Kättärillä kuoli vauva - oma kokemuksesi sieltä?

Vierailija kirjoitti:

Tällaisissa tapauksissa, kuten Iltalehti uutisoi, itse menisin yksityiselle. Mikään hinta, mitä yksityinen maksaa, ei ole niin kallis, etteikö sitä oman hengen tai syntymättömän lapsen puolesta maksaisi.

Luulisi että Helsingissä noita yksityisiä riittäisi ihan valinnanvaikeuteen asti.

10 minuuttia yksityisellä gynekologilla ja kaikki olisi ehkä käynyt ihan toisin.

Ehkä tai ehkä ei. Jossittelu ja jälkiviisaus on helppoa viisautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Istukan irtoaminen johtui todennäköisesti tukoksista istukassa". "Jätimme muutamia Klexane (verenohennuslääke) pistämättä."

Jep.

et sitten lainannut kaikkea...

"Jätimme muutamia Klexane-piikkejä väliin, koska lääkettä ei saa pistää, jos on pienikin epäilys siitä, että synnytys voisi olla käynnistymässä, "

Ei tämä muuta asiaa millään lailla. 

Kylllä muuttaa. Jos Klexane-lääkitys on ollut säännöllinen ennen lääkäriin menemistä, niin tukoksia ei olisi pitänyt syntyä tai niitä olisi syntynyt lääkityksestä huolimatta. Jos luet tekstin, ymmärrät, että he lopettivat lääkityksen vain synnytyksen pelossa. Ennen synnytyksen pelkoa oli oletettu tukos. 

Napapiikki on aika tehokas lääke, enkä usko, että syy itse asiassa on tukos istukassa. Miten tällaiset asiat todistetaan?

Kaksi kertaa siellä synnyttänyt. Kauhukokemuksiin verrattuna ihan ok. Eka kätilö oli iästään ja kokemuksestaan huolimatta jotenkin epävarma koko ajan, halusi tyrkkiä minulle tipassa sitä synnytystä vauhdittavaa ainetta vaikka synnytys eteni ihan hyvin. Oli ärsyttävää esikoisen synnyttäjänä rauhoitella kätilöä. Onneksi olin päättäväinen, enkä ollut koko ajan vastaanottamssa hänen tyrkyttelyjään. Kaikki meni siksi hyvin.

Toinen kätilö oli mies ja varmempi tekemisistään. Onneksi näin, koska toisessa synnytyksessä olisin ollut väärän tarjonnan yms ongelman kanssa pulassa, jos minulla olisi ollut se panikoiva kätilö.

Osastolla sain muutaman ihmekommentin, esim "ai kauhee minkä näköinen (alapää)" , mutta otin noi huumorilla.

Sielä alakerrassa on muuten yksi aivan superurpo (mies)lääkäri, ei esim uskonut minua kun sanoin, että kuopuksen synnytys on käynnissä. V*ttuili ylimieleisesti ja oli tarpeettoman tökerö tutkimuksessaan. Joku lääkäriuskoinen olisi saattanut lähteä kotiin, kun käskettiin. Mutta itse lähes 40 v tiesin kyllä, että hän on väärässä ja menin kätilön puheille. Minut otettiin sisään koska supisteluja tuli jo tiheään tahtiin. Lääkärin mielestä se oli "harjoitussupistuksia" - vieläkin ihmetyttää sen urpous.

Vierailija kirjoitti:

Hoitajat ihania? Mikä Suomen ainoa naissarjamurhaaja olikaan ammatiltaan. Ainiin, sairaanhoitaja. 

Uskon, että monetkin pershäröt tahtovat hoitsuiksi. Se on ammatti, jossa voi käyttää valtaa ja ratkaista elämän ja kuoleman kysymyksiä. Kun hoidetaan sairaita tiukan protokollan alla, ei oikeastaan tarvitse olla kovin ystävällinen eikä kohdata asiakasta samalla lailla kunnioittavasti kuin vaikka pankissa, missä ollaan vaatteet päällä.

Vaikeimmin pers häriöiset menevät lastensuojeluun. Siellä vasta saa sadistista valtaa käyttääkin, eikä ole edes sen vertaa kriteereitä kuin terveydenhuollossa. Samoin tuomarit on varmaan kautta linjan häiriintyneitä, siellä valta on jo ihan ultimate-tasolla.

