Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi jo aiemmin kaksoisliekeistä, mitä jos se onkin totta ja entä jos oma kaksoisliekki onkin kuollut? Eikä voi häntä kohdata?

Minä kysyin noista kaksoisliekeistä, ja haluaisin hieman tarkentaa kysymystäni. En siis missään nimessä usko, että olisimme sieluina jotenkin puolikkaita ja tuolla jossain olisi joku, joka voisi täydentää meidät. Lähinnä mietin asiaa siitä näkökulmasta, että tapahtuuko tällaisia kohtaamisia osana valaistumisen tietä: Saadaan siis ulkopuolisen ihmisen muodossa pieni maistiainen siitä, mitä yhteys Itseen todella on, ja siitä saadaan kannuste etsiä yhteyttä omasta sisimmästään. Lukemani mukaan nämä tapaukset ovat aina päätyneet ainakin väliaikaiseen eroon, jonka aikana osapuolilla on ollut mahdollisuus löytää kokonaisuuden tunne omasta itsestään. Tarkoituksena ei siis alunperinkään ole ollut mikään täydellinen parisuhde, vaan yhteys omaan aitoon olemukseensa.

Omalla kohdallani olen miettinyt tätä lähinnä lapseni suhteen, sillä olen huomannut, että äidillinen rakkauteni häntä kohtaan on saanut välillä jo lähes riippuvaisia muotoja. Olenkin keskittynyt viime aikoina esim. meditoidessa kokonaisuuden tunteen löytämiseen silloinkin, kun lapseni on jossain muualla. Nautin tietysti suuresti hänen seurastaan, mutta ajattelen myös, että minun tulisi tuntea itseni kokonaiseksi myös ilman häntä. Ja myös ilman ketään muutakaan ihmistä.

Osaisikohan joku ketjulainen auttaa. Eli mistä tässä voisi olla kyse:

Kun löydän uuden haaveiden kohteen ja alan visualisoida sitä sekä keskittää siihen energiaani, jossain vaiheessa minulle iskee ahdistus tai jonkinlainen ähky kaikesta ajattelusta. Tätä seuraa sellainen olo, että kaikki on ihan turhaa enkä haluakaan enää tuota asiaa, mistä olen juuri haaveillut.? Ja että en kuitenkaan tulisi siitä onnelliseksi ja siinä olisi joku vialla jne. jne.

Mikähän tässä oikein on... visualisointi on siis tuonut joitain manifestaatioita elämääni, mutta tätä tapahtuu nykyään aika usein ja olenkin miettinyt, että alanko hukata otteeni tämän maailman asioihin. Toisaalta Abraham puhuu "momentumista", ja minusta tuntuu usein siltä, että kasvatan tuota momentumia ja tunnen oloni tosi huipuksi ja sitten yhtäkkiä törmäänkin seinään.

Mikä järki on siinä, että osa ihmisistä syntyy heikommilla eväillä eli esim vähemmän serotoniinia ja gabaa elimistössä. Näin ollen sitä on jo valmiiksi alttiiksi masentumaan. Siitä seuraa lisää ongelmia jne.

En osaa (ainakaan nyt) vastata noihin kysymyksiin, mutta kerron taas omia kokemuksiani. "Irtipäästämisen" ja asioiden selvittelyn jälkeen päädyimme aiemmin hyvin hankalassa parisuhteessani melko epätyypilliseen ratkaisuun. En ollut aiemmin osannut edes ajatella sellaista vaihtoehtoa, joten idea ei tosiaan tullut omasta ajattelevasta mielestäni vaan jostakin suuremmasta luovuudesta käsin. Jälleen hyvä osoitus siitä, että tähän syvempään viisauteen kannattaa luottaa, ja oman pulputtavan mielen tuotokset voi jättää vähemmälle huomiolle.

