Lue keskustelun säännöt.
Ystävällä vaativa persoonallisuushäiriö, miten jaksaa?
14.08.2016 |
Tuli mieleen tuosta epävakaa persoonallisuushäiriö-ketjusta oma tilanteeni erään ystäväni kanssa. Hänellä on siis vaativa persoonallisuushäiriö, ainakin oman kertomansa mukaan. Minulla alkaa loppua voimat hänen kanssaan. Loputtomasti olen yrittänyt ymmärtää, tukea, kuunnella, vääntyillä ja kääntyillä ja helpottaa hänen oloaan. En tiedä, miten enää jaksan, vaikka hänestä paljon välitänkin. Voiko vaativa persoonallisuushäiriö selittää ystäväni oireita, vai voiko taustalla olla muutakin mistä ei kerro?
Ystäväni on erittäin ailahtelevainen, välillä ollaan parhaita ystäviä, välillä taas tulee kuukaudenkin kestävä mykkäkoulu ilman syytä. Syytä hän ei jälkikäteenkään ikinä kerro. Välillä on tosi positiivinen elämästä, välillä kaikki on paskaa ja masentaa. Innostuu koulusta, pääsee sisään ja menestyy, mutta lopettaa kesken. Innostuu jostakin harrastuksesta, uhraa siihen kaiken aikansa, mutta lopettaa yhtäkkiä kesken. Saa hyvän työpaikan, tykkää olla siellä, pärjää hyvin, mutta yhtäkkiä taas työkaverit kiusaavat/tylsää hommaa/häntä aliarvoidaan ja pidetään tyhmänä/jotain muuta vääränlaista ja ottaa lopputilin. Myös hänen näkemyksensä maailmasta on erittäin mustavalkoinen. Ihmiset ovat äärimmäisen pahoja tai äärimmäisen hyviä, mitään välimuotoa ei näe. Esim. jos olen väsynyt ja en jaksa juuri sillä hetkellä jutella, niin yhtäkkiä hänen mielestään vihaan häntä ja en halua olla enää tekemisissä. Vaikka olen vain väsynyt, en jaksa olla aina saatavilla ja minulla on omakin elämä. Mutta ei hän ymmärrä vaikka kuinka selittää, hän näkee vain mustan ja valkoisen.
Ystävä ei kestä yhtään kritiikkiä eikä sitä, että ollaan eri mieltä mistään asiasta. Pienikin soraääni on heti suuri henkilökohtainen hyökkäys ja loukkaus. Hänen kanssaan saa olla aina varpaillaan, kun väärä äänensävykin riittää aiheuttamaan täyden skitsokohtauksen. Anteeksi epäkunnioittava termi, mutta olen aivan uupunut. Jos en ole samaa mieltä kaikesta, aina, hänen tavallaan, se on tahallinen hyökkäys häntä kohtaan tai yritys jollain lailla "nousta hänen yläpuolelleen". Hän ei tavallaan kestä sitä, että olen oma erillinen persoonani, en hänen persoonansa jatke ja tukikeppi. Hänen kanssaan ollaan aina hänen tavallaan, hänen ehdoillaan, hänen säännöillään tai hän sekoaa täysin. Silloin hän suuttuu ja saattaa olla hyvin ilkeä, ja katkaisee kaikki välit pitkäksi aikaa, kunnes taas pulpahtaa esiin ja on kuin ei mitään olisi tapahtunut. Mitään ei saa kysyä tai ihmetellä, tai hän tekee saman uudelleen.
Olen käsittänyt, että vaativa persoonallisuushäiriö tarkoittaa ylenpalttista ankaruutta ja erittäin suuria vaatimuksia nimenomaan henkilöä itseään kohtaan ja siitä syntyviä vaikeuksia. Ei niinkään siis vaativuutta muita kohtaan. Olenko nyt ymmärtänyt ihan väärin? Siksi ihmettelenkin, voiko se aiheuttaa tällaista, joka kuulostaa minusta paljon enemmän epävakaudelta tai joltain muulta? Haluaisin vain vilpittömästi ymmärtää ystävääni ja tietää miten toimia paremmin, koska hän on minulle ihmisenä todella rakas. Olemme tunteneet vuosikaudet ja hän on hyvinä hetkinään erittäin mukava, älykäs ja lahjakas ihminen, jonka seurasta nautin todella. Mutta hänen häiriönsä on alkanut syömään minua todella ja olen alkanut uupua. En tiedä enää miten jatkaa, koska välejäkään en tahtoisi katkaista. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettimäistä meissä epävakaissa muka on?? Ettekö tajua et toi on loukkaavaa. Vai onko tämä loukkaantuminen nyt sitä epävakaata käytöstä ja mitä pitäisi tehdä että olisi parempi ihminen? Epäreilua jos ihmiset vaan luovuttaa meidän kanssa emmekä itse tiedä mitä edes tehdä asialle.
