Lue keskustelun säännöt.
Ikävä kotiin.. (Olen 15v)
16.08.2016 |
Muutin opiskelemaan 120km päähän kotoa, asun siis asuntolassa. Täällä on niin erilaista ja tuntuu pahalle kun ei oo paljoa luotettavia ihmisiä eikä opinnotkaan pahemmin kiinnosta kun ahdistaa ja kaikki pitäisi tehdä ite.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika auttaa. Omasta kokemuksesta tiedän jotain... muutin 20 vuotta sitten 16-vuotiaana yksiöön, vieraalle paikkakunnalle, josta en tuntenut ketään. Olin tosi turvaton ja mikä siihen auttoi? Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin alkaa itse rakentamaan asioita, jotka loi sitä turvallisuuden tunnetta. Asioita, jotka lopulta mahdollisti sen, että pystyin vähitellen suuntautumaan kohti tulevaisuutta. Rutiinit on tärkeitä ja se, että vähä vähältä opettelee tuntemaan itseään... Voit miettiä esim. mistä minä pidän? Mitä, minä toivon tai haluan? Mitä minä pidän tärkeänä? Millainen ihminen haluan olla? Nuo on tärkeitä kysymyksiä, mille sitä omaa pärjäämistä ja paikkaa voi yrittää rakentaa.
^samalla on hyvä tutkailla toisia. Ei vertailemalla vaan aidosti ja avoimesti. Sekin kasvattaa itseymmärrystä. Voi hankkia hyviä esikuvia vaikkapa joistain vähän vanhemmista ihmisistä ja pyrkiä samaan. Ilman kateutta tai muuta sellaista... Oppia toisten rohkeudesta ja sen sellaisesta. Valitse hyvät esikuvat!! Huonot unohda.
Kannattaa harrastaa liikuntaa iltapäivisin läksyjen teon jälkeen. Ja pianhan on viikonloppu, etkö silloin pääse kotiin?
Ainakin itsellä kotoa lähtö vei yli vuoden, siis ennen kuin oma uusi asunto alkoi tuntua kodilta. Mutta se oli tietysti vasta opiskeluaikana.