En ole koskaan synnyttänyt todella suuressa sairaalassa, mutta pienemmässä olen. Ihmettelin oikein tuota tapausta, koska olen viettänyt synnärillä aika pitkiäkin aikoja ja siellä on ollut potilaina näitä tiputtelijoita, eli verta on tullut. Sitten on jätetty osastolle seurantaan ja päätetty jopa käynnistämisistä tai sektioista.

Miksi näin?

Koska on pieni sairaala ja yksikin vauvakuolema nostaa mustaa virheprosenttia todella paljon.. Ja matkat on pitkiä. Eli äitiä ja lasta seurataan mieluummin osastolla, kun kotosalla.

Itse jouduin heti käynnistykseen, kun olen syöksysynnyttäjä ja vauvaa seuratessa ilmeni huono virtaus napanuorassa. Ei neuvoteltu, vaan seuraavana päivänä käynnistettiin, viikolla 37+3. Poika syntyi terveenä, mutta joutui neljäksi päiväksi keskolaan. 

Enkä nähnyt mitään moitetta sairaalan toiminnassa, eikä ketään haastettu oikeuteen..

Eli nyt on ehkä kyse sairaalan toiminnasta ihan perusteellisestikin, eikä vain yhden kätilön töpeksimisestä. Meillä täällä pohjosessa pidetään enemmän huolta ja tiedetään, ettei tilanteeseen löydy apua kotosalla.

Kättärin väkeä saisi ehkä kouluttaa täällä niin voisivat oppia, mikä siinä synnytyksessä on tärkeintä.. Kyllä se on se, että äiti lähtee lapsen kanssa sairaalasta, eikä se, että kaikki jätetään Herran haltuun.

Huonoja kokemuksia viime talvelta, kätilö ei yhtöän kuunnellut toiveitani, sitoi kiinni piuhoihin ja pakotti olemaam paikallaan vaikka olisin halunnut liikkua, mitään ongelmaa ei tässä ollut että ihan outo juttu, ei ottanut ajoissa streptokokkitestiä eli en ehtinyt saada antibioottia, valitti että olen tullut ihan liian aikaisin, synnytys ei ole edes käynnissä mutta pääsin huoneeseen koska ei ollut ruuhkaa (lapsi syntyi tästä 1,5h kuluttua). Lapsi meni syntymän jälkeen ihan veltoksi, kätilö ei huomannut mitään ennen kuin asiasta sanoin. Luojan kiitos en ollut ekaa kertaa asialla ja pystyin itse seuraamaan lapsen kuntoa.

Toisen lapsen synnytys Kättärillä oli vähän samanlainen kuin näillä kun synnytystä enteili verinen vuoto monia päiviä etukäteen.

Sain kuitenkin mielestäni tosi hyvää kohtelua vaikka kävin vuotoineni näytillä ihan turhan päiten.

Tosi surullista että heille kävi miten kävi.

Meillä kävi kyllä hyvä tuuri, pidettiin Kättärillä tosi hyvää huolta raskauden aikana. Pari kertaa oli verenvuotoa alkaen viikosta 27 ja sitten tutkittiin ja ultrattiin muutaman viikon välein. Joka kerta korostettiin, että jos tulee vuotoa tai liikkeet vähenevät, niin heti viipymättä päivystykseen. Ei tarvinnut vaatia mitään. Synnytyksessä kätilöt ja lääkärit olivat ammattitaitoisia, kaikki meni vaikeuksista huolimatta hyvin. Synnytyksen jälkeen kätilöt auttoivat ja opastivat kaikessa mielellään. Pelkäsin että Kättärillä kohtelu olisi ollut kamalaa mutta kokemus oli positiivinen ja hyvä mieli jäi.

Surullista että kaikilla ei raskaus pääty yhtä onnellisesti. :(

Oma kokemukseni on pelkästään positiivinen, vaikka yllätyksiä tuli matkan varrella. Henkilökunta asiallista ja ystävällistä.Sain hölmönä ensisynnyttäjänä apua aina, kun sitä pyysin, asiaan kuin asiaan. Olin myös osastolla yhden yön ylimääräistä, kun tilanne sairaalassa sen salli, koska halusivat varmistaa että imetys alkaa sujua.

Mulla oli synnytyksen jälkeen maha sekaisin ja ihan kuralla, ja hoitaja huutaa vessan oven takana, että  nyt ei synny kontaktia vauvaan, kun olen vessassa koko ajan.

Paskakontaktiko olisi pitänyt syntyä.

Vauva on jo yli 30v ja meillä tosi läheinen suhde.

