Kertokaa mitä on arki kahden alle 3-vuotiaan kanssa

"mitä selkeämmin ne kasvattaa, sen helpommalla pääsee."

Näin on. Mutta kun moni vaan ei jaksa nähdä vaivaa.

Vanhemmat kuvittelevat, että pääsevät helpommalla, kun eivät aseta lapsilleen rajoja eivätkä pidä hyvistä rutiineista kiinni. Lyhytnäköisyys kostautuu enemmin tai myöhemmin.

Ja kyllähän sen ymmärtää. Onhan se raskasta, jos 3-vuotias ei halua mennä nukkumaan. Mutta jos annat sille nyt periksi, se ei nuku 6-vuotiaanakaan hyvin.

Kuulostaa nro 1 ihan hirveältä, että seksiä on vain 5 kertaa kolmessa vuodessa! Oletko puhunut miksei puoliso halua seksiä? Itselle olisi katastrofi.

Kai sitä nukuttamista voisi taas kokeilla aloittaa klo 20.. Mutta luulen, ettei näillä uni riitä.. Varmasti osittain perinnöllistäkin. Ja iloisia siis ovat muuten, paitsi leikissä jossa ei olla mukana, jompi kumpi usein kiusaa..

En muutenkaan ole luotu äidiksi, todellakaan, mutta yritän parhaani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät nukahda. Miehelle on lapsesta asti riittänyt 6h yöunet. Päiväkodissa nukkuvat 1-2h, heräävät klo 6. On kokeiltu sammuttaa kaikki laitteet. Toinen nukuttaa toista, toinen toista. Juttelevat, nousevat leikkimään, haluavat toistensa luo. Samassa huoneessa vaan leikkivät.. Ovat siis ihan virkeitä vielä klo 21.

Ap

Nousevat leikkimään? Ja mitä tekee äiti? Antaa nousta, niinkö?

Ai että kun te ihmiset sitten osaatte tukea toisia. Teille pitäisi perustaa sellainen oma palsta missä voisitte vi##uilla toisillenne.

Nainen on sellainen, että se valittaa ja valittaa. Kun sille antaa neuvoja, se hyökkää. Sitten se taas valittaa.

Mulla on neljä lasta, kaksi peräkkäin ja sitten kaksoset. Ilman määrätietoista ja rutiininomaista toimintaa tuo olisi ollut katastrofi. Meillä tehtiin just ja tasan samalla lailla aina akikki, ja lapset ei todellakaan nousseet leikkimään kun oli nukkumaanmenoaika. Ei siinä kauaa mene kun tottuvat, ja mitä selkeämmin ne kasvattaa, sen helpommalla pääsee.

Tietysti voi jatkaa valittamista ja keksiä tekosyitä. Ihan sama.

Anteeksi nyt vain, mutta minä en ole ap. Minun lapseni ovat jo 6- ja 7-vuotiaita. Muistan silti hyvin, miten rankkaa oli aika silloin alussa. Meillä tehtiin kaikki asiat hyvin rutiinilla päivästä toiseen ja koitettiin kaikki konstit/neuvot esim. yöunien parantamiseksi, mutta siihen auttoi vain aika. Minä en siis tarvitse neuvojasi etkä sinä tunne minua. Alkuperäinen kirjoittaja on kovilla enkä ihmettele sitä yhtään. Sen sijaan ihmettelen miksi joidenkin täytyy tulla tänne kertomaan epärealistisia juttuja vauva-arjestaan. Jos kaikki todella on kahden pienen vauvan kanssa ollut vain pelkkää onnea niin silloin käsiin on sattunut epänormaalin helpot lapset.

Meillä on kanssa rutiineja, duploilua, piirtämistä ja satukirjoja. Paljon ulkoillaan leikkipuistossa. Vauva tykkää kyllä sotkea esikoisen leikkejä, siitä tulee itkua ja parkua... Mutta pääasiassa on aika seesteistä, ainakin hetkittäin. Ja yritän ihan tietoisesti keskittyä niihin hyviin hetkiin. Me saatiin yöunet pitenemään jättämällä päikkärit pois taaperolta, se on tehnyt parisuhteelle tosi hyvää. Lapset on siis kotihoidossa, päikyssä ei varmaan suostuttaisi siihen, että lapsi valvoo. Kotityöt on kyllä vähän paitsiossa, ruokaa tehdään ja siivotaan näön vuoksi jotain jos ehditään. Mutta ei kyllä kiilloteta peilejä, ei todellakaan. Eikä viikata vaatteita KonMari-tyyliin, kunhan ovat oikealla hyllyllä niin se riittää :D

