ämpärit ja vanhat tiskiharjat, sekä vanhat lehdet ja pahvilaatikot menee suoraan roskiin, vaikka vanhemmillani on tapana säilyttää nämä kaikki, ja paljon muuta.

Aika monessa noin 30v aikuisten kodissa ostetaan tavaraa ostamisen ilosta ja todellakin heitetään vanhaa ja käyttökelpoista pois siksi, että yksi lautanen meni rikki. Hyvästi siis 5 syvää lautasta, 6 matalaa, 6 leipälautasta ja 2 tarjoiluvatia. Koska se astiasto ei ole enää täydellinen, vaikka perheessä on vain 4 jäsentä.

Mitään konmarin oppeja ei edes tarvita, jos ei jatkuvasti ostettaisi asioita, joita jo on kotona.

Minimalisti on muuten käytännössä synonyymi henkilölle, joka lainailee muilta tavaroita, joita itsellään pitää tarpeettomina.

Kotonani hamstrattiin kaikki. Autotalli täynnä romua, auto ei mahtunut joukkoon. Vanhoja vaatteita omakotitalon vintti täynnä. Vanhoja lehtiä, kaikkea. Nyt oma kotini on hyvin minimalistinen enkä suuremmin kerää tavaraa. Tuntuu että tukehdun jos näen turhaa ympärilläni.

Tykkään edelleen tavarapaljoudesta ja ahdistaa eism. anopin koti jossa ei ole mitään muuta kuin huonekalut (ja niitäkin vähän). Kuitenkin olen pikkuhiljaa oppimassa siihen ettei tarvi säästää jokaista (huonosti säilöttyä) opiskelupaperia ym. Ehkä suurin ero omaan lapsuudenkotiin on se, että olen kehittänyt parempia säilytysratkaisuja tavaroilleni. En heitä esim. tiettyjä aikakauslehtiä pois, mutta ne on siististi mapitettu josta lueskelen niitä silloin tällöin.

Tosin asun itse 30 neliön yksiössä ja lapsuudenkoti on 200 neliön omakotitalo, joten on ollut pakko opetella luopumaan esim. rikkinäisistä sukista, vanhentuneista hiustuotteista ja rikkinäisestä elektroniikasta. Pelottaa miten selviäisin isommassa kodissa...

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen melko minimalisti, tykkään että kotona on avaraa ja väljää, ja käyn usein kaikki kaapit läpi ja tyhjennän turhat pois. Ahdistavia muistoja lapsuudenkodista missä kaikki nurkat oli täynnä tavaraa ja mitään ei koskaan voinut heittää pois ja perusteellinen siivous oli mahdotonta tavaravuorien keskellä.

Vanhempien luona en kyläile, he kun elävät vieläkin samanlaisessa kaatopaikassa, minne säilötään kaikki omat ja muiden roskat ja rojut.

kuin minun suustani. Äitini on pula-ajan lapsia eli ehkä se hamstraus on sieltä peräisin. saan ihan fyysisen pahoinvoinnin kun käyn hänellä kylässä. Siivoaminen ei onnistu romun takia.

Vierailija kirjoitti:

Äitipuoleni asunto on täynnä tavaraa. Hänellä oli kerran "apuna siivouksessa" ystävänsä, joka oli vielä pahempi hamsteri, kuin äitipuoleni. Vanhaa Tiimarin mainoslehteä ei voinut heittää paperinkeräykseen, koska jos joskus tulisi tarve askarrella jollekin Mari-nimiselle henkilölle kortti leikkaamalla ja liimaamalla, nimenhän saisi kätevästi leikattua siitä Tiimarin mainoksesta. Ja kun mainoksessa on niin nättejä kuviakin!