Toisekseen olen havainnut viime aikoina enenevässä määrin aina vain vähäisempää kiinnittymistä maailmaan. Muutosta on vaikea kuvailla, mutta esimerkiksi muiden ihmisten kokemusten ja oman tien kunnioitus on noussut ihan uudelle tasolle. Minulla ei ole enää tarvetta yrittää "parantaa" ketään, koska sitä ei tosiaankaan tarvitse tehdä. Auttaa toki voi maailman tasollakin, mutta olen oppinut vihdoin antamaan tilaa myös ihmisten omille "virheille". Heittomerkit siksi, että sielun näkökulmasta virheitä ei edes tapahdu. Tämä näkökulman muutos on vapauttanut paljon kapasiteettia minussa ja monet energiaa vieneet tunteet (kuten sääli tai viha) ovat jääneet lähes tarpeettomiksi.

Olen aiemminkin kertonut omista unikokemuksistani, ja tänään tapahtui jotain hyvin erikoista: olin tietoinen syvenevässä unessa ja pääsin hetkeksi sellaiseen ennenkokemattomaan "olemassolon" tilaan, että olin herätessäni aivan kuin uudestisyntynyt. Kokemus ei kestänyt kauan, mutta se oli minulle hyvin merkittävä. Koin muitakin mielenkiintoisia asioita, mutta tuo tila oli se, mikä jäi ehdottomasti päällimmäisenä mieleeni. Yritin toteuttaa Kristityn Mystikon aiempaa neuvoa siitä, miten tietoisessa unessa voi päästä lähemmäs valaistumiskokemusta, ja ilmeisesti neuvot toimivat ainakin omalla kohdallani. :) Ihmeellinen kokemus!

Kertokaa te muutkin edistymisestänne/ jumiutunusesta/ ihan mistä vain kokemuksista. Mielenkiinnolla näitä aina luen!

^ jumiutunusesta piti olla tietenkin jumitumisesta: siis tilanne, jossa kokee olevansa "pysähtynyt". :D

Vierailija kirjoitti:

Mikä järki on siinä, että osa ihmisistä syntyy heikommilla eväillä eli esim vähemmän serotoniinia ja gabaa elimistössä. Näin ollen sitä on jo valmiiksi alttiiksi masentumaan. Siitä seuraa lisää ongelmia jne.

Ei siinä olekaan mitään varsinaista järkeä. Olemme kaikki hulluja ja maailma se vasta hullu paikka onkin.

Manifestoinnista kysymys: kun kohtaatte jonkin ongelman jonka haluatte selvittää tai muuten vaan haluatte jonkin asian toteutuvan, niin onko parempi...

a) visualisoida, tehdä aarrekarttoja ja kaikenlaisia harjoituksia ja muita tekniikoita, joiden pitäisi johtaa manifestoitumiseen?

b) tehdä rauha haluamansa asian / ongelman kanssa ja jättää se Herran/universumin haltuun?

Millaisia kokemuksia teillä on?

Vierailija kirjoitti:

Manifestoinnista kysymys: kun kohtaatte jonkin ongelman jonka haluatte selvittää tai muuten vaan haluatte jonkin asian toteutuvan, niin onko parempi...

a) visualisoida, tehdä aarrekarttoja ja kaikenlaisia harjoituksia ja muita tekniikoita, joiden pitäisi johtaa manifestoitumiseen?

b) tehdä rauha haluamansa asian / ongelman kanssa ja jättää se Herran/universumin haltuun?

Millaisia kokemuksia teillä on?

Itselläni toimii paremmin jälkimmäinen, mutta tämäkin asia riippuu varmasti ihan ihmisestä. :) Jos haluaa lopputuloksen olevan juuri tietynlainen, niin silloin visualisointi on varmaan parempi vaihtoehto. Minä en kylläkään ole sitä juuri harjoittanut, sillä olen huomannut, että oma ajatteleva mieleni ei kykene näkemään asioita laajemmalta kantilta ja siten en voi myöskään tietää, mikä ratkaisu olisi kussakin tilanteessa se paras/kehittävin. B-vaihtoehto on tuonut elämääni yllättäviä, lopulta varsin hyväksi havaitsemiani käänteitä, joita ajatteleva mieleni ei olisi koskaan hoksannut edes harkita. Maallisesta näkökulmasta tosin kaikki tapahtumat eivät välttämättä ole aluksi vaikuttaneet kovin "hyviltä", mutta lopulta ne ovat palvelleet parastani. Kerron esimerkkinä tilanteen, jossa pyysin Mystikolta rukousta kun olin jo fyysisesti aivan uupunut ja tunsin olevani jumissa. Pian tuon jälkeen sairastuin äkillisesti ja jouduin leikkaukseen. Kivut olivat kovat ja maallisesta näkökulmasta käsin tilanne oli vain pahentunut, mutta sairastuminen koitui lopulta parhaakseni: sain tarvitsemaani "pakkolepoa" ja opin kieltäytymään liiasta työnteosta, joten tapahtuman jälkeen elämäni on ollut rennompaa ja helpompaa. Jälkimmäisen vaihtoehdon toteuttaminen vaatii siis ehkä suurempaa luottamusta, kun asiat saattavat joskus näyttää menevän ensin ojasta allikkoon.