Todella yllättävää, että pidät sitä loukkaavana. Olethan uhri ja tulet aina olemaan, eikä sinun pidä ottaa minkäänlaista vastuuta omasta käytöksestäsi, vaan muiden pitää mukautua ja elää sinun oikkujesi mukaan. Epävakaa persoonallisuushäiriö ei tietenkään tee kenestäkään automaattisesti sellaista ihmistä, jonka kanssa pitäisi välit katkaista. Mutta huonoa käytöstä ei tarvitse kenenkään sietää.
No eikö sulta ole huonoa käytöstä haukkua helvettimäisiksi kaikkia epävakaita, minua uhriksi ja vastuuntunnottomaksi? Tuntuu joskus siltä, että kun kertoo diagnoosinsa, kaikki alkaa vaan syyttää sitä diagnoosia OMASTA huonosta käytöksestään. Että voi haukkua ja sanoa mitä tahansa kun se epävakaa vaan loukkaantuu turhasta.
En ole haukkunut ketään helvettimäiseksi. En ole myöskään haukkunut sinua vastuuntunnottomaksi. Uhriksi kyllä, koska monesti huonosti käyttäytyvät ihmiset olivat sitten epävakaita tai ei tituleeravat itsensä uhreiksi ja ulkoistavat omat ongelmansa muille. Sanoin nimenomaan, että pelkkä diagnoosi ei tee kenestäkään huonoa.
Siis tarkotatko että haukuit mua uhriksi koska olen huonosti käyttäytyvä? Onko susta epävakaa= huonosti käyttäytyvä? Vai millä tavalla olen käyttäytynyt nyt huonosti. Ja luulin että sinä olit se joka puhui että epävakaan kanssa on helvettiä tms kun siihen keskusteluun vastasit.
Edelleenkään epävakaa ei tietystikään ole yhtä kuin huonosti käyttäytyvä. Joku kertoi kokemuksiaan epävakaan kanssa ja tulit niin kiiihkoisasti puolustamaan, että on loukkaavaa ja epäreilua jos ihmiset vain luovuttavat teidän kanssa. Silloinhan itse niputit kaikki epävakaat samaan. Jos kuka tahansa käyttäytyy huonosti (siinä varmasti on jokin syy, että joku on halunnut katkaista välit) niin siinä ei ole mitään epäreilua että välit haluaa katkaista ja jos epävakaa näin ajattelee, niin silloin hän juuri pitää itseään uhrina, eikä ymmärrä, että hänen pitää ottaa vastuu omasta käytöksestään.
No justhan aikasemmin sanoit että siksi sanoit uhriksi. Ja itse olen katkaissut välejä moniin ihan ilman syytäkin. Tiesitkö muutenkin että epävakaus monesti johtuu siitä että on ihan oikeasti joutunut jonkun asian uhriksi eli traumoista? Kun tuosta uhriutumisesta niin hoet. Onko sulla itsellä diagnooseja tai varmistettu ettei sulla ole persoonallisuushäiriötä koska mun mielestä manipuloit.
Sinun mielestäsi on epäreilua, jos joku katkaisee välit epävakaaseen jostakin syystä. Mutta itse olet katkaissut välejä ihan ilman syytäkin. Selvä. En manipuloi. Mun puolelta tämä keskustelu oli tässä, alkoi kuulostaa liian tutultä tämä vänkäys. Kaikkea hyvää sulle!
No kiitos samoin vaan mutta siis miksi meihin epävakaisiin saa katkoa välejä mutta meidän pitäisi jaksaa kaikenmaailman ihmisiä? Ja mielelläni ymmärtäisin mitä tässäkin tein väärin kun mun mielestä sä haukuit ja manipuloit vai onko se ongelma siinä että mä olen liian herkkä? Kun koin että tässä taas haukuttiin koko mun persoona huonoksi.
En minäkään ymmärrä yhtään mitään. Tiedän vain sen, että itselläni oli eräs epävakaa läheinen ja hän käyttäyi samalla tavalla kuin sinä, laittoi sanoja toisen suuhun ja muunteli toisen sanomaa. Kukaan ei ole tässä manipuloinut tai haukkunut sinun persoonasi. Eikä ongelmana ole se, että olet liian herkkä, (olen itsekin herkkä) vaan tulkitsit tässä toisen sanomisia täysin virheellisesti.
