Lue keskustelun säännöt.
Miten kasvatan täyspäisiä lapsia jos etävanhemmalla ei kielletä mitään?
13.08.2016 |
Ongelma tuli ilmi jo otsikossa. Lapset 4 ja 6v, isällään joka toinen viikonloppu, välillä myös arki-iltoja. Isällä ei ole sääntöjä ollenkaan, karkkia ja jäätelöä saa joka ikinen päivä, pelaamista ja telkkaria ei rajoiteta, ja nukkumaan mennään kun lapset siihen suostuvat. Tiedän ettei minulla ole oikeutta vaatia ex-miestäni noudattamaan minun laatimiani sääntöjä, mutta alan olla itse aivan loppu.
Pidän itseäni johdonmukaisena kasvattajana, mutta lasten käytöksen perusteella voisi kuvitella ettei heiltä ole koskaan kielletty mitään. Iltapesut, nukkumaanmenot ja ruokailut ovat taistelua joka ikinen kerta, lapset vinkuvat ja kitisevät kaiken valveillaoloaikansa, kun eivät saa pelata ja syödä herkkuja mielensä mukaan. Jos yhteiselo alkaa joskus harvoin sujua, sen katkaisee viikonloppu isällä, jonka jälkeen työ alkaa alusta.
Onko mitään tehtävissä?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Sääli sinun ja eritoten lasten puolesta, että isänsä täysääliö. Yritä puhua hänelle järkeä, jos ei onnistu niin valitettavasti juuri mitään ei ole tehtävissä. Puret hammasta seuraavat 10-15 v.
Yritin puhua näistä asioista niin kauan kunnes ymmärsin ettei sillä ole mitään vaikutusta. Miestä ei kiinnosta kasvattaa lapsia ja lasten mielestä iskällä kaikki on kivempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tehtävissä paljonkin.
Ihan ensin hyväksy se, että lapsilla on vaikeaa. Ei tuo kiukkuaminen johdu isän rajattomuudesta vaan siitä, että lapsilla on paha olla. Vinkuna ja kitinä eivät liity kasvatukseen vaan vanhempien eroon.
Toiseksi opi hyväksymään se, että enää ei ole yksikköä nimeltä me ja sen sisällä sinä ja mies. Nyt olette erillänne ja miehellä saa olla omat säännöt. Ainoa ehto on se, että isän luona ei tehdä mitään laitonta eivätkä lapset saa joutua vaaraan. Kaikki muu on sallittua alkaen siitä, että joka päivä syödään karkkia päättyen siihen, että sateeseen saa mennä prinsessamekossa. Järkeväähän tuollainen ei ole, mutta se ei enää kuulu sinulle.
Pidät kiinni omista säännöistäsi, miestä ei voi vaatia toimimaan tavallasi. Hän väistää kitinät karkilla, mikä o huono vaihtoehto, mutta tällä hetkellä todennäköisesti ainoa, jonka hän osaa.
Vierailija kirjoitti:
On tehtävissä paljonkin.
Ihan ensin hyväksy se, että lapsilla on vaikeaa. Ei tuo kiukkuaminen johdu isän rajattomuudesta vaan siitä, että lapsilla on paha olla. Vinkuna ja kitinä eivät liity kasvatukseen vaan vanhempien eroon.
Toiseksi opi hyväksymään se, että enää ei ole yksikköä nimeltä me ja sen sisällä sinä ja mies. Nyt olette erillänne ja miehellä saa olla omat säännöt. Ainoa ehto on se, että isän luona ei tehdä mitään laitonta eivätkä lapset saa joutua vaaraan. Kaikki muu on sallittua alkaen siitä, että joka päivä syödään karkkia päättyen siihen, että sateeseen saa mennä prinsessamekossa. Järkeväähän tuollainen ei ole, mutta se ei enää kuulu sinulle.
Pidät kiinni omista säännöistäsi, miestä ei voi vaatia toimimaan tavallasi. Hän väistää kitinät karkilla, mikä o huono vaihtoehto, mutta tällä hetkellä todennäköisesti ainoa, jonka hän osaa.
