Oon edelleen pettynyt mieheen

Vierailija kirjoitti:

Miks sä et herättänyt niitä lapsia jos olit hereillä?

No ei ollut vielä kiire ja itseasiassa vaikka mies oli jo noussut niin se olin minä, joka kävin lopulta herättämässä sen sikeäunisen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei nyt kuule taida olla lääkitys ihan kohdillaan.

Jos voisit edes perustella väitteesi, mutta ethän sä voi, koska tulisit silloin kannattaneeksi ihmisen alistamista ja toisen oman identiteetin häpäisyä.

Ap

No, onko se lääkitys kohdillaan? Sun kirjotusten perusteella ei ole. Heität niin sekopäistä stooria ja juttelet itsekses.

Ei tällaisiin traumoihin mitään lääkityksiä ole. Eli ei ole lääkkeitä, enkä tiedä mitä olemassaolevaa lääkettä tarttisin?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin syytä siis kaikki? Katso peiliin ja kasva aikuiseks.

On äidin syytä, mulla on ollut harvinaisen dominoiva äiti.

Ap

Ongelmasi ei edelleenkään ole äitisi vaan narsistinen luonteesi.  Persoonallisuushäiriöstä tuskin voi lopullisesti parantua, mutta sairauden hyväksyminen parantaa elämänlaatua. Hyväksymise myötä kykenet kenties vapauttamaan yleisösi (mies ja lapset) elämään normaalia elämää.

Ei vaan ongelma on äidin pakkokeinoja kaihtamatta käyttävä dominoiva luonne jos en elänyt kuten hän halusi. Vai onko teidän lastenne elämä muka teidän elämäänne vaikka nämä alaikäisiä ovatkin?

Ap

Otetaan uudestaan.

Ongelmasi ei edelleenkään ole äitisi vaan narsistinen luonteesi.  Persoonallisuushäiriöstä tuskin voi lopullisesti parantua, mutta sairauden hyväksyminen parantaa elämänlaatua. Hyväksymise myötä kykenet kenties vapauttamaan yleisösi (mies ja lapset) elämään normaalia elämää.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? En ymmärtänyt tästä mitään.

Mä ymmärsin, että kauheeta nokittelua ja lapsellista vihanpitoa. Ja että jos yksi on tyhmä, niin toinen on tyhmä takaisin, että varmasti oltaisiin riidoissa ja happamia mahdollisimman pitkään. Ja että lapset on olleet vaarassa myöhästyä koulusta vanhempiensa valtataistelun takia. 

Lisäksi oli jotain tableteista ja hivelystä. Ja sitten vielä tämä kristallinkirkas lause avauksen lopusta:

"Tosin ehkä hän ei vain nähnyt minkälaista miestä mä etsin, vaikka olen hänelle sitä ääneen sanonut ja luulin, että kun ei kerro, ettei ole sellainen, niin että on."

Kivaa elämää vaan ap:lle, hänen miehelleen ja heidän lapsilleen!

Lol. Etsi itsellesi uusi mies, tai tyydy nykyiseen ja lopeta ruikuttaminen. Yritä nähdä hänen hyvät puolensa. Sääliksi käy miestäkin, kun ei tuollaista valittajaa parempaa akkaa löytänyt. Torkuttaa munkin mies aamukuudesta (ja herättää mut!) ja lähtee sitten joskus klo 11 töihin, jos oikein väsyttää. (Sellainen työ, että voi usein itse päättää, koska sinne suurinpiirtein menee.) En koe sen mitenkään kauhean oleellisesti huonontavan elämääni tai mitkään muutkaan pikku virheet, mitä elämässä tekee.

Omiin virheisiinsä pystyy vaikuttamaan, muuten ei. Ei se sinun miehesi miksikään ihmeelliseksi ainakaan valittamalla muutu. Kannattaa kokeilla toisenlaista lähestymistapaa koko elämää kohtaan, jos kaipaat siitä vähän onnellisempaa kuin av-palstalla itkeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei nyt kuule taida olla lääkitys ihan kohdillaan.

Jos voisit edes perustella väitteesi, mutta ethän sä voi, koska tulisit silloin kannattaneeksi ihmisen alistamista ja toisen oman identiteetin häpäisyä.

Ap

No, onko se lääkitys kohdillaan? Sun kirjotusten perusteella ei ole. Heität niin sekopäistä stooria ja juttelet itsekses.

Ei tällaisiin traumoihin mitään lääkityksiä ole. Eli ei ole lääkkeitä, enkä tiedä mitä olemassaolevaa lääkettä tarttisin?

Ap

Asennemuutos voisi olla se lääke. Sanon tämän kaikella lämmöllä ja vittuilematta.

Vierailija kirjoitti:

Ei lenkkeily mitään omaa elämää ole. Ratsastaminen omalla hevosella kartanossa, jossa on tallimestari saattaisi ollakin.

