Mitä mieltä noin kolmikymppisistä miehistä, jotka nauttivat hyvästä ruoasta, viinistä, kulttuurista, luksuksesta ja muista elämän iloista (ns. "the good life")?
Ovatko tällaiset ominaisuudet sellaisia, jotka tekisivät miehestä silmissäsi romanttisesti kiinnostavamman vai vähmmän kiinnostavan? Sopiiko tällainen muille kuin setämiehille?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Olisi väärä mulle, jotenkin liian pinnallisen oloinen. Varsinkaan kulttuuri ja luksus ei itseäni kiinnosta yhtään, eikä kyllä mitkään fine diningit ja viinitastingitkaan. Olen kunnon WT vaikka olen akateeminen ja varakkaasta kodista kotoisin :D Mä mieluummin istuisin mökillä paistamassa makkaraa ja juomassa Karhu kolmosta!
Peritylläkään rahalla ei saa sivistystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi väärä mulle, jotenkin liian pinnallisen oloinen. Varsinkaan kulttuuri ja luksus ei itseäni kiinnosta yhtään, eikä kyllä mitkään fine diningit ja viinitastingitkaan. Olen kunnon WT vaikka olen akateeminen ja varakkaasta kodista kotoisin :D Mä mieluummin istuisin mökillä paistamassa makkaraa ja juomassa Karhu kolmosta!
Peritylläkään rahalla ei saa sivistystä.
Ei myöskään opettelemalla ulkoa hyvää elämää foorumeilta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi väärä mulle, jotenkin liian pinnallisen oloinen. Varsinkaan kulttuuri ja luksus ei itseäni kiinnosta yhtään, eikä kyllä mitkään fine diningit ja viinitastingitkaan. Olen kunnon WT vaikka olen akateeminen ja varakkaasta kodista kotoisin :D Mä mieluummin istuisin mökillä paistamassa makkaraa ja juomassa Karhu kolmosta!
Peritylläkään rahalla ei saa sivistystä.
Ei myöskään opettelemalla ulkoa hyvää elämää foorumeilta
Onpa outo ja irrallinen kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä miesten keskuudessa arvostetumpi ominaisuus, useimmille naisille lopulta aika yhdentekevä. Moni homomies kyllä innostuisi siitä, että voisi kumppaninsa kanssa maistella viskejä ja käydä gallerian avajaisissa.
Ahaa, olen siis homomies.:D Kyllä mä tykkään ja mulla onkin tuollainen mies. Tosin lisäksi tykkään että jotain urheilua pitää harrastaa, muuten on noilla muilla harrastuksilla taipumus aiheuttaa vakavaa plösähtämistä. Ja olen siis nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi väärä mulle, jotenkin liian pinnallisen oloinen. Varsinkaan kulttuuri ja luksus ei itseäni kiinnosta yhtään, eikä kyllä mitkään fine diningit ja viinitastingitkaan. Olen kunnon WT vaikka olen akateeminen ja varakkaasta kodista kotoisin :D Mä mieluummin istuisin mökillä paistamassa makkaraa ja juomassa Karhu kolmosta!
Tuliko sinulle mieleen, että myös sinun roskaväkiharrasteesi vaikuttavat jostakusta toisesta tavattoman pinnallisilta? Kaljan kittaaminen mökillä ja tosi-TV:stä jauhaminen kun ei nyt mitenkään erityisen syvällistä ole. Mutta kai se on tietynlaisten ihmisten mielestä sitten jotenkin "aidompaa".
Toki jos se kulttuurikiinnostus ja sellainen hienompi elämä on oikeasti aitoa, eikä näyttämistä toisille suurelta osin, niin sitten se ei ole yhtään vähemmän aitoa kuin minun tai kenenkään muun tapa elää.
Valitettavasti olen nähnyt lapsuudenpiireissä ja opiskelupiireissä ihan liikaa sitä, että ihmiset harrastavat noita juttuja pääasiassa kuuluakseen sopiviin piireihin tai osoittaakseen olevansa tiettyä luokkaa tai sivistyneitä ja kulturelleja ihmisiä. Siksi ensimmäinen epäilys ihmisestä joka kovin korostetusti tuo esiin vaikka listan avauksessa mainittuja ominaisuuksia on, että ahaa, noita tapauksia, joille tärkeintä on se miltä vaikuttaa muiden silmissä...
