Kättärillä kuoli vauva - oma kokemuksesi sieltä?

Vierailija kirjoitti:

"Istukan irtoaminen johtui todennäköisesti tukoksista istukassa". "Jätimme muutamia Klexane (verenohennuslääke) pistämättä."

Jep.

Sama pisti itsellä heti silmään tuota uutista lukiessa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tämä kyseinen kätilö ymmärtää siirtyä muihin tehtäviin!! Kätilön ammattiin pääsee valitettavasti aivan liian helposti, sillä ammattiin koulutetaan ammattikorkeakoulussa, eli ei yliopistossa, kuten lääkäreitä.

Tässä tapauksessa ehkä testi ammattiin sopivuudesta ei oikein toiminut, jos sellaista testiä edes on.

Yliopisto ei karsi töykeyttä ja välinpitämättömyyttä ihmisestä.

Ei tietenkään karsi, mutta lääketieteellisen koulutus on niin haastava, että todennäköisesti sinne hakeutuu / sieltä valmistuu ihmisiä, joilla on valmiuksia näin vaativaan työhön. Pätevämpi henkilö olisi tutkinut, mistä vuoto johtuu - ja ylipäänsä kiinnostunut asiasta, vaikka sitten asian itsensä vuoksi, jos ei ihmisten. Mutta älykäs ihminen ei tee tällaista virhettä, tai ainakin todennäköisyys virheeseen on pienempi.

Voi, mitä sinisilmäisyyttä ja auktoriteettiuskoa. Suomi(kin) on pullollaan lääkäreitä, jotka ovat saaneet huomatuksen virkavirheestä ja joiltakin on evätty jopa oikeus toimia lääkärinä.

Eräs lääketieteen emeritusproffa kirjoitti joku aika sitten asiasta, että lääkäriopiskelijoiden valinnassa tulisi ehdottomasti ottaa käyttöön psykologiset testit, koska meillä on valtava määrä ammattiinsa täysin sopimattomia läääkäreitä.

Moni lienee heitä tavannutkin, sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.

Vierailija kirjoitti:

No jaa. Huoneeseen mennessä sanoin heti haluavani epiduraalin. Olin siis toista synnyttämässä. (Ekan synnytyin nkl:lla ja halusin huvikseni vaihtaa sairaalaa.) kätilö sanoi, että ehei, ensin kokeillaan kaikki kauratyynyt ja aqua-rakkulat ja vaikka mitkä, mä sanoin vain että ei kokeilla. Että siinä vaiheessa kuin saa, haluan heti epiduraalin.

Sain epiduraalin, mutta tuskin olisin kerennyt saamaan, jos olisin ollut "kiltimpi". Synnytys kesti 4 tuntia. Ei kuitenkaan pahaa sanottavaa siitä, koska muuten synnytys oli kaikin puolin normaali. Tukea ja myötätuntoa sain enemmän nkl:lla, mutta se saattoi johtua hiukan omastakin asenteestani - tai sitten ei, ensisynnyttäjänä kaikki jännitti kovasti, toisella kerralla aika sama miten kätilö myötäeli, kunhan asialliset hommat hoidettiin.

Osastolta mulla on pelkkää hyvää sanottavaa, vauvan imuotetta tultiin auttamaan aina kun soitin kelloa sen kahden tunnin välein (osasin siis kyllä vaatia apua) ja kätilö myös huomasi vauvan olemuksesta, että on "liian kärttyinen" (minusta ihan kiltti, en ois ihmetellyt mitään) ja alkoi tutkia asiaa. Selvisi, että verensokeri oli liian alhainen ja lapsi sai sitten sokeriliuosta suoneen. Olin tosi helpottunut ja kiitollinen, ettemme ainakaan seuraavana päivänä kotiutuneet matalien verensokereiden kanssa, ja hoitajalle kiitollinen myös, koska kaikki hoitajat eivät välttämättä olisi katsoneet niin tarkkaan. Tyttö oli 4,3 kg syntyessään, joten ehkä se vaikutti asiaan.

