Abortista, adoptiosta ja lapsen pitämisestä kaikista hyviä sekä huonoja puolia?

Älä nyt ainakaan sillä perusteella tee päätöksiä mitä täällä kirjoitellaan.

Jos sinusta tuntuu että sinusta ei ole huolehtimaan lapsesta, varmaan paras ratkaisu on abortti.

Abortti on huonoin vaihtoehto. Anna elävän ihmisen pitää elämänsä. Adoptio on hyvä ratkaisu, jos olet siitä varma. Hyvä puoli myös se, että päätöstä ei tarvitse tehdä heti lapsen synnyttyä.

Älä nyt helvetissä tee yhtä elämäsi suurimmista päätöksistä sen perusteella, mitä tuntemattomat ihmiset sinun elämäntilanteesta tuon enempää tietämättä vauvapalstalla kirjoittavat! Päätös on yksin sinun, eivätkä muiden ihmisten mielipiteet saa siihen vaikuttaa.

Abortti tai lapsen pitäminen, muita vaihtoehtoja ei ole.

Adoptiota älä missään nimessä harkitse, se olisi ehdottomasti kaduttavin ja traumatisoivin ratkaisu! Vain muutama suomalainen vauva annetaan vuodessa adoptioon (luojan kiitos), ja näillä äideillä on yleensä aika pahoja ongelmia...

Jos tuntuu, ettet lapsesta pysty riittävän hyvin huolehtimaan, mahdollisesti yksinkin, niin tee abortti. Moni on kokenut saman, se on aika "helppo" juttu jos ajoissa tekee. Kannattaa ennen kahdeksatta raskausviikkoa. Lääkkellinen keskeytys on turvallinen myös siinä mielessä, ettei se vaikuta tulevaan hedelmällisyyteen, kuten kaavinta voi joskus harvoissa tapauksissa tehdä. Lapsia voit hankkia myöhemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt helvetissä tee yhtä elämäsi suurimmista päätöksistä sen perusteella, mitä tuntemattomat ihmiset sinun elämäntilanteesta tuon enempää tietämättä vauvapalstalla kirjoittavat! Päätös on yksin sinun, eivätkä muiden ihmisten mielipiteet saa siihen vaikuttaa.

Ongelma on se, ettei minulla ole aavistustakaan minkä noista valitsisin, kun kaikissa tuntuu olevan vain negatiivisia puolia.

Ap

Sitten valitset sen, missä on vähiten negatiivisia puolia. Ja listaat ne itse.

On vielä sellainenkin mahdollisuus, että adoption sijaan lapsi sijoitettaisiin jollekin tutulle tai sukulaiselle. Onko sinulla sopivaa sisarusta jonka perheeseen serkkumahtuisi kasvamaan? Olisi lähellä, mutta ei sinulla

Itse en tekisi abotttia. En voisi olla ajattelematta että minulla olisi nyt sen ja sen ikäinen lapsi. Ja kuten sanoit, jos et tulisikaan uudestaan raskaaksi. Mielestäni kannattaa pitää lapsi. Lapsen adiptiosta voi päättää lapsen syntymänkin jälkeen ja sinulla on 2kk aikaa perua päätös kun olet vauvan antanut pois. Ja voit pyytää että ehto adoptiolle on että saat käydä katsomassa lastasi.

Onhan bilettäminen hauskaa, mutta oman lapsen kanssa leikkiminwn on kivempaa :)

Tsemppiä vaikeaan tilanteeseesi!!

En ole yleisesti abortin kannalla mutta kaverini elämää seurattuani olen vähän muuttanut kantaani...

Mun kaveri tuli raskaaksi vahingossa yhdenyön jutusta. Isä tai isän suku ei halua olla missään tekemisissä lapsen tai kaverini kanssa. Kaverillani ei oikeastaan ole sukua tai kunnon tukiverkkoa.Meitä kavereita hänellä on muutamia ja osaan meni välit kun hän sai lapsen. Lapsi on nukkunut Todella huonosti koko ajan. Kaverini on aivan uupunut ja mielestäni hänellä ei ole taitoa olla vauvan kanssa. Olemme muiden kavereiden kanssa miettineet lastensuojelu ilmoituksen tekoa koska kaverillani on äitiys aivan hukassa ja hän on romahtamispisteessä väsymyksen ja stressin takia. Yritämme auttaa mutta ei meistä kukaan voi muuttaa heidän luokseen. Kaveri on monta kertaa sanonut miten hän katuu sitä että piti lapsen. Tottakai lastaan rakastaa mutta vauva vie häneltä kaikki voimat eikä ole antanut nukkua nyt puoleen vuoteen yhtä kokonaista yötä.  Kaveri ei käy missään koska ei uskalla liikkua vauvan kanssa. Hän on muutenkin todella arka ja stressaantunut ihminen ja se valitettavasti on korostunut hänen saatuaa lapsen...

