Lue keskustelun säännöt.
Miksi halveksit uusperheitä?
Uusperheessä kasvanut
13.08.2016 |
Uusperheessä kasvaneena, onnellisen lapsuuden viettäneenä, en jaksa ymmärtää tätä. Mielestäni oli paras ratkaisu minunkin kannaltani, että vanhempani erosivat ollessani alle 3-vuotias, eivätkä jääneet väkisin roikkumaan riitaisaksi muuttuneeseen avioliittoonsa. Siten sain viettää hyvän lapsuuden turvallisten aikuisten kanssa, jotka rakastivat toisiaan ja riitoja tms. oli hyvin harvoin. Ja kumpaakin vanhempaa ja näiden kumppaneita näin, pikkuveljeni isästä tuli minulle kolmas vanhempi ja loistavasti sen roolin vetikin ja opetti minulle paljon asioita, mihin omat vanhempani eivät olisi kyenneet. (Antoi esim. liikenteeseen asiallsen kuskin mallin, kun kummaltakaan vanhemmistani ei ajokorttia löydy.)
Ja olihan tästä isäpuolelle hyötyä omankin lapsensa kannalta - itse aikuisena olen ollut nyt teini-ikäisen veljeni tukena ja hän on esim. koska vaan tervetullut minun ja mieheni luo ja autan häntä kaikin tavoin, jos joskus tarvitsee esim. taloudellista tukea.
Kaikki nämä neljä ihmistä - isä, isäpuoli, äiti ja veli - ovat minulle erittäin rakkaita ja tärkeitä ihmisiä.
Uusperheessä eläminen ei ole mikään häpeä. Se on, jos halveksii toisen ihmisen perhemallia tai suhtautuu asiattomasti omaan perheenjäseneen siksi, ettei tämä ole verisukulainen. Sellaisten ihmisten sietäisi hävetä.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas on toisenlainen tarina.
Äiti kuoli, kun olin 5v ja seuraavana vuonna isä löysi elämäänsä uuden naisen. Hyvä asia periaatteessa, mutta nainen ja lapsensa muuttivat samantien meille ja "siskopuoli" sai minun huoneeni, jouduin veljen kanssa samaan huoneeseen. Samantien alkoi kodin raivaaminen äitipuolelle sopivaksi eli kaikki äidistä muistuttava vietiin kirppikselle tai roskiin. Jopa äidin hääpuku ja kaikki hääkuvat piti hävittää. Samalla tyhjeni valokuva-albumit kaikista äidin kuvista.
Tietty yhteydenpito äidin sukuun loppui siihen, isoäiti kävi meitä salaa tapaamassa päiväkodin aidan luona (ajoi siis kotoaan 30 km nähdäkseen meidät siellä pihalla, onneksi päiväkodissa oli fiksua porukkaa, eikä tästä kerrottu isälle tai äitipuolelle). Menetimme tädit, sedät ja serkut ja tilalle saimme äitipuolen sukulaiset, jotka samantien ottivat kesämökkimme haltuun (äiti omisti sen yksin ja oli testamentannut meille lapsille).
Uusperheen elämä oli sitä, että minä ja veljeni emme olleet mitään, äitipuolen tyttö oli tärkein. Harrastaa ei saatu, koska rahat (myös meidä lasten eläke) meni sisarpuolen ratsastusharratukseen ja myöhemmin ajokortiin jne. Minä ja veli jouduimme muuttamaan 16v iässä pois kotoa, koska äitipuolen mielestä peruskoulun jälkeen ei kotona enää asuta. Lisäksi meitä 2 vuotta vanhemman sisarpuolen poikakaveri tarvitsi tilaa hänkin muutettuaan kotiimme asumaan.
Että siksi halveksin ja vihaan uusperheitä, koska yksi sellaine tuhosi minun elämäni.
Olen pahoillani puolestasi. Mutta nuo ongelmat eivät ole uusperheilmiön aiheuttamia. Syynä on äitipuolesi kammottava persoona, ja myös isäsi, joka ei pitänyt omien lastensa puolia. Monella on ihan yhtä kammottava biologinen vanhempi, ja taas isä- tai äitipuoli voi olla todella hyvä ihminen. En siis syyttäisi uusperheitä yleensä tämän kaltaisista ongelmista.
Kyllä se on se uusperheys. Tekisikö tämä äitipuoli näin omille lapsilleen, joilta isä olisi kuollut? Nämä muut lapset olivat tuntemattomia, joten heitä sopi kohdella kuin saastaa. Isä oli pelkästään pillun perässä juokseva kusipää, joka ansaitsisi niskalaukauksen. Sen tulee vielä myös saamaan jossain muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei uusperheillä yleensä mene hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas on toisenlainen tarina.
Äiti kuoli, kun olin 5v ja seuraavana vuonna isä löysi elämäänsä uuden naisen. Hyvä asia periaatteessa, mutta nainen ja lapsensa muuttivat samantien meille ja "siskopuoli" sai minun huoneeni, jouduin veljen kanssa samaan huoneeseen. Samantien alkoi kodin raivaaminen äitipuolelle sopivaksi eli kaikki äidistä muistuttava vietiin kirppikselle tai roskiin. Jopa äidin hääpuku ja kaikki hääkuvat piti hävittää. Samalla tyhjeni valokuva-albumit kaikista äidin kuvista.