Eli ihan ok-kokemus kaikkinensa!

Jotenkin tällaisessa tekstissäkin ihmettelee, että eivätkö ihmiset ymmärrä, etteivät kätilöät ja lääkärit ole mitään taikureita? Jos sinulle on ensin ehdotettu kauratyynyjä ja rakkuloita (synnytys ei ilmeisesti ollut vielä siinä vaihessa, että epiduraali mahdollinen) niin mitä valittamista siinä on? Kai ymmärrät, että epiduraaliliuoksen sisältämää kipulääkettä saa antaa vain 2-3x vuorokaudessa ja pahimmassa tapauksessa liian aikaisin annettu epiduraali tarkoittaa sitä, että vaikutusta ei ole enää jäljellä ponnistusvaiheessa eikä muitakaan keinoja oikeastaan ole. Kukaan ei voinut tietää, että synnytyksesi olisi ohi 4 tunnissa -et oikeasti edes sinä itse siinä vaiheessa. Niin kummallista tavallaan valittaa asioista, joissa on toimittu oikein. Millaista täydellisyyttä ihmiset oikein odottavat?

Kamalan surullista. :(

Jos todellakin on totta tuo tylytys ja kaikki välinpitämättömyys, niin toivottavasti se kätilö tajuaa lähteä muihin hommiin.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisissa tapauksissa, kuten Iltalehti uutisoi, itse menisin yksityiselle. Mikään hinta, mitä yksityinen maksaa, ei ole niin kallis, etteikö sitä oman hengen tai syntymättömän lapsen puolesta maksaisi.

Luulisi että Helsingissä noita yksityisiä riittäisi ihan valinnanvaikeuteen asti.

10 minuuttia yksityisellä gynekologilla ja kaikki olisi ehkä käynyt ihan toisin.

Suo antaaksi, mutta kommenttisi herätti minussa suurta hilpeyttä.

Suomalainen erikoissairaanhoito on kaikilla mittareilla ja kansainvälisesti todettu laadultaan erittäin hyväksi, sen lisäksi se on vieläpä kustannustehokasta. Erikoissairaanhoitohan hoidetaan lähes kokonaan julkisella sektorilla.

Minulla ja lähipiirilläni on vastaavasti erittäin huonoja kokemuksia yksityislääkäripuolelta, tosin ei raskauteen ja synnytykseen liittyvissä asioissa. Lähiomaiseni olisi edelleen elossa, ellei olisi luottanut sokeasti yksityislääkärien paremmuuteen - vasta hakeuduttuaan terveyskeskukseen, sai hän lähetteen tarkempiin tutkimuksiin, mutta oli jo myöhäistä.

Itselläni eräs leikkaus venyi yksityislääkärin takia lähes liian myöhäiseksi.

Liäski hyvin monet julkisella työskentelevät lääkärit toimivat myös yksityisvastaanotolla, julkisen työajan ulkopuolella. Saatat siis törmätä aivan samoihin henkilöihin molemmilla puolilla.

Synnytin itse esikoiseni kättärillä viime vuonna. Kokemus oli positiivinen, vaikka hoitaja kerkesikin vaihtua kahdesti synnytyksen aikana. Jokainen heistä kuitenkin kuunteli, antoi tarvittaessa tilaa ja ehdotti erilaisia vaihtoehtoja mitä kokeilla. Kertaakaan ei jätetty kärsimään kivuissa ja he osasivat ehdottaa epiduraalin antamista, että sain sen ajallaan jne. Tuolloin oli niin täyttä, ettei perhehuoneita ollut vapaana, mutta meille räätälöitiin sellainen pieneen yhden hengen huoneeseen. Huone oli aika ahdas, mutta pääasia että saatiin olla koko perhe yhdessä vaikean synnytyksen jälkeen. Halusin kertoa positiviisen kokemukseni, jos tänne eksyy joku kättärillä ensimmäistä kertaa synnyttävä. Voi jäädä muuten ehkä liian negatiivinen kuva paikasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jaa. Huoneeseen mennessä sanoin heti haluavani epiduraalin. Olin siis toista synnyttämässä. (Ekan synnytyin nkl:lla ja halusin huvikseni vaihtaa sairaalaa.) kätilö sanoi, että ehei, ensin kokeillaan kaikki kauratyynyt ja aqua-rakkulat ja vaikka mitkä, mä sanoin vain että ei kokeilla. Että siinä vaiheessa kuin saa, haluan heti epiduraalin.

