Miten kasvatan täyspäisiä lapsia jos etävanhemmalla ei kielletä mitään?

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole isän vika, jos lapset valittavat siitä, että laitat heidät kuudelta illalla nukkumaan ja koko päiväajan hakkaat raamatulla päähän ja rajoitat lapsilta kaiken normaalin elämän! Lukekaa te katekismusta siellä ja syötä lapsille pelkkää kaurapuuroa ja anna risua perseelle aina kun eivät tottele, mutta älä kuvittele, että lapsien pitäisi tykätä tällaisesta! Olet aivan läpeensä sairas äiti!

Vastaan tähän provoon tarkoituksella että olet hyvä äiti vaikka provosoija väittäisi mitä. Kaikki äidit ovat hyviä jotka yrittävät tehdä parhaansa lapsensa eteen vaikka tekisi välillä vääriä valintoja. Tässä tapauksessa isä tulee ne vaikeudet myöhemmin kohtaamaan todennäköisesti kovempana kuin mitä äiti joka on osannut rajoja pitää. T:Iskä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pisät omat sääntösi, mies pitäköön omansa. Kun kasvavat, kunnioittavat sinua enemmän kuin vetelää isäänsä. Trust me.

Miten selviän siihen asti? Lapset ovat tottuneet tekemään kaiken mielensä mukaan eli tavallisen arjen säännöt kuten nukkumaanmenoajat ja ruuan syöminen pöydän ääressä ovat heille mahdottomia noudattaa. Elämämme on kaaosta, huutoa ja kitinää eikä kenelläkään ole hyvä olla.

Siis lapset on tähän asti olleet kokonaan miehellä vai miten ihmeessä kuvittelet, että pari viikonloppua kuukaudessa on enemmän ja vaikuttavampaa kuin arki kanssasi?

Mä olin aikanaan ihan samassa tilanteessa. Turha hakata päätänsä seinään ja kuluttaa energiaa lasten Isän kanssa riitelyyn jos kaikki muuten ok. paitsi noi mitä kerroit. Ainakin meillä oli toimi paljon paremmin se, että kuunteli ja keskusteli lasten kanssa. En haukkunut heille tietenkään heidän Isäänsä! Mutta yksinkertaisesti kerroin heille, miksi Äiti tekee niin kuin tekee ja miksi meillä on nämä säännöt vaikka Isän luona on toisin. Selvitin, etten tosiaankaan tee niin ilkeilläkseni. Ei lapset tyhmiä ole, kyllä ne keskustelemalla kaiken ymmärtää. Kaikki häiritsevä ympäriltä pois ja sitten istutaan alas keskustelemaan!

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ydinperhe ja hyvin vähän kiveen hakattuja sääntöjä. "Toista ei saa vahingoittaa" taitaa olla ainoa, joka on ehdoton. Karkkia en osta, mutta sitä saa aina, jos joku tuo, nukkumaan mennään väsyneinä eikä silloin kun äidille sopii eikä televisiokaan ole mörkö.

Ihan täyspäisiä teinejä näistä on kasvanut, vaikka en ole kuvitellut, että olen sääntöineni maailman tärkein ihminen. Läskejä lapset eivät ole ainakaan, enemmänkin alipainoisia. Karkki kun ei ole mikään lauantaina ahmittava salaperäinen herkku.

Kyllä meilläkin katsotaan telkkaria, pelataan ja herkutellaan, mutta muutakin pitää tehdä. Tänään menimme lasten kanssa leikkipuistoon ja sen jälkeen ravintolaan syömään. Lapset saivat jäätelöt jälkiruuaksi, mutta ruokakaupassa en suostunut ostamaan sipsejä ja isoja karkkipusseja. Sen jälkeen jouduin raahaamaan huutavat lapset pois kaupasta muiden asiakkaiden tuijottaessa.

ap

Pisti silmään tuo, että hyvä kasvatus on kieltämistä. Rajoittamista ja kieltämistä. Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ydinperhe ja hyvin vähän kiveen hakattuja sääntöjä. "Toista ei saa vahingoittaa" taitaa olla ainoa, joka on ehdoton. Karkkia en osta, mutta sitä saa aina, jos joku tuo, nukkumaan mennään väsyneinä eikä silloin kun äidille sopii eikä televisiokaan ole mörkö.

