Onko suhteessani jotain huonosti vai olenko vain sekaisin?

Asutko pk -seudulla? Jos asut, suositteleen menemään Nuorten kriisipisteelle avaamaan näitä ajatuksia työntekijöiden kanssa: http://www.helsinkimissio.fi/nuorten-kriisipiste

Siis alkoiko tuo ahdistus kasvaa kun aloitit pillerit? Jos niin kannattaisi ehkä harkita niiden vaihtamista/muuta ehkäisyä?Ehkä sulla on jonkinlainen kriisi elämässä ja mietit mitä oikeasti tahdot. Jos kavereita ei oikein ole niin puolison niskaan saattaa kasautua turhan paljon vaatimuksia. Pidemmässä parisuhteessa liekin ylläpitoon tarvitaan jo vähän vaivannäköä,esim. treffejä ja muuta mikä virittää tunnelmaan.Voin sanoa ihan kokemuksesta että itsellänikin oli tuollainen kausi,piti tavallaan viritellä jännitys uudelleen.  Ota nyt kuitenkin ihan rauhassa ja jos mahdollista niin kannattaa mennä vielä juttelemaan psykologille. Ulkopuoliselta saat uusia näkökulmia tilanteeseesi.

Lopeta pillerit! Hormonaalista!! Tutkimusten mukaan kun nainen syö epillereitä, tuntee hän vetoa erilaisiin miehiin kuin ilman niitä. Kondomi on hyvä ja helppi ehkäisy.

Kaikki alkoi pillereiden jälkeen mutta tämän ei pitäisi johtua siitä koska silloin kontrolli käynnillä sanoin tuntemuksistani ja pillereissäni ei ollut ahdistustusta sivuvaikutuksena ollut kennelläkään edes harvinaisissa tapauksissa. Mielellään en pillereistä luopuisi mutta jos tämä on niiden syytä niin aion ne kyllä lopettaa.

t. AP

Kondomit pelkästään eivät ole vaihtoehto koska niihin en luota. Jos mieheni olisi käyttänyt edellisessä suhteessaan muutakin niin en olisi äitipuoli. 

t. AP

Vierailija kirjoitti:

Kaikki alkoi pillereiden jälkeen mutta tämän ei pitäisi johtua siitä koska silloin kontrolli käynnillä sanoin tuntemuksistani ja pillereissäni ei ollut ahdistustusta sivuvaikutuksena ollut kennelläkään edes harvinaisissa tapauksissa. Mielellään en pillereistä luopuisi mutta jos tämä on niiden syytä niin aion ne kyllä lopettaa.

t. AP

Mitä merkkiä syöt? Älä usko lääkäriä kuin Jumalaa vaan tee omaa tiedonhakua, heillä on intressinsä. Kaikki merkit voivat aiheuttaa ahdistusta ja luultavasti vaikuttavat aina edes jollain tavalla mielialaan. Onhan se vain loogista, kun ne vaikuttavat niihin hormonitasoihin, jotka aiheuttavat luomukierrossakin mielialan muutoksia (ei yhtä pitkiä ja pahoja kuin ehkäisyn kanssa). 

Itse ainakin sinuna kokeilisin olla ilman ko.pillereitä ihan vain siksi että tietäisi johtuuko niistä. Voihan ne aloittaa aina uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Kondomit pelkästään eivät ole vaihtoehto koska niihin en luota. Jos mieheni olisi käyttänyt edellisessä suhteessaan muutakin niin en olisi äitipuoli. 

t. AP

Kondomin pettäminen tarkoittaa lähes kaikissa tapauksissa kondomin "unohtamista".

Mun mielestä etenkin nuorena on ihan ok olla tyytymätön jos parisuhde on muuttunut toverisuhteeksi. Entä muu elämä, onko sinulla muuta sisältöä kuin tv ja miehelläsi kännykkä? Ei ihme ole jos ahdistaa. Tähän nyt ois helppo heittää että ryhtykää harrastamaan jotain. Joskus sekin tuo piristystä kun näkee kumppanin muualla kuin sohvalla. Ei ole myöskään väärin pohtia valintojaan syvällisemmin. Jos tyytymättömyys kasvaa niin silloin on tehtävä asioita sen eteen että elämä tuntuu mielekkäämmältä.

