Lue keskustelun säännöt.
En halua synnyttää alateitse, miten toimia?
13.08.2016 |
En vain halua. Haluan sektion. Emme ole vielä alkaneet lapsentekohommiin, koska en halua ottaa mitään riskiä siitä, että mut kuitenkin pakotetaan synnyttämään alakautta.
Miten mä voin varmistaa että saan sektion, kun mitään terveydellistä syytä sen saamiseksi ei ole?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Tulee niin paha mieli lukea näitä kommentteja, onneksi asun itse maassa, jossa saa sektion halutessaan ilman, että sitä päätöstä pitää todistella ja kinuta.
Suunnitellun sektion vastustajien kannattaisi ottaa huomioon, että tilastot ei kerro totuutta sektion ja alatiesynnytyksen todellisista riskeistä. Suunniteltu, peristerveelle synnyttäjälle tehty sektio on erittäin turvallinen toimenpide. Tilastoissa on mukana pieleen menneet alatiesynnytykset hätäsektioina sekä riskiryhmiin kuuluvien sektiot, joiden kohdalla on siis tehty päätös, että sektio on turvallisempi vaihtoehto kuin kokeilla alatiesynnytystä, mutta joissa muuten on isoja riskitekijöitä.
Jos tarkastellaan vain terveille naisille tehtyjä suunniteltuja sektioita, ei voi tilastollisesti väittää, että sektio olisi vaarallisempi kuin alatiesynnytys.
Haukkukaa itsekkääksi, mutta mulle äitinäkin on tärkeää, että seksi toimii eikä esim virtsankarkailusta tarvitse kärsiä. Pystyn olemaan paljon parempi äiti kun tällä tavalla.
Tämä nyt täysin sivuhuomautuksena, mutta mulla seksielämä parani alatiesynnytyksen jälkeen ja käsittääkseni tämä on varsin yleinen kokemus.
Mutta mielestäni suunnitellussa sektiossa ei ole mitään vikaa ja toivon, että ap ja muutkin haluavat saavat sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ehdotti adoptiota, mutta siellä jonossa on niin paljon lapsettomuudesta kärsiviä etten halua lyödä kiilaa siihen. Enkä halua adoptoida kehitysvammaista tms. lasta, joten tuntuisi jotenkin "lapsishoppailulta".
Plus tietenkin omat geenit ja miehen geenit on tiedossa, joten onhan se aina iso kysymysmerkki että miten adoptoitu lapsi sopeutuu ja mitä mt-ongelmia sieltä paljastuu.
T. Ap
Kaverini synnytti sektiolla pari viikkoa minun jälkeeni. Oli niiiiiin kipeä sektion jälkeen, vatsaan ja kohtuun sattui silmittömästi, vessaan kävely sai itkemään kivusta. Sairaalakso kesti 2 viikkoa.Vauvaa ei saanut nostella pitkiin aikoihin synnytyksen jälkeen, sektiohaava tulehtui, kaveri vaan makasi makuuasennossa, kipulääkkeitä kului. Ei kyennyt moneen viikkoon ns. "normaaliin elämään" eli edes hakemaan ruokaa jääkaapista, vessaankin lähti vasta kun meinasi oikeesti tulla housuun, niin kamalat kivut oli. Imetyskään ei onnistunut.
Mulla oli alatiesynnytys. Synnytys pelotti ihan kamalasti, mutta päätin silti yrittää, koska tiesin sen olevan itselleni ja vauvalle turvallisempi. Olin 2 päivää sairaalassa (esikoinen), ja joo kyllä se sattui, mutta kykenin heti sairaalassa jo istumaan, kävelemään, enkä tarvinnut särkylääkkeitä. 5 päivää synnytyksestä olin jo vaunulenkillä eikä vauvan hoidossa tai imetyksessä ollut ongelmia. Seksi sujuu paljon paremmin kuin ennen! Kaveri taas valittaa, että seksi ei tunnu miltään (kyllä, ihan pelkkä raskaus venyttää alapäätä). Kaverinkaan ei olisi "tarvinnut" synnyttää sektion kanssa, hän vain halusi sen kun luuli pääsevänsä helpommalla niin.
