Lue keskustelun säännöt.
Olemme lähdössä työtiimin kanssa erämökille ja vaeltamaan. Kuinka keplottelen itseni pois koko hommasta?
15.08.2016 |
Kyseessä on sekä työhyvinvointi- että työskentelymatka. Olemme kolme yötä jossain keskellä ei-mitään pienehköllä porukalla ja käymme yhdellä päivävaelluksellakin. Joo, ihan kiva juttu ja moni varmasti lähtisi riemusta kiljuen moiselle reissulle, kun duunipaikka maksaa kaiken. Mä taas inhoan tuollaisia, että ollaan 24/7 yhdessä ja vielä pienessä mökissä kuin sillit suolassa. Olen introvertti ja aiemmista vastaavista reissuista on tuoreessa muistissa kamala ahdistus, kun ei saanut hetken rauhaa. Lisäksi olen maailman vaikein kakkoshädällä kävijä ja sekin on aiemmin ollut aivan mahdotonta. Siis ihan oikeasti. Olen sitten potenut järkyttäviä vatsakipuja matkan ajan ja sen jälkeen.
Mitä ihmettä teen? Kaikki ovat niin innoissaan ja mä voisin vaikka maksaa, ettei tarvitsisi lähteä. Koska en halua pilata kenenkään meininkiä, olen tekohymy naamalla sen 72 tuntia sitten. Hauskaa.
Kommentit (80)
Eikö teillä kellään ole esim. astmaa tai allergioita? Ne voivat estää reippailun mätänevässä metsikössä tehokkaasti tai aiheuttaa vaikka sairastelukierteen loppuvuodeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itsekään pitäisi tuollaisista reissuista ellei sitten porukka olisi erityisen mukava.
Mitä tarkoitat tuolla "vessa-asioinnin rauhattomuudella"? Eikö siellä ole edes lukollista erillistä vessaa? Ja yhteissaunominen. Kai jokainen voi sentään päättää, saunooko yhdessä muiden kanssa vai ei.
Onko pelkoa, että työkaverit harrastavat seksiä keskenään? Sellainen olisi kyllä vastenmielistä.
Toisaalta voisit ajatella, että kyseessä on vain kolme päivää. Voisit yrittää sivuuttaa ikävät osat joko kieltäytymällä niistä tai sitten sinnittelemällä.
Kun tulette takaisin, voisit palkita itsesi jollain mukavalla.
Ajattelen, että ehkä osallistuminen on hyödyllistä sinulle työtulevaisuuttasi ajatellen. Mutta jos et halua lähteä, niin sinun pitäisi voida kieltäytyä.
Jos ihmiseltä viedään perusoikeudet pois, siis rauhassa nukkuminen ja paskominen sekä mahdollisesti jopa syöminen (riippuu toki muonavastaavan järjenjuoksusta, omalla kohdallani kävi vastaavassa tilanteessa niin, että maitoallergiani oli "unohtunut" ja parin päivän tykyretken aikana sain lähinnä pähkinöitä ja mehua syödäkseni), niin minusta on ihan oikeus olla osallistumatta.
Minä inhoan työpaikan yhteisiä liikunnallisia juttuja. Olen herkästi hikoava ja tulen kasvoiltani punaiseksi. En haluaisi hikoilla julkisesti ja vielä työkavereiden nähden.
Jos mahdollista pyrin ottamaan lomaa tai olen sairas kun näitä juttuja on.
Olen vihannut liikuntatunteja koulussakin tämän ominaisuuteni vuoksi ja harmikseni sama on periytynyt lapsilleni jotka yhtä lailla tuskailevat asian kanssa.
Lapsilleni olen antanut luvan olla poissa niiltä epämiellyttävimmiltä tunneilta, laitan wilmaan että ovat sairaana. Liikunnasta heillä on silti 8.
Pakkoliikuttaminen on perseestä. Haluan tehdä liikuntasuoritukseni yksin ja just silloin kun haluan, pyöräilen paljon ja käyn juoksulenkeillä.
