Te 20-24-vuotiaat naiset, joilla yli 10 vuotta vanhempi mies.
Miten mies kehtaa seurustella noin nuoren kanssa? Onko se joku wt-hyväksikäyttäjä? Onko sulla itsetunto-ongelmia? Kenties masennusta?
Kommentit (13)
Ehkä tuo on normaalia jossain wt-lähiössä Kontulassa tai Joutsenossa joidenkin jälkeenjääneiden junttien keskuudessa, me sivistyneemmät nauraisimme tuollaisille "miehille", jotka ovat henkisesti teinien tasolla tai pelkän munansa vietävissä. En tiedä yhtäkään yli kolmekymppistä, joka seurustelisi parikymppisen kanssa.
Ei masennusta, ei ongelmia. Kaksi lasta ja onnellinen parisuhde 20v ikäerolla. Kiitos kysymästä.
Ei mulla ollu mitään ongelmaa seurustella nuoremman naisen kanssa. Eikä ollu hänelläkään.
Itse 20 ja mies 30, tullaan juttuun mitä parhaimmin, yhteiset kiinnostuksenkohteet ja huumori mätsää. Tavattiin kun olin 19 ja hän vastaavasti 29, miksi olisi pitänyt jättää välistä kun kaikki natsasi yhteen niin hyvin vaan sen takia että jonkun muun mielestä ikäero on liian suuri?
Ongelmia? Itselleni kunnia asia, että pystyn kaatamaan 15 vuotta nuorempia neitoja. Enemmän WT:tä on jos ei edes salarakkaakseen saa nuorta seksikästä mimmiä. Ei niistä mitään edustusvaimoja leivota.
Meillä menee kivasti. Täydennämme toinen toisiamme.
Vierailija kirjoitti:
Miten mies kehtaa seurustella noin nuoren kanssa? Onko se joku wt-hyväksikäyttäjä? Onko sulla itsetunto-ongelmia? Kenties masennusta?
Menestyvillä ihmisillä on nuori nainen.
Ei me seurustella kun me ollaan jo ihan naimisissa. Ja hyvin menee, kiitos kysymästä. Me huolehdimme omista asioistamme ja meillä homma toimii, ei tarvitse muusta huolehtia. Jos joku muu jaksaisi vatvoa meidän elämää siitä mitään tietämättä, niin siitä vain. Meihin se ei vaikuta millään tavalla.
Mun siskoni oli erittäin älykäs ja ikäisekseen kypsä 21-vuotias kun ryhtyi seurustelemaan tällöin 35-vuotiaan (nykyisen kihlattunsa) kanssa. Mies on kiltti, koulutettu sekä yhteiskunnallisesti valveutunut ja mikä tärkeintä, kohdellut aina siskoani arvostavasti, täysin vertaisenaan. Heidän persoonallisuutensa nyt vaan sattuvat pelaamaan erityisen hienosti yhteen - tasapainottavat toisiaan. Molemmat koulutettuja, sosiaalisesti taitavia, fiksuista perheistä ja kummallakin on laajat omanikäiset ystäväpiirit. Kukaan ei ole kauhistellut heidän kumppaninvalintaansa tai yli kymmenen vuoden ikäeroa enää tavattuuaan heitä yhdessä.
Kaikki tällaiset suuren ikäeron tarinat eivät ole aina lähtökohdiltaan irstaita, eivätkä liiemmin perustu nuoremman naiiviuden tai vanhemman taloustilanteen hyväksikäyttöön, vaikka ensikuulemalta tilanne sellaiselta saattaisi kalskahtaakin.
Nyt olen jo 31, ja aviomieheni on mua vain 13 vuotta vanhempi. Parikymppisenä kiinnostuin lähinnä 40 - 50 vuotiaista miehistä (ja itseäni nuoremmista naisista.) Ikäero tuo etenkin kepeään suhteeseen tiettyä kivaa kielletyn hedelmän makua. Vakavissa suhteissa se ei merkitse mitään. Itseni ikäiset miehet eivät koskaan ole olleet tasoisiani. Olen erittäin älykäs. Eivät ne vanhemmatkaan miehet minua älykkäämpiä ole olleet, mutta karttunut elämänkokemus antaa vähän tasoitusta.
Hah tässä 35 vuotias nainen, jolla 25 vuotias mies. Ryöstin kehdon :)
up