Mitä ikinä päätätkin, muista, että sektiossa on isommat riskit ja pidempi toipuminen.
Sektion saa vaatimalla sitä. Asiassa pitää olla tiukkana. Koko koneisto on valjastettu kannustamaan alatiesynnytykseen ja yrittää tehdä kaikkensa, että näin myös tapahtuu.
Pysy kannassasi ja sano, että et synnytä alateitse, vaan otat ennemmin vaikka abortin. Älä harkitse, älä mieti, vaan kerro tiukasti, että sektio on ainut vaihtoehto.
Varaudu, että sinua vähätellään, moititaan, mitätöidään ja houkutellaan. Älä kuitenkaan lannistu.
Kyllä sen saa. Vaikka yrittää ne päätä kääntää viimeiseen asti. Itse olen työskennellyt sekä synnärillä että leikkaussalissa (sh), ja mullakin on vahva päätös että haluan sektion. No se nyt minun kohdalla onnistuu "helposti", koska lääkärit ovat kollegoja.
Mulla on itselläni aina ollut synnytyspelko joka vain paheni oltuani viisi vuotta synnytysosastolla isossa sairaalassa töissä. Sen jälkeen siirryin leikkaussaliin, jossa sittem ompelimme niitä 3- ja 4- asteen repeämiä. Päätin etten koskaan tule synnyttämään alakautta. Ainoa poikkeus, jossa voin asiaa harkita, on se että jos nyt odottamani lapsi olisi hyvin pieni ja paikkani pehmenisivät loppua kohti.
Monesti vaan nuo painoarviotkin menee ihan päin mäntyä, muistan kun ensisynnyttäjä kerran odotti "3,5kg" lasta, mutta synnyttikin ekaksi lapsekseen 4,5kg vauvan.
Nykyään tuo luomuilu on mennyt synnyttämisessä liian pitkälle, ja alakautta yritetään repiä sitä tenavaa viimeiseen asti, myös vammautumisen uhalla.
Ja minä todellanin tiedän riskit, molempiin tapoihin. Silti sektio. Tosin en halua kuin kaksi lasta. Jos haluaa ehdottomasti viisi, ei sektio ole paras vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverini synnytti sektiolla pari viikkoa minun jälkeeni. Oli niiiiiin kipeä sektion jälkeen, vatsaan ja kohtuun sattui silmittömästi, vessaan kävely sai itkemään kivusta. Sairaalakso kesti 2 viikkoa.Vauvaa ei saanut nostella pitkiin aikoihin synnytyksen jälkeen, sektiohaava tulehtui, kaveri vaan makasi makuuasennossa, kipulääkkeitä kului. Ei kyennyt moneen viikkoon ns. "normaaliin elämään" eli edes hakemaan ruokaa jääkaapista, vessaankin lähti vasta kun meinasi oikeesti tulla housuun, niin kamalat kivut oli. Imetyskään ei onnistunut.
Mulla oli alatiesynnytys. Synnytys pelotti ihan kamalasti, mutta päätin silti yrittää, koska tiesin sen olevan itselleni ja vauvalle turvallisempi. Olin 2 päivää sairaalassa (esikoinen), ja joo kyllä se sattui, mutta kykenin heti sairaalassa jo istumaan, kävelemään, enkä tarvinnut särkylääkkeitä. 5 päivää synnytyksestä olin jo vaunulenkillä eikä vauvan hoidossa tai imetyksessä ollut ongelmia. Seksi sujuu paljon paremmin kuin ennen! Kaveri taas valittaa, että seksi ei tunnu miltään (kyllä, ihan pelkkä raskaus venyttää alapäätä). Kaverinkaan ei olisi "tarvinnut" synnyttää sektion kanssa, hän vain halusi sen kun luuli pääsevänsä helpommalla niin.
Mitä ikinä päätätkin, muista, että sektiossa on isommat riskit ja pidempi toipuminen.
Oliko kyseessä hätäsektio vai suunniteltu sektio?
