Jaaha, minun mieheni ei enää IKINÄ pääse laskettelureissulle kavereidensa kanssa!!!!!
Tuli edellispäivänä takaisin Itävallasta käsi paketissa, kun oli laskenut merkittyjen rinteiden ulkopuolella (niin kuulemma kaikki tekevät)! Ja yksi heidän porukasta oli kuulemma melkein jäänyt lumivyöryn alle. Voi j*umalauta sanon minä, aikuiset miehet käyttäytyy kuin hullut, vastuuttomat kakarat. Kun sanoin miehellle että mitä jos hän olisi jäänyt lumivyöryn alle, minä olisin nyt leski ja kahden lapsen yh, niin eipä osannut mies sanoa siihen mitään.
On kyllä todellakin viimeinen kerta kun tuo mies lähtee laskettelureissulle.
Kommentit (43)
Mun mies ainakin tottelee ja kysyy lupaa jonnekkin lähtiessään.
Ja ei, en tarkoita että kysyy lupaa saako mennä kavereiden kanssa jonnekkin vaan sopiiko mulle että jään yksin lasten kanssa siksi aikaa (taas vaikka olen niitä jo koko päivän kattonut).
En mäkään ota ja lähde ilman miehen " lupaa" minne ja koska vaan sen tunteista ja jaksamisista piittamatta.
Täällä on toinen, joka varsin hyvin ymmärtää pointtisi ap! Meilläkin keskustellaan kaikista lähtemisistä, ja kyllä puolison yksin tekemä ulkomaanreissu on jo sellainen josta voi sanoa että tarvitsee " luvan" , vaikkei se tarkoitakaan ihan samaa asiaa kuin luvan antaminen lapselle!
Ja totta, onnettomuus voi sattua vaikka ihan kotona. Kyse olikin siitä, että ap:n mies oli tieten tahtoen laskenut kielletyistä rinteistä ja uhannut terveytensä.
Lukekaa niin että ymmärrätte!
alan pikku hiljaa leppymään...
ap
Ja ilmaisee asian vieläpä harvinaisen selkeästi, fiksusti ja kypsästi, eikä lankea teidän muiden provoihin.
Joten mikä siinä nyt noin suurelle joukolle on epäselvää. Ei taida olla haluakaan ymmärtää.
Joo, se on kyllä harvinaisen fiksua, selkeää ja kypsää, kun kirjoittaa ensimmäiseksi: " Jaaha, minun mieheni ei enää IKINÄ pääse laskettelureissulle kavereidensa kanssa!!!!!"
REPSKOPS!
Kyllä meillä on ainakin olemassa tietyt pelisäännöt yhteiselämästä ja siihen kuuluu mm. se, että minnekään miesten reissuun ei enää lähdetä kun kerran perheenä eletään, tuollaiset reissut kuuluivat aikaan ennen perhettä. Ja sama koskee minua, en edes ehdottaisi lähteväni jollain muulla porukalla viikoksi jonnekin kuin mieheni kanssa.... enkä edes haluaisi!!
Tämä on tällainen kirjoittamaton sääntö, josta ei onneksi ole tarvinnut edes keskustella. En ymmärrä parisuhteita, joissa eletään kuin ei yhdessä oltaisikaan, sekö on olevinaan aikuismaista tai jotain hyvää parisuhdetta. Suoraan sanottuna kuulostaa siltä, että tuollaisessa suhteessa ei uskalleta " omia" toista, kun pelätään, että toinen lähtee, jos ei ole " vapaa" . Mutta eihän sitä olla enää " vapaita" , kun on avioon astuttu ja sama pätee minusta avoliittoakin, jos yhteisiä lapsiakin on.
Mies esimerkiksi kysyy minulta, että lähtisikö hän tänään illalla hiihtolenkille. Ja tietysti yleensä kannatan ajatusta, koska on hyvä juttu, että mies haluaa käydä hiihtämässä. Mutta mies kysyy minulta niin sanotusti luvan, koska on juuri tullut kotiin, eikä tiedä, olenko väsynyt vai en. Ja jos minä olen aivan poikki, päätä särkee ja lapsi vain itkeskelee, niin totta ihmeessä sanon, että voisiko lenkin jättää tänään väliin, etten minä " kuole" tänne kotiin. Nytkö meidän parisuhteemme on huonolla pohjalla, kun en anna miehelle lupaa lähteä?
Täällä suurin osa vastanneista on niitä, jotka näyttelevät hyvin itsenäistä ja boheemia nykynaista.
Todellisuudessa kumminkin pelkäävät että mies jättää tai menee vieraisiin jos ei suostu kaikkiin ehdotuksiin ja miesten reissuihin.
Näitä ovat mm.
poikaporukan ulkomaanmatkat
thai-hieronnat
' laskettelu' retket Leville, ilman suksia tietenkin:-)
riippuliito- ja kuumailmapalloretket ex-tempore
baariin lähtö 15 min varoitusajalla (vaimohan hoitaa lapset aina ja nurisematta)
anaaliseksiin täytyy suostua vaikka miten pelottaisi/ällöttäisi/sattuisi/eikä huvittaisi
Kotitöihin miesressukan ei myöskään tarvitse osallistua.