Minäkään en osallistu työpaikan yöpymisreissuihin. Päivisin tapahtuviin tyky-päiviin olen mennyt. Yöpyminen työkaverien kanssa jossain mökissä tai jaetussa hotellihuoneessa olisi tuskaa. Olen huonouninen ja minulla on aamuisin vilkkaasti toimiva ärtyvä suoli. Lisäksi väsyn, jos täytyy koko päivä / ilta jaksaa seurustella puolituttujen kanssa. Noilla reissuilla sitä paitsi tehdään aina töitä tai kuunnellaan tylsiä luentoja, ja suoraan sanoen vietän vähäisen vapaa-aikani mieluummin toisin. Olen sanonut vain, että en ole lähdössä koska haluan viettää vapaata. Ei ole kukaan pakottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mustakin tuntuu monesti tuolta. Riippumatta siitä, että pitääkö lähteä kaverin kanssa ostoksille tai lomalle etelään.
Ensiksi tulee aina torjumisreaktio, mutta sitten kun on päässyt paikan päälle, se ei tunnukaan enää niin ylivoimaiselta.
Ota mukaan laksatiivia ja lähde.
Älä hymyile tai juttele kellekään, jos ei tunnu siltä. Se on erämaa, siellä pääsee kauaksi muista ku vaa kävelee mettään ja istuu siellä.
Kerro että olet hiljainen ja vetäytyvä tyyppi, jos joku ihmettelee. Tuskin ne muutkaan jaksaa 3 päivää teeskennellä.
Jos niille ei luonteesi käy, tuskin pyytävät mukaan uudestaan.
Laksatiivia mukaan? Oletko tosissasi? Sehän se on mukava kun tiedä milloin housussa pörähtää kun kiinteänkin ulosteen tuottaminen pikkumökissä 15 ihmisen läsnäollessa ahdistaa. Aivan älyttömiä "vinkkejä" täällä ihmisiltä.
Olen vegääni enkä voi kävellä mettässä kun paljon viattomia ötököitä jää jalkojen alle ja kuolee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä "introvertit" jotka ovat sitä mieltä että 72 tuntia putkeen toisten ihmisten kanssa olemista on ok eivät ole oikeasti introvertteja. Ärsyttää kun ihmisillä ei ole käsitystä mitä intorverttius tarkoittaa. Se ei tarkoita ujoutta tmv. vaan sitä että ihminen tarvitsee omaa aikaa ja yksinoloa koska toisten ihmisten kanssa tekemisissä oleminen kuluttaa energiaa. 3 vuorokautta putkeen puolivieraiden ihmisten kanssa on kyllä aivan hirveää, omaa aikaa on ehkä illalla nukkumaan mennessä eikä sellainen todellakaan riitä akkujen lataukseen.
Minä sanon aina suoraan, että en halua lähteä, vaikkei olisikaan edes yön yli kestävä tapahtuma, jos on sellaista mikä ei vaan kiinnosta. Meillä on ollut virkistyspäivinä esimerkiksi jo kahdesti kiipeilyä, jota vihaan, ja tietokonepelien pelaamista, josta en välitä lainkaan. Ilmoitin vain että en osallistu. Ei voi tuollaiseen pakottaa.
Itse en ainakaan voisi lastenhoitosyistä lähteä tuollaiselle mökkireissulle. Enkä muutenkaan haluaisi, etenkään nykyisen työporukan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Symppaan. Inhoan jo suunnattomasti sitä, kun meillä töissä halaillaan melkein päivittäin sillä en todellakaan ole enkä halua olla noin läheinen työkavereiden kanssa mutta tilanne aina pakottaa. Kolme päivää samojen seinien sisällä saisi mut aivan sekopäiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin älytöntä, että aikuinen ihminen ei nyt tuon verran jousta. Kolme päivää, sehän menee hetkessä. Unilääkkeet ja Imodiumit mukaan, jos ahistaa.
Työnantaja päättää sun työtehtävät. Retkeily nyt vaan kuuluu tässä kohtaa osana tehtäviin.