Tulipas omituinen olo. Kun mietin omaa vuorovaikutustani. Se ei ehkä olekaan ihan niin tervettä kuin olen luullut. Olen aina ajatellut että muut ovat ilkeitä ja pahoja minua kohtaan. Ja pelkään ihmisiä. Mutta ehkä tulkitsen sitten väärin ihmisiä. Mitenköhän niitä oppisi tulkitsemaan oikeammin? Kun aina tuntuu että kaikki haluavat vaan pahaa muutenkin minulle. Ja koitan olla vähemmän oikukas? Mutta mielestäni olen liiankin kiltti tavallaan, tai ainakin minua on hakattu yms. Kun kyllä osaan myös etsiä virheitä itsestäni ja vihata itseäni. Että en aina vaan pidä itseäni uhrina vaan välillä kyllä paskimpana ihmisenä maailmassa joka pitäisi tappaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ketjun aloittaja. Näin sattumalta ketjuni etusivulla, keskustelua on näemmä syntynyt paljonkin. Olen nyt ottanut ystävääni etäisyyttä. Emme ole nähneet useaan kuukauteen kasvotusten, mutta muuten olemme pitäneet jonkin verran yhteyttä. Olen huomannut, että voin paljon paremmin, kun en ole niin paljon tekemisissä hänen kanssaan. En kuitenkaan tahtoisi ystävyyssuhteen päättyvän kokonaan, mutta sille ei voi sitten mitään jos niin käy. Minun on pakko vetää joku raja sille, miten minua saa kohdella. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettimäistä meissä epävakaissa muka on?? Ettekö tajua et toi on loukkaavaa. Vai onko tämä loukkaantuminen nyt sitä epävakaata käytöstä ja mitä pitäisi tehdä että olisi parempi ihminen? Epäreilua jos ihmiset vaan luovuttaa meidän kanssa emmekä itse tiedä mitä edes tehdä asialle.
Todella yllättävää, että pidät sitä loukkaavana. Olethan uhri ja tulet aina olemaan, eikä sinun pidä ottaa minkäänlaista vastuuta omasta käytöksestäsi, vaan muiden pitää mukautua ja elää sinun oikkujesi mukaan. Epävakaa persoonallisuushäiriö ei tietenkään tee kenestäkään automaattisesti sellaista ihmistä, jonka kanssa pitäisi välit katkaista. Mutta huonoa käytöstä ei tarvitse kenenkään sietää.
No eikö sulta ole huonoa käytöstä haukkua helvettimäisiksi kaikkia epävakaita, minua uhriksi ja vastuuntunnottomaksi? Tuntuu joskus siltä, että kun kertoo diagnoosinsa, kaikki alkaa vaan syyttää sitä diagnoosia OMASTA huonosta käytöksestään. Että voi haukkua ja sanoa mitä tahansa kun se epävakaa vaan loukkaantuu turhasta.
En ole haukkunut ketään helvettimäiseksi. En ole myöskään haukkunut sinua vastuuntunnottomaksi. Uhriksi kyllä, koska monesti huonosti käyttäytyvät ihmiset olivat sitten epävakaita tai ei tituleeravat itsensä uhreiksi ja ulkoistavat omat ongelmansa muille. Sanoin nimenomaan, että pelkkä diagnoosi ei tee kenestäkään huonoa.
Siis tarkotatko että haukuit mua uhriksi koska olen huonosti käyttäytyvä? Onko susta epävakaa= huonosti käyttäytyvä? Vai millä tavalla olen käyttäytynyt nyt huonosti. Ja luulin että sinä olit se joka puhui että epävakaan kanssa on helvettiä tms kun siihen keskusteluun vastasit.
Edelleenkään epävakaa ei tietystikään ole yhtä kuin huonosti käyttäytyvä. Joku kertoi kokemuksiaan epävakaan kanssa ja tulit niin kiiihkoisasti puolustamaan, että on loukkaavaa ja epäreilua jos ihmiset vain luovuttavat teidän kanssa. Silloinhan itse niputit kaikki epävakaat samaan. Jos kuka tahansa käyttäytyy huonosti (siinä varmasti on jokin syy, että joku on halunnut katkaista välit) niin siinä ei ole mitään epäreilua että välit haluaa katkaista ja jos epävakaa näin ajattelee, niin silloin hän juuri pitää itseään uhrina, eikä ymmärrä, että hänen pitää ottaa vastuu omasta käytöksestään.
No justhan aikasemmin sanoit että siksi sanoit uhriksi. Ja itse olen katkaissut välejä moniin ihan ilman syytäkin. Tiesitkö muutenkin että epävakaus monesti johtuu siitä että on ihan oikeasti joutunut jonkun asian uhriksi eli traumoista? Kun tuosta uhriutumisesta niin hoet. Onko sulla itsellä diagnooseja tai varmistettu ettei sulla ole persoonallisuushäiriötä koska mun mielestä manipuloit.
