Lue keskustelun säännöt.
Surettaa kaupungissa kasvavat lapset
17.08.2016 |
Kerrostaloni pihalla on nytkin lapsia, jotka voivat olla vain tuollaisella pitkulaisella nurmialueella, joka on täynnä koiranpaskaa, muuta ei ole. Suosittu paikka näyttää olevan myös mattojentamppausteline, siinäkin istutaan ja tuijotetaan puhelimia. Leikkiä ei saa kovaan ääneen, koska heti on naapuri valittamassa lasten vanhemmille. Jos halutaan leikkiä, niin täytyy mennä erilliselle leikkikentälle.
Keskellä kaupunkia on jalkapallokenttiä, siis autoteiden ympäröimänä. Varmasti hauska pelata siinä pakokaasujen hajussa ja autojen melussa. Edes ympäröiviä aitoja ei ole.
Arvostan omaa lapsuuttani maaseudulla. Teininä oli kiva muuttaa kaupunkiin, mutta lapsuus on paras viettää rauhallisella seudulla omakotitalossa. Leikkitilaa oli valtava nurmitontti, ja naapurin pellolle sai mennä. Kukaan ei tehnyt lasua jos kiukuttelin ilman paitaa ulkona. Taloon mahtui myös kaksi isoa koiraa, jotka saivat muutenkin liikuntaa kuin vain talutushihnan päässä. Lenkille mennessä näkyi lehmiä, hevosia ja lampaita ihan irl.
Kommentit (132)
Mä veikkaan, että kaupunkilaiset lapset käyvät enemmän maalla kuin maalaislapset kaupungissa.
Etenkin kesäviikonloppuisin ja heinäkuisin ainakin Helsingin keskusta on tyhjä lapsista, kun kaikki ovat mökkeilemässä, veneilemässä, vaeltamassa, mummolassa maalla.
Harva maalainen nyt on lähes joka viikonloppuaan kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua säälitti mun pöndellä kasvaneet serkut, joille piti käydä metroa näyttämässä :D huh
Mä helsinkiläisenä sain lähteä mummon ja papan kanssa mökille vaikka joka viikonloppu jos halusin. Siellä olin lomatkin usein! Tykkään käydä edelleen, mutta en muuttaisi maalle asumaan.
Meillä kaupungissa kasvaneilla on niin paljon tekemistä ja virikkeitä, ettemme todellakaan ehdi murehtia teidän maalla pellon laidalla kasvaneiden yksitoikkoista elämää.
Ihanaa jos mahdollisimman moni jättäisi tulematta tänne kaupunkiin - kaikilla olisi parempi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Mä helsinkiläisenä sain lähteä mummon ja papan kanssa mökille vaikka joka viikonloppu jos halusin. Siellä olin lomatkin usein! Tykkään käydä edelleen, mutta en muuttaisi maalle asumaan.
Meidän mummo asui Töölössä, ja toinen tässä samassa talossa Eirassa. "Ratikalla mummolaan"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kaupungissakin tehdä mitä vaan, se on vanhempien viitseliäisyydestä kiinni. Olemme harva se päivä luonnossa lapseni kanssa, töiden ja päiväkodin jälkeen. Asumme kaupungissa jossa asukkaita yli 100 000. Maalla tosin on helpompaa kun kaikki alkaa omasta pihasta.
Aika höpöhöpö juttua, että naapurin pellolla voisi vapaasti temmeltää... tuskin, jos peltoa oikeasti viljellään. Jos se on vain heinällä niin aika järjetöntä sinne on lapsia päästää lannoitteiden levityksen jälkeen.. on se sitten säkistä keinolannoitetta tai karjan virtsaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tykkäsin lapsena asua kerrostalossa. Oli paljon kavereita. Ja lapselle se ympäristö näyttäytyy toisenlaisena kuin vierestä katsovalle aikuiselle. Todennäköisesti lapsilla on omat pienet luontopaikat lähellä mutta ovat nyt halunneet jäädä metsästämään jotain pokemonia pihapiiriin. Ei aikuisilla ole kokonaiskuvaa siitä mitä kaikkea lähistöllä on kun oikeasti tutkii paikkoja kuten lapset.
