Lue keskustelun säännöt.
Ikävä kotiin.. (Olen 15v)
16.08.2016 |
Muutin opiskelemaan 120km päähän kotoa, asun siis asuntolassa. Täällä on niin erilaista ja tuntuu pahalle kun ei oo paljoa luotettavia ihmisiä eikä opinnotkaan pahemmin kiinnosta kun ahdistaa ja kaikki pitäisi tehdä ite.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Eikö pisteesi riittänyt kuin Porvooseen? Oma vikasi kun et tehnyt tarpeeksi duunia...
Mikä tässä on sun mielestä provoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muutin samanikäisenä 500km päähän kotoa soluasuntoon. Muistan sen valtavan koti-ikävän ja turvallisuudentunne oli aivan kadoksissa. Tsemppiä, kyllä se siitä :)
Minä olen 4v, ja muutin etelärannikolle, pitäs mennä töihin kuuhun, voiko siellä kalastaa ufoja?
-IISAK SONNI
Nyt on maha täynnä
Moi ap, mä muutin samanikäisenä 100km päähän asuntolaan opintojen takia. Ahdisti ja itketti vaikka olin reissanutkin paljon ilman vanhempiani. Pian tutustuin muihin, meitä asui 200 asuntolan alueella joten se oli ihan paras paikka tutustua! Pian mua ei saanut millään kotiin ja odotin aina takaisin asuntolaan pääsyä. Edelleen muistelen lämpimästi tuota aikaa ja uskallan väittää että oli yksi mun elämän parhaista päätöksistä kun menin asuntolaan enkä hankkinut yksiötä. Kaikille ei tietty sovi omillaan oleminen noin varhain mutta muista että ekat pari viikkoa ei kerro vielä mitään :) Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan tunteen. Kaiken piti olla kivaa ja hienoa ja ihanaa ja sitten tajusi, että omaa on se asuntolan huone, ei mikään muu. Vessaan ja suihkuun piti jonottaa, muilla asukkailla oli omat tapansa ja sääntönsä. Jääkaapissa oli tasan ne ruuat, jotka oli itse ostanut (ellei joku syönyt niitäkin) ja televisiosta katsottiin sitä, mitä äänekkäin halusi. Ja nettiyhteys pätki. Ja oli ikävä kotiin kaikkia tyhmiäkin asioita.
Mutta jos lähtee siitä, että pitää jaksaa tämä päivä, ei enempää. Sillä jaksaa iltaan asti. Joka päivä on vähän mukavampaa ja vähän enemmän omillaan.
Anna itsellesi aikaa sopeutua. Ei kaikki voikaan heti olla helppoa. Tutkit rauhassa ympäristöä, opit tuntemaan muita. Vähitellen kaikki alkaa sujua ja opit pärjäämään. Rohkea teko ikäiseltäsi muuttaa noin kauas kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö asuntolan valvojat ole ihan luotettavia aikuisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
IISAKSONNI kirjoitti:
Minä olen 4v, ja muutin etelärannikolle, pitäs mennä töihin kuuhun, voiko siellä kalastaa ufoja?
-IISAK SONNI
Idiootti!
Anna itsellesi aikaa sopeutua. Vaikeaa se meillä aikuisillakin voi olla, ja sinulla sentään on tullut nuorena iso muutos elämään. Pikkuhiljaa tutustut koulukavereihin ja asuntolassa asuviin, kyllä se siitä. Kotiin voit varmaan aina soittaa, ja käyt siellä viikonloppuisin? Usko pois, jokainen viikko on edellistä helpompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se aina ole helppoa. Onko sinulla siellä edes yhtään ennestään tuttua ihmistä, jos ei ystäväksi niin edes puhekaveriksi? Onko sinulla mitään omia tavaroita mukana? Jos ei ole, niin katso ympärillesi ja mieti, mitä puuttuu, jotta saisit huoneesi kodikkaaksi. Onko se mummon tekemä pöytäliina tai matto, oma sängynpeitto, ne lempiverhot jotka tilasit vuosia sitten postimyyntikuvastosta, omat kirjasi ... Ota niitä mukaan kun seuraavan kerran käyt kotona.
Lohduttaneeko sinua se tieto, että et ole ainoa. Näinä päivinä moni sinun ikäisesi ja vanhempikin itkeskelee ikäväänsä, vaikka kotona ollessaan olisi kiivaasti odottanut sitä päivää, kun sieltä viimein pääsee pois.
Puhuttele rohkeasti itse vieraita ihmisiä. Tämä neuvo pätee niin 15-vuotiaalle asuntolaan muuttaneelle kuin 55-vuotiaalle yliopisto-opiskelijalle, joka on itsekin kauhistunut "vanhoilla päivillään" opiskelun aloittamista. Kyllä se rohkeus siitä kasvaa ja vähitellen tutustut muihin. Toiset saavat asuntolaelämässä ikuisia ystäviä, toiset taas helpottuvat suunnattomasti kun pääsevät sieltä viimein pois. Toivottavasti sinä olet ensinmainittuihin kuuluva.
Iso muutos elämässä. Anna itsellesi aikaa sopeutumiseen. Toivottavasti tutustut uusiin ihmisiin ja löydät koulun oheen mukavaa tekemistä.
Itsenäistyt :)
Ikävöin myös aikoinaan muutettuani asuntolaan. Panostin kouluun tosissani, vaikka ei aina kaikki ollut mieleistä. Purin ikävää kouluun.
Kun saat elämäsi raiteelleen ja sopeudut uusiin ympyröihin, tulevaisuudessa se on sinulle huikea voimavara ja tsemppirykäys.
Usein vastakohtien kautta oppii arvostamaan erilaisia asioita.
Tsemppiä kovasti ja iloa uudessa elämän vaiheessa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koti-ikävä on ihan normaalia alkuun, kun tutustut muihin, alkaa koti-ikäväkin helpottamaan!!!
Vierailija kirjoitti:
En jaksa
???!!
Väsyttää niin paljon ja päivät on pitkiä eikä ketään kehen turvautua
-ap
Kaikki on niin vaikeaa täällä ja väsyttää kokoajan, koulupäivätkin niin pitkiä..
-ap
Tuli kaks kertaa ku en tienny menikö tuo ekalla..
Eikö pisteesi riittänyt kuin Porvooseen? Oma vikasi kun et tehnyt tarpeeksi duunia...