Meillä oli 3 alle 3v. Korvatulehduksia ja maitoallergiaa. Mutta ihan 'ok', laitokselta asti tutit ja rytmi muun perheen mukaan (kolmet pitkät unet ja sit yöunet, siitä kahdet, siitä yhdet). Ruokasotkua oli paljon ja vaippoja. Pyykkäystä. Harrastukset katkolla. Paljon valvomista. Mut matkusteltiin (jopa 3kk pätkä Espanjassa). Ihan ok, mutta kyllä joka minuutti oli täys. Ei telkkaria aikuisille tai aamuhesareita. Parisuhde kesti. Muutettiinkin siinä ja mä vaihdoin työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä niitä yritetään laittaa sänkyyn ja laitetaankin. Lopputulema on kuitenkin, että nukahtavat klo 22. Höpöttävät sitten sängyssä. Ja tulevat perässä jos lähdetään olkkariin. Eli joo, ollaan vähän luovutettu. Aletaan nukuttaa klo 21 ja 22 on vasta hiljasta. 20-21 vielä leikkivät ja pestään hampaat ja vaihdetaan yövaatteet.

On pyritty saamaan näitä itsenäiseen, riidattomaan leikkiin, niin meille jäisi aikaa olla yhdessä lähekkäin. Ulkona se onneksi onnistuu 😊

Ap

Sitten vaan viette takaisin sänkyyn. Uudelleen ja uudelleen. Ja uudelleen. Jos nukkumaanmenoaika on esim klo 21, tehdään iltatoimet tuntia ennen. Sen jälkeen kun on menty sänkyyn, ei enää nousta, ei vessaan, ei juomaan eikä ainakaan leikkimään. Eikä myöskään jutella, vaan pää pysyy tyynyssä.

Teillä mennään lasten ehdoilla ja lasten säännöillä, kun aikuisen tulisi johtaa tuota orkesteria. Johtaa, kirjaimellisesti.

Pitääkö lapsi sitten oikeasti pakottaa sänkyyn? Ja miten ihmeessä? 😓 Kantaa aina vaan takaisin? Vaikka itkisi kuinka ja kovaa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä aika sama kuin AP:llä, mutta ilman seksiä ja suukkoja. 

Lohduttavaa 😂 Mikseu teillä ole seksiä ja suukkoja? Tai edes seksiä?

Ap

Päällimmäisinä mieleeni tulevat syyt: väsymys, stressi, riitely, yhteisen ajan ja keskustelun puute sekä edellisten aiheuttama etääntyminen toisistamme.

Minä siis mies ja töissä, ja puoliso kotona lasten kanssa. Ei isovanhempia, ketkä voisi auttaa arjessa.

-1

Näettekö kuitenkin omia ystäviä? Tai varsinkin puoliso? Ettei vaan ole lasten kanssa aina. Itse en ikinä jaksaisi olla viikkoja kotona näiden kanssa 😁

Ap

Vaimoni näkee hyvin harvoin ketään lukuun ottamatta muita äitejä ja isiä lapsineen pihalla. Olen kyllä ehdottanut, että näkisi ja menisi, mutta en osaa sanoa, miksei ole tapahtunut.

-1

Mitä ne alle 3-vuotiaat muka nukkuu 8 tuntia yössä? Sehän on aivan liian vähän. Sinun pitää äitinä huolehtia siitä, että lapsesi saavat riittävästi unta. Ehkä ne riehuu ja kiukuttelee päivälläkin vähemmän, jos ne nukkuisi enemmän.

Ihme kommentteja täällä. "Vähäunisia" lapsia. Niin varmaan.

Saako teillä taaperot päättää siitäkin, mitä syödään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät nukahda. Miehelle on lapsesta asti riittänyt 6h yöunet. Päiväkodissa nukkuvat 1-2h, heräävät klo 6. On kokeiltu sammuttaa kaikki laitteet. Toinen nukuttaa toista, toinen toista. Juttelevat, nousevat leikkimään, haluavat toistensa luo. Samassa huoneessa vaan leikkivät.. Ovat siis ihan virkeitä vielä klo 21.

Ap

Nousevat leikkimään? Ja mitä tekee äiti? Antaa nousta, niinkö?

Ai että kun te ihmiset sitten osaatte tukea toisia. Teille pitäisi perustaa sellainen oma palsta missä voisitte vi##uilla toisillenne.

Nainen on sellainen, että se valittaa ja valittaa. Kun sille antaa neuvoja, se hyökkää. Sitten se taas valittaa.