Koomisin tapaus on mun oma äiti. Köyhän 10-lapsisen maalaistöllin tytär, joka isäni kautta pääsi kiinni vaurauteen. Koulua pelkkä kansakoulu takana, mutta kyllä on niin sivistynyttä että. On luettu mm. Antiikin Kreikan ja Rooman taruja vaan ihan siksi että voi snobbailla, heittää sopivaan kohtaan vaikka: "Ai niin kävi, no, kierrä Kharybdis ja päädy Skyllaan, niin joskus elämässä käy". Se kun on paljon hienompaa ja osoittaa sivistystä enemmän kuin sanoa vaikka että menit ojasta allikkoon. Meillä oli myös valtavasti kirjallisuuden klassikoita kotona jo siksikin, että kun ihmisiä tulee meille, niin täytyyhän nähdä millainne kulttuuri- ja sivistyskoti meillä on. Ja kuinka hienot ruoat ja viinit ja matkakohteet ja kaikki. Teininä varsinkin olin vähällä tukehtua kaikkeen siihen täydellisen näyttelemiseen.
Ainakin mun naisystävät ovat olleet kaikki sellaisia, joita kulttuuri kiinnostaa. Minkälainen nainen ei tykkää käydä taidenäyttelyissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä v*ttua? Sopiiko elämästä nauttiminen muille kuin setämiehille???????
Et ymmärtänyt,mistä on kysymys. Tuollainen viinien (tai nykyisin myös oluen tai kahvin) harrastaminen, aktiivinen kulttuurin kuluttaminen, sikarien polttelu, kellohifistely, kodin sisustaminen maskuliinisesti nahalla ja tummilla väreillä ja muu good life -harrastuneisuus on eri asia kuin se, että vain pitää hauskanpidosta. Sitä tässä haettiin.
Paljonko sua kiinnostaa naistesi laukut, huivit ja korkkarit?
Kuulostaa aika pahalta. Varsinkin toi hyvä ruoka ja alkoholi. Oma ihannemies on ensisijaisesti treenattu ja kova panemaan.
No ehkä tuo luksustelu voi sopia hyvin jollekin kolmenkympin paremmalla puolella olevalle akateemiselle vela-miehelle tai kulttuuria harrastavalle homolle, mutta kuvitelkaapa joku tavallinen keskiluokkainen perheenisä tuohon yhtälöön. Kyllä elämä on niin, että siinä on miehen pakko valita joko luksus tai lapsiperhe-elämä. Jälkimmäinen syö sitten kaikki rahat, ja silloin voi olla luksus kaukana. Kyllä se luksus taitaa rajoittua siihen, että pääsee kerran kuussa pizzeeriaan ja saa juhlapyhinä vetää kopan kaljaa kotona ja yrittää unohtaa elämän murheet. Siinä ei ole tietenkään mitään pahaa, jos haluaa nauttia elämän kauneudesta, mutta ne realiteetit.
Suomalainen kulttuuri? Juu, yhtä tasokasta kuin suomalainen perinneruoka.
Jotain ajankulua pitää keksiä, kun ei ole vaimoa eikä lapsia. Ei sitä koko ajan jaksa tehdä töitä tai treenata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä v*ttua? Sopiiko elämästä nauttiminen muille kuin setämiehille???????
Et ymmärtänyt,mistä on kysymys. Tuollainen viinien (tai nykyisin myös oluen tai kahvin) harrastaminen, aktiivinen kulttuurin kuluttaminen, sikarien polttelu, kellohifistely, kodin sisustaminen maskuliinisesti nahalla ja tummilla väreillä ja muu good life -harrastuneisuus on eri asia kuin se, että vain pitää hauskanpidosta. Sitä tässä haettiin.
Paljonko sua kiinnostaa naistesi laukut, huivit ja korkkarit?
Melko paljon. Kuinka niin?
Ensituntumalta vähemmän kiinnostavan, ei varmastikaan olisi paljoa yhteistä. Jotenkin tuosta litaniasta tuli mieleen sellainen pukumies kera Rolexin, joka haluaa syödä valkoisilta liinoilta hopeilla, ostaa Diorin lakanoita ja jonka käsitys rentoutumisesta on coctail jossain trendikkäässä baarissa.