Tietty yhteydenpito äidin sukuun loppui siihen, isoäiti kävi meitä salaa tapaamassa päiväkodin aidan luona (ajoi siis kotoaan 30 km nähdäkseen meidät siellä pihalla, onneksi päiväkodissa oli fiksua porukkaa, eikä tästä kerrottu isälle tai äitipuolelle). Menetimme tädit, sedät ja serkut ja tilalle saimme äitipuolen sukulaiset, jotka samantien ottivat kesämökkimme haltuun (äiti omisti sen yksin ja oli testamentannut meille lapsille).
Uusperheen elämä oli sitä, että minä ja veljeni emme olleet mitään, äitipuolen tyttö oli tärkein. Harrastaa ei saatu, koska rahat (myös meidä lasten eläke) meni sisarpuolen ratsastusharratukseen ja myöhemmin ajokortiin jne. Minä ja veli jouduimme muuttamaan 16v iässä pois kotoa, koska äitipuolen mielestä peruskoulun jälkeen ei kotona enää asuta. Lisäksi meitä 2 vuotta vanhemman sisarpuolen poikakaveri tarvitsi tilaa hänkin muutettuaan kotiimme asumaan.
Että siksi halveksin ja vihaan uusperheitä, koska yksi sellaine tuhosi minun elämäni.
Olen pahoillani puolestasi. Mutta nuo ongelmat eivät ole uusperheilmiön aiheuttamia. Syynä on äitipuolesi kammottava persoona, ja myös isäsi, joka ei pitänyt omien lastensa puolia. Monella on ihan yhtä kammottava biologinen vanhempi, ja taas isä- tai äitipuoli voi olla todella hyvä ihminen. En siis syyttäisi uusperheitä yleensä tämän kaltaisista ongelmista.
Juuri näin monet sanovat tajuamatta lainkaan sitä, että nimenomaan uusperhe aiheutti sen, mitä jouduin kokemaan. Jos isä olisi ollut aikuisempi ja tyytynyt seurustelemaan yhteenmuuton sijaan, olisi minulla ollut ehjä (tosin äiditön) perhe ja olisin säästynyt monelta surulta. Äitipuoli ei olisi päässyt tuhoamaan äitini tavaroita, ei ottamaan mökkiä omalle suvulleen, ei estämään yhteyttä äidin sukuun, jos ei olisi ollut uusperhettä.
Äitipuoli käyttäytyi todella ikävästi, mutta käsittämättömintä on se, että isä salli sen.
Aivan todella törkeä äitipuoli sinulla jonka äiti kuoli. Inhottaa kun miehet on tuollaisia vässyköitä, että oma onni on ensimmäisenä, sitten uuden kumppanin ja viimeisenä omien lasten. Been there too, ja isäni oli minulle todella tärkeä hahmo ennen kuin hän tapasi nykyisen kumppaninsa. Vähitellen sekin vaimo rupesi paskailemaan minua kohtaan ja ylläri ylläri niin ikään tavallaan äitini "päällä". Vaikka äitini olikin elossa, mutta kuitenkin. Vihaan sitä ihmistä. Kun tulee ositus isäni kuoltua jos vaimo on elossa aion osoittaa isäni omaisuuden lahjakirjojen avulla avio-oikeudelta suojatuksi ja nainen jää nuolemaan näppejään. Ainakin isommalta osin kuin osasi kuvitellakaan. Toivottavasti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas on toisenlainen tarina.
Äiti kuoli, kun olin 5v ja seuraavana vuonna isä löysi elämäänsä uuden naisen. Hyvä asia periaatteessa, mutta nainen ja lapsensa muuttivat samantien meille ja "siskopuoli" sai minun huoneeni, jouduin veljen kanssa samaan huoneeseen. Samantien alkoi kodin raivaaminen äitipuolelle sopivaksi eli kaikki äidistä muistuttava vietiin kirppikselle tai roskiin. Jopa äidin hääpuku ja kaikki hääkuvat piti hävittää. Samalla tyhjeni valokuva-albumit kaikista äidin kuvista.
Tietty yhteydenpito äidin sukuun loppui siihen, isoäiti kävi meitä salaa tapaamassa päiväkodin aidan luona (ajoi siis kotoaan 30 km nähdäkseen meidät siellä pihalla, onneksi päiväkodissa oli fiksua porukkaa, eikä tästä kerrottu isälle tai äitipuolelle). Menetimme tädit, sedät ja serkut ja tilalle saimme äitipuolen sukulaiset, jotka samantien ottivat kesämökkimme haltuun (äiti omisti sen yksin ja oli testamentannut meille lapsille).
Uusperheen elämä oli sitä, että minä ja veljeni emme olleet mitään, äitipuolen tyttö oli tärkein. Harrastaa ei saatu, koska rahat (myös meidä lasten eläke) meni sisarpuolen ratsastusharratukseen ja myöhemmin ajokortiin jne. Minä ja veli jouduimme muuttamaan 16v iässä pois kotoa, koska äitipuolen mielestä peruskoulun jälkeen ei kotona enää asuta. Lisäksi meitä 2 vuotta vanhemman sisarpuolen poikakaveri tarvitsi tilaa hänkin muutettuaan kotiimme asumaan.
Että siksi halveksin ja vihaan uusperheitä, koska yksi sellaine tuhosi minun elämäni.