Ap

Miksi, oi miksi niin monet provoilijat ovat niin yksinkertaisia? Lukeeko ne pelkkää Harlekiinia ja Kaari Utriota? Eihän kukaan mitattavissa olevalla älykkyysosamäärällä varustettu nainen vuonna 2016 haaveile mistään joutilaasta ratsastelusta ihannemiehen omistaman kartanon mailla! Jo Jane Austen kirjoitti 1820 -luvulla fiksummista naisista! 

Eli siis SÄ et alkanut herättää sitä lasta ajoissa ja teille tuli kiire?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin syytä siis kaikki? Katso peiliin ja kasva aikuiseks.

On äidin syytä, mulla on ollut harvinaisen dominoiva äiti.

Ap

Ongelmasi ei edelleenkään ole äitisi vaan narsistinen luonteesi.  Persoonallisuushäiriöstä tuskin voi lopullisesti parantua, mutta sairauden hyväksyminen parantaa elämänlaatua. Hyväksymise myötä kykenet kenties vapauttamaan yleisösi (mies ja lapset) elämään normaalia elämää.

Ei vaan ongelma on äidin pakkokeinoja kaihtamatta käyttävä dominoiva luonne jos en elänyt kuten hän halusi. Vai onko teidän lastenne elämä muka teidän elämäänne vaikka nämä alaikäisiä ovatkin?

Ap

Otetaan uudestaan.

Ongelmasi ei edelleenkään ole äitisi vaan narsistinen luonteesi.  Persoonallisuushäiriöstä tuskin voi lopullisesti parantua, mutta sairauden hyväksyminen parantaa elämänlaatua. Hyväksymise myötä kykenet kenties vapauttamaan yleisösi (mies ja lapset) elämään normaalia elämää.

No ei ole näin. Ei se ole narsismia, että alkaa tajuta mistä on jäänyt paitsi, kun on uskonut ja luottanut siihen henkilöön, jonka luulisi katsovan meidän parhaamme perään. Varsinkin kun tämä ihminen väittää tietävänsä sen kaikkein parhaiten ja moittii kaikkea mitä itse ajattelet.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei nyt kuule taida olla lääkitys ihan kohdillaan.

Jos voisit edes perustella väitteesi, mutta ethän sä voi, koska tulisit silloin kannattaneeksi ihmisen alistamista ja toisen oman identiteetin häpäisyä.

Ap

No, onko se lääkitys kohdillaan? Sun kirjotusten perusteella ei ole. Heität niin sekopäistä stooria ja juttelet itsekses.

Ei tällaisiin traumoihin mitään lääkityksiä ole. Eli ei ole lääkkeitä, enkä tiedä mitä olemassaolevaa lääkettä tarttisin?

Ap

Asennemuutos voisi olla se lääke. Sanon tämän kaikella lämmöllä ja vittuilematta.

Mikä asennemuutos? En enää alistu äitini käsityksiin minusta. Sehän on hyvä asenne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lenkkeily mitään omaa elämää ole. Ratsastaminen omalla hevosella kartanossa, jossa on tallimestari saattaisi ollakin.

Ap

Miksi, oi miksi niin monet provoilijat ovat niin yksinkertaisia? Lukeeko ne pelkkää Harlekiinia ja Kaari Utriota? Eihän kukaan mitattavissa olevalla älykkyysosamäärällä varustettu nainen vuonna 2016 haaveile mistään joutilaasta ratsastelusta ihannemiehen omistaman kartanon mailla! Jo Jane Austen kirjoitti 1820 -luvulla fiksummista naisista! 

Miksei? Missä sanoin, että se olisi vain miehen kartano? Tai vaikka olisikin, niin kuvittelet, etten itse omista mitään?

Ap

Monennella luokalla lapset ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tämän hullun jorinoista ei saa entisenkään vertaa tolkkua. Aivan pimee. Mutta jatka toki sekopääjuttujasi ihan yksinäsi niin kuin tähänkin asti. Ismo parka.

Oonko mä koskaan väittänytkään just sun (tai kaltaistesi) tajunneen minua, olenko? Jos oot joskus itse luullut niin niin et ole lukenut tekstejäni riittävän huolellisesti. Tai ehkä jotain kohtaa voi henkinen kermapersekin ymmärtää.

Ap

Et ole väittänyt. Sillä kaltaiseni eli normaali ihminen ei todellakaan tajua juttujasi. Eikä niitä tosiaankaan jaksa lukea"riittävän huolellisesti", sen verran pimeitä ja inhottavia juttuja ovat. Ja jos tässä joku on kermaperse, niin sinä. Sinuahan kuuluisi ylistää palvoa ja palvella. Hyi saatana. Miten Ismo jaksaa kaltaistasi ihmispaskaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin syytä siis kaikki? Katso peiliin ja kasva aikuiseks.

