Lue keskustelun säännöt.
Naisellisen tyylin paheksuminen, miksi?
12.08.2016 |
Mua on alkanut ärsyttää etenkin äitini tapa paheksua kaikkea naisellisena pidettyä. Jo tosi nuorena muistan hänen puhuneen että naurettavaa jos yli 25v naisella on pitkät hiukset, ihan kun pikkutytöllä konsanaan! mitä se semmoinen nainen luulee olevansa ja miehiäkö yrittää sillä miellyttää. Ja vielä enempi paheksuntaa sai naiset joilla oli vaalea/vaaleaksi värjätty tukka. Erästäkin ystäväänsä äitini paheksui kun värjäsi kauniin ruskean tukkansa vaaleaksi, jonka kanssa ei näytä yhtään miltään. Mies varmaan pakotti värjäämään.
Ja entäs sitten mekot ym. naiselliset vaatteet. Itse pidän kovasti mekoita ja hameista ja joskus äitini on niitäkin kommentoinut vähän pistävää sävyyn että "nii-in, varmaan miehet sitten tykkää...". Ihan kuin se olisi ainut tavoite naisella, saada miehet tykkäämään! Olen sitä paitsi naimisissa ja ihan riittää kun oma mieheni tykkää. Eipä ole mieleenkään tullut mekkoa päälle laittaessa että tässä nyt miehiä liehiteltäisi. Mulla on myös pitkät hiukset ja ihan laiskuus syistä. En jaksa käydä kampaajalla tai laittaa tukkaa erityisemmin. Tämä on ihan riittävän kiva kun pesee ja kuivaa. Viime vuodet äitini on huomautellut hiusteni ohentuneen ja että eihän se enää ikääntyneille tuo pitkä tukka sovikaan. Olen 28v mutta ilmeisesti kaikesta omasta mielestäni kivasta ja kauniista pitäisi sitten jo luopua.
Jotenkin tähän ajatteluun törmää aika usein? Miksi joillekin naisille toisten ulkonäkö ja pukeutuminen on niin kovin suuri asia? ja jotenkin tuokin että pukeuduttava mitäänsanomattomasti ja "ikäiselleen kuuluvasti" ettei vaan kukaan luule että yrttäisi jotain tai varsinkaan miellyttää miehiä! Itsestä ainakin tuntuu aivan yhdentekevältä mitä muut päälleen laittaa tms.
Kommentit (24)
Mun äitini on ihan samanlainen! Oletkohan siskoni ap? :D Niin tuttua tuo että pitkä tukka ei enää sovi yli 25 vuotiaalle. Puhumattakaan 30v (kuten minä) naisille jotka jo vanhoja akkoja! jos muuta yrittää väittää tai pukeutumisella korostaa naisellisuutta niin auttamatta se on säälittävää tai yritetään muiden ukkoja iskeä. Minulle pitkään vihjaillut tukan leikkuusta, kuulemma piirteet valuu vaan entistä enenmmän alaspäin kun pitkä tukka (eikä hiukseni ole edes hirmu pitkät, vähän yli olkapäiden). Laitoin vaaleita raitoja kesäksi ja sekin herätti pahennusta. Joku lyhyt kiva kesätukka olisi ollut parempi ja vaatteiksi jotkut kivat caprit ja marimekko/nanso paita kuten hänellä. Ihan jees jos niin tykkää pukeutua mutta pidän mekoista ja hameista ihan niiden mukavuuden ja kätevyyden takia, ihan sama mitä joku muu ajattelee! :D Äidilläni on myös tapana vihjailla painostani ja siitä miten tulen olemaan jossain vaiheessa samanlainen kun hänkin. Välillä jo vihjaillut ikäni tuomasta painosta "kun eihän sille mitään voi kun aineenvaihdunta hidastuu..:" jne. Olen tosin 168cm/56kg joten en nyt ihan lihavana itseäni pidä. Myös tuo tuttavien ja sukulaisten