Olen viime aikoina muutenkin keskittynyt enenevässä määrin oman sisäisen olotilani "kehittämiseen" ilman mitään varsinaisia tavoitteita elämän suhteen. Toki elän myös tavanomaista elämää kaikkine aikatauluineen ym., mutta olen luopunut paljosta huolehtimisesta ja huomannut, miten asiat ovat mystisesti alkaneet vain järjestymään. Minulle sattuu tosi usein tilanteita, joissa tapahtumat kääntyvät edukseni: esimerkiksi jos yöunet ovat jääneet vajaiksi, saattaa työtehtäviin tulla yllättäviä peruuntumisia. Tai jos tulee jokin ennakoimaton rahallinen meno, työtehtävät puolestaan lisääntyvät. Ehkä tämä on seurausta siitä, että luotan nykyään todella syvällisellä tasolla siihen, että elämä kantaa. Tämä näkyy jo ulkopuolellekin, sillä olen useaan kertaan kuullut, miten minulla on "käsittämättömän hyvä karma". Itse uskon, ettei tässä ole kyse mistään karmasta vaan nimenomaan ajattelun muutoksesta.

Huhuu, missähän Mystikko on?

Vierailija kirjoitti:

Huhuu, missähän Mystikko on?

Mulla on teoria siitä, miksi heräämisen kynnyksellä asiat näyttää elämässä menevän pahempaan suuntaan ja ihmiset saattaa sairastua, menettää työpaikkansa ja perheensä jne. Tää selittää hyvin myös sen, miksi oon itsekin jumittunut tähän unelmoinnin, epätoivon ja epäonnistumisten kierteeseen. Sinänsä missään, mitä seuraavaksi kirjoitan, ei ole uutta informaatiota niille, jotka ovat lukeneet manifestoinnista tai "vetovoiman laista" ennenkin.

Sovellan Abrahamin käyttämää kielikuvaa, eli tämä prosessi on sama kuin alkaisi pestä kinkunpaistopeltiä joulun jälkeen. Sehän menee ensin entistä sotkuisemmaksi ennen kuin alkaa puhdistua. Samoin tuntuu käyvän monen sellaisen elämälle, joka alkaa kokeilla "vetovoiman lain" soveltamista omaan elämäänsä tai muuten herätä hengellisesti. "Vetovoiman lain" opettajat selittävät ilmiön monesti niin, että kyseessä on vanhan värähtelyn tuottamat ilmiöt ja puhdistuminen jne.

(Ja onhan täälläkin ollut puhetta siitä, kuinka sielun musta yö voi riistää etsijältä kaiken halun elää sekä kaikki suhteet fyysiseen todellisuuteen ja siten pakottaa heräämään. Kirjoitan tätä kuitenkin nyt niille, jotka ovat vielä kiinnostuneita vetovoiman lain ja manifestoinnin kaltaisista ideoista.)

Toisaalta me kaikki tiedämme, että ihmisen psyyke on monikerroksinen ja paikoin tietoisuutemme ulottumattomissa. Voisiko siksi olla niin, että visualisointi, positiivinen ajattelu, affirmointi jne. eli ajattelun ja tietoisuuden tason työ ikään kuin puhdistaa tuon kaikista pinnallisimman kerroksen olemuksestamme?

