Miten kasvatan täyspäisiä lapsia jos etävanhemmalla ei kielletä mitään?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos avauksesta, itselläni samanlainen tilanne paitsi että lapset (2 & 5) eivät koskaan ole isällään yötä ja tapaamisetkin kestävät maksimissaan 4 h/kerta. Koko yhteisen ajan lapset syövät karkkia/herkkuja/hamppareita sohvalla ja tuijottavat pädistä mitä vaan. Olenkin epäillyt että tästä johtuu jatkuva minua vastaan taistelu, juuri ruutuajan tai herkkujen rajoittaminen ja muutkin normaalit pyynnöt (itse pukeutuminen, ruokapöytään tulo jne.) . On todella uuvuttavaa taistella joka päivä samoista perusasioista. Näillä kriteereillä ei taida vielä voida vaatia valvottuja tapaamisia, joten en tiedä miten ratkaista ongelma.

Tämä teksti ei viesti kovin vahvasta vanhemmuudesta. Lasten taistelu rajoja vastaan ei lähtökohtaisesti johdu siitä, millaiset rajat ovat muualla. Oletko tarkkaillut itseäsi ja omaa toimintaasi rajoitustilanteissa? Voivatko lapset vaistota mainitsemasi uupumuksen ja tämän vuoksi testata entistä enemmän rajoja? Voisiko olla, että tuon ikäisillä lapsilla asioiden kyseenalaistaminen onkin jo ihan tavallista?

Valitettavasti se, että olet edes pohtinut valvottuja tapaamisia, viestii juuri keinottomuudesta ja voimattomuudesta. Oletko ajatellut hakea itsellesi apua?

nr46 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ydinperhe ja hyvin vähän kiveen hakattuja sääntöjä. "Toista ei saa vahingoittaa" taitaa olla ainoa, joka on ehdoton. Karkkia en osta, mutta sitä saa aina, jos joku tuo, nukkumaan mennään väsyneinä eikä silloin kun äidille sopii eikä televisiokaan ole mörkö.

Ihan täyspäisiä teinejä näistä on kasvanut, vaikka en ole kuvitellut, että olen sääntöineni maailman tärkein ihminen. Läskejä lapset eivät ole ainakaan, enemmänkin alipainoisia. Karkki kun ei ole mikään lauantaina ahmittava salaperäinen herkku.

Kyllä meilläkin katsotaan telkkaria, pelataan ja herkutellaan, mutta muutakin pitää tehdä. Tänään menimme lasten kanssa leikkipuistoon ja sen jälkeen ravintolaan syömään. Lapset saivat jäätelöt jälkiruuaksi, mutta ruokakaupassa en suostunut ostamaan sipsejä ja isoja karkkipusseja. Sen jälkeen jouduin raahaamaan huutavat lapset pois kaupasta muiden asiakkaiden tuijottaessa.

Miksei voinut saada sipsiä ja karkkia?

ap

Olisiko pitänyt suostua raivokohtauksen pelossa? 

Ei raivokohtausta tarvitse pelätä eikä välittää mitä muut ajattelee :) Antaa muiden tuijotella. Ne joilla on lapsia tai kiukuttelevia lapsia niin ymmärtävät kyllä. Kyllä on tullut kannettua lapsia olalla autoon rauhoittumaan ja puolen tunnin "taistelut käyty". Kun kertoo etukäteen lapselle että tänään ei ole karkkipäivä tai että tänään ei osteta karkkia niin kyllä ne sen oppii. Muutaman kerran lapsien kanssa  asiasta taisteltu ja kyllä kannatti :)

Tämä kuulostaa normaalilta ja tähän pyrin itsekin. Kesälomilla, kun lapset ovat minun kanssani yhtäjaksoisesti pidempään kuin viikon, lapset alkavat tosiaan oppia, mutta arki ja isän tapaamiset muuttavat kaiken. Kerron aina ennen kauppareissua mitä olemme ostamassa ja lapset tietävät että huutamalla he eivät saa tahtoaan läpi.

Vierailija kirjoitti:

Unohtui mainita että tapaamisten ajan isä joko nukkuu tai puhuu koko ajan puhelimessa.