Ihan täyspäisiä teinejä näistä on kasvanut, vaikka en ole kuvitellut, että olen sääntöineni maailman tärkein ihminen. Läskejä lapset eivät ole ainakaan, enemmänkin alipainoisia. Karkki kun ei ole mikään lauantaina ahmittava salaperäinen herkku.

Kyllä meilläkin katsotaan telkkaria, pelataan ja herkutellaan, mutta muutakin pitää tehdä. Tänään menimme lasten kanssa leikkipuistoon ja sen jälkeen ravintolaan syömään. Lapset saivat jäätelöt jälkiruuaksi, mutta ruokakaupassa en suostunut ostamaan sipsejä ja isoja karkkipusseja. Sen jälkeen jouduin raahaamaan huutavat lapset pois kaupasta muiden asiakkaiden tuijottaessa.

Miksei voinut saada sipsiä ja karkkia?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pisät omat sääntösi, mies pitäköön omansa. Kun kasvavat, kunnioittavat sinua enemmän kuin vetelää isäänsä. Trust me.

Miten selviän siihen asti? Lapset ovat tottuneet tekemään kaiken mielensä mukaan eli tavallisen arjen säännöt kuten nukkumaanmenoajat ja ruuan syöminen pöydän ääressä ovat heille mahdottomia noudattaa. Elämämme on kaaosta, huutoa ja kitinää eikä kenelläkään ole hyvä olla.

Siis lapset on tähän asti olleet kokonaan miehellä vai miten ihmeessä kuvittelet, että pari viikonloppua kuukaudessa on enemmän ja vaikuttavampaa kuin arki kanssasi?

Olen ollut aina lähivanhempi. En tiedä miten paljon isällä vietetty aika vaikuttaa, voi olla että olen itse luokattoman huono kasvattaja, mutta epäilen. Kertomani asiat ovat olleet aina vaikeita mutta kesälomien jälkeen tilanne on ihan mahdoton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pisät omat sääntösi, mies pitäköön omansa. Kun kasvavat, kunnioittavat sinua enemmän kuin vetelää isäänsä. Trust me.

Miten selviän siihen asti? Lapset ovat tottuneet tekemään kaiken mielensä mukaan eli tavallisen arjen säännöt kuten nukkumaanmenoajat ja ruuan syöminen pöydän ääressä ovat heille mahdottomia noudattaa. Elämämme on kaaosta, huutoa ja kitinää eikä kenelläkään ole hyvä olla.

Ja siis nimenomaan tämä on isän syytä? Lapsethan ovat sinula melkein koko ajan.

Meillä mummo on löperö, mutta ei se silti tuolla lailla normielämään heijastu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pisät omat sääntösi, mies pitäköön omansa. Kun kasvavat, kunnioittavat sinua enemmän kuin vetelää isäänsä. Trust me.

Miten selviän siihen asti? Lapset ovat tottuneet tekemään kaiken mielensä mukaan eli tavallisen arjen säännöt kuten nukkumaanmenoajat ja ruuan syöminen pöydän ääressä ovat heille mahdottomia noudattaa. Elämämme on kaaosta, huutoa ja kitinää eikä kenelläkään ole hyvä olla.

Sulla ei siis olekaan sääntöjä? Miksi annat niiden toimia oman päänsä mukaan, eikös ne ollutkaan sun luona enemmän?

Eikö teilläkin ao ole hieman rennompaa viikonloppuna kuin arkena? No jos ei vielä niin ainakin sitten on kun lapset ovat isompia.

Selität nyt jo rauhallisesti että viikolla tehdään asiat tietyllä tavalla ja viikonloppuisin toisella. Saa mennä vähän myöhemmin nukkumaan. Syödään herkkuja. Jne. Eivät ne lapset siihen kuole jos elävät rennommin viikonloppuisin - niin kotona luonasi kuin toisessa kodissaan isällään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ydinperhe ja hyvin vähän kiveen hakattuja sääntöjä. "Toista ei saa vahingoittaa" taitaa olla ainoa, joka on ehdoton. Karkkia en osta, mutta sitä saa aina, jos joku tuo, nukkumaan mennään väsyneinä eikä silloin kun äidille sopii eikä televisiokaan ole mörkö.

Ihan täyspäisiä teinejä näistä on kasvanut, vaikka en ole kuvitellut, että olen sääntöineni maailman tärkein ihminen. Läskejä lapset eivät ole ainakaan, enemmänkin alipainoisia. Karkki kun ei ole mikään lauantaina ahmittava salaperäinen herkku.