Asuin lapsuuteni vajaa 100 000 asukkaan kaupungissa, omakotitalossa jossa iso piha. Harrastuksia löytyi joka lähtöön. Nyt asun lasten kanssa kunnassa, jossa ei ole edes uimahallia. Itse taas haluaisin tarjota lapselleni asuinpaikan, jossa olisi enemmän tekemistä ja harrastusmahdollisuuksia, miestä täältä ei saa kulumallakaan pois :(
Maalaisilla on jokin ihme luulo, että kaupungit ovat pelkkää betonia täynnä. Kaupungeissa on paljon luonnonläheisiä omakoti- ja rivarialueita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupunkilaisetkin pääsevät näkemään hevosia, lehmiä ja lampaita jne. esim. Helsingissä Fallkullan kotieläintilalla.
Tässä nyt vaan on puolusteltu sekä kaupungin että maaseudun ihanuutta, huomioimatta ollenkaan sitä, että on täysin lapsen vanhemmista kiinni, että onko lapsella onnellinen ja ihana lapsuus vai ei. Sillä missä asutaan ei ole kovinkaan paljoa asiaan vaikutusta.
Toki jos oletetaan, että lapsella on käynyt todella hyvä tuuri ja hän on saanut vanhemmat, jotka rakastavat ja huolehtivat ja tarjoavat perusturvallisen lapsuuden ja kuskaavat tarvittaessa harrastuksiin jne. niin silloin voisi ajatella, että se paras paikka asua olisi jossakin lähiössä, josta ei ole kohtuuttoman pitkä matka kaupunkiin, mutta jossa kuitenkin on tilaa ja luontoa missä temmeltää.
Mutta ihan yhtälailla sekä ihan kaupungin ydinkeskustassa tai jossakin täysin korvessa elävät voivat elää onnellista lapsuutta. Näissä tapauksissa se vanhempien aktiivisuus ja halu tarjota elämyksiä, kokemuksia ja harrastuksia lapselle on tietysti vielä isommassa roolissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaupungissa kasvaneilla on niin paljon tekemistä ja virikkeitä, ettemme todellakaan ehdi murehtia teidän maalla pellon laidalla kasvaneiden yksitoikkoista elämää.
Ihanaa jos mahdollisimman moni jättäisi tulematta tänne kaupunkiin - kaikilla olisi parempi elämä.
Vaikka tämä väittely on ihan hölmö, niin on pakko sanoa että täällä maalla elämä ei ole yhtään yksitoikkoista. Lapsilla on aina jotain omaa kiinnostavaa touhua. Aina ne keksii jotain. Tänään rakensivat jotain kissataloa ulkona. Ulkona oltiin taas tänään iltaan asti. Mulla oli pihahommia, mies pellolla, lapset siinä suurinpiirtein lähimaastossa. Kun äänet välillä kuuluu, niin hyvä on. Onnellisia nuo meidän lapset vaikuttaa olevan.
Kaupungissakin on varmasti omat hyvät puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt vaan on puolusteltu sekä kaupungin että maaseudun ihanuutta, huomioimatta ollenkaan sitä, että on täysin lapsen vanhemmista kiinni, että onko lapsella onnellinen ja ihana lapsuus vai ei. Sillä missä asutaan ei ole kovinkaan paljoa asiaan vaikutusta.
Toki jos oletetaan, että lapsella on käynyt todella hyvä tuuri ja hän on saanut vanhemmat, jotka rakastavat ja huolehtivat ja tarjoavat perusturvallisen lapsuuden ja kuskaavat tarvittaessa harrastuksiin jne. niin silloin voisi ajatella, että se paras paikka asua olisi jossakin lähiössä, josta ei ole kohtuuttoman pitkä matka kaupunkiin, mutta jossa kuitenkin on tilaa ja luontoa missä temmeltää.
Mutta ihan yhtälailla sekä ihan kaupungin ydinkeskustassa tai jossakin täysin korvessa elävät voivat elää onnellista lapsuutta. Näissä tapauksissa se vanhempien aktiivisuus ja halu tarjota elämyksiä, kokemuksia ja harrastuksia lapselle on tietysti vielä isommassa roolissa.
Miten voi tarjota monipuolisia harrastuksia jos kunnassa on tarjolla futista, pesistä, lentistä ja tanhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Enpä olekaan koskaan nähnyt kerrostalon pihaa, joka "on täynnä koiranpaskaa".
Sen sijaan kaverini piha maalla on sitä itseään täynnä kun on kaksi koiraa.
Suurin osa vuodesta on siellä säkkipimeää ja perheen ainokaisen lähin kaveri on kilsojen päässä. Suurimman osan vuodesta ei pääse pyörällä mihkään, kun ei sitä hiekkatien reunaa uskalla polkea, kun landepaukut ajaa tuhatta ja sataa kännissä sitä polkua.