Olin synnytyksen jälkeen tarkkailussa ja kuulin kun kaksi hoitaaa juorusivat ja haukkuivat Naistenklinikan henkilökuntaa nimiltä. Tosi ammattimaista. :D

Oysissa olen päässyt aina halutessani lääkärille ultraan jos olen ollut huolissani vauvani terveydestä. Soittaessa synnytyspäivystykseen on sanottu, että jos pienikään huoli herää niin paikan päälle. Kun esim.sain iskun vatsaan tai liikkeitä tuntui vaisusti niin kävin tarkistuttamassa tilanteen. Onneksi asiat näin hyvin meillä Oulussa.

Kolme lasta Kättärillä synnyttänyt, kaikki mennyt hyvin. Mutta muistakaa, Helsingissä ei saa olla liian nöyrä! Täytyy osata vaatia ja saada äänensä kuuluviin. Jos puhelimessa sanotaan, älä tule, niin joskus kannattaa kuitenkin vain mennä. Liian kuuliaiset jäävät jalkoihin ja hukkuvat massaan, joskus vakavin seurauksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tämä kyseinen kätilö ymmärtää siirtyä muihin tehtäviin!! Kätilön ammattiin pääsee valitettavasti aivan liian helposti, sillä ammattiin koulutetaan ammattikorkeakoulussa, eli ei yliopistossa, kuten lääkäreitä.

Tässä tapauksessa ehkä testi ammattiin sopivuudesta ei oikein toiminut, jos sellaista testiä edes on.

Yliopisto ei karsi töykeyttä ja välinpitämättömyyttä ihmisestä.

Ei tietenkään karsi, mutta lääketieteellisen koulutus on niin haastava, että todennäköisesti sinne hakeutuu / sieltä valmistuu ihmisiä, joilla on valmiuksia näin vaativaan työhön. Pätevämpi henkilö olisi tutkinut, mistä vuoto johtuu - ja ylipäänsä kiinnostunut asiasta, vaikka sitten asian itsensä vuoksi, jos ei ihmisten. Mutta älykäs ihminen ei tee tällaista virhettä, tai ainakin todennäköisyys virheeseen on pienempi.[/quote

Yksi hoitovirhe ja Kättärillä synnytetään kymmeniä tuhansia lapsia vuodessa, ja olet julistamassa koko ammattikuntaa joksikin muuksi? Etpä ole tainnut itse yliopistolla nokkaasi näyttää, kun et ymmärrä yksittäistapauksen merkitystä. T. akateeminen

Vierailija kirjoitti:

Hoitajat ihania? Mikä Suomen ainoa naissarjamurhaaja olikaan ammatiltaan. Ainiin, sairaanhoitaja. 

Uskon, että monetkin pershäröt tahtovat hoitsuiksi. Se on ammatti, jossa voi käyttää valtaa ja ratkaista elämän ja kuoleman kysymyksiä. Kun hoidetaan sairaita tiukan protokollan alla, ei oikeastaan tarvitse olla kovin ystävällinen eikä kohdata asiakasta samalla lailla kunnioittavasti kuin vaikka pankissa, missä ollaan vaatteet päällä.

Onneksi sinun mutu-tuntumasi ei tässä vaikuta, sillä akateemisten tutkimusten mukaan hoitoala on ala, jossa on selkeästi vähemmän asosiaalisia piirteitä ja persoonallisuushäiriöitä omaavia kuin väestössä keskimäärin. 

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta Kättärillä synnyttänyt, kaikki mennyt hyvin. Mutta muistakaa, Helsingissä ei saa olla liian nöyrä! Täytyy osata vaatia ja saada äänensä kuuluviin. Jos puhelimessa sanotaan, älä tule, niin joskus kannattaa kuitenkin vain mennä. Liian kuuliaiset jäävät jalkoihin ja hukkuvat massaan, joskus vakavin seurauksin.

Helsinki nyt on ihan samanlainen tuppukylä kuin Turku tai Tamperekin, joten suomalainen nöyryys toimii siinä missä muuallakin. Liian nokkava käyttäytyminen sairaalassa johtaa aina huonoon hoitotasoon. Ylipäätään kuulostat asiakkaana ärsyttävältä. Me hoidamme potilaita tarpeen mukaan emme huudon volyymin mukaan. 

Stadilainen hoitaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajat ihania? Mikä Suomen ainoa naissarjamurhaaja olikaan ammatiltaan. Ainiin, sairaanhoitaja. 