Kyllä meilläkin katsotaan telkkaria, pelataan ja herkutellaan, mutta muutakin pitää tehdä. Tänään menimme lasten kanssa leikkipuistoon ja sen jälkeen ravintolaan syömään. Lapset saivat jäätelöt jälkiruuaksi, mutta ruokakaupassa en suostunut ostamaan sipsejä ja isoja karkkipusseja. Sen jälkeen jouduin raahaamaan huutavat lapset pois kaupasta muiden asiakkaiden tuijottaessa.

Miksei voinut saada sipsiä ja karkkia?

ap

Olisiko pitänyt suostua raivokohtauksen pelossa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pisät omat sääntösi, mies pitäköön omansa. Kun kasvavat, kunnioittavat sinua enemmän kuin vetelää isäänsä. Trust me.

Miten selviän siihen asti? Lapset ovat tottuneet tekemään kaiken mielensä mukaan eli tavallisen arjen säännöt kuten nukkumaanmenoajat ja ruuan syöminen pöydän ääressä ovat heille mahdottomia noudattaa. Elämämme on kaaosta, huutoa ja kitinää eikä kenelläkään ole hyvä olla.

Muista ettet ole ainoa samassa tilanteessa ja moni on joutunut saman käymään läpi. Kuitenkin omat rajat ja säännöt on todella tärkeä pitää vaikka se olisi vaikeaa. Mitä johdonmukaisempi olet sen vähemmän tulee olemaan kaaosta. Pidä esim palaveri lasten kanssa säännöistä. Jos ei noudata niin sanktiot esim känny pois joksikin aika jne. Pidä kunnostasi huolta ja käy keskustelemassa perheneuvolassa tai muussa vastaavassa paikassa. Älä jää yksin asian kanssa. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Eikö teilläkin ao ole hieman rennompaa viikonloppuna kuin arkena? No jos ei vielä niin ainakin sitten on kun lapset ovat isompia.

Selität nyt jo rauhallisesti että viikolla tehdään asiat tietyllä tavalla ja viikonloppuisin toisella. Saa mennä vähän myöhemmin nukkumaan. Syödään herkkuja. Jne. Eivät ne lapset siihen kuole jos elävät rennommin viikonloppuisin - niin kotona luonasi kuin toisessa kodissaan isällään.

Meillä on luullakseni ihan tavallista, ainakin lasten kavereihin verrattuna. Viikonloppuna otetaan rennommin, eikä arkenakaan eletä tiukan aikataulun mukaan. Nukkumaanmenoajat eivät ole kiveen hakattuja ja kuuntelen lasten mielipiteitä parhaani mukaan. Nukkumaan pitää kuitenkin mennä, ruoka syödään pöydän ääressä, hampaat pestään joka päivä, päiväkotiin lähdetään siten että äiti ehtii ajoissa töihin jne.

En kirjoittaisi tälle palstalle jos ongelmat olisivat pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ydinperhe ja hyvin vähän kiveen hakattuja sääntöjä. "Toista ei saa vahingoittaa" taitaa olla ainoa, joka on ehdoton. Karkkia en osta, mutta sitä saa aina, jos joku tuo, nukkumaan mennään väsyneinä eikä silloin kun äidille sopii eikä televisiokaan ole mörkö.

Ihan täyspäisiä teinejä näistä on kasvanut, vaikka en ole kuvitellut, että olen sääntöineni maailman tärkein ihminen. Läskejä lapset eivät ole ainakaan, enemmänkin alipainoisia. Karkki kun ei ole mikään lauantaina ahmittava salaperäinen herkku.

Kyllä meilläkin katsotaan telkkaria, pelataan ja herkutellaan, mutta muutakin pitää tehdä. Tänään menimme lasten kanssa leikkipuistoon ja sen jälkeen ravintolaan syömään. Lapset saivat jäätelöt jälkiruuaksi, mutta ruokakaupassa en suostunut ostamaan sipsejä ja isoja karkkipusseja. Sen jälkeen jouduin raahaamaan huutavat lapset pois kaupasta muiden asiakkaiden tuijottaessa.

Miksei voinut saada sipsiä ja karkkia?

ap

Olisiko pitänyt suostua raivokohtauksen pelossa? 