Tilanne ei ole ihan tuore, erosta on jo yli kolme vuotta. Kun lapset olivat pieniä, tilanne oli monella tavoin helpompi. Nyt kun heitä pitäisi jo vähän kasvattaakin, ongelmat isällä alkavat näkyä.
En vaan tajua miksi pitää tehdä lapsia ja sitten heti erota. Eikö mikään muka hälyttänyt aiemmin?
Saisimmeko tähän mukaan miehen näkemyksen tilanteesta? Tulee muuten aika yksipuolinen kuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vaan tajua miksi pitää tehdä lapsia ja sitten heti erota. Eikö mikään muka hälyttänyt aiemmin?
Ei sitä voi etukäteen tietää, millainen ihminen on kasvattajana. Lapsettoman puheet siitä millainen hän aikoo olla vanhempana ovat vain sanahelinää.
Se ei ole isän vika, jos lapset valittavat siitä, että laitat heidät kuudelta illalla nukkumaan ja koko päiväajan hakkaat raamatulla päähän ja rajoitat lapsilta kaiken normaalin elämän! Lukekaa te katekismusta siellä ja syötä lapsille pelkkää kaurapuuroa ja anna risua perseelle aina kun eivät tottele, mutta älä kuvittele, että lapsien pitäisi tykätä tällaisesta! Olet aivan läpeensä sairas äiti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saisimmeko tähän mukaan miehen näkemyksen tilanteesta? Tulee muuten aika yksipuolinen kuva.
Miehen mielestä olen nalkuttava akka joka koittaa määrätä mitä hän tekee omien lapsiensa kanssa. Hän tietää hyvin että menee sieltä missä aita on matalin ja arvelen itse että hän tekee sen voidakseen olla minulle kiusaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan tajua miksi pitää tehdä lapsia ja sitten heti erota. Eikö mikään muka hälyttänyt aiemmin?
Ei sitä voi etukäteen tietää, millainen ihminen on kasvattajana. Lapsettoman puheet siitä millainen hän aikoo olla vanhempana ovat vain sanahelinää.
No mut tässäkin tapauksessa on kaksi lasta. Isäkö oli sen isomman kanssa kuin unelma ja sittem lötsähti kamalaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole isän vika, jos lapset valittavat siitä, että laitat heidät kuudelta illalla nukkumaan ja koko päiväajan hakkaat raamatulla päähän ja rajoitat lapsilta kaiken normaalin elämän! Lukekaa te katekismusta siellä ja syötä lapsille pelkkää kaurapuuroa ja anna risua perseelle aina kun eivät tottele, mutta älä kuvittele, että lapsien pitäisi tykätä tällaisesta! Olet aivan läpeensä sairas äiti!
0/5
Usko tai älä, niistä kasvaa ihan täysipäisiä nuoria vaikka saisivat jätskiä joka päivä ja pelaamista ei rajoitettaisi (jos muut hommat hoidetaan).
Vaikka sä kuinka pingotat ja rajoitat, et saavuta sen parempaa kasvatustulosta kuin rennompi isänsä, saat vain vihat niskoillesi. Te ette ole enää yksikkö, sinä olet sinä ja isä on isä.
Kysy sitten lapsilta kaksikymppisenä kumman kanssa vietetyt hetket jäivät mieleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usko tai älä, niistä kasvaa ihan täysipäisiä nuoria vaikka saisivat jätskiä joka päivä ja pelaamista ei rajoitettaisi (jos muut hommat hoidetaan).
Vaikka sä kuinka pingotat ja rajoitat, et saavuta sen parempaa kasvatustulosta kuin rennompi isänsä, saat vain vihat niskoillesi. Te ette ole enää yksikkö, sinä olet sinä ja isä on isä.
Kysy sitten lapsilta kaksikymppisenä kumman kanssa vietetyt hetket jäivät mieleen?
Jos alan syöttämään lapsille jäätelöä joka päivä että he olisivat tyytyväisiä ja luovun säännöistä, olemme tilanteessa jossa 4- ja 6-vuotiaat ovat pomoja perheessä. Se ei ole vaihtoehto.