Sain epiduraalin, mutta tuskin olisin kerennyt saamaan, jos olisin ollut "kiltimpi". Synnytys kesti 4 tuntia. Ei kuitenkaan pahaa sanottavaa siitä, koska muuten synnytys oli kaikin puolin normaali. Tukea ja myötätuntoa sain enemmän nkl:lla, mutta se saattoi johtua hiukan omastakin asenteestani - tai sitten ei, ensisynnyttäjänä kaikki jännitti kovasti, toisella kerralla aika sama miten kätilö myötäeli, kunhan asialliset hommat hoidettiin.

Osastolta mulla on pelkkää hyvää sanottavaa, vauvan imuotetta tultiin auttamaan aina kun soitin kelloa sen kahden tunnin välein (osasin siis kyllä vaatia apua) ja kätilö myös huomasi vauvan olemuksesta, että on "liian kärttyinen" (minusta ihan kiltti, en ois ihmetellyt mitään) ja alkoi tutkia asiaa. Selvisi, että verensokeri oli liian alhainen ja lapsi sai sitten sokeriliuosta suoneen. Olin tosi helpottunut ja kiitollinen, ettemme ainakaan seuraavana päivänä kotiutuneet matalien verensokereiden kanssa, ja hoitajalle kiitollinen myös, koska kaikki hoitajat eivät välttämättä olisi katsoneet niin tarkkaan. Tyttö oli 4,3 kg syntyessään, joten ehkä se vaikutti asiaan.

Eli ihan ok-kokemus kaikkinensa!

Jotenkin tällaisessa tekstissäkin ihmettelee, että eivätkö ihmiset ymmärrä, etteivät kätilöät ja lääkärit ole mitään taikureita? Jos sinulle on ensin ehdotettu kauratyynyjä ja rakkuloita (synnytys ei ilmeisesti ollut vielä siinä vaihessa, että epiduraali mahdollinen) niin mitä valittamista siinä on? Kai ymmärrät, että epiduraaliliuoksen sisältämää kipulääkettä saa antaa vain 2-3x vuorokaudessa ja pahimmassa tapauksessa liian aikaisin annettu epiduraali tarkoittaa sitä, että vaikutusta ei ole enää jäljellä ponnistusvaiheessa eikä muitakaan keinoja oikeastaan ole. Kukaan ei voinut tietää, että synnytyksesi olisi ohi 4 tunnissa -et oikeasti edes sinä itse siinä vaiheessa. Niin kummallista tavallaan valittaa asioista, joissa on toimittu oikein. Millaista täydellisyyttä ihmiset oikein odottavat?

Muuten komppaan täysin, mutta toi yksi asiavirhe korjattakoon. Eli optimaalisin tilannehan epiduraalin kanssa olisi, että se vaikuttaa avautumisvaiheen lopussa, mutta ei enää ponnistusvaiheessa.

Nyt on kyllä pakko tähän kommentoida.

Olen täällä av:llä lukenut useita keskusteluja joissa haukutaan synnytyssairaalat ja kätilöt ja lääkärit ja valittanut että kun ei kuunnella tai tehdä niinkuin synnyttäjä sanoo. Ensinäkin näillä lääkäreillä ja kätilöillä on usein jo pitkään ura takana ja he tietävät synnytyksestä paremmin kuin te. Te tiedätte kehonne paremmin, MUTTA moni synnyttäjä on kivusta tai jännityksestä "sekaisin" ja moni ensisynnyttäjä saattaa luulla ihan normaalejakin asioita vaaratilanteeksi.