Miten sinun isäsi ja äitipuolesi ilkeys liittyy muihin uusperheisiin? Ei meillä ollut tuollaista, joten miten voit minun lapsuudenperhettäni tai nykyistä perhettäni vihata ja halveksia? Tunnen monia uusperheitä, ja hyvin on nillä kaikilla mennyt, ei ole äiti tehnyt kakaroita monen miehen kanssa, kyllä se siihen korkeintaan kahteen jää.
Miksi sinä katsot, että minun kokemukseni on vähäpätöisempi kuin sinun kokemuksesi?
En minä niin ole sanonut että sinun kokemuksesi olisi vähäpätöisempi, vaan se ei liity mitenkään muihin uusperheisiin. Olen todella pahoillani kokemuksestasi, mutta onneksi tuollaiset tarinat ovat harvinaisia, ainakin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas on toisenlainen tarina.
Äiti kuoli, kun olin 5v ja seuraavana vuonna isä löysi elämäänsä uuden naisen. Hyvä asia periaatteessa, mutta nainen ja lapsensa muuttivat samantien meille ja "siskopuoli" sai minun huoneeni, jouduin veljen kanssa samaan huoneeseen. Samantien alkoi kodin raivaaminen äitipuolelle sopivaksi eli kaikki äidistä muistuttava vietiin kirppikselle tai roskiin. Jopa äidin hääpuku ja kaikki hääkuvat piti hävittää. Samalla tyhjeni valokuva-albumit kaikista äidin kuvista.
Tietty yhteydenpito äidin sukuun loppui siihen, isoäiti kävi meitä salaa tapaamassa päiväkodin aidan luona (ajoi siis kotoaan 30 km nähdäkseen meidät siellä pihalla, onneksi päiväkodissa oli fiksua porukkaa, eikä tästä kerrottu isälle tai äitipuolelle). Menetimme tädit, sedät ja serkut ja tilalle saimme äitipuolen sukulaiset, jotka samantien ottivat kesämökkimme haltuun (äiti omisti sen yksin ja oli testamentannut meille lapsille).
Uusperheen elämä oli sitä, että minä ja veljeni emme olleet mitään, äitipuolen tyttö oli tärkein. Harrastaa ei saatu, koska rahat (myös meidä lasten eläke) meni sisarpuolen ratsastusharratukseen ja myöhemmin ajokortiin jne. Minä ja veli jouduimme muuttamaan 16v iässä pois kotoa, koska äitipuolen mielestä peruskoulun jälkeen ei kotona enää asuta. Lisäksi meitä 2 vuotta vanhemman sisarpuolen poikakaveri tarvitsi tilaa hänkin muutettuaan kotiimme asumaan.
Että siksi halveksin ja vihaan uusperheitä, koska yksi sellaine tuhosi minun elämäni.
Olen pahoillani puolestasi. Mutta nuo ongelmat eivät ole uusperheilmiön aiheuttamia. Syynä on äitipuolesi kammottava persoona, ja myös isäsi, joka ei pitänyt omien lastensa puolia. Monella on ihan yhtä kammottava biologinen vanhempi, ja taas isä- tai äitipuoli voi olla todella hyvä ihminen. En siis syyttäisi uusperheitä yleensä tämän kaltaisista ongelmista.
Juuri näin monet sanovat tajuamatta lainkaan sitä, että nimenomaan uusperhe aiheutti sen, mitä jouduin kokemaan. Jos isä olisi ollut aikuisempi ja tyytynyt seurustelemaan yhteenmuuton sijaan, olisi minulla ollut ehjä (tosin äiditön) perhe ja olisin säästynyt monelta surulta. Äitipuoli ei olisi päässyt tuhoamaan äitini tavaroita, ei ottamaan mökkiä omalle suvulleen, ei estämään yhteyttä äidin sukuun, jos ei olisi ollut uusperhettä.
Äitipuoli käyttäytyi todella ikävästi, mutta käsittämättömintä on se, että isä salli sen.
Aivan kuin se vapauttaisi naisen vastuustaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas on toisenlainen tarina.
Äiti kuoli, kun olin 5v ja seuraavana vuonna isä löysi elämäänsä uuden naisen. Hyvä asia periaatteessa, mutta nainen ja lapsensa muuttivat samantien meille ja "siskopuoli" sai minun huoneeni, jouduin veljen kanssa samaan huoneeseen. Samantien alkoi kodin raivaaminen äitipuolelle sopivaksi eli kaikki äidistä muistuttava vietiin kirppikselle tai roskiin. Jopa äidin hääpuku ja kaikki hääkuvat piti hävittää. Samalla tyhjeni valokuva-albumit kaikista äidin kuvista.
Tietty yhteydenpito äidin sukuun loppui siihen, isoäiti kävi meitä salaa tapaamassa päiväkodin aidan luona (ajoi siis kotoaan 30 km nähdäkseen meidät siellä pihalla, onneksi päiväkodissa oli fiksua porukkaa, eikä tästä kerrottu isälle tai äitipuolelle). Menetimme tädit, sedät ja serkut ja tilalle saimme äitipuolen sukulaiset, jotka samantien ottivat kesämökkimme haltuun (äiti omisti sen yksin ja oli testamentannut meille lapsille).