Heipsan, lopeta heti nuo pillerit ja käyttäkää liukuvoidetta ja kondomia että alkaa seksielämä taas luistaa, se olis parisuhdetta ja sun mielenterveyttä ajatellen paras ratkaisu. Hormonit nyt vaan puhuu sun oman itses ohi. Pikkusiskolla pillerit sekotti pään; oli ihan tosi vihainen kokoajan, sitten kun vaihtoi merkkiä niin tokeni kuukaudessa. Sillä oli Yasminelle ja vaihtoi ehkäisyrenkaaseen; Nuvaring. Itselleni taas aiheutti Mercilon sitä, ettei paljoa seksi kiinnostanut ja lopetin pillerit kokonaan. Meillä ikää siis 27 ja 30. Tsemppiä, kyllä se rakkaus kantaa❤️

Syön Zoely nimisiä pillereitä. Ymmärtääkseni ovat vahvoja mutta kuitenkin luonnollisia? Korjatkaa toki jos olen väärässä. Olen takertunut pillereihin niiden helppouden ja luotettavuuden vuoksi (tiedostan tietenkin että nekään eivät ole 100% luotetavia). Lapsia ei ole tarkoituksena hankkia itse ollenkaan ja siksi haluan että ehkäisy on mahdollisimman luotettava.

t. AP

Lopeta ne pillerit! Vaikka ei virallisesti sivuvaikutuksena mukamas ahdistusta olisi, niin kyllä sitä vaan yllättävän monelle ilmaantuu juuri pillereiden käytön myötä. Itse käytin joskus pillereitä 5 kk, kyllä vaan oli mieli kireenä ja itkuherkkyys voimistui, vaikka siis kyllä mulla muutenkin tollasia oireita oli mutta helpottui kun lopetti moiset myrkkypillerit. 

Toinen taas on se, että sulla on ilmiselvästi jotakin omia henkisiä ongelmia jotka sun pitää käsitellä! Ne aiheuttaa varmasti ongelmia suhteeseenkin, jos ei niistä pääse yli. Ja miehesi tietääkö hän näistä asioista vai pimitätkö? 

Niin, ja jos pelkkä kortsun käyttö mietityttää, niin kyllähän sen hajoamisen huomaa käytön jälkeen ja sitten voi popsia jälkiehkäisypillerin. Jos e-pillerit pettää, niin ei sitä huomaa kuin vasta liian myöhään. 

Vierailija kirjoitti:

Lopeta ne pillerit! Vaikka ei virallisesti sivuvaikutuksena mukamas ahdistusta olisi, niin kyllä sitä vaan yllättävän monelle ilmaantuu juuri pillereiden käytön myötä. Itse käytin joskus pillereitä 5 kk, kyllä vaan oli mieli kireenä ja itkuherkkyys voimistui, vaikka siis kyllä mulla muutenkin tollasia oireita oli mutta helpottui kun lopetti moiset myrkkypillerit. 

Toinen taas on se, että sulla on ilmiselvästi jotakin omia henkisiä ongelmia jotka sun pitää käsitellä! Ne aiheuttaa varmasti ongelmia suhteeseenkin, jos ei niistä pääse yli. Ja miehesi tietääkö hän näistä asioista vai pimitätkö? 

Mieheni tietää tuntemuksistani koska en halua salata häneltä yhtään mitään ja en voisi salata häneltä yhtään mitään koska tuntisin siitä jatkuvaa huonoa omatuntoa ja en voisi elää niin. En ole luonteeltanikaan sulkeutunut tai hiljainen vain hyvin sosiaalinen ja nauravainen. Moni ei ikinä varmasti arvaisi että kärsin tällaisesta pääni sisällä. 

Sinä aloitat terapian ( laillistetun psykoterapeutin kanssa), uuden harrastuksen ( nyt on hyvä aika, kun kansalaisopistoissakin kurssit alkavat), ja esim. vapaaehtoistyön. Sitten menette lääkäriin yhdessä puhumaan ehkäisyasiasta, niin ettei nuo pillerit haittaa elämääsi.

Yhdessä aloitatte vaikka tanssikurssin. Ehdotan argentiinalaista tangoa, siinä alkaa sukat kierimään jaloissa.