Meillä isä on tietokoneella melkein koko ajan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Haha, äiti on saanut lähivanhemmuuden ja nyt sitten kitisee, kun isä haluaa käyttää vähän aikansa lasten kanssa niin, että heille jäisi niistä vähistä hetkistä hyvä mieli. Varsinkin viikonloppuisiä käy sääliksi, ensin he viettävät samanlaista viikonloppua kuin muutkin perheet, ja sitten tulee lähivanhemmalta ininää, kun ei viikonloppuja vietetä niinkuin arkea. Eikä varmaan ole sattumaa, että juuri nämä ap:n kaltaiset yksipuolista näkökulmaa toistavat kontrollifriikit ovat niitä, mitä ei vaan jaksa katsella, oli lapset sitten pieniä tai ei.

Ja kävikö ap:lla koskaan mielessä, että ehkä vika onkin siinä, MITEN lapsia ohjataan noudattamaan niitä rajoja. Vai onkohan kenties kaikki erosta asti ollut miehen vika...

Eli, kepukka pois takamuksesta, hoida oma tonttisi lasten kasvatuksessa, ja myönnä että joskus syy voi olla myös sinussa.

Kyllä, olen lähivanhempi koska huolehdin lapsistani. Isä ei halunnut enempää tapaamisia, eikä varmasti haluaisi olla lähivanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pisät omat sääntösi, mies pitäköön omansa. Kun kasvavat, kunnioittavat sinua enemmän kuin vetelää isäänsä. Trust me.

Miten selviän siihen asti? Lapset ovat tottuneet tekemään kaiken mielensä mukaan eli tavallisen arjen säännöt kuten nukkumaanmenoajat ja ruuan syöminen pöydän ääressä ovat heille mahdottomia noudattaa. Elämämme on kaaosta, huutoa ja kitinää eikä kenelläkään ole hyvä olla.

Sulla ei siis olekaan sääntöjä? Miksi annat niiden toimia oman päänsä mukaan, eikös ne ollutkaan sun luona enemmän?

En anna lasten toimia oman päänsä mukaan, mutta toisin kuin normaalitilanteessa, lapset eivät tunnu oppivan perheen rutiineihin.

Lapset ovat isällään enemmän kuin pari viikonloppua kuukaudessa.

Siis lapsethan on vain joka toinen viikonloppu isällään. Eli pari päivää peräkkäin saa karkkia joka toinen viikko. Eli parina iltana joka toinen viikko saa valvoo hiukan pidempään. Hei oikeesti. Nyt voit katsoo vähän itsees. Näkevät muutenkin ihan liian vähän isäänsä. Eri ois jos ois viikko-viikko systeemi jolloin valvomiset ja karkit ois jatkuvaa ja säännöllistä. Nyt ne ei ole. Ja tottakai lapset aina reagoi muutoksiin ja vaihteluihin, jolloin kiukuttelevat. Ihan samoin kiukuttelisivat vaikka karkkeja ei syötettäis.

Vierailija kirjoitti:

nr46 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ydinperhe ja hyvin vähän kiveen hakattuja sääntöjä. "Toista ei saa vahingoittaa" taitaa olla ainoa, joka on ehdoton. Karkkia en osta, mutta sitä saa aina, jos joku tuo, nukkumaan mennään väsyneinä eikä silloin kun äidille sopii eikä televisiokaan ole mörkö.

Ihan täyspäisiä teinejä näistä on kasvanut, vaikka en ole kuvitellut, että olen sääntöineni maailman tärkein ihminen. Läskejä lapset eivät ole ainakaan, enemmänkin alipainoisia. Karkki kun ei ole mikään lauantaina ahmittava salaperäinen herkku.

Kyllä meilläkin katsotaan telkkaria, pelataan ja herkutellaan, mutta muutakin pitää tehdä. Tänään menimme lasten kanssa leikkipuistoon ja sen jälkeen ravintolaan syömään. Lapset saivat jäätelöt jälkiruuaksi, mutta ruokakaupassa en suostunut ostamaan sipsejä ja isoja karkkipusseja. Sen jälkeen jouduin raahaamaan huutavat lapset pois kaupasta muiden asiakkaiden tuijottaessa.

Miksei voinut saada sipsiä ja karkkia?

ap

Olisiko pitänyt suostua raivokohtauksen pelossa? 