Uusperheen elämä oli sitä, että minä ja veljeni emme olleet mitään, äitipuolen tyttö oli tärkein. Harrastaa ei saatu, koska rahat (myös meidä lasten eläke) meni sisarpuolen ratsastusharratukseen ja myöhemmin ajokortiin jne. Minä ja veli jouduimme muuttamaan 16v iässä pois kotoa, koska äitipuolen mielestä peruskoulun jälkeen ei kotona enää asuta. Lisäksi meitä 2 vuotta vanhemman sisarpuolen poikakaveri tarvitsi tilaa hänkin muutettuaan kotiimme asumaan.
Että siksi halveksin ja vihaan uusperheitä, koska yksi sellaine tuhosi minun elämäni.
Miten sinun isäsi ja äitipuolesi ilkeys liittyy muihin uusperheisiin? Ei meillä ollut tuollaista, joten miten voit minun lapsuudenperhettäni tai nykyistä perhettäni vihata ja halveksia? Tunnen monia uusperheitä, ja hyvin on nillä kaikilla mennyt, ei ole äiti tehnyt kakaroita monen miehen kanssa, kyllä se siihen korkeintaan kahteen jää.
Miksi sinä katsot, että minun kokemukseni on vähäpätöisempi kuin sinun kokemuksesi?
En minä niin ole sanonut että sinun kokemuksesi olisi vähäpätöisempi, vaan se ei liity mitenkään muihin uusperheisiin. Olen todella pahoillani kokemuksestasi, mutta onneksi tuollaiset tarinat ovat harvinaisia, ainakin nykyään.
Kyllä se liittyy, koska se tapahtui uusperheessä. Ei ole ainoa laatuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas on toisenlainen tarina.
Äiti kuoli, kun olin 5v ja seuraavana vuonna isä löysi elämäänsä uuden naisen. Hyvä asia periaatteessa, mutta nainen ja lapsensa muuttivat samantien meille ja "siskopuoli" sai minun huoneeni, jouduin veljen kanssa samaan huoneeseen. Samantien alkoi kodin raivaaminen äitipuolelle sopivaksi eli kaikki äidistä muistuttava vietiin kirppikselle tai roskiin. Jopa äidin hääpuku ja kaikki hääkuvat piti hävittää. Samalla tyhjeni valokuva-albumit kaikista äidin kuvista.
Tietty yhteydenpito äidin sukuun loppui siihen, isoäiti kävi meitä salaa tapaamassa päiväkodin aidan luona (ajoi siis kotoaan 30 km nähdäkseen meidät siellä pihalla, onneksi päiväkodissa oli fiksua porukkaa, eikä tästä kerrottu isälle tai äitipuolelle). Menetimme tädit, sedät ja serkut ja tilalle saimme äitipuolen sukulaiset, jotka samantien ottivat kesämökkimme haltuun (äiti omisti sen yksin ja oli testamentannut meille lapsille).
Uusperheen elämä oli sitä, että minä ja veljeni emme olleet mitään, äitipuolen tyttö oli tärkein. Harrastaa ei saatu, koska rahat (myös meidä lasten eläke) meni sisarpuolen ratsastusharratukseen ja myöhemmin ajokortiin jne. Minä ja veli jouduimme muuttamaan 16v iässä pois kotoa, koska äitipuolen mielestä peruskoulun jälkeen ei kotona enää asuta. Lisäksi meitä 2 vuotta vanhemman sisarpuolen poikakaveri tarvitsi tilaa hänkin muutettuaan kotiimme asumaan.
Että siksi halveksin ja vihaan uusperheitä, koska yksi sellaine tuhosi minun elämäni.
Miten sinun isäsi ja äitipuolesi ilkeys liittyy muihin uusperheisiin? Ei meillä ollut tuollaista, joten miten voit minun lapsuudenperhettäni tai nykyistä perhettäni vihata ja halveksia? Tunnen monia uusperheitä, ja hyvin on nillä kaikilla mennyt, ei ole äiti tehnyt kakaroita monen miehen kanssa, kyllä se siihen korkeintaan kahteen jää.
Miksi sinä katsot, että minun kokemukseni on vähäpätöisempi kuin sinun kokemuksesi?
En minä niin ole sanonut että sinun kokemuksesi olisi vähäpätöisempi, vaan se ei liity mitenkään muihin uusperheisiin. Olen todella pahoillani kokemuksestasi, mutta onneksi tuollaiset tarinat ovat harvinaisia, ainakin nykyään.
Niin ja liittyy se tosiaan siksikin, että kyseinen äitipuoli antoi samaan aikaan kaikkea omille lapsilleen. Mites sä valkopeset sen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas on toisenlainen tarina.
Äiti kuoli, kun olin 5v ja seuraavana vuonna isä löysi elämäänsä uuden naisen. Hyvä asia periaatteessa, mutta nainen ja lapsensa muuttivat samantien meille ja "siskopuoli" sai minun huoneeni, jouduin veljen kanssa samaan huoneeseen. Samantien alkoi kodin raivaaminen äitipuolelle sopivaksi eli kaikki äidistä muistuttava vietiin kirppikselle tai roskiin. Jopa äidin hääpuku ja kaikki hääkuvat piti hävittää. Samalla tyhjeni valokuva-albumit kaikista äidin kuvista.
Tietty yhteydenpito äidin sukuun loppui siihen, isoäiti kävi meitä salaa tapaamassa päiväkodin aidan luona (ajoi siis kotoaan 30 km nähdäkseen meidät siellä pihalla, onneksi päiväkodissa oli fiksua porukkaa, eikä tästä kerrottu isälle tai äitipuolelle). Menetimme tädit, sedät ja serkut ja tilalle saimme äitipuolen sukulaiset, jotka samantien ottivat kesämökkimme haltuun (äiti omisti sen yksin ja oli testamentannut meille lapsille).