ELi mieti: Onko sinulla tukiverkko kunnossa. Vanhempasi, sisaruksesi, kaverisi? Jos vauvasta tulee vaativa tai koko ajan itkevä koliikkivauva kuka voi tulla hoitamaan sitä joskus jotta saat nukuttua/hoidettua asioita?

Miten lapsen isä tai isän suku suhtautuu? Vaikka ette olisi yhdessä, haluaako hän lapsen tai osallistua lapsen elämään? MIten isän suku suhtautuu?

Onko sinulla kaveria jolla olisi jo lapsi? Onko paikkakunnallasi perhekahvilaa tai  muuta äitien verkostoa, josta saat (henkistä) tukea?

Minkälainen persoona olet? Kestätkö valvomista/univajetta? Stressaatko helposti ja kaikesta?

Kestätkö sitä että joku on täysin riippuvainen sinusta ja tarvitsee huomiota ja hoivaa sinulta koko valveilla olo aikansa ja yölläkin? Esim. Et voi mennä suihkuun tai vessaan yksin, vauva" häiritsee" ja haluaa huomiota kun yrität kokata, tehdä kotihommia saatika sitten jos yrität katsoa puhelinta tai tietokonetta.

Varaudu siihen että ensimmäinen vuosi menee täysin vauvan/lapsen ehdoilla. Sitten voit ehkä alkaa miettimään omaa elämääsi, kavereiden näkemistä ilman vauvaa tai koulu tms. kuvioita itsellesi.

Onko sinulla säästöjä tai tuloja tai ovatko vanhempasi tai sukulaisesi valmiita avustamaan sinua? Periaatteessa pieni vauva ei vaadi paljon mutta hyvät rattaat ym. maksavat yllättävän paljon. Kun lapsi kasvaa niin esim. hyvät kengät ja haalarit on myös yllättävän kalliita...

Mieti myös millaisen perheen jatkossa haluat?  Haluatko kumppanin jossain vaiheessa? Olisitko itse valmis olemaan ihmisen kanssa jolla on lapsi joka asuisi teidän luona?

Jos nää kysymykset ei tunnu mahdottomilta sinulla on mahdollisuus pitää lapsi ja selvitä yksinhuoltaja vanhemmuudesta ihan hyvin.

Lapsi antaa paljon ja on suuri rikkaus. Nuorena valvoimsta ym, vai jaksaa paremmin kun yli kolmekymppisenä.

Jos päätät pitää lapsen niin yritä luoda siitä mahdollisimman positiivinen kuva mieleesi. Älä "uhriudu"!!!!!

( Oon niin yksin, tää vauva on ihan kamala, mun vauva on niin vaikea, mun elämä on niin huonoa... ym. ) Tietenkin väsyneenä vituttaa ja masentaa mutta yritä silti ajatella mahdollisimman paljon hyvän kautta niin jaksat paremmin. Yritä ajatella että lapsi on valinnut juuri sinut äidikseen, Olet antamassa elämän ihmiselle...

Tsemppia suureen päätökseen ja sen kanssa elämiseen!

Abortti on paras ratkaisu. Jotenkin outoa, ettei sinulla olisi varaa aborttiin, mutta lapsen kasvattamiseenko sitten olisi? Yhteiskunta maksaa, niinkö? Lapsesta sinulle tulee 18 vuoden vastuu, etkä voi tosiaan jatkaa elämää kuin tähän asti (tai toki voit, mutta sitten lapsen elämästä tulee surkea ja hänet voidaan ottaa huostaan, jos äitiä ei kiinnosta laittaa lasta etusijalle).

Mieti nyt, haluatko tosiaan lähteä yksin siihen lapsiperherumbaan pelkästään mahdollisen huonon omantunnon takia.

Adoptiota ei kannata edes harkita, se on kaikkein huonoin ratkaisu kaikkien kannalta.

Tuon perusteella abortti on paras ratkaisu. Kuulostaa siltä ettet ole tarpeeksi kypsä äidiksi nykyisessä elämäntilanteessasi.