Tämän takia kun kätilöt ja lääkärit tekevät asiat oikein ja äidin ja lapsen parhaaksi he saavat huudot kun ei kuunnella ja kuinka paska palvelu on vaikka palvelu olisikin ollut hyvää. Synnytykset eivät aina mene oppikirjan mukaan ja joskus ne saattavat yllättää äidin tai kätilön. Jos tämä yllättävä tilanne menisi kuten kätilö sanoo riitatilanteessa ei kiitosta äidiltä kuulu "kiitos että pidit pääsi. Sen takia meillä on nyt terve lapsi sylissä" mutta heti kun se meneekin äidin mielipiteen mukaan niin jo reuhataan "Ha!!mitäs mä sanoin!!tyhmät kätilöt ette kuuntele!!!!"

Myös kätilöt ja lääkärit ovat ihmisiä ja tekevät joskus virheitä. Lääketiede on siitä hankala ala että jokaisen keho on erilainen ja saattaa reagoida yllättävällä tavalla vaikka näyttäisivät siltä että on oppikirjamainen tilanne käsillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Istukan irtoaminen johtui todennäköisesti tukoksista istukassa". "Jätimme muutamia Klexane (verenohennuslääke) pistämättä."

Jep.

et sitten lainannut kaikkea...

"Jätimme muutamia Klexane-piikkejä väliin, koska lääkettä ei saa pistää, jos on pienikin epäilys siitä, että synnytys voisi olla käynnistymässä, "

Ei tämä muuta asiaa millään lailla. 

Kylllä muuttaa. Jos Klexane-lääkitys on ollut säännöllinen ennen lääkäriin menemistä, niin tukoksia ei olisi pitänyt syntyä tai niitä olisi syntynyt lääkityksestä huolimatta. Jos luet tekstin, ymmärrät, että he lopettivat lääkityksen vain synnytyksen pelossa. Ennen synnytyksen pelkoa oli oletettu tukos. 

Napapiikki on aika tehokas lääke, enkä usko, että syy itse asiassa on tukos istukassa. Miten tällaiset asiat todistetaan?

Tarkoitin ettei muuta sitä asiaa että jättivät lääkeen pois. Kirjoitin tuolle joka valitti että oli lainattu valikoidusti.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kyllä pakko tähän kommentoida.

Olen täällä av:llä lukenut useita keskusteluja joissa haukutaan synnytyssairaalat ja kätilöt ja lääkärit ja valittanut että kun ei kuunnella tai tehdä niinkuin synnyttäjä sanoo. Ensinäkin näillä lääkäreillä ja kätilöillä on usein jo pitkään ura takana ja he tietävät synnytyksestä paremmin kuin te. Te tiedätte kehonne paremmin, MUTTA moni synnyttäjä on kivusta tai jännityksestä "sekaisin" ja moni ensisynnyttäjä saattaa luulla ihan normaalejakin asioita vaaratilanteeksi.

Tämän takia kun kätilöt ja lääkärit tekevät asiat oikein ja äidin ja lapsen parhaaksi he saavat huudot kun ei kuunnella ja kuinka paska palvelu on vaikka palvelu olisikin ollut hyvää. Synnytykset eivät aina mene oppikirjan mukaan ja joskus ne saattavat yllättää äidin tai kätilön. Jos tämä yllättävä tilanne menisi kuten kätilö sanoo riitatilanteessa ei kiitosta äidiltä kuulu "kiitos että pidit pääsi. Sen takia meillä on nyt terve lapsi sylissä" mutta heti kun se meneekin äidin mielipiteen mukaan niin jo reuhataan "Ha!!mitäs mä sanoin!!tyhmät kätilöt ette kuuntele!!!!"

Myös kätilöt ja lääkärit ovat ihmisiä ja tekevät joskus virheitä. Lääketiede on siitä hankala ala että jokaisen keho on erilainen ja saattaa reagoida yllättävällä tavalla vaikka näyttäisivät siltä että on oppikirjamainen tilanne käsillä.