Ei sen oo väliä mikä pillerimerkki on käytössä ja gynekologit nyt ei muutenkaan aina noteeraa, jos valittaa mielialamuutoksia. Pillerit on kuitenkin synteettistä (keinotekoista) hormonia ja ne vaikuttaa negatiivisesti kehoon sekoittaen sen. Ihan hyvin voi siis tulla niistä mm. masennusta, ahdistusta, pakkoajatuksia ym. Toki noita voi tulla muistakin syistä, mutta itse en enää koskisi pitkällä tikullakaan mihinkään, mikä pistää kroppaa ja mieltä noin sekaisin.

Mulla oli myös samanlaisia ajatuksia ja pelkoja kuin sulla ennen naimisiinmenoa. Jos susta kuitenkin tuntuu, että mies on se oikea, mutta silti nuo ajatukset tulee aina välillä itsepintaisesti mieleen, niin voisiko sulla olla rocd eli relationship ocd eli parisuhteeseen liittyvä pakko-oireinen häiriö? Oma äitini rakastui toiseen mieheen ja petti isääni teini-iässä ja luulen, että oireilin sitä rocd:n muodossa näin vasta vuosia myöhemmin. Mulla on myös muuta pakkoajatusoireiluakin kuin tuo, syytä ei tarkalleen tiedetä pakko-oireiselle häiriöille, mutta hormonien sekoilu (pillerit tai paha pms myös) voi olla yksi iso osavaikuttaja.

Tän sivuston kirjoitukset on olleet mulle myös apuna:

http://conscious-transitions.com/blog/

Toi nainen kauppaa noita maksullisia kurssejaankin, mut sillä on hyviä ilmaisiakin blogikirjoituksia aiheesta.

Elämäni kaksi kamalinta vuotta olivat ne, joina söin pillereitä. Pahimmillaan makasin sisällä ja itkin päiväkausia. Nämä mielialanvaihtelut loppuivat kun lopetin pillerit.

16 jatkaa

Vaikka sulla ois vanhemmat yhdessä, niin voihan tuo rocd kai johtua muustakin. Esim. mulla on kans koulukiusaamista taustalla ja jostain syystä kova tarve aina olla varma kaikesta. Silloin ennen naimisiinmenoa se oli parisuhde, raskausaikana tulenko varmasti rakastamaan lastani "hyvin", lapsen synnyttyä totesin, että kyllä rakastan ja sit pelkäsin ja vatvoin, että hoidanko varmasti parhaimmalla mahdollisella tavalla ja nyt kun olisi tarkoitus ostaa eka oma asunto, niin taas on kauheat pakkoajatukset siitä, että mikä alue nyt on oikea, mitä jos jäädään työttömiksi, mitä jos ei ookaan hyvä asunto/alue, mitä jos on hometta, mitä jos halutaankin muuttaa ulkomaille... Eli huh huh! :-D

Näitä saa siis revittyä aiheesta ku aiheesta ja jostain syystä pakkoajatukset kohdistuu yleensä aina siihen kaikista isoimpaan ja tärkeimpään juttuun / muutokseen sillä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Ei sen oo väliä mikä pillerimerkki on käytössä ja gynekologit nyt ei muutenkaan aina noteeraa, jos valittaa mielialamuutoksia. Pillerit on kuitenkin synteettistä (keinotekoista) hormonia ja ne vaikuttaa negatiivisesti kehoon sekoittaen sen. Ihan hyvin voi siis tulla niistä mm. masennusta, ahdistusta, pakkoajatuksia ym. Toki noita voi tulla muistakin syistä, mutta itse en enää koskisi pitkällä tikullakaan mihinkään, mikä pistää kroppaa ja mieltä noin sekaisin.

Mulla oli myös samanlaisia ajatuksia ja pelkoja kuin sulla ennen naimisiinmenoa. Jos susta kuitenkin tuntuu, että mies on se oikea, mutta silti nuo ajatukset tulee aina välillä itsepintaisesti mieleen, niin voisiko sulla olla rocd eli relationship ocd eli parisuhteeseen liittyvä pakko-oireinen häiriö? Oma äitini rakastui toiseen mieheen ja petti isääni teini-iässä ja luulen, että oireilin sitä rocd:n muodossa näin vasta vuosia myöhemmin. Mulla on myös muuta pakkoajatusoireiluakin kuin tuo, syytä ei tarkalleen tiedetä pakko-oireiselle häiriöille, mutta hormonien sekoilu (pillerit tai paha pms myös) voi olla yksi iso osavaikuttaja.