=D

Myös Pirkka-lehdet, Annat jne. kannattaa säästää. Ja Apu, jos on intialais-springfieldläisiä ystäviä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavaroiden heittäminen pois ja siivoaminen eivät ole synonyymi. Lapsuudenkodissani ei heitetty tavaroita menemään ja siksi sain syödä ruokani kalliilta Arabian lautasilta. Muilla oli Anttilasta ostetut halpisastiastot, meillä käytettiin vanhoja ja käyttökelpoisia.

En ymmärrä miten tämä liittyy aiheeseen, ei meilläkään mitään käyttökelpoisia arabian astioita heitetä pois, eikä edes osteta anttilan halpisastioita.

Mutta siivotessa kaikki turhat roskat, esimerkiksi rikkinäiset ämpärit ja vanhat tiskiharjat, sekä vanhat lehdet ja pahvilaatikot menee suoraan roskiin, vaikka vanhemmillani on tapana säilyttää nämä kaikki, ja paljon muuta.

Aloituksessa puhutaan tavaroiden pois heittämisestä. Se on hieman eri asia kuin roskien pois heittäminen.

Meillä kaikki rikkinäiset, korjauskelvottomat tavarat menevät roskiin. Pahvilaatikko voi olla roska tai sitten ei, riippuen tilanteesta. Lapset tykkäävät pitää esim. hienoimpia legoja alkuperäispakkauksissa. Olen myös nähnyt viinilaseja säilytettävän pakkauksissaan varsin pedanteissa perheissä.

T. 2.

Ja jos joskus päätyy myymään legot kirpputorille, niistä saa huomattavasti paremman hinnan alkuperäispakkauksessaan.

Huomaan, että minussa on samaa kotoa opittua, että kerään roinaa.. Mutta sitten pidän oikeat hävityspäivät ja siivoan nurkat..samalla tavaraa lähtee kiertoon ja rikkinäiset roskiin. Sen jälkeen on ihmeen rauhallinen ja hyvä fiilis. Mutta jatkuvasti en tuota pysty noudattamaan, että se kertyminen on todella tympeää. 

Onneksi nykyään  käyn harvakseltaan kaupassa ja välttelen uusien tavaroitten ostamista, ettei sitä kertyisi..mutta lapset ovat ikävä kyllä aika hyviä tuota ryönää kerryttämään. Exä on myös hamsteri, joten raijaavat ryönää häneltä meille kotiin ja tähän on vaikea saada loppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavaroiden heittäminen pois ja siivoaminen eivät ole synonyymi. Lapsuudenkodissani ei heitetty tavaroita menemään ja siksi sain syödä ruokani kalliilta Arabian lautasilta. Muilla oli Anttilasta ostetut halpisastiastot, meillä käytettiin vanhoja ja käyttökelpoisia.

En ymmärrä miten tämä liittyy aiheeseen, ei meilläkään mitään käyttökelpoisia arabian astioita heitetä pois, eikä edes osteta anttilan halpisastioita.

Mutta siivotessa kaikki turhat roskat, esimerkiksi rikkinäiset ämpärit ja vanhat tiskiharjat, sekä vanhat lehdet ja pahvilaatikot menee suoraan roskiin, vaikka vanhemmillani on tapana säilyttää nämä kaikki, ja paljon muuta.

Aloituksessa puhutaan tavaroiden pois heittämisestä. Se on hieman eri asia kuin roskien pois heittäminen.

Meillä kaikki rikkinäiset, korjauskelvottomat tavarat menevät roskiin. Pahvilaatikko voi olla roska tai sitten ei, riippuen tilanteesta. Lapset tykkäävät pitää esim. hienoimpia legoja alkuperäispakkauksissa. Olen myös nähnyt viinilaseja säilytettävän pakkauksissaan varsin pedanteissa perheissä.

T. 2.

Hamstraajille ne roskatkin on juuri sitä käyttökelpoista tavaraa, kuten esim. pahvilaatikot mille keksitään vaikka miten monta mahdollista käyttötarkoitusta. Jos ei muuta niin niihin voi kivasti säilöä niitä muita roskia ja roinia.