Sinun mielestäsi on epäreilua, jos joku katkaisee välit epävakaaseen jostakin syystä. Mutta itse olet katkaissut välejä ihan ilman syytäkin. Selvä. En manipuloi. Mun puolelta tämä keskustelu oli tässä, alkoi kuulostaa liian tutultä tämä vänkäys. Kaikkea hyvää sulle!
No kiitos samoin vaan mutta siis miksi meihin epävakaisiin saa katkoa välejä mutta meidän pitäisi jaksaa kaikenmaailman ihmisiä? Ja mielelläni ymmärtäisin mitä tässäkin tein väärin kun mun mielestä sä haukuit ja manipuloit vai onko se ongelma siinä että mä olen liian herkkä? Kun koin että tässä taas haukuttiin koko mun persoona huonoksi.
En minäkään ymmärrä yhtään mitään. Tiedän vain sen, että itselläni oli eräs epävakaa läheinen ja hän käyttäyi samalla tavalla kuin sinä, laittoi sanoja toisen suuhun ja muunteli toisen sanomaa. Kukaan ei ole tässä manipuloinut tai haukkunut sinun persoonasi. Eikä ongelmana ole se, että olet liian herkkä, (olen itsekin herkkä) vaan tulkitsit tässä toisen sanomisia täysin virheellisesti.
Tulipas omituinen olo. Kun mietin omaa vuorovaikutustani. Se ei ehkä olekaan ihan niin tervettä kuin olen luullut. Olen aina ajatellut että muut ovat ilkeitä ja pahoja minua kohtaan. Ja pelkään ihmisiä. Mutta ehkä tulkitsen sitten väärin ihmisiä. Mitenköhän niitä oppisi tulkitsemaan oikeammin? Kun aina tuntuu että kaikki haluavat vaan pahaa muutenkin minulle. Ja koitan olla vähemmän oikukas? Mutta mielestäni olen liiankin kiltti tavallaan, tai ainakin minua on hakattu yms. Kun kyllä osaan myös etsiä virheitä itsestäni ja vihata itseäni. Että en aina vaan pidä itseäni uhrina vaan välillä kyllä paskimpana ihmisenä maailmassa joka pitäisi tappaa.
Todella hienoa, jos oikeasti oivallat tuollaisen asian. Tiedän muutamia epävakaita ja he ovat koko elämänsä oikeastaan toitottaneet sitä kuinka herkkiä he ovat ja kuinka muut ovat kohdelleet heitä väärin. (Silloin on vaikea saada otetta elämästä, kun siirtää ongelmat muille) Mutta kun he ovat aloittaneet terapian ja pystyneet tarkastelemaan omaa käyttäytymistään "ulkoapäin" niin huomaavat, että ovat itse tehneet virheellisiä tulkintoja. Ei tietystikään silti tarkoita etteivätkö he ole herkkiä tai kilttejä ihmisiä mutta nämä ristiriidat tai välien katkomiset eivät kuitenkaan johdu toisten ihmisten ilkeydestä, vaan juurikin siitä, että ovat tulkinneet tilanteita väärin. Jollet jo käy terapiassa niin kannattaa ehdottamasti hakeutua, varmasti löydät siitä apua, kun pystyt jo nyt miettimään, että ehkä tulkintasi olivat virheellisiä. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettimäistä meissä epävakaissa muka on?? Ettekö tajua et toi on loukkaavaa. Vai onko tämä loukkaantuminen nyt sitä epävakaata käytöstä ja mitä pitäisi tehdä että olisi parempi ihminen? Epäreilua jos ihmiset vaan luovuttaa meidän kanssa emmekä itse tiedä mitä edes tehdä asialle.
Todella yllättävää, että pidät sitä loukkaavana. Olethan uhri ja tulet aina olemaan, eikä sinun pidä ottaa minkäänlaista vastuuta omasta käytöksestäsi, vaan muiden pitää mukautua ja elää sinun oikkujesi mukaan. Epävakaa persoonallisuushäiriö ei tietenkään tee kenestäkään automaattisesti sellaista ihmistä, jonka kanssa pitäisi välit katkaista. Mutta huonoa käytöstä ei tarvitse kenenkään sietää.
No eikö sulta ole huonoa käytöstä haukkua helvettimäisiksi kaikkia epävakaita, minua uhriksi ja vastuuntunnottomaksi? Tuntuu joskus siltä, että kun kertoo diagnoosinsa, kaikki alkaa vaan syyttää sitä diagnoosia OMASTA huonosta käytöksestään. Että voi haukkua ja sanoa mitä tahansa kun se epävakaa vaan loukkaantuu turhasta.