On äidin syytä, mulla on ollut harvinaisen dominoiva äiti.

Ap

Ongelmasi ei edelleenkään ole äitisi vaan narsistinen luonteesi.  Persoonallisuushäiriöstä tuskin voi lopullisesti parantua, mutta sairauden hyväksyminen parantaa elämänlaatua. Hyväksymise myötä kykenet kenties vapauttamaan yleisösi (mies ja lapset) elämään normaalia elämää.

Ei vaan ongelma on äidin pakkokeinoja kaihtamatta käyttävä dominoiva luonne jos en elänyt kuten hän halusi. Vai onko teidän lastenne elämä muka teidän elämäänne vaikka nämä alaikäisiä ovatkin?

Ap

Otetaan uudestaan.

Ongelmasi ei edelleenkään ole äitisi vaan narsistinen luonteesi.  Persoonallisuushäiriöstä tuskin voi lopullisesti parantua, mutta sairauden hyväksyminen parantaa elämänlaatua. Hyväksymise myötä kykenet kenties vapauttamaan yleisösi (mies ja lapset) elämään normaalia elämää.

No ei ole näin. Ei se ole narsismia, että alkaa tajuta mistä on jäänyt paitsi, kun on uskonut ja luottanut siihen henkilöön, jonka luulisi katsovan meidän parhaamme perään. Varsinkin kun tämä ihminen väittää tietävänsä sen kaikkein parhaiten ja moittii kaikkea mitä itse ajattelet.

Ap

Äitisi on hyvinkin saattanut olla maailman paskin äiti, mutta kun keski-ikäistyvä kahden lapsi käsittelee lapsuudentraumojaan tuolla tavoin niin mennään jo persoonallisuushäiriön puolelle. TÄMÄN takia sinä et toivu/parane/edisty. Sysäät kaiken vastuun käytöksestäsi äitisi niskoille ja altistat omasta mielestäsi oikeutetusti perheesi narsistiselle käytöksellesi.

Persoonallisuushäiriöstä tuskin voi lopullisesti parantua, mutta sairauden hyväksyminen parantaa elämänlaatua.

Vierailija kirjoitti:

Eli siis SÄ et alkanut herättää sitä lasta ajoissa ja teille tuli kiire?

Miks mun ois pitänyt jos mieskään ei sitä tee?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin syytä siis kaikki? Katso peiliin ja kasva aikuiseks.

On äidin syytä, mulla on ollut harvinaisen dominoiva äiti.

Ap

Ongelmasi ei edelleenkään ole äitisi vaan narsistinen luonteesi.  Persoonallisuushäiriöstä tuskin voi lopullisesti parantua, mutta sairauden hyväksyminen parantaa elämänlaatua. Hyväksymise myötä kykenet kenties vapauttamaan yleisösi (mies ja lapset) elämään normaalia elämää.

Ei vaan ongelma on äidin pakkokeinoja kaihtamatta käyttävä dominoiva luonne jos en elänyt kuten hän halusi. Vai onko teidän lastenne elämä muka teidän elämäänne vaikka nämä alaikäisiä ovatkin?

Ap

Otetaan uudestaan.

Ongelmasi ei edelleenkään ole äitisi vaan narsistinen luonteesi.  Persoonallisuushäiriöstä tuskin voi lopullisesti parantua, mutta sairauden hyväksyminen parantaa elämänlaatua. Hyväksymise myötä kykenet kenties vapauttamaan yleisösi (mies ja lapset) elämään normaalia elämää.

No ei ole näin. Ei se ole narsismia, että alkaa tajuta mistä on jäänyt paitsi, kun on uskonut ja luottanut siihen henkilöön, jonka luulisi katsovan meidän parhaamme perään. Varsinkin kun tämä ihminen väittää tietävänsä sen kaikkein parhaiten ja moittii kaikkea mitä itse ajattelet.

Ap

Äitisi on hyvinkin saattanut olla maailman paskin äiti, mutta kun keski-ikäistyvä kahden lapsi käsittelee lapsuudentraumojaan tuolla tavoin niin mennään jo persoonallisuushäiriön puolelle. TÄMÄN takia sinä et toivu/parane/edisty. Sysäät kaiken vastuun käytöksestäsi äitisi niskoille ja altistat omasta mielestäsi oikeutetusti perheesi narsistiselle käytöksellesi.

Persoonallisuushäiriöstä tuskin voi lopullisesti parantua, mutta sairauden hyväksyminen parantaa elämänlaatua.

Minä voin toipua siitä, että äitini oli maailman paskin äiti. En halua enää moittia perheenjäseniäni, se on eteenpäin.

Ap

Uusi ketju Voiko häävierailta kysyä paljonko aikovat syödä -tyypiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin syytä siis kaikki? Katso peiliin ja kasva aikuiseks.