Sektio ei oo mikään paras vaihtoehto. Anestesia on aina riski ( myös se spinaalipuudutus), sekä se tekee todella pahaa syn vatsalle, kun lihakset revitään väkisin auki ja tehdään haavaa puukoin ym. Sisäisen verenvuodon riski on hyvin suuri, jos ei huomata esim. Vuotavaa suonta jne.
Ite oon niin monessa sektiossa ollut mukana ja en sitä halua, kuin hätätapauksessa.
Jos et usko sitä että se on karu tapa synnyttää, niin kato vaikka video YouTubesta "c-sectio"
-Leikkurihoitsu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sektio ei oo mikään paras vaihtoehto. Anestesia on aina riski ( myös se spinaalipuudutus), sekä se tekee todella pahaa syn vatsalle, kun lihakset revitään väkisin auki ja tehdään haavaa puukoin ym. Sisäisen verenvuodon riski on hyvin suuri, jos ei huomata esim. Vuotavaa suonta jne.
Ite oon niin monessa sektiossa ollut mukana ja en sitä halua, kuin hätätapauksessa.
Jos et usko sitä että se on karu tapa synnyttää, niin kato vaikka video YouTubesta "c-sectio"
-Leikkurihoitsu
No mitä jos katsoo Youtubesta videoita synnytyksestä. Tuskinpa nekään aina kauhean ruusuista kuvaa antaa synnytyksestä?
Näitä pelottelujuttuja/videoita löytyy kyllä niin sektioista, kuin alatiesynnytyksistäkin.
Vierailija kirjoitti:
Sektio ei oo mikään paras vaihtoehto. Anestesia on aina riski ( myös se spinaalipuudutus), sekä se tekee todella pahaa syn vatsalle, kun lihakset revitään väkisin auki ja tehdään haavaa puukoin ym. Sisäisen verenvuodon riski on hyvin suuri, jos ei huomata esim. Vuotavaa suonta jne.
Ite oon niin monessa sektiossa ollut mukana ja en sitä halua, kuin hätätapauksessa.
Jos et usko sitä että se on karu tapa synnyttää, niin kato vaikka video YouTubesta "c-sectio"
-Leikkurihoitsu
Suurimmalla osalla ne vatsalihakset ovat erkaantuneet kohdun tieltä jo raskauden aikana. Ja yleensä ne vuotavat suonet kyllä huomataan, tilastoista voi katsoa miten iso riski tuo oikeasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä hankkiudu raskaaksi! Kyllä se kuule kaikkia "pelottaa" mutta ihmiskunta ei olisi olemassa ilman synnytystä, joten oletettavasti aika normaali tapahtuma?
Kaksi kertaa alateitse synnyttäneenä olen kyllä synnytyspelkoinen, mutta valitsisin sen silti aina sektion yli. Alatie on turvallisempi ja terveellisempi niin lapselle kuin äidille. Minulle on hassua kyllä tosi tärkeää, että lapset syntyy sen bakteeriston keskeltä vahvaksi tähän maailmaan, sillä yksi minua huolettava asia sektiossa on bakteerikontaminaation puute. Se kun vaikuttaa lapsen terveyteen loppuelämän.
No, onneksi kaksi muksua nyt sieltä punnattu ulos. Ihan ok mennyt, mitä nyt puhdas kauhu vallannut minut molemmilla kerroilla ponnistusvaiheessa ja synnytyksen jälkeen muutaman kuukauden lantionpohja krampannut siitä henkisestä traumasta kun yhdyntää yritetty.
Mutta silti, valitsisin alatien jos olisi vielä pakko synnyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa myös katsoa videoita imukuppisynnytyksistä, synnytyksistä joissa tulee pahat repeämät tai miten välilihaleikataan. Karulta nekin näyttävät, onneksi synnyttäjä ei itse näe synnytystään.
Mulla on nin ahdas lantio että heti ekalla neuvolareissulla terkka sanoi että sektio tulee. Olisin halunnut synnyttää alakautta ja sanoin sen heti. 9 tunnin kuluttua synnytyspäivänä piti antaa periksi- kun ei mahtunut niin ei mahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekan synnytin alateitse. Sikiö kuoli kohtuun 39+5 ja sen (3480g/53cm) punnersin ulos. Kokemus oli suoraan helvetistä. Mitään repeämiä ei tullut mutta esim. yli tunnin kestäneeseen ponnistusvaiheeseen en saanut mitään kivunlievitystä. Koska palkkioksi sain kuolleen lapsen, kokemus ei ole vieläkään päässyt unohtumaan vaikka siitä on 21v.