Ei raivokohtausta tarvitse pelätä eikä välittää mitä muut ajattelee :) Antaa muiden tuijotella. Ne joilla on lapsia tai kiukuttelevia lapsia niin ymmärtävät kyllä. Kyllä on tullut kannettua lapsia olalla autoon rauhoittumaan ja puolen tunnin "taistelut käyty". Kun kertoo etukäteen lapselle että tänään ei ole karkkipäivä tai että tänään ei osteta karkkia niin kyllä ne sen oppii. Muutaman kerran lapsien kanssa  asiasta taisteltu ja kyllä kannatti :)

Meillä ei ole koskaan tapeltu krkista kaupassa tai kanniskeltu. Kaikkea on aina ollut tarjolla. Silti tai siksi nämä osaa ottaa vain yhden keksin, syödä maltilla karkkia. Kun siitä ei ole tehty numeroa. Naapurissa kinataan, rajoitwtaan ja säädetään ja heidän lapsi käy jopa meidän kaapilla keksivarkaissa ja siinä hyvän syömisessä esim juhlissa ei ole mitään tolkkua.

Vierailija kirjoitti:

Pisti silmään tuo, että hyvä kasvatus on kieltämistä. Rajoittamista ja kieltämistä. Ei ole.

Niin ei kasvatus ole yksioikoinen asia jota voisi yhdellä tai kahdella lauseella täysin kiteyttää. Rajat ja rakkaus kuuluu kasvatukseen, myös oikeanlainen jousto tilanteen mukaan. Kasvatukseen kuuluu niin paljon ettei edes kaikki kasvatustavat ja keinot käy kaikille lapsille, lapset ovat yksilöitä.

Haha, äiti on saanut lähivanhemmuuden ja nyt sitten kitisee, kun isä haluaa käyttää vähän aikansa lasten kanssa niin, että heille jäisi niistä vähistä hetkistä hyvä mieli. Varsinkin viikonloppuisiä käy sääliksi, ensin he viettävät samanlaista viikonloppua kuin muutkin perheet, ja sitten tulee lähivanhemmalta ininää, kun ei viikonloppuja vietetä niinkuin arkea. Eikä varmaan ole sattumaa, että juuri nämä ap:n kaltaiset yksipuolista näkökulmaa toistavat kontrollifriikit ovat niitä, mitä ei vaan jaksa katsella, oli lapset sitten pieniä tai ei.

Ja kävikö ap:lla koskaan mielessä, että ehkä vika onkin siinä, MITEN lapsia ohjataan noudattamaan niitä rajoja. Vai onkohan kenties kaikki erosta asti ollut miehen vika...

Eli, kepukka pois takamuksesta, hoida oma tonttisi lasten kasvatuksessa, ja myönnä että joskus syy voi olla myös sinussa.

Kiitos avauksesta, itselläni samanlainen tilanne paitsi että lapset (2 & 5) eivät koskaan ole isällään yötä ja tapaamisetkin kestävät maksimissaan 4 h/kerta. Koko yhteisen ajan lapset syövät karkkia/herkkuja/hamppareita sohvalla ja tuijottavat pädistä mitä vaan. Olenkin epäillyt että tästä johtuu jatkuva minua vastaan taistelu, juuri ruutuajan tai herkkujen rajoittaminen ja muutkin normaalit pyynnöt (itse pukeutuminen, ruokapöytään tulo jne.) . On todella uuvuttavaa taistella joka päivä samoista perusasioista. Näillä kriteereillä ei taida vielä voida vaatia valvottuja tapaamisia, joten en tiedä miten ratkaista ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos avauksesta, itselläni samanlainen tilanne paitsi että lapset (2 & 5) eivät koskaan ole isällään yötä ja tapaamisetkin kestävät maksimissaan 4 h/kerta. Koko yhteisen ajan lapset syövät karkkia/herkkuja/hamppareita sohvalla ja tuijottavat pädistä mitä vaan. Olenkin epäillyt että tästä johtuu jatkuva minua vastaan taistelu, juuri ruutuajan tai herkkujen rajoittaminen ja muutkin normaalit pyynnöt (itse pukeutuminen, ruokapöytään tulo jne.) . On todella uuvuttavaa taistella joka päivä samoista perusasioista. Näillä kriteereillä ei taida vielä voida vaatia valvottuja tapaamisia, joten en tiedä miten ratkaista ongelma.

Valvotut tapaamiset? Really??? Mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa :D

Unohtui mainita että tapaamisten ajan isä joko nukkuu tai puhuu koko ajan puhelimessa.