Uskon, että monetkin pershäröt tahtovat hoitsuiksi. Se on ammatti, jossa voi käyttää valtaa ja ratkaista elämän ja kuoleman kysymyksiä. Kun hoidetaan sairaita tiukan protokollan alla, ei oikeastaan tarvitse olla kovin ystävällinen eikä kohdata asiakasta samalla lailla kunnioittavasti kuin vaikka pankissa, missä ollaan vaatteet päällä.

Onneksi sinun mutu-tuntumasi ei tässä vaikuta, sillä akateemisten tutkimusten mukaan hoitoala on ala, jossa on selkeästi vähemmän asosiaalisia piirteitä ja persoonallisuushäiriöitä omaavia kuin väestössä keskimäärin. 

Onko sinulla pershärö kun piti tekstisi oikein lihavoida, että näkyy? ;) Jos mietin kummassa olen saanut inhimillisempää palvelua, pankissa tai sairaalassa niin kieltämättä pankissa. 

Tuollainen siteeraamasi tutkimus ei kerro juuri mitään, koska nyt se on vain sinun väitteesi. Suomen 5 psykopaattimurhaajasta 2 oli sairaanhoitajia, sattumaa?;)

No jaa. Huoneeseen mennessä sanoin heti haluavani epiduraalin. Olin siis toista synnyttämässä. (Ekan synnytyin nkl:lla ja halusin huvikseni vaihtaa sairaalaa.) kätilö sanoi, että ehei, ensin kokeillaan kaikki kauratyynyt ja aqua-rakkulat ja vaikka mitkä, mä sanoin vain että ei kokeilla. Että siinä vaiheessa kuin saa, haluan heti epiduraalin.

Sain epiduraalin, mutta tuskin olisin kerennyt saamaan, jos olisin ollut "kiltimpi". Synnytys kesti 4 tuntia. Ei kuitenkaan pahaa sanottavaa siitä, koska muuten synnytys oli kaikin puolin normaali. Tukea ja myötätuntoa sain enemmän nkl:lla, mutta se saattoi johtua hiukan omastakin asenteestani - tai sitten ei, ensisynnyttäjänä kaikki jännitti kovasti, toisella kerralla aika sama miten kätilö myötäeli, kunhan asialliset hommat hoidettiin.

Osastolta mulla on pelkkää hyvää sanottavaa, vauvan imuotetta tultiin auttamaan aina kun soitin kelloa sen kahden tunnin välein (osasin siis kyllä vaatia apua) ja kätilö myös huomasi vauvan olemuksesta, että on "liian kärttyinen" (minusta ihan kiltti, en ois ihmetellyt mitään) ja alkoi tutkia asiaa. Selvisi, että verensokeri oli liian alhainen ja lapsi sai sitten sokeriliuosta suoneen. Olin tosi helpottunut ja kiitollinen, ettemme ainakaan seuraavana päivänä kotiutuneet matalien verensokereiden kanssa, ja hoitajalle kiitollinen myös, koska kaikki hoitajat eivät välttämättä olisi katsoneet niin tarkkaan. Tyttö oli 4,3 kg syntyessään, joten ehkä se vaikutti asiaan.

Eli ihan ok-kokemus kaikkinensa!

Olen synnyttänyt siellä molemmat lapset eikä mitään pahaa sanottavaa. Toinen tosin meinasi syntyä kotiin, kun puhelimessa olleen kätilön mukaan voisin odottaa vielä supistusten tihenemistä... No oli sellainen paine pyrstössä että onneksi en odottanut, ehdin sairaalaan aika viime hetkillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tämä kyseinen kätilö ymmärtää siirtyä muihin tehtäviin!! Kätilön ammattiin pääsee valitettavasti aivan liian helposti, sillä ammattiin koulutetaan ammattikorkeakoulussa, eli ei yliopistossa, kuten lääkäreitä.

Tässä tapauksessa ehkä testi ammattiin sopivuudesta ei oikein toiminut, jos sellaista testiä edes on.

Yliopisto ei karsi töykeyttä ja välinpitämättömyyttä ihmisestä.

Kätilökouluun ei ole todellakaan helppo päästä, ja sen kesto on 4,5 vuotta, sekä siitä ollaan tekemässä maisteritutkintoa. Kokeissa ehkä tosin painotetaan vääriä asioita aika pitkälti, mutta edistystä sentään on, että nykyään pääsykokeisiin on esivalintakoe eikä sinne pääse enää numeroilla parhaiten ylioppilaaksi kirjoittaneet. Näin avautuu mahdollisuus monelle jo terveydenhoitoalalla pitkäänkin työskenneelle, sopivaksi siellä jo todetulle henkilölle, jonka numerot ei kenties ole kuitenkaan täydelliset.