Te joiden kodissa ei saanut heittää tavaroita menemään...

Up

Äitini halusi säästää kaiken. Pesi jokaisen muovipurkin ja laittoi talteen. Jokainen vanha vaate, lelut, kirjat, vhs-videot, rikkinäiset soittimet, purkautuneet kasetit, joka ikinen muovipussi ja jopa laskuista leikkasi tyhjät kohdat ostoslistoiksi. Pieni kolmio täynnä tavaraa. Kerran päätin että siivoan yhden pienen huoneen tyhjäksi jotta kyläilevillä aikuisilla lapsilla (joista kaksi kärsii astmasta) olisi huone jossa nukkua ilman että seinät on täynnä tavaraa ja pölyä jokapuolella. Pari vuorokautta sai siihen menemään ja tiukasti piti käskeä että nämä joutaa jo pois, et tarvitse vanhoja partateriä etkä pilaantuneita saippuita ja rasvoja. Nyt on pikkuhiljaa saanut tyhjennettyä täysin turhia tavaroita pois, kun sai seurakseen uteliaan kissanpennun joka halusi tutkia kaiken ja maistella kaikkea. 

Itselleni oli helpotus kun pääsi omaan asuntoon eikä kukaan kysellyt että säästetääkö tämä ja tuo eikä tavaraa ollut jokaikisessä paikassa. Säästän vain ne mitä voi oikeasti tarvita tai käyttää, kaikki muu joutaa kiertoon. Esim partaäijäjogurtin ämpärit pesen ja uudelleenkäytän, muovipussit käytetään puhki, kissa saa kierrätettyjä leluja (foliopallot, vitamiinipurkin korkin renkaat, kangaspallot jne), mutta kaikki rikkinäiset tavarat roskiin, samoin jokainen viilipurkin kansi ynnä muu hyödytön itselleni. Jos joku pyytää jotain tiettyä vaikka askarteluun (meillä menee useitä purkkeja esim pilttiä, kermaviiliä, mehupulloja yms), niin säästän ja kerään.

Sanoisin, että hyvän järjestyksen ja puhtauden kaipuu ja ylläpitäminen on enemmän sisäsyntyistä kuin opittua. Minä, jonka lapsuuden kotona oli oikeasti likaista, pidin aina oman huoneeni järjestyksessä ja puhtaana. Sama jatkui luontevasti omassa kodissa. Lapsuuden kodissa on edelleen likaista.

Vanhempani säästivät kaiken ja nurkat oli täynnä tavaraa. Itse olen päinvastainen. Asun pienehkössä asunnossa jo ihan sen vuoksi, ettei  tavaraa pääsisi huomaamatta kertymään. Ostan vain harvoin ja erittäin mieluista.

Silti tavarakaaosta enemmän minua ahdistaa tämä nykymeininki, jossa ihmiset "minimalismin" vuoksi ostavat kokoajan uutta tavaraa ja heittävät sitten täydellisen hyvin toimivat vanhat tavarat roskiin. Ahdistaa ajatella tuota kertakäyttökulttuuria ja luonnonvarojen tuhlausta, jota tämän vuoksi tapahtuu. En todellakaan aplodeeraa ihmiselle joka heittää 90% vaatekaapistaan roskiin saadakseen kyseiseen kaappiin selkeyttä. Niidenkin vaatteiden vuoksi on kulutettu järjettömät määrät luonnovaroja ja lisäksi joku orjatyölainen on luultavasti jossain Intian pienessä hikipajassa ommellut näitä vaatteita menemään. 

Minut kasvatti pula-ajan mummo mutta ei hän säästänyt lehtiä eikä mitään viilipurkkeja, napit, vetoketjut ja soljet kyllä. Vaatteista leikkasi matonkuteita. Kyse on ehkä myös sivistyksestä, ei ollut mistään savutorpasta vaan koulutettu nainen.

Miksi te yhdistätte tavaramäärän ja lian keskenään? Tavaroita voi olla paljon, mutta silti on siistiä ja puhdasta.

Kun tavaraa on oikeasti paljon ja seassa lapsia ja eläimiä, siivoaminen on työlästä ja jatkuvaa.

Tai kun kyseessä on vanhus, joka ei enää jaksa siivota.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te yhdistätte tavaramäärän ja lian keskenään? Tavaroita voi olla paljon, mutta silti on siistiä ja puhdasta.

On se mahdollista, mutta useimmissa tapauksissa niissä tavarakaaoskodeissa on myös likaista tavaravuorien lisäksi. Kun tavaraa on liikaa, on liian työlästä ja vaikeaa pitää kaikkia nurkkia puhtaana koko ajan, ja siivoamiseen menee niin kauan aikaa ettei työssäkäyvä tai vanhus pysty tai jaksa sitä tehdä perusteellisesti.