Introvertti voi olla, mutta idioottimaisuutta olisi suotavaa vältellä.
AP vielä lisäsi, että ei käy missään pikkujouluissa tai muissa. Olet varmaan todella pidetty tyyppi.
Kasva aikuiseksi, turpa tukkoon ja rinkka selkään! Sulle maksetaan siitä palkkaa.
Sinäkin varmaan olet jokaikisen ihmisen mielestä oikein ihana ja muiden eriäviä ominaisuuksia ja persoonia ymmärtävä tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyviä vastauksia! Ajattelin, että mut teilataan antisosiaalisena ja siten täysin kykenemättömänä toimimaan työyhteisössä, kun en pidä tällaisesta. Kiva tietää, etten ole ainut joka ahdistuu tällaisesta.
Reissusta saadaan tietysti päivärahat ja ylityötunnit mutta kotiin ei ole mahdollista tulla välillä, sillä matkaa on melkein 700 kilometriä yhteen suuntaan. Ei ole lapsiakaan, joiden takia voisi yrittää luikerrella pois, sillä siellä on pari perheellistäkin mukana ja ovat ainakin päällisin puolin innoissaan. Tiimi tekee näitä reissuja pari kertaa vuodessa, käymme firman erämökillä. Kuulostaa ehkä hohdokkaalta mutta yhteismajoitus, huoneen jakaminen, vessa-asioinnin täysi rauhattomuus, yhteissauna, koko ajan yhdessä oleminen, 15 kilometrin patikkaretki (varmaan jotain 10 tuntia, tämä on sinänsä musta paras juttu koko matkassa) ja tehokas työskentely yhdessä iltaa myöden eivät nyt vaan tunnu kovin jipii-huutojen arvoiselta. Älkää käsittäkö väärin, olen todella iloinen että mulla on työpaikka ja hoidan työni aina kunnialla. En vain halua olla noin intensiivisesti työkavereiden kanssa. En koskaan.
En henno sanoa mitään, ollaan toimaria myöten niin tiivis yhteisö, että uskokaa huviksenne, että mua katsottaisiin vinoon lopputyösuhteen ajan, jos nyt sanoisin etten halua lähteä. Voi olla, etten ole ainut vastarannan kiiski mutta kaikki muut tuntuvat oikein odottavan reissua. Mä olen aina halunnut pitää työn työnä ja vapaa-ajalla teen sitten ihan muita juttuja. En käy pikkujouluissa tai muissakaan yhteisriennoissa mutta tämä ei ole niihin rinnastettavissa, sillä tarkoitus on saada tehtyä töitä ja läpimurtoja. Ap
Hommaa pari koiraa. Siinä on uskottava syy. Sinulle ei kelpaa kuka tahansa hoitajaksi ja se joka kelpaa, ei silloin voi tulla. Hoitolaan ei herkkiä koiria voi viedä. Toimii.
Sanot että valitettavasti et pysty osallistumaan reissuun.
Itse en koskaan osallistu työpaikan reissuille, työmatkoillekin lähden vain jos se oikeasti on välttämätöntä. Ei niille matkoille moni muukaan halua lähteä.
Matkustan mieluummin vapaa-aikana, yksin tai perheeni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole läheinen työyhteisöni muiden jäsenten kanssa. Kuten sanoin, työ on työ ja vapaalla teen ihan muuta. En sekoita näitä, siksi en käy missään illanvietoissa. Minulla on omat piirini, joissa kyllä olen toivottua seuraa ja joista itsekin pidän mutta ne eivät liity työhön millään tavalla. Mä en ymmärrä, miksi työkaverien kanssa pitäisi olla jotenkin tekemisissä vapaa-ajalla? Hienoa, jos joku on siinä tilanteessa, että se työporukka on kaikin puoli mahtava ja siitä ei haluaisi olla hetkeäkään erossa mutta kaikilla niin ei ole. Jollekin työ on vain pakollinen paha, jolla saa laskut maksettua.