mahdollinen lihominen on ihan lemppari puuhaa hänellä, "niin on se riittakin lihonut, eipä sekään enää miltään näytä" tyylistä höpinää. Ap, kuulostaako tämä tutulta? :) minulla on nimittäin 28v sisko ja hänenkin hiuksiaan ja mekkojaan äiti jaksaa huokailla ja taivastella "sekin, naimisissa oleva ihminen niitä mekkojaan vaan sitkeästi pitää..." :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä äitiäsi puhumaan susta positiivisesti tai vaikenemaan iäksi. Että mua ärsyttää semmoinen ajattelutapa että yli 25-30-vuotias on niin vanha ja ruma akka. Nykyään eletään jotain 80-vuotiaksi, niin kiva siinä sitten voivotella omaa ja muiden vanhuutta ja rumuutta kun yhtä hyvin olisi voinut tuntea olonsa kauniiksi ja puhua muista kauniisti. Elämä tuntuu itsestäkin paljon mielekkäämmältä, kun näkee muut positiivisessa valossa sen sijaan että marisee turhista ja yrittää arvostella kaikesta mahdollisesta. En millään jaksa uskoa että 28 -vuotiaalla alkaa jo tukka ohentua ja hampaat suunnilleen tippua suusta :D
Jaahas, tekstini oli liian pitkä. Piti sitten pilkkoa kahteen osaan.
Meikkaavana ihmisenä puhdistan ihoani aamuin illoin ja siihen päälle seerumi ja kosteus/päivä/yövoidetta. Kerran viikossa kuorin vartaloani ja kasvojani sekä teen kasvonaamion. Kasvohoidoissa pyrin käymään ainakin muutaman kerran vuodessa. Annan kosmetologin nyppia ja muotoilla kulmani. Moni suomalaisnainen ei tällaiseen suostu, koska ei ole aikaa, pitää herätä aamulla tekemään aamupalaa, viedä lapset hoitoon, sitten töihin ja töiden jälkeen vietetäänkin aikaa lasten kanssa.
Miten sitten aasialaiset ja venäläiset naiset pystyy tähän? Kyllä, he osaaavat yhdistää myös naiseutensa ja työelämän yhteen. Toki kulttuurit on erilaiset, mutta esim. Venäjä pitää sisällään niin monenlaista naista, on kotiäitejä ja sitten taas on niitä työelämässä olevia naisia, jotka huolehtii kodista, lapsista ja miehestäänsäkin. Älkää nyt luulko, että pitäisin siivoamista ja lasten hoitamista vain naisten juttuna. Minulle ei tulisi mieleenkään vouhottaa tasa-arvosta ja jättää miehen harteille kotitöitä, vaikka itsellenä olisi aikaa tehdä ne. Ihan kuin miehille pitäisi kädestä pitäen opettaa tuommoinen asia. Minäkin osaan tehdä kotona joitain miesten juttuja, mutta sitten ne raskaimmalta tuntuvat jätän ennemmin miehen tehtäväksi. Jos mies pyytäisi minua hakemaan jääkaapista oluen ja tuomaan sen television ääreen, niin en minä siihen tokaise, että hae itse. Pitää vissiin lakata olemasta ystävällinen ja kunnioittava, ettei vaan orjaksi/palvelijaksi luulla. Turha sitten odottaa miehiltä vastinetta.
Apua, kuulostaa kamalalta!
Sympatiat sinulle.
Ei tuo liene kuitenkaan kovin yleistä ole, sillä en ole eläissäni törmännyt tuollaiseen puheeseen tai asenteeseen - päinvastoin.
Äidiltäni ja isoäideiltäni olen myös saanut päinvastaisen mallin, mutta he toisaalta ovatkin ns. Eiran turkkimummoja.:D
Itse olen vähän maanläheisempi, mutta kasvanut lähinnä "Eiran turkkimummo"-naistyypin keskellä.