Uusperheen elämä oli sitä, että minä ja veljeni emme olleet mitään, äitipuolen tyttö oli tärkein. Harrastaa ei saatu, koska rahat (myös meidä lasten eläke) meni sisarpuolen ratsastusharratukseen ja myöhemmin ajokortiin jne. Minä ja veli jouduimme muuttamaan 16v iässä pois kotoa, koska äitipuolen mielestä peruskoulun jälkeen ei kotona enää asuta. Lisäksi meitä 2 vuotta vanhemman sisarpuolen poikakaveri tarvitsi tilaa hänkin muutettuaan kotiimme asumaan.
Että siksi halveksin ja vihaan uusperheitä, koska yksi sellaine tuhosi minun elämäni.
Miten sinun isäsi ja äitipuolesi ilkeys liittyy muihin uusperheisiin? Ei meillä ollut tuollaista, joten miten voit minun lapsuudenperhettäni tai nykyistä perhettäni vihata ja halveksia? Tunnen monia uusperheitä, ja hyvin on nillä kaikilla mennyt, ei ole äiti tehnyt kakaroita monen miehen kanssa, kyllä se siihen korkeintaan kahteen jää.
Miksi sinä katsot, että minun kokemukseni on vähäpätöisempi kuin sinun kokemuksesi?
En minä niin ole sanonut että sinun kokemuksesi olisi vähäpätöisempi, vaan se ei liity mitenkään muihin uusperheisiin. Olen todella pahoillani kokemuksestasi, mutta onneksi tuollaiset tarinat ovat harvinaisia, ainakin nykyään.
No TODELLAKIN liittyy. Uusperheessä on joko paha äitipuoli tai paha isäpuoli. Onko ymmärretty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas on toisenlainen tarina.
Äiti kuoli, kun olin 5v ja seuraavana vuonna isä löysi elämäänsä uuden naisen. Hyvä asia periaatteessa, mutta nainen ja lapsensa muuttivat samantien meille ja "siskopuoli" sai minun huoneeni, jouduin veljen kanssa samaan huoneeseen. Samantien alkoi kodin raivaaminen äitipuolelle sopivaksi eli kaikki äidistä muistuttava vietiin kirppikselle tai roskiin. Jopa äidin hääpuku ja kaikki hääkuvat piti hävittää. Samalla tyhjeni valokuva-albumit kaikista äidin kuvista.
Tietty yhteydenpito äidin sukuun loppui siihen, isoäiti kävi meitä salaa tapaamassa päiväkodin aidan luona (ajoi siis kotoaan 30 km nähdäkseen meidät siellä pihalla, onneksi päiväkodissa oli fiksua porukkaa, eikä tästä kerrottu isälle tai äitipuolelle). Menetimme tädit, sedät ja serkut ja tilalle saimme äitipuolen sukulaiset, jotka samantien ottivat kesämökkimme haltuun (äiti omisti sen yksin ja oli testamentannut meille lapsille).
Uusperheen elämä oli sitä, että minä ja veljeni emme olleet mitään, äitipuolen tyttö oli tärkein. Harrastaa ei saatu, koska rahat (myös meidä lasten eläke) meni sisarpuolen ratsastusharratukseen ja myöhemmin ajokortiin jne. Minä ja veli jouduimme muuttamaan 16v iässä pois kotoa, koska äitipuolen mielestä peruskoulun jälkeen ei kotona enää asuta. Lisäksi meitä 2 vuotta vanhemman sisarpuolen poikakaveri tarvitsi tilaa hänkin muutettuaan kotiimme asumaan.
Että siksi halveksin ja vihaan uusperheitä, koska yksi sellaine tuhosi minun elämäni.
Miten sinun isäsi ja äitipuolesi ilkeys liittyy muihin uusperheisiin? Ei meillä ollut tuollaista, joten miten voit minun lapsuudenperhettäni tai nykyistä perhettäni vihata ja halveksia? Tunnen monia uusperheitä, ja hyvin on nillä kaikilla mennyt, ei ole äiti tehnyt kakaroita monen miehen kanssa, kyllä se siihen korkeintaan kahteen jää.
Miksi sinä katsot, että minun kokemukseni on vähäpätöisempi kuin sinun kokemuksesi?
En minä niin ole sanonut että sinun kokemuksesi olisi vähäpätöisempi, vaan se ei liity mitenkään muihin uusperheisiin. Olen todella pahoillani kokemuksestasi, mutta onneksi tuollaiset tarinat ovat harvinaisia, ainakin nykyään.
Äitini kuoli 19 vuotta sitten, saimme mökin "takaisin" noin 4 vuotta sitten. Ei tuo tapahtunut joskus 50-luvulla vaan melkein äsken. Asia on yhä kipeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas on toisenlainen tarina.
Äiti kuoli, kun olin 5v ja seuraavana vuonna isä löysi elämäänsä uuden naisen. Hyvä asia periaatteessa, mutta nainen ja lapsensa muuttivat samantien meille ja "siskopuoli" sai minun huoneeni, jouduin veljen kanssa samaan huoneeseen. Samantien alkoi kodin raivaaminen äitipuolelle sopivaksi eli kaikki äidistä muistuttava vietiin kirppikselle tai roskiin. Jopa äidin hääpuku ja kaikki hääkuvat piti hävittää. Samalla tyhjeni valokuva-albumit kaikista äidin kuvista.