Tämä totta ja suurimmalla osalla vääristynyt kuva vaaratilantestaan syntyy koska ei ole kokemusta ylipäätään sairaaloista tai isoista kehoon kohdistuvista asioista kuten synnytyksistä. Itse synnytin Kättärillä viime vuonna. Homma meni totaalisesti pieleen, ja olin kuukauden letkuissa ja leikkauksissa komplikaatioiden vuoksi. En syytä siitä ketään. Joskus hommat menee pieleen ja jotain sanomista saattoi olla minussakin, komplikaatioriskiä voi olla, jos on iäkäs, lihava ja radi.

Mä synnytin esikoisen Kättärillä ja jäi todella huonot muistot, tai traumat oikeastaan. Raju imukuppiveto, pahat repeämät. Ktg-laitteet pätki koko ajan ja mun ylipainoa syytettiin siitä. Leikkaussalissa korjattiin vammat. Osastolla sain olla oman onneni nojassa. Todella pahasti revenneenä en saanut mitään apua, makasin hikisissä ja verisissä vaatteissa tuntikausia ja sain pyytää ja rukoilla puhdasta paitaa ja jotain jolla voisin peseytyä (olin siis vuoteessa virtsakatetrin ja puudutusten jäljiltä enkä saanut nousta). Imetykseen en saanut mitään apua vaikka pyysin. Mä olin todella järkyttynyt siitä kohtelusta mitä Kättärillä sain. Muun muassa ne pahat repeämät jäi lähes täysin huomiotta. Fyssarin kanssa keskustelusta ei jäänyt mitään mieleen vauvan karjuessa koko ajan.

Toista odottaessa päätin että synnytän vaikka kotona mutta Kättärille en mene. Onneksi pääsin Jorviin ja siellä meni kaikki loistavasti. Jorvissa mua kohdeltiin ihmisenä kun ekan synnytyksen jälkeen tuntui kuin olisi joutunut todella brutaalin raiskauksen kohteeksi. Niitä ensimmäisen synnytyksen traumoja käsittelen edelleen.

Aloituksen juttuun; ei tule säälipisteitä, kun voimat ovat riittäneet rikosilmoituksen tekemiseen sekä jutun myyntiin iltapululle

Ei tuntunut kivalle kun oli opiskelijoita hanskat kädessä rivissä odottamassa vuoroaan että saa työntää kätensä sisääni vuoron perään. Tunsin itseni eläimensi kun makasin jalat levellään ja liukkaria vaan lisättiin

Melko vaihtelevia kokemuksia on meillä. Minut lähetettiin sikiön kokoarvioon, mutta lääkärin kokoarvio heitti yli kilolla. Onneksi arvio lantioni tilavasta koosta oli sentään oikea. Ensimmäisellä kerralla sain myös  melko tylyä kohtelua synnytyksen jälkeen osastolla. Sattui vanha hoitaja "omahoitajaksi". Hän ei esim. olisi millään halunnut enää näyttää kuinka vaippa vaihdetaan ja lasta käsitellään, kun oli kerran jo näyttänyt. Harmi vain, että olin niin sekaisin ja heikkokuntoinen ekalla opetuskerralla, etten jaksanut edes nostaa nelikiloista lastani. Myöskään verenpainettani ei enää välitetty seurata, vaikka lääkäri oli niin pyytänyt tekemään. Lisäksi täti oli jonkin sortin rasisti, valitteli minulle huonosti käyttäytyvistä somaleista, vaikken minä niitä somaleja tuntenut. Huono fiilis jäi tästä tädistä, mutta onneksi synnytyksessä mukana olleet kätilöt olivat ystävällisiä.

Toinen kerta oli pikavisiitti, olin vain vähän yli vuorokauden sairaalassa. En tavannut lääkäreitä, mutta kohdalleni sattui oikein mukava kätilöharjoittelija. Ilmeisesti henkilökunta on sekä osaamiseltaan että käytöstavoiltaan varsin vaihtelevaa.