Tämän palstan ITSENÄISET ja BOHEEMIT av-naiset eivät ole neuvotteluasemissa miestensä kanssa. Miehet päättävät ja naiset täällä YLPEINÄ julistavat että kyllä mies saa mennä. Niin joo..
Nämä hiton (anteeksi kielenkäyttöni) saivartelevat ämmät ärsyttävät todella! Ujuttautuvat jokaikiseen keskusteluun provosoimaan...
Mikä parisuhde se sellainen olisi, jossa ei puolisot kuuntelisi toistensa mielipiteitä menojaan suunnitellessaan. Eipä kummoinen. Meillä ainakin puolintoisin kysytään mielipidettä toisiltamme, jos on joku vähänkin isompi juttu kyseessä. Ja tiedoksi näille helkkarin älykääpiöille, jotka kohkaavat milloin mistäkin; se on normaalia toimintaa normaalissa, toimivassa ja ennenkaikkea hyvässä parisuhteessa. Eikä se tarkoita sitä, että jompikumpi osapuoli olisi suunnilleen vankina, vaan se on _yhteiselämää_, joka tuntuu olevan vieras termi näille niin itsekkäille ja yli-itsenäisille vouhottajille!
Minä ymmärrän täysin pointtisi, meillä toimitaan juuri samalla tavalla " luvanvaraisesti" . Ei tosiaan tulla ja mennä miten sattuu, vaan etukäteen keskustellaan yhdessä ja otetaan toinen huomioon reissuja/illanviettoja ja muita ns. ylimääräisiä menoja suunnitellessa.
Ja ikää meillä on jo huikeat 35 vuotta ja yhteistä elämää takana 18 vuotta sekä 3 lasta!
Hyvää kevättä sinulle!
Siitä lähtien kun olemme menneet naimisiin " pyydämme luvan menemisiin" tai siis keskutelemme. 18v- naimisiin meno on sellainen vaihe ettei tarvi keltään kysellä lupia jos asustelee yksin
tarkoitin lähinnä tuota otsikkoa, joka tosin pitää paikkansa! :)
Kyllä meilläkin on niin, että tiettyihin asioihin tarvitaan puolison lupa. Mieheni tarvitsee lupani suuriin ylimääräisiin taloudellisiin investointeihin sekä ylimääräisiin reissuihin. Minä en esimerkiksi saanut lupaa ostaa meille jyrsijää kotiin (eläintä siis).
Me luvan antajat / kieltäjät käytännössä annamme luvan lähes kaikkiin menoihin. Emme toki halua rajoittaa miestemme menoja mielivaltaisesti. Mutta me uskallamme myös sanoa miehillemme, että nyt olisi parempi olla perheen kesken. Ja kun emme sitä lupaa anna, niin siihen on olemassa todella hyvät perustelut.
Ilmeisesti jotkut olettavat, että rajoitamme miesten menoja ihan vain huviksemme, ilkeyttämme, pompotellaksemme tai muista turhista syistä. Siitä ei suinkaan ole kysymys, vaan terveestä perheen rajojen hakemisesta, johon osallistuvat molemmat puolisot.
Voi sitä luvan kysymiseksikin sanoa jos tahtoo. Meillä kyllä asiat puhutaan puolin ja toisin. Voidaan sanoa et kysytään lupa tai neuvotellaan tai mitä ilmaisua käytetäänkään.
Kumpikaan ei kyllä tee mitään ulkomaanmatkoja ilman perhettä tmv. sinkkupuuhailua enää. Sen aika ei ole parisuhteessa. Mutta hui hui, me ollaan varmaan tooosi alistettuja, kun asioista puhutaan ilman että toimitaan toiselta mitään kysymättä. *sniif*
-kumma käsitys täällä on joillain aikuisuudesta-
Alkoi jo usko mennä, ajattelin että tämä palsta on täynnä naisia jotka eivät tosiaan uskalla kieltää mieheltään mitään!
Ja muuten, kun sanoin miehelle että en suhtaudu tästä lähtien ollenkaan myönteisesti noihin laskettelureissuihin, niin mies tuntui ymmärtävän. Ehkä tuo tapahtunut herätti sen! (Tai ehkä on AV:laisten mielestä tossun alla!!!!)
ap
Meillä keskustellaan, mutta meillä myös viihdytään yhdessä omana perheenä. Meillä ei mitään viikon lomareissuja Alpeille tai etelään tarvita ilman puolisoa. Noille reissuille lähdemme kaksin tai koko perheenä.
Irtiottoviikonloppuja yksin harrastamme, mutta ne tehdään Suomen rajojen sisällä ja niitäkin teemme max. 1-2 per vuosi.
kiitos teille, todistitte että täällä palstailee muitakin kuin tekopyhiä, alistettuna eläviä idiootteja kotiäitejä!!!