Tietty yhteydenpito äidin sukuun loppui siihen, isoäiti kävi meitä salaa tapaamassa päiväkodin aidan luona (ajoi siis kotoaan 30 km nähdäkseen meidät siellä pihalla, onneksi päiväkodissa oli fiksua porukkaa, eikä tästä kerrottu isälle tai äitipuolelle). Menetimme tädit, sedät ja serkut ja tilalle saimme äitipuolen sukulaiset, jotka samantien ottivat kesämökkimme haltuun (äiti omisti sen yksin ja oli testamentannut meille lapsille).
Uusperheen elämä oli sitä, että minä ja veljeni emme olleet mitään, äitipuolen tyttö oli tärkein. Harrastaa ei saatu, koska rahat (myös meidä lasten eläke) meni sisarpuolen ratsastusharratukseen ja myöhemmin ajokortiin jne. Minä ja veli jouduimme muuttamaan 16v iässä pois kotoa, koska äitipuolen mielestä peruskoulun jälkeen ei kotona enää asuta. Lisäksi meitä 2 vuotta vanhemman sisarpuolen poikakaveri tarvitsi tilaa hänkin muutettuaan kotiimme asumaan.
Että siksi halveksin ja vihaan uusperheitä, koska yksi sellaine tuhosi minun elämäni.
Miten sinun isäsi ja äitipuolesi ilkeys liittyy muihin uusperheisiin? Ei meillä ollut tuollaista, joten miten voit minun lapsuudenperhettäni tai nykyistä perhettäni vihata ja halveksia? Tunnen monia uusperheitä, ja hyvin on nillä kaikilla mennyt, ei ole äiti tehnyt kakaroita monen miehen kanssa, kyllä se siihen korkeintaan kahteen jää.
Miksi sinä katsot, että minun kokemukseni on vähäpätöisempi kuin sinun kokemuksesi?
En minä niin ole sanonut että sinun kokemuksesi olisi vähäpätöisempi, vaan se ei liity mitenkään muihin uusperheisiin. Olen todella pahoillani kokemuksestasi, mutta onneksi tuollaiset tarinat ovat harvinaisia, ainakin nykyään.
Niin ja liittyy se tosiaan siksikin, että kyseinen äitipuoli antoi samaan aikaan kaikkea omille lapsilleen. Mites sä valkopeset sen?
No voi herranjumala! Se liittyy teidän uusperheeseen sun äitipuolen ilkeyden ja isäsi idiotismin takia, mutta ei se ole muiden uusperheiden syy millään lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas on toisenlainen tarina.
Äiti kuoli, kun olin 5v ja seuraavana vuonna isä löysi elämäänsä uuden naisen. Hyvä asia periaatteessa, mutta nainen ja lapsensa muuttivat samantien meille ja "siskopuoli" sai minun huoneeni, jouduin veljen kanssa samaan huoneeseen. Samantien alkoi kodin raivaaminen äitipuolelle sopivaksi eli kaikki äidistä muistuttava vietiin kirppikselle tai roskiin. Jopa äidin hääpuku ja kaikki hääkuvat piti hävittää. Samalla tyhjeni valokuva-albumit kaikista äidin kuvista.
Tietty yhteydenpito äidin sukuun loppui siihen, isoäiti kävi meitä salaa tapaamassa päiväkodin aidan luona (ajoi siis kotoaan 30 km nähdäkseen meidät siellä pihalla, onneksi päiväkodissa oli fiksua porukkaa, eikä tästä kerrottu isälle tai äitipuolelle). Menetimme tädit, sedät ja serkut ja tilalle saimme äitipuolen sukulaiset, jotka samantien ottivat kesämökkimme haltuun (äiti omisti sen yksin ja oli testamentannut meille lapsille).
Uusperheen elämä oli sitä, että minä ja veljeni emme olleet mitään, äitipuolen tyttö oli tärkein. Harrastaa ei saatu, koska rahat (myös meidä lasten eläke) meni sisarpuolen ratsastusharratukseen ja myöhemmin ajokortiin jne. Minä ja veli jouduimme muuttamaan 16v iässä pois kotoa, koska äitipuolen mielestä peruskoulun jälkeen ei kotona enää asuta. Lisäksi meitä 2 vuotta vanhemman sisarpuolen poikakaveri tarvitsi tilaa hänkin muutettuaan kotiimme asumaan.
Että siksi halveksin ja vihaan uusperheitä, koska yksi sellaine tuhosi minun elämäni.
Olen pahoillani puolestasi. Mutta nuo ongelmat eivät ole uusperheilmiön aiheuttamia. Syynä on äitipuolesi kammottava persoona, ja myös isäsi, joka ei pitänyt omien lastensa puolia. Monella on ihan yhtä kammottava biologinen vanhempi, ja taas isä- tai äitipuoli voi olla todella hyvä ihminen. En siis syyttäisi uusperheitä yleensä tämän kaltaisista ongelmista.
Juuri näin monet sanovat tajuamatta lainkaan sitä, että nimenomaan uusperhe aiheutti sen, mitä jouduin kokemaan. Jos isä olisi ollut aikuisempi ja tyytynyt seurustelemaan yhteenmuuton sijaan, olisi minulla ollut ehjä (tosin äiditön) perhe ja olisin säästynyt monelta surulta. Äitipuoli ei olisi päässyt tuhoamaan äitini tavaroita, ei ottamaan mökkiä omalle suvulleen, ei estämään yhteyttä äidin sukuun, jos ei olisi ollut uusperhettä.
