"Ootsä vielä työtön?"

Tuttua :D

Välillä sitä ihmettelee että minkälaisia pumpulissa kasvaneita suojatyöpaikkalaisia ne kyselijät ovat. Oliko heidän nuoruudessaan, historiassaan sen työpaikan saaminen niin läpihuutojuttu että ei osata kuvitella mitä se on tänä päivänä vaikka olisi minkälainen guru.

"Lusiksää viäki yhteiskunnan tuilla?"

"Menisit ny töihi!"

"Aina sua saa hävetä!"

Ei ihan sama asia, mutta periaate on sama eli mulla olisi laskettu aika käsillä ja jatkuvasti kysellään näitä (ja munkin kohdalla tämä tuntuu olevan ainoa puheenaihe, josta voi keskustella):

Joko on tuntemuksia?

Ootko jo sairaalassa?

Joko synnytät?

Koskakohan se syntyy?

Syntyyköhän se pian?

Supisteleeko?

Tuntuuko vieläkään siltä?

Siis mistä mä voin tietää syntyykö se kohta vai vasta kahden viikon päästä? Ja enköhän mä kerro, kun se synnytys alkaa. Eiku mä vaan meen sairaalaan ja synnytän tämän vauvan ja vasta parin viikon päästä kerron muille, että ai niin joo, se syntyikin tuossa vähän aika sitten. Sori, en muistanut kertoo.

Vierailija kirjoitti:

Välillä sitä ihmettelee että minkälaisia pumpulissa kasvaneita suojatyöpaikkalaisia ne kyselijät ovat. Oliko heidän nuoruudessaan, historiassaan sen työpaikan saaminen niin läpihuutojuttu että ei osata kuvitella mitä se on tänä päivänä vaikka olisi minkälainen guru.

Oli. Mutta osa meistä, kuten minä, sai sitten kuitenkin kokea itsekin sen työttömyyden. 80-luvulla paras työpaikka on tullut siitä, että alotin työt 10 minuuttia siitä, kun olin mennyt paikkaa kysymään. Tai toinen vaihtoehto, tosin kesätyö: edellisenä iltana soitettiin, että tuletko huomenna töihin. Oli jo toinen paikka tiedossa, mutta sain sen onneksi asiallisesti peruttua. 

Vierailija kirjoitti:

Välillä sitä ihmettelee että minkälaisia pumpulissa kasvaneita suojatyöpaikkalaisia ne kyselijät ovat. Oliko heidän nuoruudessaan, historiassaan sen työpaikan saaminen niin läpihuutojuttu että ei osata kuvitella mitä se on tänä päivänä vaikka olisi minkälainen guru.

Ainahan on sitä porukkaa jotka ovat eläneet ajassa, jolloin vaan marsittiin suoraan tehtaasta toiseen töihin. Ja hyvä heille kun on ollut töitä. Mut olis mukava jos ymmärtäisivät et nykyaikana se ei vaan mene niin. Alasta riippuu tietysti työtilanne mut joillain aloilla on erityisen nihkeää.

Sama tilanne, samat kysymykset :D Ehkä jotkut luulevat että kysyminen lisää motivaatiota. Pikemminkin ahdistusta.

Kyselläänköhän tuota vain niiltä joita työttömyys eniten ahdistaa? :) Jos on vaikka 10v ollut työtön niin jatkuuko kysely samaan malliin? Harvemmin kylläkään se 10 vuotta pitkittyy, ellei joku terveydellinen syy taustalla. Mielenkiintoista!

Mun mielestä toi on vaan sellaista keskustelun avausta. Kyllä mä ainakin kysyin kaveriltani, joka jäi työttömäksi, että onko saanut laitettua hakemuksia, kun tiesin, että se on ollut hänelle vaikeaa. Minusta se on luonnollinen asia, kun puhutaan muutenkin kuulumisista, oman elämän tapahtumista. Kun oli töissä, puhuttiin työpaikan tapahtumista.

Ei kaikilla oikeesti oo mitään kamalia taka-ajatuksia, osa voi tietysti olla huolissaan, osa vaan jutustelee. Voi olla ärsyttävää joo, mutta sellaista tää elämä on.

Tuo on ihan luonnollinen keskustelunavaus. Minä kyllä kysyn ensin, mitä kuuluu? Mutta kyllä työtön itse alkaa sitten vuodattaa työnhaustaan, ihan aina, paitsi ne, jotka eivät töihin haluakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä toi on vaan sellaista keskustelun avausta. Kyllä mä ainakin kysyin kaveriltani, joka jäi työttömäksi, että onko saanut laitettua hakemuksia, kun tiesin, että se on ollut hänelle vaikeaa. Minusta se on luonnollinen asia, kun puhutaan muutenkin kuulumisista, oman elämän tapahtumista. Kun oli töissä, puhuttiin työpaikan tapahtumista.

Ei kaikilla oikeesti oo mitään kamalia taka-ajatuksia, osa voi tietysti olla huolissaan, osa vaan jutustelee. Voi olla ärsyttävää joo, mutta sellaista tää elämä on.

Noh, tuo on eri asia jos kerran kysyy. Mutta ei sitä joka kerta tavatessa tarvitse kysyä. En nyt tiedä sinusta oletko ollut työttömänä, mutta se on tarpeeksi ahdistavaa jo itsessään. Ainakin jos on joutunut työttömäksi vasten tahtoaan/ilman omaa syytä. Työttömän suuntaan se saattaa tuntua painostukselta :I

Kyllä siis mää sanoin sille että on se ny jumalauta jos ei aikuunen ihminen töitä löyrä! Määkin nuorena vaan marssin suoraa bingohallihin että mää tulin ny töihin-- ja kyllä palkattihin!

(sivusta kuultu kun joku etelä-pohojalaanen kertoi tuohtuneena ja täynnä häpeää työpaikkansa menettäneen sukulaisensa kuulumisia)

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan luonnollinen keskustelunavaus. Minä kyllä kysyn ensin, mitä kuuluu? Mutta kyllä työtön itse alkaa sitten vuodattaa työnhaustaan, ihan aina, paitsi ne, jotka eivät töihin haluakaan.

Ei pidä paikkaansa. Et ole tainnut itse olla työtön? Kun todella häpeää työttömyyttään, siitä ei haluaisi puhua. Se on yhtä miellyttävä puheenaihe kuin jalkasieni: Siihen on hoito, mutta toisten pitää tehdä valtavasti töitä että siitä pääsee eroon ja inhottavaa se on. Toisilla se taas lähtee helposti yhdellä hoitokerralla ja toiset ei sitä saa koskaan. Eikä ne, jotka eivät ole sitä saaneet, ymmärrä, miten joku on voinut saada ja miksei sitä hoideta jne. Siitä ei jaksa puhua. 

Työttömänä ajattelen, että ainoa minusta mukava keskustelunavaus työttömyydestä olisi esim. "hei kuule, ei se työttömyys sun ihmisarvoa vähennä - voit aina jutella mulle jos se tuntuu ahdistavalta, okei?"

En tarvitse sääliä siksi että olen työtön, turhat kyselyt voi silti jättää väliin. Turhat kyselyt on lähinnä niitä jotka alkaa 'miksi'-jotain. Harvemmin työtön osaa vastata miksi työtä ei ole hakemuksista huolimatta tullut, jos hakemukset ovat kunnossa jne. Sellainen normaali tukeminen elämäntilanteessa riittää ihan hyvin.

On kai sitä miljoona muutakin kiinnostavaa keskustelunaihetta jos haluaa vuorovaikutusta kuin toisen työllisyystilanne.