Adoptio.

Vierailija kirjoitti:

Adoptio.

Adoptio on sosiaalinen itsemurha, josta hyötyy pelkästään se itsekäs ihminen, joka ottolapsen saa. Bioäidille erittäin traumatisoivaa ja jossain vaiheessa taatusti kaduttaa. Adoptiovanhemmat eivät myöskään ole yhtään parempia kuin tavalliset, heillä on kiintymyssuhteessa ongelmia yleensä enemmänkin. Kuten tällä juuri uutisissa olleella, adoptiolastaan pahasti pahoinpidelleellä helsinkiläisnaisella.

Kannattaa lukea myös tutkimuksia, joissa on selvitetty adoptoitujen ihmisten omia kokemuksia. Ei ihan niin ihania, mitä ihmiset ehkä virheellisesti kuvittelevat... Vakavaa masennusta, hylätyksi tulemisen ja ulkopuolisuuden tunteita jne. Lapsi joutuu aina miettimään, miksei "kelvannut" äidilleen.

Abortti on vihoviimeinen ratkaisu. Adoptio on hyvä juttu. Sijoitus läheisperheeseen myös hyvä ratkaisu. Outoa miten moni pitää elämän lopettamista hyvänä.

ABORTTI.

Ei se muuten edes maksa kuin poliklinikkamaksun.

Adoptio on traumatisoiva niin sinulle kuin lapsellekin eikä hän välttämättä saa todellakaan mitään auvoista elämää, hyviä vanhempia saati ole sinulle kiitollinen elämästään (tämä on nähty).

Abortti voi kaihertaa sinua aika ajoin, mutta on vastuullisin ratkaisu, koska se on sinun oma helvettisi etkä näin ollen satuta ketään muuta synnyttämällä viatonta ihmistä paskoihin lähtökohtiin.

Terv. Nainen joka sai alle parikymppisenä yksin lapsen ja tekisi heti abortin, jos vain pääsisi takaisin siihen hetkeen kun sai raskaudesta tietää.

Niin satuttava keissi on ollut kaikinpuolin ja monelle ihmiselle, että abortti on oikeasti VASTUULLINEN ja rakastavan ihmisen teko.

Raskauden jatkaminen taas on äärimmäisen vastuutonta ja itsekästä, ällöttävää syystä joka on tyyliin "mul tulee paha mieli jos teen abortin"!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adoptio.

Adoptio on sosiaalinen itsemurha, josta hyötyy pelkästään se itsekäs ihminen, joka ottolapsen saa. Bioäidille erittäin traumatisoivaa ja jossain vaiheessa taatusti kaduttaa. Adoptiovanhemmat eivät myöskään ole yhtään parempia kuin tavalliset, heillä on kiintymyssuhteessa ongelmia yleensä enemmänkin. Kuten tällä juuri uutisissa olleella, adoptiolastaan pahasti pahoinpidelleellä helsinkiläisnaisella.

Kannattaa lukea myös tutkimuksia, joissa on selvitetty adoptoitujen ihmisten omia kokemuksia. Ei ihan niin ihania, mitä ihmiset ehkä virheellisesti kuvittelevat... Vakavaa masennusta, hylätyksi tulemisen ja ulkopuolisuuden tunteita jne. Lapsi joutuu aina miettimään, miksei "kelvannut" äidilleen.

Eipä tarvi miettiä, jos tietää miksi oma äiti ei voinut hoitaa. Tämä on mahdollista sijoituksen kautta. Ja eikös adotiokin ole nykyisin mahdollista avoimena. Meillä kasvaa onnellinen lapsi, jolle on kerrottu miksi ei asu synnyttäjä äidin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Abortti on vihoviimeinen ratkaisu. Adoptio on hyvä juttu. Sijoitus läheisperheeseen myös hyvä ratkaisu. Outoa miten moni pitää elämän lopettamista hyvänä.

Outoa myös, miten ihmiset joilla ei ole mitään todellista käsitystä, luovat noin vahvoja mielipiteitä asiasta.

Lapset eivät ole mitään söpöä kauppatavaraa joita sijoitella sinne tänne "kunhan elämä säästyy hih", vaan tuntevia olentoja jotka todellakin kärsivät hylkäämisestä!

Abortti on AINA vastuullinen valinta.

Lopettakaa itsekeskeisyys ja ajatelkaa alkion/sikiön kannaltakin.