Pisät omat sääntösi, mies pitäköön omansa. Kun kasvavat, kunnioittavat sinua enemmän kuin vetelää isäänsä. Trust me.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usko tai älä, niistä kasvaa ihan täysipäisiä nuoria vaikka saisivat jätskiä joka päivä ja pelaamista ei rajoitettaisi (jos muut hommat hoidetaan).
Vaikka sä kuinka pingotat ja rajoitat, et saavuta sen parempaa kasvatustulosta kuin rennompi isänsä, saat vain vihat niskoillesi. Te ette ole enää yksikkö, sinä olet sinä ja isä on isä.
Kysy sitten lapsilta kaksikymppisenä kumman kanssa vietetyt hetket jäivät mieleen?
Juu sitten kaksikymppisenä läskinä mietinkin, että oliskohan ollut parempi olla syömättä niitä karkkeja kaiken päivää. Äiti olis yrittänyt kasvattaa järkevästi. Vihaisin paskaa isääni joka ei välittänyt mun terveydestä ja jatkaisin työttömänä pelien pelaamista, vetäen herkkuja naaman täyteen.
Minullakin on aina ollut isän luona vapaampaa kuin äidin luona ja väittäisin, että juuri se teki minusta täysipäisen ihmisen. Monesti säälin ydinperheessä kasvaneita, joilla ei ole paikkaa, mihin paeta, jossei kotona ole kaikki hyvin.
Relaa ap, selität lapsille, että äidin luona on nämä säännöt ja niiden mukaan mennään. ;) Tuskin se lapsianne pilaa, vaikka saisivat isän luona vähän löysäilläkin.
Vierailija kirjoitti:
Pisät omat sääntösi, mies pitäköön omansa. Kun kasvavat, kunnioittavat sinua enemmän kuin vetelää isäänsä. Trust me.
Miten selviän siihen asti? Lapset ovat tottuneet tekemään kaiken mielensä mukaan eli tavallisen arjen säännöt kuten nukkumaanmenoajat ja ruuan syöminen pöydän ääressä ovat heille mahdottomia noudattaa. Elämämme on kaaosta, huutoa ja kitinää eikä kenelläkään ole hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
En vaan tajua miksi pitää tehdä lapsia ja sitten heti erota. Eikö mikään muka hälyttänyt aiemmin?
Elämä ei ole aina helppoa, eikä kukaan ole niin viisas että tietäisi mitä omat valinnat tuovat tullessaan. Jotkut valinnat näyttävät ensin hyviltä mutta ajanmyötä osoittauvat huonoiksi. Jokainen tekee joskus vääriä valintoja. Näistä opitaan itse kukin. Ja perhe-elämää ei opita kirjoista, se pitää elää ja kokea.
Itse edelleen naimisissa.
Aloittaja voisi lakata pahoinpitelemästä omia lapsiaan ja lakata syyttämästä isää kaiken pahan aluksi. Siitä tämä ongelma voisi lähteä ratkeamaan.
Meillä on ydinperhe ja hyvin vähän kiveen hakattuja sääntöjä. "Toista ei saa vahingoittaa" taitaa olla ainoa, joka on ehdoton. Karkkia en osta, mutta sitä saa aina, jos joku tuo, nukkumaan mennään väsyneinä eikä silloin kun äidille sopii eikä televisiokaan ole mörkö.
Ihan täyspäisiä teinejä näistä on kasvanut, vaikka en ole kuvitellut, että olen sääntöineni maailman tärkein ihminen. Läskejä lapset eivät ole ainakaan, enemmänkin alipainoisia. Karkki kun ei ole mikään lauantaina ahmittava salaperäinen herkku.
Sääli sinun ja eritoten lasten puolesta, että isänsä täysääliö. Yritä puhua hänelle järkeä, jos ei onnistu niin valitettavasti juuri mitään ei ole tehtävissä. Puret hammasta seuraavat 10-15 v.