Ei raivokohtausta tarvitse pelätä eikä välittää mitä muut ajattelee :) Antaa muiden tuijotella. Ne joilla on lapsia tai kiukuttelevia lapsia niin ymmärtävät kyllä. Kyllä on tullut kannettua lapsia olalla autoon rauhoittumaan ja puolen tunnin "taistelut käyty". Kun kertoo etukäteen lapselle että tänään ei ole karkkipäivä tai että tänään ei osteta karkkia niin kyllä ne sen oppii. Muutaman kerran lapsien kanssa  asiasta taisteltu ja kyllä kannatti :)

Tämä kuulostaa normaalilta ja tähän pyrin itsekin. Kesälomilla, kun lapset ovat minun kanssani yhtäjaksoisesti pidempään kuin viikon, lapset alkavat tosiaan oppia, mutta arki ja isän tapaamiset muuttavat kaiken. Kerron aina ennen kauppareissua mitä olemme ostamassa ja lapset tietävät että huutamalla he eivät saa tahtoaan läpi.

Kuulostaa kuitenkin sille että yrität parhaasi mutta olet väsynyt ja turhautunut. Kyllähän palstoilta saa hyviäkin vinkkejä mutta näyttäisi sille että tarvitsisit enemmän konrkeettista tukea ja apua esim tukiryhmistä, kriisikeskukselta jne. Kuitenkin lohdun sanana, joskus ne asiat loksahtavat paikallleen. Ainakin kun itse tekee parhaansa.

Vierailija kirjoitti:

Usko tai älä, niistä kasvaa ihan täysipäisiä nuoria vaikka saisivat jätskiä joka päivä ja pelaamista ei rajoitettaisi (jos muut hommat hoidetaan).

Vaikka sä kuinka pingotat ja rajoitat, et saavuta sen parempaa kasvatustulosta kuin rennompi isänsä, saat vain vihat niskoillesi. Te ette ole enää yksikkö, sinä olet sinä ja isä on isä.

Kysy sitten lapsilta kaksikymppisenä kumman kanssa vietetyt hetket jäivät mieleen?

Jos lapsista kasvaa täyspäisiä, he aikuisina, ehkä jo aiemmin tajuavat, että äiti se kunnon vanhempi oli. Lapsi tarvitsee rutiineja ja rajoja yhtä paljon kuin rakkautta ja hellyyttä.

nr46 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pisti silmään tuo, että hyvä kasvatus on kieltämistä. Rajoittamista ja kieltämistä. Ei ole.

Niin ei kasvatus ole yksioikoinen asia jota voisi yhdellä tai kahdella lauseella täysin kiteyttää. Rajat ja rakkaus kuuluu kasvatukseen, myös oikeanlainen jousto tilanteen mukaan. Kasvatukseen kuuluu niin paljon ettei edes kaikki kasvatustavat ja keinot käy kaikille lapsille, lapset ovat yksilöitä.

Ap ilmaisee kaiken kyllä todella kielteisen kautta. Ja kuulostaa kyllä siltä että lapset oireilee sitä tilannetta. Vihamieliset vanhemmat, väsybyt kielteinen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ydinperhe ja hyvin vähän kiveen hakattuja sääntöjä. "Toista ei saa vahingoittaa" taitaa olla ainoa, joka on ehdoton. Karkkia en osta, mutta sitä saa aina, jos joku tuo, nukkumaan mennään väsyneinä eikä silloin kun äidille sopii eikä televisiokaan ole mörkö.

Ihan täyspäisiä teinejä näistä on kasvanut, vaikka en ole kuvitellut, että olen sääntöineni maailman tärkein ihminen. Läskejä lapset eivät ole ainakaan, enemmänkin alipainoisia. Karkki kun ei ole mikään lauantaina ahmittava salaperäinen herkku.

Kyllä meilläkin katsotaan telkkaria, pelataan ja herkutellaan, mutta muutakin pitää tehdä. Tänään menimme lasten kanssa leikkipuistoon ja sen jälkeen ravintolaan syömään. Lapset saivat jäätelöt jälkiruuaksi, mutta ruokakaupassa en suostunut ostamaan sipsejä ja isoja karkkipusseja. Sen jälkeen jouduin raahaamaan huutavat lapset pois kaupasta muiden asiakkaiden tuijottaessa.

ap

Esim tässä oliis kannattanut päättää se päivä siihen kun kaikki lli onnistunutta. Sen sijaan että raijaa väsyneet lapset kuappaan.