Tän sivuston kirjoitukset on olleet mulle myös apuna:

http://conscious-transitions.com/blog/

Toi nainen kauppaa noita maksullisia kurssejaankin, mut sillä on hyviä ilmaisiakin blogikirjoituksia aiheesta.

Suhteemme alku ei ollut ihan helppo ja tuo pakko oireinen häiriö kuullostaa siksi järkeen käyvältä. Tuokin että onko mieheni se oikea niin on todella vaikea kysymys koska milloin voin olla varma onko se? Tämä masennus tai ahdistus ja kaikki muu on juuri saanut kyseinalaistamaan kaiken koska tuntuu että kaikki on pään sisällä ihan sekaisin. Kun ajattelen tuleivaisuutta niin näen itseni mieheni kanssa siellä jos olen siellä jonkin kanssa suhteessa. Joskus olen miettinyt että mitä jos ottaisin mieheeni esimerkiksi etäisyyttä tai en olisi hänen kanssaan olisinko onnellisempi niin vastaus on tuskin olisin (tässä kohtaa mietin mitä jos olen läheisriippuvainen ja en halua erota koska pelkään olla yksin mutta ex poikaystävästä halusin erota ja muistan miltä se tuntui kun suhde vain ahdisti ja halusi toisesta vain irti) . Mieheni on myös paras ystäväni jolle kerron kaiken ja voin luottaa 100% mutta intohimon puute on aiheuttanut sen pelon että olemmeko sittenkin vain kavereita jotka on naimissa (jälkimmäisen ajattelu saa ahdistumaan) mutta sitten muistan miksi seksiä ei ole ja tiedän että intohimoa ei voi odottaa olevan koko ajan suhteessa. 

Varmaan huomaa että olen todella sekaisin? 

t. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sen oo väliä mikä pillerimerkki on käytössä ja gynekologit nyt ei muutenkaan aina noteeraa, jos valittaa mielialamuutoksia. Pillerit on kuitenkin synteettistä (keinotekoista) hormonia ja ne vaikuttaa negatiivisesti kehoon sekoittaen sen. Ihan hyvin voi siis tulla niistä mm. masennusta, ahdistusta, pakkoajatuksia ym. Toki noita voi tulla muistakin syistä, mutta itse en enää koskisi pitkällä tikullakaan mihinkään, mikä pistää kroppaa ja mieltä noin sekaisin.

Mulla oli myös samanlaisia ajatuksia ja pelkoja kuin sulla ennen naimisiinmenoa. Jos susta kuitenkin tuntuu, että mies on se oikea, mutta silti nuo ajatukset tulee aina välillä itsepintaisesti mieleen, niin voisiko sulla olla rocd eli relationship ocd eli parisuhteeseen liittyvä pakko-oireinen häiriö? Oma äitini rakastui toiseen mieheen ja petti isääni teini-iässä ja luulen, että oireilin sitä rocd:n muodossa näin vasta vuosia myöhemmin. Mulla on myös muuta pakkoajatusoireiluakin kuin tuo, syytä ei tarkalleen tiedetä pakko-oireiselle häiriöille, mutta hormonien sekoilu (pillerit tai paha pms myös) voi olla yksi iso osavaikuttaja.

Tän sivuston kirjoitukset on olleet mulle myös apuna:

http://conscious-transitions.com/blog/

Toi nainen kauppaa noita maksullisia kurssejaankin, mut sillä on hyviä ilmaisiakin blogikirjoituksia aiheesta.