Tämä nostaa värähtelyä ja luo lisää vetovoimaa elämään (kuulostaapa typerältä, mutta en osaa selittää muuten tuota ilmiötä jossa asioita, kokemuksia ja synkroniaa alkaa vaan ilmestyä elämään), mutta valitettavasti monesti vastoin sitä, mitä ihminen tahtoo tai ainakin uskoo tahtovansa ja siten universumilta tilanneensa. Tietoisen ajattelun lisäksi meillä on nimittäin huomattava määrä perustavanlaatuisia uskomuksia elämästä ja meistä itsestämme (näistä Mystikkokin on puhunut), joten ajatustasoa puhdistaessaan ihminen tuleekin tahtomattaan "aktivoineeksi" tiedostamattomat perususkomuksensa - tai antamaan niille tilaa manifestoitua. Eli unelmatyöpaikkaansa visualisoiva, positiivisesti ajatteleva henkilö saattaakin huomaamattaan tehdä tilaa perususkomukselleen vaikka siitä, että voi milloin tahansa menettää työpaikkansa eikä mikään ole pysyvää tmv. - ja luoneeksi tuon asian todeksi elämässään.

Monet self help/new age-opettajat kehottavat kiinnittämään huomiota tunteisiin ja pysyttelemään mahdollisimman hyvässä tunnetilassa, mutta itse olen sitä mieltä että näitä perususkomuksia ei voi selvittää pelkästään päälleliimatulla positiivisella ajattelulla tai vaikka visualisoinnilla, koska se tapahtuu eri tasolla kuin missä nuo uskomukset sijaitsevat. Sen sijaan niiden aktivoituminen pitää opetella tunnistamaan. Ainakin omassa kokemuksessani näyttää siltä, että uskomuksen tunnistaminen on avain sen ylittämiseen.

Hei 14,

Äärimmäisen hauskaa, että tulit kirjoittaneeksi tuosta, kiitos. Olen samaa asiaa viikon päivät tässä pyöritellyt, ja itse asiassa tullut ihan samaan tulokseen. Ja juuri tänä aamuna löysin sen oman perustavaalaatua olevan uskomukseni, joka on ehkä se juurisyy: uskon vieläkin dualismiin. Affirmaationi vain yhdestä voimasta, rakkaudesta, on osin ollut vain haukionkala-toistoa. Syvällä minussa on vieläkin uskomus, että ulkopuoliset asiat voivat aiheuttaa kärsimystä.

Uskomuksien oivaltaminen on sangen valaiseva kokemus. Tulee olo, että niinpä tietenkin! Mystikko on tästä dualismista monesti puhunut, mutta jotenkin nyt vasta se jysähti tajuntaani, että näinhän se on, vaikka kuinka yritän positiivisesti ajatella toista.

Olen tutkinut uskomuksiani jo muutaman vuoden. Koska niistä nousevat tunteet. Kuinka paljon niitä uskomuksia onkaan, kuinka vaikea niitä on muuttaa...Tuntuu loputtomalta suolta, koska eihän se rasva kinkkupellistä kylmällä vedellä lähde. Mikä on siis se fairy ja kuuma vesi?

Ap

Onpa mielenkiintoista, Ap ja 14, että olette tutkineet viime aikoina ihan samoja asioita kuin minäkin! Nuo tiedostamattomat perususkomukset aiheuttavat väkisinkin vielä hankausta maalliseen elämään, ellei niitä tunnista ja pääse niistä eroon. Tosin valaistumisessa ne varmaan katoaisivat ihan luonnostaan, joten itse kamppailen lähinnä vain sen kanssa, että kannattaako tälle asialle yrittää aktiivisesti tehdä jotain vai keskittyä vain "etsimään Jumalan valtakuntaa". Elämässäni ilmenee edelleen joitain asioita, jotka todennäköisesti kumpuavat juuri noista uskomuksista käsin. Itsessäni ne eivät kylläkään aiheuta kovin suuria tunnereaktioita enää, joten henkinen vastustus monia asioita kohtaan on vähentynyt suuresti. Osittain siitä varmaan yleinen "helppous" elämässäni viime aikoina on johtunutkin, kun en enää laita niin paljon energiaa vastustamiseen. Siksi mietinkin, onko näiden "uskomusten puhdistaminen" vain yksi keino lisää antaa voimaa illuusiolle ja siten vahvistaa sitä. En tiedä, täytynee pohdiskella tätä myöhemmin itsekseni.