Seuraavat kolme ovat vaatimuksestani syntyneet sektiolla. Sektiot olivat noin miljoona kertaa parempi tapa. Kipulääkkeitä en tarvinnut ja kolmen viikon kuluttua olin toipunut ennalleni enkä muistanut enää koko leikkausta. Näin jokaisella kerralla.
Pelkopolin lääkäri suorastaan valehteli kun yritti käännyttää. Hänen lapussaan sanottiin mm. "haavatulehdukset ovat varsin yleisiä". Kun sain kätilöltä lapun, joka oli tarkoitettu niille, joille lääkäri määrää sektion, siinä lukikin "haavatulehdukset ovat varsin harvinaisia". Siis kun äiti haluaa sektion, haavatulehdukset ovat yleisiä ja lääkärin määrätessä harvinaisia? Lisäksi lääkäri totesi, että jos joudun takaisin sairaalaan haavatulehduksen vuoksi, niin isä joutuu hoitamaan vauvaa. Kysyin asiaa kätilöltä, joka sanoi, että äiti ja vauva ovat kiinteä pari ja kyllä se vauva tulee mukaan. Eli pelkopolilta ei suinkaan saa asiallista tietoa vaan alatiesynnytyspropagandaa, joka näyttää varsin hyvin uponneen moneen.
Itse pelkäsin, että vauva kuolisi tai vammautuisi alatiesynnytyksessä. Niin monesta tapauksesta olen lukenut ja kuullut. Ihan sama vaikka jäisi floorat saamatta, kunhan syntyy elävänä ja terveenä. Varmaan sillä ekalla vauvalla oli floorat kunnossa, mutta mitä hyötyä siitä oli, kun syntyi kuolleena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini synnytti sektiolla pari viikkoa minun jälkeeni. Oli niiiiiin kipeä sektion jälkeen, vatsaan ja kohtuun sattui silmittömästi, vessaan kävely sai itkemään kivusta. Sairaalakso kesti 2 viikkoa.Vauvaa ei saanut nostella pitkiin aikoihin synnytyksen jälkeen, sektiohaava tulehtui, kaveri vaan makasi makuuasennossa, kipulääkkeitä kului. Ei kyennyt moneen viikkoon ns. "normaaliin elämään" eli edes hakemaan ruokaa jääkaapista, vessaankin lähti vasta kun meinasi oikeesti tulla housuun, niin kamalat kivut oli. Imetyskään ei onnistunut.
Mulla oli alatiesynnytys. Synnytys pelotti ihan kamalasti, mutta päätin silti yrittää, koska tiesin sen olevan itselleni ja vauvalle turvallisempi. Olin 2 päivää sairaalassa (esikoinen), ja joo kyllä se sattui, mutta kykenin heti sairaalassa jo istumaan, kävelemään, enkä tarvinnut särkylääkkeitä. 5 päivää synnytyksestä olin jo vaunulenkillä eikä vauvan hoidossa tai imetyksessä ollut ongelmia. Seksi sujuu paljon paremmin kuin ennen! Kaveri taas valittaa, että seksi ei tunnu miltään (kyllä, ihan pelkkä raskaus venyttää alapäätä). Kaverinkaan ei olisi "tarvinnut" synnyttää sektion kanssa, hän vain halusi sen kun luuli pääsevänsä helpommalla niin.
Mitä ikinä päätätkin, muista, että sektiossa on isommat riskit ja pidempi toipuminen.
Oliko kyseessä hätäsektio vai suunniteltu sektio?
Luitko lainaamasi tekstin? " Kaverinkaan ei olisi "tarvinnut" synnyttää sektion kanssa, hän vain halusi sen kun luuli pääsevänsä helpommalla niin."