Suhteemme alku ei ollut ihan helppo ja tuo pakko oireinen häiriö kuullostaa siksi järkeen käyvältä. Tuokin että onko mieheni se oikea niin on todella vaikea kysymys koska milloin voin olla varma onko se? Tämä masennus tai ahdistus ja kaikki muu on juuri saanut kyseinalaistamaan kaiken koska tuntuu että kaikki on pään sisällä ihan sekaisin. Kun ajattelen tuleivaisuutta niin näen itseni mieheni kanssa siellä jos olen siellä jonkin kanssa suhteessa. Joskus olen miettinyt että mitä jos ottaisin mieheeni esimerkiksi etäisyyttä tai en olisi hänen kanssaan olisinko onnellisempi niin vastaus on tuskin olisin (tässä kohtaa mietin mitä jos olen läheisriippuvainen ja en halua erota koska pelkään olla yksin mutta ex poikaystävästä halusin erota ja muistan miltä se tuntui kun suhde vain ahdisti ja halusi toisesta vain irti) . Mieheni on myös paras ystäväni jolle kerron kaiken ja voin luottaa 100% mutta intohimon puute on aiheuttanut sen pelon että olemmeko sittenkin vain kavereita jotka on naimissa (jälkimmäisen ajattelu saa ahdistumaan) mutta sitten muistan miksi seksiä ei ole ja tiedän että intohimoa ei voi odottaa olevan koko ajan suhteessa. 

Varmaan huomaa että olen todella sekaisin? 

t. AP

Hih, nämä ajatuksesi ovat juuri kuin omani silloin aiemmin. :-) Viestisi perusteella ainakin sain kuvan, että en näkisi perusteita sille, miksei hän olisi "se oikea" sinulle. Kallistun yhä enemmän kannalle, että syy on pakkoajatuksissasi, ei suhteessa tai miehessä. :-)

Meillä muuten itse asiassa oli myös huono alku suhteessa / eka vuonna tuli kriisi, joka kyllä selvitettiin eikä kyse ollut pettämisestä vaan lähinnä väärinkäsityksestä ja siitä, että mies häpesi itseään alkuun eikä kehdannut kertoa ihan kaikkea, mutta siitä jäi itselleni silti pitkäksi aikaa pelkoja, että "mitä jos en tiedäkään kaikkea hänestä", "mitä jos olenkin vain kakkosvaihtoehto" jne. Noh, näin ei ollut ja nyt yli 10 vuotta myöhemmin voin kai sanoa olevani asiasta jo oikeasti varma. Mutta joku klikki tuosta taisi jäädä aivoihin, että sitten aloin epäilemään itseäni...

Jotenkin tässä kai on tosiaan kyse tuosta, että tulisi pystyä sietämään epävarmuutta elämässä. (Mahdatko muuten sinäkin olla vähän perfektionisti, noin yleensä?) Jotkut pystyy sanomaan, että "tiedän, että hän on se oikea", mutta ehkä jotkut (kuten me) ollaan jotenkin ihan liian analyyttisiä ja ruvetaan miettimään liikaa ja sit päätyy vaan solmuun aivojensa kanssa. Oikeastihan elämässä ei koskaan voi olla täysin varma mistään? Jos tarkkaan ruvetaan pohtimaan, niin ei mun mielestä kukaan voi pystyä sanomaan 100% varmuudella, että joku olisi se oikea? Se on asia, joka on myös päätettävä. En mäkään voi olla varma, että jos vaikka sittenkin jossain Alaskassa asuisikin joku mies, joka olisi ollut oikeampi? Mut jos nyt tapaisinkin sen, niin en mä sitä enää haluaisi, koska mun mies on niin rakas.

Tota läheisriippuvaisuusjuttua myös pohdin ja tuskailin joskus ja epäilin, että oon sellainen tai mä ja mies molemmat. Mut se on kans jotain sairasta aivopeliä, millä kiduttaa itseensä.... Kai sitä sit tosiaan olis tyytynyt johonkin aiempaan säätöön? Jonain päivänä kaikki oli ihan selkeetä ja omat ajatukset tuntui ihan idiooteilta, mut sit taas välillä tuli kausia, että vatvoin, vatvoin, vatvoin...

Ja noi haluttomuusjutut... Jos pää on tällainen sotkupesä (ja muut syyt lisäksi) niin luulen, että on vain enemmän kuin luonnollista, ettei hirveästi haluta! :-D Kaikissa suhteissa tulee varmasti kausia, että joskus haluttaa ja joskus ei, jopa aikoihin.