Onko mitään toivoa sopimiseen liittyen, kun puhumattomuus on kestänyt 12v

Mulla meni välit poikki siskoon riitaisan perinnönjon jälkeen. Mykkäkoulua kesti 5 vuotta. Tilanne laukesi, kun kirjoitin sisarelle kirjeen, jossa totesin elämän olevan liian lyhyt, jotta sitä kannattaa tuhlata vihanpitoon.

Toivottavasti saat asiat oikenemaan!

Puhumattomuus keiden välillä? Syystä että?

Jos pyydät anteeksi, voit lopettaa puhumattomuuden, mutta jos lähdet siitä, että toinen on typerä mykkäkouluineen, niin tuskin tilanne laukeaa.

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomuus keiden välillä? Syystä että?

Minun ja erään lapsuudenystävän.

Elämä on liian lyhyt että voisi viettää aikaa hankalien ihmisten kanssa. Puhumattomuudelle on varmaan hyvät syyt, ei kannata lämmitellä vanhoja riitoja.

Joku riitahan on taustalla ja aivan yhtä hyvin se vastapuoli olisi voinut ottaa yhteyttä kaikkina näinä vuosina mikäli tilanteeseen haluaa korjausta. Kaksi on aina suhteessa kuin suhteessa. 

Sanoisin ettei kannata. Anna menneitten olla ja jatka elämääsi. Näin välillä käy, halusipa tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Joku riitahan on taustalla ja aivan yhtä hyvin se vastapuoli olisi voinut ottaa yhteyttä kaikkina näinä vuosina mikäli tilanteeseen haluaa korjausta. Kaksi on aina suhteessa kuin suhteessa. 

Sanoisin ettei kannata. Anna menneitten olla ja jatka elämääsi. Näin välillä käy, halusipa tai ei.

Olet oikeassa.

Jos on riitaa ollut ja itse pyrkinyt sopimaan ja pyytänyt anteeksi niin eihän siinä voi tehdä muuta kuin jatkaa elämässä eteenpäin. Löytyy sellaisiakin jotka puhuu eikä halua loputtomiin kiduttaa ja kouluttaa mykkäkoululla tmv. toisia riitojen jälkeen.

On. Sovin viime vuonna n.9v kestäneen mykkäkoulun kaverin kanssa. Ajattelin ensin että menneisyyden sörkkiminen olisi paska idea, mutta sopimisen jälkeen tajusin että ne vanhat kaunat olisi pitänyt sopia jo paljon aikaisemmin.

Toivoa on siihen asti kun toinen osapuoli kuolee.

Jos sovintoa kaipaat, ota itse ensin yhteyttä. Jos toinen ei halua sovintoa, voit ainakin lohduttaa itseäsi sillä, että olet yrittänyt saada sovintoa aikaiseksi.

Ei kannata sopia vanhoja riitoja, todennäköisesti molemmat elävät omaa elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata sopia vanhoja riitoja, todennäköisesti molemmat elävät omaa elämäänsä.

Mahdollista, mutta ei välttämättä. Omalla kohdallani selvisi että se sopimattomuus oli haitannut ja kalvanut myös sitä toista osapuolta. Kannattaa mennä tilanteen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Joku riitahan on taustalla ja aivan yhtä hyvin se vastapuoli olisi voinut ottaa yhteyttä kaikkina näinä vuosina mikäli tilanteeseen haluaa korjausta. Kaksi on aina suhteessa kuin suhteessa. 

Sanoisin ettei kannata. Anna menneitten olla ja jatka elämääsi. Näin välillä käy, halusipa tai ei.

Toinen osapuoli ei välttämättä tajua että on loukannut toista, tai on tehnyt väärin. Kannattaa muista myös se että tämä toinen osapuoli saattaa olla hyvin katuvainen tai ei kadu tekoaan ja on loukannut teoillaan/puheillaan myös muita ihmisiä.

Minulla on mennyt välit poikki erään lapsuudenystävän kanssa n: 15v sitten. Minulle se on ihan samantekevää mitä minusta ajatellaan. Ei kiinnosta. En ole valmis laittamaan välejä kuntoon.

Olen sitä mieltä, että jos haluat sopia, niin koita sopia. Niin kuin joku ehdottikin, esimerkiksi kirje on hyvä vaihtoehto. Ole vilpitön ja pyydä anteeksi. Älä kuitenkaan odota siltä toiselta mitään, ei ole hänen velvollisuutensa ottaa sitä vastaan. Mutta eipä tartte sun enää sen jälkeen katua menneitä.

Elämä on liian lyhyt katumiseen.

Sopikaa välit vaikka ette ole tekemisissä toistenne kanssa. Pieni ele on iso sovinto. Ihminen puhuu, teot ei.

Elämä on liian lyhyt mykkäkoulun/puhumattomuuden ylläpitämiseen. Se ei tarkoita sitä että ei voi sopia, ei tarkoita sitä että pitää olla tekemisissä.

Älä sovi, mene elämässä eteenpäin.