Tavallisessa synnytyksessä lapsi saa tärkeitä bakteerioita jotka vaikuttavat huomattavasti terveyteen. Sektio altistaa lapsen mm. Astmaan, erilaisiin allergioihin ja tyypin 1 diabetekseen. http://sciencenordic.com/giant-study-links-c-sections-chronic-disorders
Synnytin juuri muutama kuukausi sitten, minulla oli niin helppo synnytys etten missään nimessä suostusi sektioon.
Sektio on aika pelottava juttu. Vauvaa muljataan ulos. Monia oksettaa. Leikataan vatsa auki monesta kerroksesta ja ommellaan umpeen joka kestää. Paraneminen kestää kauan ja palautuminen on hidasta.
Jos jotain pelkäisin niin sektioo. Alateitse synnytys meni näin. Supistuksia alkoi hiljalleen tulla kun kivut ei kotona helpottanut lähdin sairaalaan. Siellä heti puudutus. Nukuin ja kun heräsin olin 10cm auki. Kätilö sanoi saat ponnistaa. Ponnistin pari kertaa ja sain vauvan syliin. Istukka tuli itsellään. Vauvan sai heti itselleen. Kävin suihkussa ja söin. Olin täysin toipunut viikossa. Univelka oli pahin kun imetti öisin ja sairaalassa nukkuminen ei onnistu.
Jos minä ja moni muu nainen pystyy siihen niin mikset myös sinä. Luota itseesi. Olin pelkääjä itsekkin. Mutta kahdesta huonosta vaihtoehdosta valitsin sen joka alkaa pikkuhiljaa.
Sektiossa on myös vauvalla suurempi tod. Näk. Vetää lapsivettä keuhkoon ja joutua eri osastolle kuin sinä. Infektio voi olla kohtalokas.
Itse tein sen virheen että vaadin synnytystavaksi sektion, vaikka olisin voinut alakauttakin synnyttää. Olin monta viikkoa ihan jumalattoman kipeä enkä pystynyt kävelemään suorassa. Leikkaushaava tulehtui ja vuoti ällöttävän näköistä ja hajuista eritettä. Sen lisäksi alapää vuoti jälkivuotoa. Vessassa käynti ja suihkussa käynti sattui älyttömästi. Olo oli kyllä pitkän aikaa kaikkea muuta kuin fresh! Gynekologi sanoi että lantionpohjalihakseni ovat raskauden takia menneet huononpaan kuntoon, ja muistuttaa kuulema synnyttäneen, mutta palautuneen naisen lantionpohjalihaksia. Antoi ohjeet lantionpohjalihas jumppaan. Virtsan karkailua ei onneksi ole ollut. En koe tässä sektion valinnassa voittaneeni mitään, ennemmin olisin ollut vaikka sen yhden yön kipeä, synnyttänyt alakautta ja elänyt sen jälkeen normaalia elämää, kuin ollut viikkotolkulla siinä kunnossa ettei kiinnosta muu kuin sängyssä makaaminen. Seksi tuntuu omasta puolestani samalta kuin ennen, mutta nuo gynekologin sanat jäivät päähäni pyörimään, ja mietin että huomaakohan mies eroa.
Varsinkin nuorten kannattaa miettiä myös tulevaisuus. Kovin montaa lasta ei voi sektiolla synnyttää. Seuraavissa raskauksissa riskit on isommat esim. kohdun ulkopuoliseen. Se on vähän sama kuin nuorelle kertoisi tupakoinnen vaaroista ja kuinka vaikea siitä on päästä eroon, tulee tunne "ei koske mua", mutta mieli voi muutaman vuoden päästä muuttua. Nimim. kokemusta on. ;)
En usko että kellään on mitkään "tunteet" pinnassa, ei nämä kirjoitukset mitään tunteita kerro. Mutta tietysti sitä kirjoittaa kärkevästi kun ajattelee että joku oikeasti ehdoin tahdoin haluaa sektioon vaikka itsellä on siitä kauheat kokemukset, tottakai sitä yrittää toista varoittaa asiasta. Mutta tee niinkuin haluat, jotkuthan kertovat että se sektio on niin helppo ja viikossa toipuu, jotkut toipuu alatiesynnytyksestä vuorokaudessa, minä en toipunut kummastakaan niin nopeasti kuin jotkut toiset.