Siellä mökillä on isohko keittiö ja olohuone samassa, jossa työskentelemme. Sen lisäksi kolme makuuhuonetta, joissa kussakin 3-4 sänkyä ja pari nukkuu keittiössä. Vessoja on yksi ja sekin siinä kyökin reunassa. Tämä on toki mun ongelmani mutta mulla on tosi ongelmallinen vatsa, ja tiedän jo vanhasta kokemuksesta että se ei vain toimi kertakaikkiaan tuolla, kun joku on koko ajan ihan iholla kiinni. Viimeksikin mulla eivät menneet kotimatkalla housut enää kiinni napista, kun vatsa oli niin turpeana. Olin sairaan väsynyt ja itkin ajaessani kotiin. Koko viikonloppu meni voimien keräämiseen ja vatsan hoitamiseen.
Kyllä mä sinne lähden, nyt on myöhäistä peruakaan. Tämä on kyllä viimeinen kerta. Vaihdan vaikka työpaikkaa jos tarve vaatii.
ostat microlaxia ja pistät peräsuoleen, niin kakkakin irtoaa.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin älytöntä, että aikuinen ihminen ei nyt tuon verran jousta. Kolme päivää, sehän menee hetkessä. Unilääkkeet ja Imodiumit mukaan, jos ahistaa.
Työnantaja päättää sun työtehtävät. Retkeily nyt vaan kuuluu tässä kohtaa osana tehtäviin.
Introvertti voi olla, mutta idioottimaisuutta olisi suotavaa vältellä.
AP vielä lisäsi, että ei käy missään pikkujouluissa tai muissa. Olet varmaan todella pidetty tyyppi.
Kasva aikuiseksi, turpa tukkoon ja rinkka selkään! Sulle maksetaan siitä palkkaa.
Imodiumia ummetukseen. Mahtavaa. Onko tässä semmoinen ajatus, että jos muuten ei ummetuksesta tule maha kipeäksi niin imodiumin kanssa ainakin tulee.
Mielestäni sinun täytyy olla pomolle rehellinen. Kerro, että tarvitset omaa aikaa ja tilaa, joten tuollaisella reissulla työtehosi kärsii. Asian voi aivan hyvin esittää rakentavasti ja diplomaattisesti.
Tarkoitus varmasti oli, että reissu kohottaa yhteishenkeä ja hienot yhteiset kokemukset näkyvät myös reissun aikaansaannoksissa. Tämä voi onnistua vain, jos kaikki ovat motivoituneita lähtemään. Siksi pomollesi on tärkeää tietää, että tällainen työskentelymuoto ei sinulle sovi. Valehtelemalla sairastumisesta tms. vain lykkäät ongelmaa.
Ole rehellinen itsellesi ja muille- sitähän toivoisi kaikilta itselle myös.
Miksi sinua pelottaa puhua suoraan suomeksi, pelkäätkö tulevasi hylätyksi kun olet rehellinen?
Mikä on pahinta mitä tapahtuisi kun olet rehellinen ja otat vastuun vain omista tunteista?
Minusta pahinta mitä voi tapahtua on se, että hylkää itse itsensä ja tappaa oikeuden ilmaista tunteitaan - silloin myös odottaa toisilta että kaikki elävät kuin elokuvassa tai teatterissa: näytellen elämää.
Rehellinen ei voi koskaan hävitä.
Sitä paitsi miten kivaa seuraa onkaan ihminen, joka ei ole rehellinen ja on paikalla vain sen vuoksi kun on "pakko"?
No mitä helvettiä? Mitä ihmeen tekesyitä siihen tarvitsee muka esittää jos ei halua osallistua työajan ulkopuolella tapahtuvaan virkistystoimintaan? Sanot vaan ettet osallistu
Minä olen inhonnut joka ikistä kimppareissua ja tyky-päivää, joihin olen joutunut osallistumaan 25 vuoden työurani aikana. Onko tässä vaiheessa jo sallittua haluta ehdottomasti jäädä työpaikalle tekemään niitä normaaleja töitä?