Mä viihdyn kotona, arvostan hyvää ruokaa, mutta mieluummin teen sitä itse kuin käyn ulkona, ja aika usein se syödään telkkarin ääressä. En oikein tiedä edes mitä luksuksella tarkoitetaan, sen tiedän että sellaista mun kodista tai elämästä ei varmaan hirveästi löydy jos yleisellä mittapuulla ajatellaan.
Viiniä en juo, se on pahaa. Erilaisia oluita voidaan kyllä mennä maistelemaan.
Rentoutumiseen parasta on verkkarit ja metsä. Tai sitten kotisohva ja Netflix.
Viihteelle mennään keikoille tai olutravintolaan.
Ei tuossa aloituksenkaan tyylissä ole mitään vikaa, mutta ei vaan kuulostanut minun makuiseltani elämältä. Mä nautin niin paljon sellaisesta hyvin vaatimattomasta, harmaasta, hiljaisesta arjesta.
Vierailija kirjoitti:
No ehkä tuo luksustelu voi sopia hyvin jollekin kolmenkympin paremmalla puolella olevalle akateemiselle vela-miehelle tai kulttuuria harrastavalle homolle, mutta kuvitelkaapa joku tavallinen keskiluokkainen perheenisä tuohon yhtälöön. Kyllä elämä on niin, että siinä on miehen pakko valita joko luksus tai lapsiperhe-elämä. Jälkimmäinen syö sitten kaikki rahat, ja silloin voi olla luksus kaukana. Kyllä se luksus taitaa rajoittua siihen, että pääsee kerran kuussa pizzeeriaan ja saa juhlapyhinä vetää kopan kaljaa kotona ja yrittää unohtaa elämän murheet. Siinä ei ole tietenkään mitään pahaa, jos haluaa nauttia elämän kauneudesta, mutta ne realiteetit.
Itse olen nimenomaan akateeminen velamies, ja nämä "elämän realiteetit" eivät tosiaan kauheasti kiinnosta. Pienpanimo-oluet, poetry slam ja ranskalainen uuden aallon elokuva sitäkin enemmän. Onneksi nykyisin saa valita.
Siis nautitko siitä oikeasti omaksi iloksesi vai onko kuitenkin tarkoitus yrittää tehdä vaikutus hienoilla harrastuksilla?
En kyllä haluaisi miestä, jota ei kiinnosta hyvä ruoka. En itse vihaa mitään niin paljon kun pahaa ja "ihan ok" - tasoista ruokaa :D
Kuulostaa oikeasti noilta ominaisuuksilta ihan kelvolta mieheltä, riippuen tietysti niistä lopuista piirteistä että kelpaisiko miehekseni. Mutta ovat nuo kaikki ainakin itselleni plussaa. Paitsi luksus on vähän kysymysmerkki mitä sillä tarkoitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis nautitko siitä oikeasti omaksi iloksesi vai onko kuitenkin tarkoitus yrittää tehdä vaikutus hienoilla harrastuksilla?
Kuka oikeasti jaksaa käyttää tuntikausia vapaa-aikaansa johonkin selviytymisen kannalta epäoleelliseen vain tehdääkseen vaikutuksen ihmisiin, jotka eivät edes tunne aihetta sen verran, että voisivat siitä vaikuttua?
Mulla ei tästä keskustelusta tullut mieleen kuin kim dotcom.
Vierailija kirjoitti:
No ehkä tuo luksustelu voi sopia hyvin jollekin kolmenkympin paremmalla puolella olevalle akateemiselle vela-miehelle tai kulttuuria harrastavalle homolle, mutta kuvitelkaapa joku tavallinen keskiluokkainen perheenisä tuohon yhtälöön. Kyllä elämä on niin, että siinä on miehen pakko valita joko luksus tai lapsiperhe-elämä. Jälkimmäinen syö sitten kaikki rahat, ja silloin voi olla luksus kaukana. Kyllä se luksus taitaa rajoittua siihen, että pääsee kerran kuussa pizzeeriaan ja saa juhlapyhinä vetää kopan kaljaa kotona ja yrittää unohtaa elämän murheet. Siinä ei ole tietenkään mitään pahaa, jos haluaa nauttia elämän kauneudesta, mutta ne realiteetit.
Voi, kyllä jo ihan keskiluokassa on mahdollista yhdistää nämä. :-) Olettaen että luksus on laadukasta ja hyvää ruokaa jne eikä arabimiljonäärien suosimia ökymerkkejä...
😂