Mulla on neljä lasta, kaksi peräkkäin ja sitten kaksoset. Ilman määrätietoista ja rutiininomaista toimintaa tuo olisi ollut katastrofi. Meillä tehtiin just ja tasan samalla lailla aina akikki, ja lapset ei todellakaan nousseet leikkimään kun oli nukkumaanmenoaika. Ei siinä kauaa mene kun tottuvat, ja mitä selkeämmin ne kasvattaa, sen helpommalla pääsee.

Tietysti voi jatkaa valittamista ja keksiä tekosyitä. Ihan sama.

Anteeksi nyt vain, mutta minä en ole ap. Minun lapseni ovat jo 6- ja 7-vuotiaita. Muistan silti hyvin, miten rankkaa oli aika silloin alussa. Meillä tehtiin kaikki asiat hyvin rutiinilla päivästä toiseen ja koitettiin kaikki konstit/neuvot esim. yöunien parantamiseksi, mutta siihen auttoi vain aika. Minä en siis tarvitse neuvojasi etkä sinä tunne minua. Alkuperäinen kirjoittaja on kovilla enkä ihmettele sitä yhtään. Sen sijaan ihmettelen miksi joidenkin täytyy tulla tänne kertomaan epärealistisia juttuja vauva-arjestaan. Jos kaikki todella on kahden pienen vauvan kanssa ollut vain pelkkää onnea niin silloin käsiin on sattunut epänormaalin helpot lapset.

Helpot lapset siis epärealistista ja lasten käytös tsäkäpeliä? Ei ole.

Helppous ei ole epänormaalia, vaikka maassamme nykyisten kasvattamattomuustapojen mukaan helpot lapset on harvinaisuus.

Helppous tehdään. Meillä oma ja sijoituslapsi, oma oli "epärealistisen helppo" ja kas, hurja sijoituspoikakin parissa kuukaudessa muuttui helpoksi. varmaan ihan sattumalta, vai olisiko jotain osuutta sillä minkälaiset tavat meillä oli?

Miksi hankaluus on nykyään muka normaalia? Lasten kasvatus vaatii vanhemmuutta. Sitä vaan peliin, kyllä se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Hah haa. Nää "me rakennetaan duploilla ja ollaan niin täydellisiä", olivat hauskoja

😃 Joillakin vain on niin hirveä pätemisen tarve. Onhan se kaaosta kahden noin pienen kanssa. Hyvässä lykyssä kumpikin herää koko yön vuorotellen ja jaksaminen on koetuksella. Mutta ovathan ne ihania ja rakkaita silti.

En ole tuo edellinen vastaaja, mutta ei kaikilla elämä ole pientenkään lasten kanssa kaaosta. Meillä vanhemmilla lapsilla ikäeroa 1v3kk ja toki eka vuosi oli työläs, muttei silti kaaosta. Nuorempi alkoi nukkua läpi yön 2 kk:n ikäisenä ja päiväunet nukkuivat yhtäaikaa, jolloin lepäsin itsekin. Joskus oli raskastakin, mutta pääsääntöisesti meillä meni hyvin enkä kokenut aikaa mitenkään erityisen raskaana. Nyt lapsia on kolme ja ovat jo kaikki isoja.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli 3 alle 3v. Korvatulehduksia ja maitoallergiaa. Mutta ihan 'ok', laitokselta asti tutit ja rytmi muun perheen mukaan (kolmet pitkät unet ja sit yöunet, siitä kahdet, siitä yhdet). Ruokasotkua oli paljon ja vaippoja. Pyykkäystä. Harrastukset katkolla. Paljon valvomista. Mut matkusteltiin (jopa 3kk pätkä Espanjassa). Ihan ok, mutta kyllä joka minuutti oli täys. Ei telkkaria aikuisille tai aamuhesareita. Parisuhde kesti. Muutettiinkin siinä ja mä vaihdoin työpaikkaa.

Ja vinkkini muille:

- helpota rutiineja kaikkialla missä voi, esim kauppatilaus kotiin kerran viikossa.

-ennakointi: valmistele aamut niin pitkälle kun mahdollista, kahvit keittimeen jne. Samoin lounas

-imetyspesimiset voi unohtaa ja kantoliinat, selkeät unirytmit ja nukkumapaikat

-korvike on ihan jees jos vaikka joskus saat päiviin apua

-osta lastenhoitoapua jos voit ns. Tuplakäsiksi päiviin

-kaikille lapsille omaa äiti-lapsi aikaa

-kotityöt tehdään lasten kanssa ja niitten ollessa hereillä

-ulkoilua!

-yksityislääkärit ja vakuutukset

-huumori ;)

-ennakoi ennakoi ennakoi

44 jatkaa...