Äitipuoli käyttäytyi todella ikävästi, mutta käsittämättömintä on se, että isä salli sen.
Ei isä nähnyt sitä, mitä tapahtui. Hän oletti, että juuri näin on kaikille hyvä, mennään eteenpäin ja hävitetään ikävät muistot. Äitipuoli asetti ehdottoman kiellon puhua äidistä, koska hänen mielestään mennyttä ei saa takaisin, siitä ei kannata jauhaa. Joo, olen käynyt aikuisena terapiassa puhumassa kaiken sen, minkä hän aikanaan kielsi.
Isä näki asian niin, että ollaan menossa kohti uutta ja parempaa, että ollaan taas ehjä perhe. Hänelle riitti, että oli katto pään päälle, töitä ja ruokaa. Rahat oli tietty yhteiset, myös meidän lasten rahat meni yhteiseen pottiin ja sieltä maksettiin niin äitipuolen ulosottolaskut kuin meidän lasten vaatteet. Ulosottoon meni enemmän kuin meihin lapsiin, töissä äitipuoli ei enää pari vuotta myöhemmin ollut vaan keskittyi erilaisiin konsulenttitehtäviin (partylite jne.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas on toisenlainen tarina.
Äiti kuoli, kun olin 5v ja seuraavana vuonna isä löysi elämäänsä uuden naisen. Hyvä asia periaatteessa, mutta nainen ja lapsensa muuttivat samantien meille ja "siskopuoli" sai minun huoneeni, jouduin veljen kanssa samaan huoneeseen. Samantien alkoi kodin raivaaminen äitipuolelle sopivaksi eli kaikki äidistä muistuttava vietiin kirppikselle tai roskiin. Jopa äidin hääpuku ja kaikki hääkuvat piti hävittää. Samalla tyhjeni valokuva-albumit kaikista äidin kuvista.
Tietty yhteydenpito äidin sukuun loppui siihen, isoäiti kävi meitä salaa tapaamassa päiväkodin aidan luona (ajoi siis kotoaan 30 km nähdäkseen meidät siellä pihalla, onneksi päiväkodissa oli fiksua porukkaa, eikä tästä kerrottu isälle tai äitipuolelle). Menetimme tädit, sedät ja serkut ja tilalle saimme äitipuolen sukulaiset, jotka samantien ottivat kesämökkimme haltuun (äiti omisti sen yksin ja oli testamentannut meille lapsille).
Uusperheen elämä oli sitä, että minä ja veljeni emme olleet mitään, äitipuolen tyttö oli tärkein. Harrastaa ei saatu, koska rahat (myös meidä lasten eläke) meni sisarpuolen ratsastusharratukseen ja myöhemmin ajokortiin jne. Minä ja veli jouduimme muuttamaan 16v iässä pois kotoa, koska äitipuolen mielestä peruskoulun jälkeen ei kotona enää asuta. Lisäksi meitä 2 vuotta vanhemman sisarpuolen poikakaveri tarvitsi tilaa hänkin muutettuaan kotiimme asumaan.
Että siksi halveksin ja vihaan uusperheitä, koska yksi sellaine tuhosi minun elämäni.
Miten sinun isäsi ja äitipuolesi ilkeys liittyy muihin uusperheisiin? Ei meillä ollut tuollaista, joten miten voit minun lapsuudenperhettäni tai nykyistä perhettäni vihata ja halveksia? Tunnen monia uusperheitä, ja hyvin on nillä kaikilla mennyt, ei ole äiti tehnyt kakaroita monen miehen kanssa, kyllä se siihen korkeintaan kahteen jää.
Miksi sinä katsot, että minun kokemukseni on vähäpätöisempi kuin sinun kokemuksesi?
En minä niin ole sanonut että sinun kokemuksesi olisi vähäpätöisempi, vaan se ei liity mitenkään muihin uusperheisiin. Olen todella pahoillani kokemuksestasi, mutta onneksi tuollaiset tarinat ovat harvinaisia, ainakin nykyään.
Niin ja liittyy se tosiaan siksikin, että kyseinen äitipuoli antoi samaan aikaan kaikkea omille lapsilleen. Mites sä valkopeset sen?
No voi herranjumala! Se liittyy teidän uusperheeseen sun äitipuolen ilkeyden ja isäsi idiotismin takia, mutta ei se ole muiden uusperheiden syy millään lailla.
Ei kukaan ole niin sanonutkaan. Tuo kirjoittaja vain kertoi syyn sille, miksi halveksii ja vihaa uusperheitä, ei syyttänyt niitä mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halveksin ainoastaan yksinhuoltajia.
En ole yksinhuoltaja, tai edes äiti, mutta osaatko antaa tälle jotain järjellistä perustelua? Useinhan yksinhuoltaja on vanhemmista se joka jäi ja kantaa vastuun lapsistaan, enkä ymmärrä miten he ovat suurikin uhka yhteiskuntarauhalle. Halveksua on voimakas sana.
Yleisimmät ongelmat uusperheissä taitaa aiheutua erilaisista kasvatuskäytänteistä saman katon alla.