Ei mitään harrastusmahdollisuuksia lähellä - autolla pitää mennä joka paikkaan. Ankeata peltoa vain ympärillä.
Kauhea mesta.
Tyttäreni on ilmeisesti todella onnekas, kun pääsee paikkaamaan onnetonta lapsuuttaan kaupungin betoniviidakossa ja käymään lukionsa maaseudulla peltojen keskellä. Naapurissa on maitotila ja lehmiä laitumella. Kyllä siellä kaupunkilapsen haavat parantuu ja hänestä eheytyy terve aikuinen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt vaan on puolusteltu sekä kaupungin että maaseudun ihanuutta, huomioimatta ollenkaan sitä, että on täysin lapsen vanhemmista kiinni, että onko lapsella onnellinen ja ihana lapsuus vai ei. Sillä missä asutaan ei ole kovinkaan paljoa asiaan vaikutusta.
Toki jos oletetaan, että lapsella on käynyt todella hyvä tuuri ja hän on saanut vanhemmat, jotka rakastavat ja huolehtivat ja tarjoavat perusturvallisen lapsuuden ja kuskaavat tarvittaessa harrastuksiin jne. niin silloin voisi ajatella, että se paras paikka asua olisi jossakin lähiössä, josta ei ole kohtuuttoman pitkä matka kaupunkiin, mutta jossa kuitenkin on tilaa ja luontoa missä temmeltää.
Mutta ihan yhtälailla sekä ihan kaupungin ydinkeskustassa tai jossakin täysin korvessa elävät voivat elää onnellista lapsuutta. Näissä tapauksissa se vanhempien aktiivisuus ja halu tarjota elämyksiä, kokemuksia ja harrastuksia lapselle on tietysti vielä isommassa roolissa.
Miten voi tarjota monipuolisia harrastuksia jos kunnassa on tarjolla futista, pesistä, lentistä ja tanhua?
Eihän sen tekemisen tarvitse olla aina jotain järjestettyä, jolle on valmiiksi annettu aika ja paikka ja säännöt valmiiksi annettuna.
Eipä Suomessa niin suurta kaupunkia ole, ettei kahdessakymmenessä minuutissa asuinpaikasta pääse metsään. Helsingissäkin luonto on oikeasti ihan hyppysissä: upea meri, sen rannat ja saaret, Töölönlahti puistona ja Keskuspuisto metsänä. Puhumattakaan Seurasaaresta, Uutelasta jne.jne.
Me asumme pk-seudulla, espoolaisessa lähiössä. Kotipihasta on matkaa n. 500m metsään, jota pitkin kulkemalla pääse Nuuksion kansallispuistoon asti. Merenrantaan matkaa on n. 2km, joelle 500m. Lehmiä pääsee näkemään parin kilometrin päässä. Ympäristö on vihreä ja puistomainen. Vaikea kuvitella, että lapset nyykähtäisivät missään suomalaisessa kaupungissa luontosuhteen puutteeseen. Viimeistään koulussa sitä aletaan rakentamaan, vaikka vanhemmilla ei kiinnostusta olisikaan.
Helsinki keskustassa - meillä on paljon puistoja ja meri ja saaria. Osa leikkipuistoista tosi hienoja. Missä on noin ankeaa? Pokemonejakin löytyy
Jos haluaa lasten palloilevan naapurin pellolla, ja muutenkin vain palloilevan (tosin en ole koskaan kuullut, että oikeasti maalla kukaan antaisi kenenkään toimia noin, kyllä maallakin tunnetaan rajat, mikä on oma ja mikä toisen, tai edes omassa pellossa, muuta kuin työtä tekemässä, traktorin ratissa), niin sitten voi muuttaa maalle. Tosin onhan maallakin yleensä metsiä joissa voi juosta, rantoja, joissa voi uida.
Jos taas asuu kaupungeissa, niin on olemassa kenttiä (eivät ole moottoritien varressa), puistoja, lähiliikuntapaikkoja, metsiä, uimarantoja, joihin lapset voivat itse mennä, jos vanhemmat eivät halua viedä harrastuksiin tai retkille tai tapahtumiin omia lapsiaan, ottaa mukaan omiin harrastuksiinsa, esim. monet vievät laskettelemaan parivuotiaita, samoin lähes kaikkiiin muihin harrastuksiin.
Maalla on mukavaa