En ole haukkunut ketään helvettimäiseksi. En ole myöskään haukkunut sinua vastuuntunnottomaksi. Uhriksi kyllä, koska monesti huonosti käyttäytyvät ihmiset olivat sitten epävakaita tai ei tituleeravat itsensä uhreiksi ja ulkoistavat omat ongelmansa muille. Sanoin nimenomaan, että pelkkä diagnoosi ei tee kenestäkään huonoa.
Siis tarkotatko että haukuit mua uhriksi koska olen huonosti käyttäytyvä? Onko susta epävakaa= huonosti käyttäytyvä? Vai millä tavalla olen käyttäytynyt nyt huonosti. Ja luulin että sinä olit se joka puhui että epävakaan kanssa on helvettiä tms kun siihen keskusteluun vastasit.
Edelleenkään epävakaa ei tietystikään ole yhtä kuin huonosti käyttäytyvä. Joku kertoi kokemuksiaan epävakaan kanssa ja tulit niin kiiihkoisasti puolustamaan, että on loukkaavaa ja epäreilua jos ihmiset vain luovuttavat teidän kanssa. Silloinhan itse niputit kaikki epävakaat samaan. Jos kuka tahansa käyttäytyy huonosti (siinä varmasti on jokin syy, että joku on halunnut katkaista välit) niin siinä ei ole mitään epäreilua että välit haluaa katkaista ja jos epävakaa näin ajattelee, niin silloin hän juuri pitää itseään uhrina, eikä ymmärrä, että hänen pitää ottaa vastuu omasta käytöksestään.
No justhan aikasemmin sanoit että siksi sanoit uhriksi. Ja itse olen katkaissut välejä moniin ihan ilman syytäkin. Tiesitkö muutenkin että epävakaus monesti johtuu siitä että on ihan oikeasti joutunut jonkun asian uhriksi eli traumoista? Kun tuosta uhriutumisesta niin hoet. Onko sulla itsellä diagnooseja tai varmistettu ettei sulla ole persoonallisuushäiriötä koska mun mielestä manipuloit.
Sinun mielestäsi on epäreilua, jos joku katkaisee välit epävakaaseen jostakin syystä. Mutta itse olet katkaissut välejä ihan ilman syytäkin. Selvä. En manipuloi. Mun puolelta tämä keskustelu oli tässä, alkoi kuulostaa liian tutultä tämä vänkäys. Kaikkea hyvää sulle!
No kiitos samoin vaan mutta siis miksi meihin epävakaisiin saa katkoa välejä mutta meidän pitäisi jaksaa kaikenmaailman ihmisiä? Ja mielelläni ymmärtäisin mitä tässäkin tein väärin kun mun mielestä sä haukuit ja manipuloit vai onko se ongelma siinä että mä olen liian herkkä? Kun koin että tässä taas haukuttiin koko mun persoona huonoksi.
En minäkään ymmärrä yhtään mitään. Tiedän vain sen, että itselläni oli eräs epävakaa läheinen ja hän käyttäyi samalla tavalla kuin sinä, laittoi sanoja toisen suuhun ja muunteli toisen sanomaa. Kukaan ei ole tässä manipuloinut tai haukkunut sinun persoonasi. Eikä ongelmana ole se, että olet liian herkkä, (olen itsekin herkkä) vaan tulkitsit tässä toisen sanomisia täysin virheellisesti.
Tulipas omituinen olo. Kun mietin omaa vuorovaikutustani. Se ei ehkä olekaan ihan niin tervettä kuin olen luullut. Olen aina ajatellut että muut ovat ilkeitä ja pahoja minua kohtaan. Ja pelkään ihmisiä. Mutta ehkä tulkitsen sitten väärin ihmisiä. Mitenköhän niitä oppisi tulkitsemaan oikeammin? Kun aina tuntuu että kaikki haluavat vaan pahaa muutenkin minulle. Ja koitan olla vähemmän oikukas? Mutta mielestäni olen liiankin kiltti tavallaan, tai ainakin minua on hakattu yms. Kun kyllä osaan myös etsiä virheitä itsestäni ja vihata itseäni. Että en aina vaan pidä itseäni uhrina vaan välillä kyllä paskimpana ihmisenä maailmassa joka pitäisi tappaa.
Todella hienoa, jos oikeasti oivallat tuollaisen asian. Tiedän muutamia epävakaita ja he ovat koko elämänsä oikeastaan toitottaneet sitä kuinka herkkiä he ovat ja kuinka muut ovat kohdelleet heitä väärin. (Silloin on vaikea saada otetta elämästä, kun siirtää ongelmat muille) Mutta kun he ovat aloittaneet terapian ja pystyneet tarkastelemaan omaa käyttäytymistään "ulkoapäin" niin huomaavat, että ovat itse tehneet virheellisiä tulkintoja. Ei tietystikään silti tarkoita etteivätkö he ole herkkiä tai kilttejä ihmisiä mutta nämä ristiriidat tai välien katkomiset eivät kuitenkaan johdu toisten ihmisten ilkeydestä, vaan juurikin siitä, että ovat tulkinneet tilanteita väärin. Jollet jo käy terapiassa niin kannattaa ehdottamasti hakeutua, varmasti löydät siitä apua, kun pystyt jo nyt miettimään, että ehkä tulkintasi olivat virheellisiä. Tsemppiä!
