Kysymyksiä munasolun luovuttaneille.
Näitä oli jo muutama samantyylinen keskustelu täällä, mutta haluan nyt kysyä hieman omia kysymyksiä. Eli ne, jotka on joskus luovuttanut munasoluja:
1.Onko mielestäsi 18-vuotias liian nuori luovuttamaan, vaikka lain mukaan onkin sopivan ikäinen?
2.Kuinka kauan suunnilleen koko prosessi kestää?
3.Lomaa pitää varmaankin ottaa prosessin aikana/jälkeen. Kuinka paljon aikaisemmin pitäisi ottaa yhteyttä klinikkaan, jos haluaa suunnitella prosessin ajankohdan lomalle.
4.Kannattaako luovutus, jos mahdollisesti haluaa saada omankin lapsen vielä joskus?
5.Montako kertaa sinua on pyydetty luovuttamaan, vai voiko munasoluja luovuttaa vain kerran.
Kommentit (10)
Kai nyt joku on käyny luovuttaas??
En oo itse luovuttanu, harkinnut olen sitä aikoinaan. Mutta 1 ja 4 kohdista tuli mieleen, ainakin silloin kun itse harkitsin kriteerinä oli se, että on synnyttänyt. Oletin, että sillä varmistetaan munasolujen käyttökelpoisuus, voin toki olla väärässäkin tai käytännöt ovat muuttuneet. Ja luovutus ei taida vaikuttaa omiin tuleviin synnytyksiin.
Munasolun luovuttajaksi sopii 18–35-vuotias, perusterve nainen, jolla ei ole suvussa tiedossa vakavia periytyviä sairauksia. Useimmiten hänellä on omia lapsia.
Luovuttajaksi ryhtyvän on suostuttava siihen, että hänen henkilötietonsa annetaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (VALVIRA) ylläpitämään luovutusrekisteriin ja, että nämä henkilötiedot voidaan luovuttaa hoidon tuloksena syntyneelle henkilölle hänen täytettyään 18 vuotta, mikäli hän niitä pyytää.
Hyväksytylle luovuttajalle maksetaan kulukorvaus tekemästään sukusolulahjoituksesta.
Joo niissä kriteereissä luki että luovuttajat ovat usein synnyttäneet. Joten periaatteessa sinne voi mennä sellainenkin henkilö jolla ei ole omia lapsia. Mietin vai, että olenko siihen sitten kuitenkin liian nuori. Haluaisin kovasti luovuttaa, vaikka tiedostankin sen olevan rankkaa.
Parhaimman tiedon saat, kun otat yhteyttä siihen tahoon, jonne olet aikeissa mennä luovuttamaan. Itse harkitsin myös kauan sitten.
Hieman uuvuttava prosessi. Olen kerran luovuttanut. Olin lopen väsynyt piikityksen aikana. Useampi käynti oli väestöliitossa. Munasolujen imu oli kivulias toimenpide. Ei vissiin kaikille satu niinkuin mulla.
Tais olla muutama päivä sairauslomaakin sen jälkeen.
Olisiin voinut luovuttaa toisenkin kerran, mutta olin jo yli-ikänen 36 vuotta. Mutta huolivat mut, kun oli huutava pula luovuttajista. Sain vielä yhden oman lapsen tuon jälkeen. Ei vaikuttanut raskautumiseen.
Minusta noin nuoren ei kannata luovuttaa. Haaveilin itse samasta n. 18-20-vuotiaana, mutta nyt reilu kymmenen vuotta myöhemmin kauhistuttaa ajatus, onneksi en luovuttanut. Lasten saaminen muutti mielipidettäni voimakkasti, asiasta tuli paljon vakavampi ja ymmärrän seuraukset paremmin. Olisi kamalaa ajatella, jos vanhemmat eivät tulisikaan lapsen kanssa toimeen vaikkapa erilaisen temperamentin takia, tai lapsi joutuisi kokemaan kovia jne. Mielummin synnytän ja kasvatan omat biologiset lapseni itse.
Kaverilleni kävi myös niin, ettei saanutkaan omia lapsia onnistuneesti luovutuksen jälkeen. Sen ei pitänyt vaikuttaa hedelmällisyyteen, mutta joillain ihmisillä vaikuttaa kyllä. Onhan siinä riskejä. Olen lukenut myös monia samanlaisia tarinoita. Rahan takia ei kannata, eikä silloin, jos haaveilee omista lapsista. Kannattaa tehdä omat lapset ensin, ja miettiä sitten uudestaan, ettei joudu katumaan myöhemmin.
Törkeää bisnestä ja ihmisten hyväksikäyttöä. Luovuttaja ei saa juuri mitään, ja firma käärii hyvät rahat sukusoluista.
Eikö teitä häiritse se, että annatte tuossa omaa perimäänne? En voisi kuvitellakaan antavani omia geenejäni random-ihmisille käytettäväksi ilman minun kontrolliani.
Uppista