Katselin vierestä pitkin nuoruuttani hyvän ystäväni elämää uusperheen lapsena. Kys. perheessä miehen lapset kasvatti isä, äidin lapset äiti. Yhteisiä lapsia ei ollut. Isä oli paljon varakkaampi ja toki se näkyi hänen omien lastensa elämässä kalliina harrastuksina ja siinä, ettei heidän itse tarvinnut maksaa juuri mistään. Äidin lapset menivät töihin jos jotain halusivat, ei puhettakaan, että äiti tukisi missään kunnan ryhmävoimistelutuntia kummemmassa harrastuksessa. Vaatimukset kotitöiden suhteenkin erilaiset. Isäpuoli ei sijoittanut naisensa lapsiin senttiäkään. Tilanne on sellainen, että saman katon alla asuu ns. kahden kerroksen väkeä. Sanomatta selvää, että lapset ottivat yhteen, kun heidän maailmankuvansa olivat keskenään niin erilaisia.
Tässä on varmaan taustalla, että ihan tarkoituksella jaetaan kasvatusvastuu vain omiin lapsiin. Joissain uusperheissä ilmeisesti yritetään sopia yhteisiäkin pelisääntöjä. Ei varmaan sekään ihan ongelmitta suju, sillä vanhoista kasvatustavoista on vaikea luopua uuden perhekuvionkaan myötä. Epäjohdonmukaisuus aiheuttaa ongelmia. Ja sitten soppaan lisätään vielä exät, niiden nyksät ja niiden kasvatuskuviot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas on toisenlainen tarina.
Äiti kuoli, kun olin 5v ja seuraavana vuonna isä löysi elämäänsä uuden naisen. Hyvä asia periaatteessa, mutta nainen ja lapsensa muuttivat samantien meille ja "siskopuoli" sai minun huoneeni, jouduin veljen kanssa samaan huoneeseen. Samantien alkoi kodin raivaaminen äitipuolelle sopivaksi eli kaikki äidistä muistuttava vietiin kirppikselle tai roskiin. Jopa äidin hääpuku ja kaikki hääkuvat piti hävittää. Samalla tyhjeni valokuva-albumit kaikista äidin kuvista.
Tietty yhteydenpito äidin sukuun loppui siihen, isoäiti kävi meitä salaa tapaamassa päiväkodin aidan luona (ajoi siis kotoaan 30 km nähdäkseen meidät siellä pihalla, onneksi päiväkodissa oli fiksua porukkaa, eikä tästä kerrottu isälle tai äitipuolelle). Menetimme tädit, sedät ja serkut ja tilalle saimme äitipuolen sukulaiset, jotka samantien ottivat kesämökkimme haltuun (äiti omisti sen yksin ja oli testamentannut meille lapsille).
Uusperheen elämä oli sitä, että minä ja veljeni emme olleet mitään, äitipuolen tyttö oli tärkein. Harrastaa ei saatu, koska rahat (myös meidä lasten eläke) meni sisarpuolen ratsastusharratukseen ja myöhemmin ajokortiin jne. Minä ja veli jouduimme muuttamaan 16v iässä pois kotoa, koska äitipuolen mielestä peruskoulun jälkeen ei kotona enää asuta. Lisäksi meitä 2 vuotta vanhemman sisarpuolen poikakaveri tarvitsi tilaa hänkin muutettuaan kotiimme asumaan.
Että siksi halveksin ja vihaan uusperheitä, koska yksi sellaine tuhosi minun elämäni.
Miten sinun isäsi ja äitipuolesi ilkeys liittyy muihin uusperheisiin? Ei meillä ollut tuollaista, joten miten voit minun lapsuudenperhettäni tai nykyistä perhettäni vihata ja halveksia? Tunnen monia uusperheitä, ja hyvin on nillä kaikilla mennyt, ei ole äiti tehnyt kakaroita monen miehen kanssa, kyllä se siihen korkeintaan kahteen jää.
Miksi sinä katsot, että minun kokemukseni on vähäpätöisempi kuin sinun kokemuksesi?
En minä niin ole sanonut että sinun kokemuksesi olisi vähäpätöisempi, vaan se ei liity mitenkään muihin uusperheisiin. Olen todella pahoillani kokemuksestasi, mutta onneksi tuollaiset tarinat ovat harvinaisia, ainakin nykyään.
Niin ja liittyy se tosiaan siksikin, että kyseinen äitipuoli antoi samaan aikaan kaikkea omille lapsilleen. Mites sä valkopeset sen?
No voi herranjumala! Se liittyy teidän uusperheeseen sun äitipuolen ilkeyden ja isäsi idiotismin takia, mutta ei se ole muiden uusperheiden syy millään lailla.
No ei kai kukaan ole väittänytkään, että se olisi kaikkien uusperheiden syy, mutta uusperheen syy nyt kuitenkin. Oletko todella noin sokea kun et näe sitä? Enkä ole tuo jonka äiti kuoli. Mutta minunkin isäni elämään astunut hyypiöämmä on koottanut knokata minua pois isän elämästä, en todellakaan olisi joutunut sieltä minnekään ymmärtäväisen kumppanin toimesta tai jos isä olisi ollut yksin, MUTTA se nainen toimi siten koska en ollut hänen oma lapsensa. Eli uusperhekuvion takia. Muuten hänellä ei olisi ollut mitään asiaa minun elämääni häiritsemään.
Miksi sinä katsot, että minun kokemukseni on vähäpätöisempi kuin sinun kokemuksesi?