Kyllä oivallan ja olen tätä paljon pohtinut, että en oikein tiedä kenessä on vika. Kun olen kohdannut kyllä sellaisiakin ihmisiä joissa ihan lain mukaan on ollut vikaa ja paljonkin. Sitten taas välillä saatan itse olla ihmishirviö. Yhteen kaveriin meni välit kun se oli kipeä sanojensa mukaan kun meidän piti nähdä :( Kaduttaa että menin vittuilemaan hänelle vielä siitä... Mutta tuntui kuin se olisi valehdellut enkä usko että asiaa voi enää korjata. Tarvitsisin sellaisen empaattisen ja rauhallisen terapeutin ja tarpeeksi aikaa. Yhteen terapiaan menin mutta se rupesi heti etsimään minusta vikaa joten lopetin koko homman kun loukkaannuin ja itkin sen jälkeen. Tuntuu tavallaan kuin olisin täysin sokea tilanteille ja kaiken tulkitsen vaan omien mielialojen läpi. Varmaan ne defenssit hämärtää kaikkea. Anteeksi jos loukkasin sinuakin. Kerrankin luulin että yks väkivaltainen mies oli hyvä mies ja sitten luulin jälkeenpäin ajateltuna erittäin kiltin miehen olleen narsisti. Mutta olen aika sulkeutunut niin havaitsen että olen aika sekaisin niin en näitä kenellekään puhu oikein. Olen vaan kiltti ja sitten välillä suutun. Ja tuntuu myös ettei kukaan minua tälläisenä hyväksy niin peitän todellisen itseni ja on monesti tyhjä olo kai sen takia. Tulipas avautuminen mutta nyt ainakin saatte nähdä epävakaan sielunelämään :D
Hae pillereitä. Niillä kestät toisten pillereiden käytön. Apteekkiin, mars mars!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hae pillereitä. Niillä kestät toisten pillereiden käytön. Apteekkiin, mars mars!
Eihän se noin mene. Jokuhan voi suhtautua pillereiden käyttöön väärällä tavalla, voivottelemalla sairauttaan, vaikka pitää olla täysin samaa mieltä mun kanssa!
Ystäväni on täysin koukussa self help-kirjallisuuteen ja tuputtaa sieltä jotain carpe diem-tyylisiä neuvojaan.
Hän ei ymmärrä erillisyyttä. Kaikkea katsotaan hänestä itsestään käsin.
Huvittavinta oli, kun hän saattaa keskustelussa selittää, jos sanon vaikka osaavani seistä käsilläni, niin hän alkaa mumisemaan itsestään "..enhän minä osaa seistä käsilläni.." :D :D Ja sitten hän ei vaan voi käsittää, että joku muu voi sellaista osata, mitä hän ei osaa.
Onko tuo jo jotain isompaa mielenterveysongelmaa, että näkee kaiken niin omasta navastaan käsin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettimäistä meissä epävakaissa muka on?? Ettekö tajua et toi on loukkaavaa. Vai onko tämä loukkaantuminen nyt sitä epävakaata käytöstä ja mitä pitäisi tehdä että olisi parempi ihminen? Epäreilua jos ihmiset vaan luovuttaa meidän kanssa emmekä itse tiedä mitä edes tehdä asialle.
Huhhuh, ketjua lukiessa ehdinkin ajatella että missä viipyy epävakaat kiljumassa miten on epäreilua "hylätä" ystävä ja jättää oman onnensa nojaan, eihän epävakaa itse ole kontrollissa tilanteestaan. Kyllä on, epävakaa on persoonallisuushäiriö eikä mielenterveydellinen sairaus. Siitä opitaan ulos kognitiivisella terapialla johon hakeudutaan itse. Tämän takia epävakaat ovat uskomattoman raskaita ystäviä - kova vaatiminen, syyllistäminen ja uhriutuminen päällä, jatkuvasti. Ja todella aggressiiviseen sävyyn.
Terveisin kaksi epävakaata kokenut ja toisen käytöksen vuoksi sairastunut masennukseen.