Vierailija kirjoitti:

"Istukan irtoaminen johtui todennäköisesti tukoksista istukassa". "Jätimme muutamia Klexane (verenohennuslääke) pistämättä."

Jep.

No tätä minäkin ihmettelin. Ikävä juttu, mutta riskiraskaudessa tosiaan on nimensämukaisesti niitä riskejä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuntunut kivalle kun oli opiskelijoita hanskat kädessä rivissä odottamassa vuoroaan että saa työntää kätensä sisääni vuoron perään. Tunsin itseni eläimensi kun makasin jalat levellään ja liukkaria vaan lisättiin

Oma mokasi. Olisit voinut avata suun ja sanoa ettei sinuun koske kukaan muu kuin se kätilö joka on sinusta vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jaa. Huoneeseen mennessä sanoin heti haluavani epiduraalin. Olin siis toista synnyttämässä. (Ekan synnytyin nkl:lla ja halusin huvikseni vaihtaa sairaalaa.) kätilö sanoi, että ehei, ensin kokeillaan kaikki kauratyynyt ja aqua-rakkulat ja vaikka mitkä, mä sanoin vain että ei kokeilla. Että siinä vaiheessa kuin saa, haluan heti epiduraalin.

Sain epiduraalin, mutta tuskin olisin kerennyt saamaan, jos olisin ollut "kiltimpi". Synnytys kesti 4 tuntia. Ei kuitenkaan pahaa sanottavaa siitä, koska muuten synnytys oli kaikin puolin normaali. Tukea ja myötätuntoa sain enemmän nkl:lla, mutta se saattoi johtua hiukan omastakin asenteestani - tai sitten ei, ensisynnyttäjänä kaikki jännitti kovasti, toisella kerralla aika sama miten kätilö myötäeli, kunhan asialliset hommat hoidettiin.

Osastolta mulla on pelkkää hyvää sanottavaa, vauvan imuotetta tultiin auttamaan aina kun soitin kelloa sen kahden tunnin välein (osasin siis kyllä vaatia apua) ja kätilö myös huomasi vauvan olemuksesta, että on "liian kärttyinen" (minusta ihan kiltti, en ois ihmetellyt mitään) ja alkoi tutkia asiaa. Selvisi, että verensokeri oli liian alhainen ja lapsi sai sitten sokeriliuosta suoneen. Olin tosi helpottunut ja kiitollinen, ettemme ainakaan seuraavana päivänä kotiutuneet matalien verensokereiden kanssa, ja hoitajalle kiitollinen myös, koska kaikki hoitajat eivät välttämättä olisi katsoneet niin tarkkaan. Tyttö oli 4,3 kg syntyessään, joten ehkä se vaikutti asiaan.

Eli ihan ok-kokemus kaikkinensa!

Jotenkin tällaisessa tekstissäkin ihmettelee, että eivätkö ihmiset ymmärrä, etteivät kätilöät ja lääkärit ole mitään taikureita? Jos sinulle on ensin ehdotettu kauratyynyjä ja rakkuloita (synnytys ei ilmeisesti ollut vielä siinä vaihessa, että epiduraali mahdollinen) niin mitä valittamista siinä on? Kai ymmärrät, että epiduraaliliuoksen sisältämää kipulääkettä saa antaa vain 2-3x vuorokaudessa ja pahimmassa tapauksessa liian aikaisin annettu epiduraali tarkoittaa sitä, että vaikutusta ei ole enää jäljellä ponnistusvaiheessa eikä muitakaan keinoja oikeastaan ole. Kukaan ei voinut tietää, että synnytyksesi olisi ohi 4 tunnissa -et oikeasti edes sinä itse siinä vaiheessa. Niin kummallista tavallaan valittaa asioista, joissa on toimittu oikein. Millaista täydellisyyttä ihmiset oikein odottavat?

No siis pointti oli itselläni lähinnä se, että kauratyynyillä ymv. en ala epiduraalin hoitoa vaativa kipua lääkitsemään. Eli että sanoinkin, että siinä vaiheessa kun epiduraali on mahdollista hoidollisesti saada, haluan sen. En kauratyynyä. Ja siis syynä tähän kipukammo. Lisäksi en halunnut tilannetta, jossa en saakaan epiduraalia, koska anestesialääkäri ei ole vapaana tai en enää kykene olemaan paikoillani sen laittamista ajatellen.