Vierailija kirjoitti:

Abortti on vihoviimeinen ratkaisu. Adoptio on hyvä juttu. Sijoitus läheisperheeseen myös hyvä ratkaisu. Outoa miten moni pitää elämän lopettamista hyvänä.

Älä puhu omiasi. Ei siinä kukaan kärsi, jos alkio abortoidaan. Ei se ole mitään elämän lopettamista tai murhaa nähnytkään. Adoptiossa kärsii sen sijaan äiti ja lapsi.

Abortteja tehdään vuosittain Suomessa noin 10 000. Sen voi muuten nykyään tehdä myös usein kotona. Adoptioon annetaan ehkä kymmenen vauvaa? Lähes kaikki pahasti ongelmissa olevilta "vietyjä".

Vierailija kirjoitti:

ABORTTI.

Ei se muuten edes maksa kuin poliklinikkamaksun.

Adoptio on traumatisoiva niin sinulle kuin lapsellekin eikä hän välttämättä saa todellakaan mitään auvoista elämää, hyviä vanhempia saati ole sinulle kiitollinen elämästään (tämä on nähty).

Abortti voi kaihertaa sinua aika ajoin, mutta on vastuullisin ratkaisu, koska se on sinun oma helvettisi etkä näin ollen satuta ketään muuta synnyttämällä viatonta ihmistä paskoihin lähtökohtiin.

Terv. Nainen joka sai alle parikymppisenä yksin lapsen ja tekisi heti abortin, jos vain pääsisi takaisin siihen hetkeen kun sai raskaudesta tietää.

Niin satuttava keissi on ollut kaikinpuolin ja monelle ihmiselle, että abortti on oikeasti VASTUULLINEN ja rakastavan ihmisen teko.

Raskauden jatkaminen taas on äärimmäisen vastuutonta ja itsekästä, ällöttävää syystä joka on tyyliin "mul tulee paha mieli jos teen abortin"!

Ei toisen tappaminen ole vastuullista. Ei kukaan voi tietää millainen elämä toisella on. Lapsi voi olla onnekas ja iloinen ja saada rakastavat vanhemmat. Todennäköisempää kuin saada huono elämä. Aina parempi kuin menettää elämänsä. Ei sellainen päätös ole vastuullisuutta vaan pelkästään biovanhemman itsekkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adoptio.

Adoptio on sosiaalinen itsemurha, josta hyötyy pelkästään se itsekäs ihminen, joka ottolapsen saa. Bioäidille erittäin traumatisoivaa ja jossain vaiheessa taatusti kaduttaa. Adoptiovanhemmat eivät myöskään ole yhtään parempia kuin tavalliset, heillä on kiintymyssuhteessa ongelmia yleensä enemmänkin. Kuten tällä juuri uutisissa olleella, adoptiolastaan pahasti pahoinpidelleellä helsinkiläisnaisella.

Kannattaa lukea myös tutkimuksia, joissa on selvitetty adoptoitujen ihmisten omia kokemuksia. Ei ihan niin ihania, mitä ihmiset ehkä virheellisesti kuvittelevat... Vakavaa masennusta, hylätyksi tulemisen ja ulkopuolisuuden tunteita jne. Lapsi joutuu aina miettimään, miksei "kelvannut" äidilleen.

Eipä tarvi miettiä, jos tietää miksi oma äiti ei voinut hoitaa. Tämä on mahdollista sijoituksen kautta. Ja eikös adotiokin ole nykyisin mahdollista avoimena. Meillä kasvaa onnellinen lapsi, jolle on kerrottu miksi ei asu synnyttäjä äidin kanssa.

Niin, teillä _kasvaa_ lapsi.

Minä hoidan aikuisia, joiden pää ei sittenkään kestänyt - aikuisia, joista osa on mielenterveydellisisti täysin tuhoutuneita ja osa "vain" kiintymyssuhteeltaan ja minäkuvaltaan vammautuneita, eli eivät kykene luomaan pysyvää ja hyvää parisuhdetta, inhoavat todella itseään ja seksikäyttäytyminen voi olla tuhoisaa.

Toki on niitäkin tapauksia joilla kaikki menee aivan hyvin, mutta oman vanhemman hylkäys on sellainen emotionaalinen leima yksilölle (kyllä, se jää vaikka miten tietäisi ettei itse ole syyllinen ja sai hyvän lapsuuden), että abortti on aina helpoin ja vastuullisin ratkaisu.