Ennen kuin päikkärit jäi pois niin lapsi laitettiin joka ilta sänkyyn klo 20 ja ei kyllä kertaakaan nukahtanut ennen klo 22. Ei todellakaan annettu leikkiä tai nousta sängystä tai muuta vaan oltiin tosi johdonmukaisia ja jämäköitä ja rakastavia. Ja lapsi vaan valvoi, kuukaudesta toiseen! Ihan turhia ne parin tunnin iltaväännöt, nostatti vaan omaa verenpainetta ja v-käyrää.

Itse uskon, että kaikille lapsille ei vaan päikkärit sovi. Tosi paljon tsemppiä ap! Se on raskasta, jos iltaan ei jää hengähdystaukoa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä se on kiljumista, tappelua, hermojen menetystä, sotkua ja kaaosta, ruokaa lattialla, vaatteita pitkin asuntoa, seksiä hiljaa pimeässä, suudelmia lapsien kiskoessa samalla hiuksia, huonoa omatuntoa paskasta äitiydestä.

Toki välillä ovat söpöjä halutessaan ja leikkiessään. Yleensä silti purevat ja varastavat toistensa leluja. Ah!!!!

Kyllä kyllä kyl.. Paitsi et lapset ei purreet toisiaan... Ja ruokaa oli välillä myös seinillä :)

Juhannussiivossa löytyi viimeset vappuhuiskan rippeet maton alta. HUH!!

Nyt jo helpottaa.

t. 11v kaksosten äiti

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö lapsi sitten oikeasti pakottaa sänkyyn? Ja miten ihmeessä? 😓 Kantaa aina vaan takaisin? Vaikka itkisi kuinka ja kovaa?

Ap

Kyllä. Hellästi ja määrätietoisesti. Vaikka itkisi. Kyllä ne osaa temppuilla jos saa tahtonsa läpi, esim itkemällä. Takaisin vaan.

Nro 1, Kuulostaa ankealta, että näkee vaan muita lapsiperheitä ja aina lasten kanssa.. Mielestäni virkistävää nähdä omia kavereita, käydä syömässä ja juomassakin, sitten on taas kivaa tulla oman miehen kainaloon. Patista häntä vähän elämään 😊

Mulle tämä lapsiaika on siitä ollut ihanaa, että aina lapsivapaalla ollaan tosi paljon toisissamme kiinni ja nauretaan paljon, ne on ihania hetkiä ja odotan lapsivapaata aina 2kk etukäteen 😄

Kyllä meillä taitaa lapset vähän määrätä. Pitää oikeasti yrittää kasvaa aikuiseksi. Käyttäytyvät kyllä meille hyvin silti.

Ap

Itselläni ei vielä lapsia ole. Oma äitini kasvatti kolme lasta. Vanhin oli 6v keskimmäinen 4 ja minä vauva. Äitini oli kotona lapsien kanssa, kunnes itse olin noin reilut 4 vuotta ja äitini aloitti osa-aikaisena työt. Saatiin kasvaa kotona vanhempien, mummien silmien alla. Isä kävi töissä. Meillä ei ollut nukkumaanmeno aikoja. Nukuimme päiväunet silloin kun nukahdettiin. Aika vapaalla kasvatuksella siis mentiin. Nukuttiin myös pitkään aamulla. Toivon kovasti, että saan myös itse sitten olla lapsien kanssa kotona monet vuodet ja lapsieni ei myöskään tarvitsisi käydä päiväkodissa (jos niitä saan). Olen itse ammatiltani lapsien ja nuorten hoitoon ja kasvatukseen erikoistunut. En oikein ymmärrä jos äiti on lapsen kanssa kotona, niin miksi on niin tarkat nukkumaanmeno ajat ja rutiinit. 😊

Meillä kanssa arki on pääsääntöisesti aivan ihanaa! En yhtään ymmärrä, et jos ap kysyy et millasta teil on ja jotkut vastaa et kivaa, ei suuria ongelmia ni niitten niskaan sataa alapeukkuja ja v***lua...!? Eiköhän ap halunnu just saada vähän erilaisia näkökulmia tästä keskustelusta? Ei kaikilla oo rankkaa, eiks siitä saa kertoo jos kysytään?!? Ja ap vois just saada vähän vinkkejäki muilta äideiltä. Ja tietty sit vertaistukea niiltä, joiden arki myös (ollu) haastavaa.

Meillä kun oli 4v, 1v ja vauva niin olihan se hoppuisaa, mutta pääsääntöisesti todella onnellista aikaa. Toimivat rutiinit ja aito läsnäolo kaiken perusta. Mun mielestä haasteellista ja raskasta oli lähinnä se kun joku sairasti, oli kyse lapsesta tai aikuisesta. Sillon juuri noi uni ja ulkoilurutiinit hajos ja olisi ollut apuvoimat tarpeen.