Mulla on ollut työkaveri, jolla oli vaativa persoonallisuushäiriö. Kyllähän se työnteko oli aivan yhtä skitsoilua. Hän saattoi tehdä yölläkin jotain töihin liittyviä asioita, mikä antoi hänelle aihetta kiillottaa omaa kruunuaan. Joka ikisestä pienestäkin virheestä hän saattoi mennä aivan suunniltaan ja vetää hirveän raivokohtauksen. Hän ei koskaan hyväksynyt mitään muita kuin omat työtapansa. Yhtenä päivänä hän vain sekosi töissä ja joutui mielisairaalaan hoitoon, kun muut eivät hänen mielestään hoitaneet töitään. Nykyisin hän on edelleen samassa työpaikassa, mutta kaikki työkaverit yhtä lukuunottamatta ovat vaihtuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hae pillereitä. Niillä kestät toisten pillereiden käytön. Apteekkiin, mars mars!
Kieltämättä hyvä tapa kestää
Surullista miten näillä foorumeilla kärjistetään asioita ilman, että ajatellaan diagnooseja sen enempää. Olipa persoonallisuushäiriö mikä hyvänsä, niin oireet ja niiden ilmeneminen arjessa ovat aina yksilöstä riippuvaisia.
Itselläni on vaativa persoonallisuushäiriö, mutta lähinnä kauhistui näistä jutuista. En tunnistanut itseäni AP:n esimerkeistä, mutta en toki voi väittää, että hänellä ei ko. diagnoosia olisi. Näitäkin on eriasteisia ja usein saattaa olla vielä useita persoonallisuushäiriöitä samanaikaisesti tai sen lisäksi masennusta ja ahdistusta yms.
Itse haluan olla lähimmäisilleni empaattinen ja olen pidetty työkaveri työyhteisössämme. Kärsin itse henkisesti tästä tilanteesta eniten, sillä suorittaminen ja itseensä tyytymätön asenne syö kaiken energian ja elämänilon päivistä. Rakastan elämää ja ja haluan tehdä työtä sen eteen, että joku päivä olisi helpompi olla omassa ruumiissaan. Hyväksyä vajavaisuuteni ja antaa olla, ilman, että yritän asiaa heti ratkaista.
Itse en jaksaisi tuommoisia ystäviä, jotka auttavat henkistä pahoinvointia. Liekö oma tilanne se mikä on osiltaan sen takia, että äidilläni on selkeästi epävakaan persoonallisuusoireen piirteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen uupunut ystävyydestä vaativaan ihmiseen. En usko että ihan diagnoosin tasolle yltäisi arvioinnissa, mutta selkeästi piirteitä on. Hän on siinä mielessä vaativa, että pyrkii olemaan täydellinen ihminen ja huomauttelee minulle kun minä en ole. Hän on imenyt itseensä tälle ajalle tyypillisiä henkisiä arvoja ja ajattelumalleja joita esimerkiksi Hidasta elämää-blogi tarjoilee. Ikävä kyllä hän on jossain määrin sokea joillekin puolille käytöksessään, eikä siksi huomaa omaa ristiriitaisuuttaan. Omat epätoivottavat ominaisuutensa siirtää muiden kannettavaksi, usein juuri minulle.
Hänellä on siis ihanteita, joiden mukaan haluaa elää, kuten esimerkiksi että vaikeitakin ihmisiä voi rakastaa sellaisena kuin he ovat, pyrkimättä muuttamaan heitä. Jos minä kieltäydyn hyppimästä vapaa-ajallani jonkun joustamattoman persoonan pillin mukaan ja perustelen miksi en halua olla tekemisissä, hän kiirehtii syyttämään minua siitä etten anna edes mahdollisuutta, hän kun pyrkii aina ymmärtämään ja sopeutumaan, koska kaikkien kanssa voi tulla toimeen jos vain on armollinen. Jos sitten yritän työporukassa sopeutua jonkun sellaisen seuraan josta en erityisemmin välitä, kun siellä on pakko, ja pidän yllä työnteolle välttämättömiä välejä, hän arvostelee minua miksi esitän mukavaa vaikka en oikeasti pidä ihmisestä. Tilanteesta riippuen hänen vaatimukset saattavat olla täysin päinvastaisia edellisiin vaatimuksiin nähden. Ja kaiken kukkuraksi hän syyttää minua siitä että etsin vain muista vikoja! Hänhän se on joka niitä vikoja etsii, nimittäin minun elämästäni ja toimintatavoistani.