Esikoiseni synnytyksessä sain epiduraalin ja sitä lisättiin mielestäni 3 kertaa (yhteensä 4 laittoa siis), koska koko avautumisvaihe kesti 17 tuntia. Tai sitten sain sitä yhteensä 3 annosta, en muista niin tarkasti. Silloinkin ponnistustuntuma oli olemassa, eikä ponnistusvaihe sattunut venymisen ikävää tunnetta lukuunottamatta sen erityisemmin.

En toki tiedä millainen kipu omassa synnytyksessä luomuna olisi ollut, koska en halunnut kokeilla, eli että oliko epiduraalin vaikutus jo ponnistusvaiheessa ohi eikä silti sattunut enää. En osaa sanoa.

Kätilön tokaisussa otti päähän se vain, että jos olisin luottanut häneen niin olisinko joutunut kärsimään kovaa kipua kauratyynyn kanssa? Mitään hyvää en sellaisesta kivusta keksi. Olin sen verran kauhuissani kivun ajatuksestakin. Onneksi epiduraali auttoi tai sitten synnytyksissäni oltaisi selvitty muutenkin siedettävillä kivuilla, en tiedä. Synnytystapa-arviossa esikoisen kohdalla minulla arvioitiin olevan kuulemma synnyttäjän lantio (vaikka ei mikään leveä ulospäin olekaan). Tiedä sitten vaikuttaisiko se asiaan? :)

Synnyttäjiä ei saisi minusta altistaa kivulle _turhaan_, jos nämä eivät halua.

Omaa äitiäni ei meinattu millään ottaa sisään vuonna -93, siispä aloin ihan oikeasti syntyä pihalla. Ymmärsivät ottaa äidin sisään ja synnyin about vartissa. Onneksi ei ollut mitään häikkää napanuorassa, istukassa tms.

Aivan hirveätä, mitä tämä pariskunta on joutunut kokemaan.

Mä olen synnyttänyt kaksi lasta Kättärillä ja saanut hyvää hoitoa, mutta mulla on ollut helpot normiraskaudet ja -synnytykset. Toisessa raskaudessa lasketun ajan jo mentyä mulla tuli vähän veristä vuotoa. Soitin kättärille, käskivät sinne, ottivat osastolle ja pistivät käyrille ja lääkäri tutki ja sanoi ettei enää päästä mua kotiin. Sitten synnytys käynnistyikin. Eli mulla on erilainen kokemus, luojan kiitos. Mutta pelottavaa ajatella, että jos asiat eivät mene oppikirjan mukaan niin ei tutkita/hoideta kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajat ihania? Mikä Suomen ainoa naissarjamurhaaja olikaan ammatiltaan. Ainiin, sairaanhoitaja. 

Uskon, että monetkin pershäröt tahtovat hoitsuiksi. Se on ammatti, jossa voi käyttää valtaa ja ratkaista elämän ja kuoleman kysymyksiä. Kun hoidetaan sairaita tiukan protokollan alla, ei oikeastaan tarvitse olla kovin ystävällinen eikä kohdata asiakasta samalla lailla kunnioittavasti kuin vaikka pankissa, missä ollaan vaatteet päällä.

Onneksi sinun mutu-tuntumasi ei tässä vaikuta, sillä akateemisten tutkimusten mukaan hoitoala on ala, jossa on selkeästi vähemmän asosiaalisia piirteitä ja persoonallisuushäiriöitä omaavia kuin väestössä keskimäärin. 

Jotenkin kuitenkin nämä potilaita surmanneet tai raiskanneet (se tamperelainen mieshoitsu) ym. ovat kaikki olleet hoitajia. Enpä paljon pahempaa keksi kuin potilaansa tappaminen ja näitä on ollut hoitajissa useampi!