On äidin syytä, mulla on ollut harvinaisen dominoiva äiti.

Ap

Ongelmasi ei edelleenkään ole äitisi vaan narsistinen luonteesi.  Persoonallisuushäiriöstä tuskin voi lopullisesti parantua, mutta sairauden hyväksyminen parantaa elämänlaatua. Hyväksymise myötä kykenet kenties vapauttamaan yleisösi (mies ja lapset) elämään normaalia elämää.

Ei vaan ongelma on äidin pakkokeinoja kaihtamatta käyttävä dominoiva luonne jos en elänyt kuten hän halusi. Vai onko teidän lastenne elämä muka teidän elämäänne vaikka nämä alaikäisiä ovatkin?

Ap

Otetaan uudestaan.

Ongelmasi ei edelleenkään ole äitisi vaan narsistinen luonteesi.  Persoonallisuushäiriöstä tuskin voi lopullisesti parantua, mutta sairauden hyväksyminen parantaa elämänlaatua. Hyväksymise myötä kykenet kenties vapauttamaan yleisösi (mies ja lapset) elämään normaalia elämää.

No ei ole näin. Ei se ole narsismia, että alkaa tajuta mistä on jäänyt paitsi, kun on uskonut ja luottanut siihen henkilöön, jonka luulisi katsovan meidän parhaamme perään. Varsinkin kun tämä ihminen väittää tietävänsä sen kaikkein parhaiten ja moittii kaikkea mitä itse ajattelet.

Ap

Äitisi on hyvinkin saattanut olla maailman paskin äiti, mutta kun keski-ikäistyvä kahden lapsi käsittelee lapsuudentraumojaan tuolla tavoin niin mennään jo persoonallisuushäiriön puolelle. TÄMÄN takia sinä et toivu/parane/edisty. Sysäät kaiken vastuun käytöksestäsi äitisi niskoille ja altistat omasta mielestäsi oikeutetusti perheesi narsistiselle käytöksellesi.

Persoonallisuushäiriöstä tuskin voi lopullisesti parantua, mutta sairauden hyväksyminen parantaa elämänlaatua.

Minä voin toipua siitä, että äitini oli maailman paskin äiti. En halua enää moittia perheenjäseniäni, se on eteenpäin.

Ap

Ei, sinun äitisi ei ole maaiman paskin äiti. Sinä olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis SÄ et alkanut herättää sitä lasta ajoissa ja teille tuli kiire?

Miks mun ois pitänyt jos mieskään ei sitä tee?

Ap

"´Miks mun pitää aina, miks mun, miks, yhyyy..." Huomaatko, ajatusmaailmasi on neljävuotiaan tasolla. Voihan nyt vittu, aikuinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei nyt kuule taida olla lääkitys ihan kohdillaan.

Jos voisit edes perustella väitteesi, mutta ethän sä voi, koska tulisit silloin kannattaneeksi ihmisen alistamista ja toisen oman identiteetin häpäisyä.

Ap

No, onko se lääkitys kohdillaan? Sun kirjotusten perusteella ei ole. Heität niin sekopäistä stooria ja juttelet itsekses.

Ei tällaisiin traumoihin mitään lääkityksiä ole. Eli ei ole lääkkeitä, enkä tiedä mitä olemassaolevaa lääkettä tarttisin?

Ap

Asennemuutos voisi olla se lääke. Sanon tämän kaikella lämmöllä ja vittuilematta.

Mikä asennemuutos? En enää alistu äitini käsityksiin minusta. Sehän on hyvä asenne.

Ap

Se on hyvä alku. Kokeile miettiä, mitä itse voisit tehdä toisin sen sijaan, että syytät miestäsi, äitiäsi, tms. Keskity mukaviin asioihin ja tee sellaisia. Opettele nauttimaan ja näkemään hyvät puolet. Jos jokin asia kaipaa mielestäsi tulla tehdyksi (esim. lapset herättää kouluun), tee se, älä istu odottamassa, että miehesi tekisi sen. Yritä nähdä hyvät puolet miehessäsi, mitä kaikkea hyvää hän elämäänne tuo. Iloitse onnestasi, sinulla on ihanat lapset ja turvallinen elämä. Monelta nämäkin asiat puuttuvat.

Koita löytää mielekkäitä asioita, joista itse pidät ja joiden koet tuovan sisältöä elämääsi. Pyri suhtautumaan asioihin positiivisesti. Tällä hetkellä asenteesi kuulostaa todella negatiiviselta ja muita syyttelevältä. Tätä asennetta kannattaisi muuttaa niin, että suhtaudut asioihin positiivisemmin ja otat itse enemmän vastuuta ja olet se tarvittava muutosvoima asioissa, jotka mielestäsi muutosta kaipaavat.

Tsemppiä, ap! :)

t. 46