Hänen seurassaan on koko ajan vaikeampi olla ja olen yrittänyt hieman jopa vältellä näkemistä, mutta samalla tuntuisi kurjalta ajatus ettei enää oltaisi tekemisissä. Kun puhun elämästäni ja ajatuksistani, melkein näen kuinka hänellä syttyy se lamppu jonka valo on niin paljon parempi kuin omani. Olen sanonut hänelle suoraan että ahdistun näistä kaikista vaatimuksista ja luulen että se on hillinnyt hänen kärkästä kieltään, mutta edelleen huomaan kuinka hänen ilmeensä muuttuu kun puhun varomattomasti ajatuksistani. Sitä en ole sanonut että hän heijastaa omat pimeät puolensa muihin, kun en tosiaan ole mikään terapeutti, ei minulla ole sellaiseen osaamista ja pelkään vähän miten hän reagoisi vaikka pystyisinkin osoittamaan sen hänelle. Ajattelen ettei ole minun asiani hänelle näyttää jotain sellaista minkä pimittää itseltään. Tässä asiassa me eroamme suuresti toisistamme vaikka yhteistäkin löytyy.
Meillä on usein myös hauskaa yhdessä ja olen kiintynyt häneen. Osansa ongelmaan tuo se että minulle on todella vaikeaa sanoa hänelle ei. Meissä on paljon samaa, molemmilla on ollut lapsuudessa vaativa äiti ja näitä samoja teemoja olen joutunut työstämään aiemminkin, mutta ehkä jollain tapaa enemmän itseni kanssa sisäisesti. Tuntuu että hän yrittää saada minut nousemaan takaisin junaan jolla juuri olen saapunut tälle asemalle, junaan joka kääntyy ja lähtee takaisin sinne mistä halusin alunperinkin pois.
Enkä voi olla aivan varma mitä minä sitten heijastan häneen, välillä alan ajatella että ehkä ongelma onkin minussa, jos minä aiheutan tämän kaiken ylianalysoimalla itseäni ja ystävääni. Tuntuu että olemme niin solmussa ystäväni kanssa etten ole varma kumman jalka tässä nyt on vai onkohan se sittenkin käsi, mutta tukehtumisen tunteesta ja aivosumusta päätellen solmu on niin paha ettei happi kulje ainakaan tänne päähän.
En tiedä mitä tehdä.
"Olen käsittänyt, että vaativa persoonallisuushäiriö tarkoittaa ylenpalttista ankaruutta ja erittäin suuria vaatimuksia nimenomaan henkilöä itseään kohtaan ja siitä syntyviä vaikeuksia. Ei niinkään siis vaativuutta muita kohtaan."
Ennen kaikkea se on ankaruutta itseä kohtaan. Läsnä myös on jatkuva kokemus ettei muita vaihtoehtoja ole, mikäli haluaa säilyttää elämässään turvan, rakkauden ym. Usein taustalla on kehityksellistä traumaa, riittävän hyvistä puitteista huolimatta ovat vanhemmat saattaneet olla jyrkän ehdollisia rakkaudessaan.
Jatkuva perfektionismi ja siihen liittyvän työn määrä totta kai uuvuttaa, mutta taustalla on vahva ehdollistuminen että jos ei anna itsestään jatkuvasti sitä 150 prosenttia niin jää ilman turvaa, hyväksyntää tai muita perustarpeita.
Muihin ihmisiin vaativuus kohdistuu silloin kun heidän toiminnallaan on suora vaikutus omaan elämään. Joissain tapauksissa muiden "leväperäisyys" herättää myös katkeruutta, koska lankojen irti päästäminen merkitsisi itselle liian suurta turvattomuutta ja kipua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tuollaiset jättänyt taakse, en ole terapeutti enkä itseäni tuollaisten kanssa rasita. Se on se yks kerta temppuilua ja sen jälkeen on estot päällä joka paikassa
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettimäistä meissä epävakaissa muka on?? Ettekö tajua et toi on loukkaavaa. Vai onko tämä loukkaantuminen nyt sitä epävakaata käytöstä ja mitä pitäisi tehdä että olisi parempi ihminen? Epäreilua jos ihmiset vaan luovuttaa meidän kanssa emmekä itse tiedä mitä edes tehdä asialle.
Epäreilua on myös käyttäytyä niin että muiden jaksaminen on koetuksella ! Jos on itse hankala, niin pitääkö muiden vaan jaksaa siihen asti että katkeaa ? Sinä olet epäreilu jos kuvittelet että muiden mielenterveydellä ole väliä. Kai tajuat että jokaisella on se tietty raja, parempi että pistää välit poikki kuin vetää turpaan tai saat puukosta
En minäkään ymmärrä yhtään mitään. Tiedän vain sen, että itselläni oli eräs epävakaa läheinen ja hän käyttäyi samalla tavalla kuin sinä, laittoi sanoja toisen suuhun ja muunteli toisen sanomaa. Kukaan ei ole tässä manipuloinut tai haukkunut sinun persoonasi. Eikä ongelmana ole se, että olet liian herkkä, (olen itsekin herkkä) vaan tulkitsit tässä toisen sanomisia täysin virheellisesti.