Olen muuten vihdoin löytänyt itselleni sopivan menetelmän mietiskelyyn ja meditointiin. Kutsun sitä "Kuka olen (Nan Yar)" -metodiksi, ja se on ainoa itsetutkiskelun menetelmä, jonka olen onnistunut siirtämään sellaisenaan myös unimaailman kokemuksiin. Olen kirjoittanut näistä kokemuksistani aiemminkin, ja viime aikoina olen onnistunut valjastamaan ne myös tähän "valaistumistyöhön". Hyvin mielenkiintoista settiä, sanoisinko. :) Tuosta menetelmästä kiinnostuneet voivat löytää lisätietoa aiheesta googlettamalla.

Tuli tässä vielä mieleeni tuosta illuusion vahvistamisesta ja oman voiman antamisesta itsensä ulkopuolelle: minä teen päivittäin lukemattomia pieniä tekoja, joilla kerron itselleni, että kokemus "minusta" ja "muista/ muusta" on todellinen. Esimerkiksi kun syön ravintolisiä paremman terveyden takia tai popsin suklaata huonoa omatuntoa potien, kerron itselleni, että jokin itseni ulkopuolinen voima voi vaikuttaa minuun positiivisesti tai negatiivisesti. Minulla onkin viime kuukausina herännyt voimakkaita ristiriitoja esimerkiksi juuri näiden terveellisten elämäntapojen tavoittelun suhteen, sillä koen, että ne voivat itse tarkoitukseksi muuttuessaan toimia esteenä Itsen todellisen luonteen oivaltamisessa. Ei terveellisissä elämäntavoissa siis sinällään mitään vikaa ole, mutta jos uskoo, että ne ovat välttämättömiä, niin silloinhan tämän maailman illuusiota vain vahvistaa entisestään. Ja jos tavoitteena tosiaan on valaistuminen, niin silloin lienee parempi, jos lakkaa antamasta maailmalle merkitystä. Omaa voimaa ei tarvitse "kierrättää" jonkin ulkoisen kautta, kun oivaltaa, että kaikki on jo Itsessä.

Kiitos vinkistä nan yar. Pitää tutkia.

Vastustamisen lopettaminen on kai the juttu, mutta itse en ole saanut siitä apuja. Vaikka päätän olla vastustamatta, niin en vain pysty. Siis tietoisesti en vastusta, mutta koska ahdistaa, niin alitajuisesti vastustan kuitenkin, eikö? Vastustus nousee niin syvältä sisältä. Olen tästä aiemminkin puhunut, että miksi ne tunteet vain nousevat eivätkä ikinä lopu.

Vastaus on tietenkin ne uskomukset. Olen tullut siihen tulokseen, että ihmisellä on 1-2 perususkomusta, ja kaikki tiet vievät samaiselle sylttytehtaalle. Kaikki negatiiviset tunteet siis nousevat samasta uskomuksesta. Tiedostan oman sylttytehtaani, mutta prkl, kun se on sitkeässä!

Ap

Etsivä löytää (ei kirjautunut) kirjoitti:

Onpa mielenkiintoista, Ap ja 14, että olette tutkineet viime aikoina ihan samoja asioita kuin minäkin! Nuo tiedostamattomat perususkomukset aiheuttavat väkisinkin vielä hankausta maalliseen elämään, ellei niitä tunnista ja pääse niistä eroon. Tosin valaistumisessa ne varmaan katoaisivat ihan luonnostaan, joten itse kamppailen lähinnä vain sen kanssa, että kannattaako tälle asialle yrittää aktiivisesti tehdä jotain vai keskittyä vain "etsimään Jumalan valtakuntaa". Elämässäni ilmenee edelleen joitain asioita, jotka todennäköisesti kumpuavat juuri noista uskomuksista käsin. Itsessäni ne eivät kylläkään aiheuta kovin suuria tunnereaktioita enää, joten henkinen vastustus monia asioita kohtaan on vähentynyt suuresti. Osittain siitä varmaan yleinen "helppous" elämässäni viime aikoina on johtunutkin, kun en enää laita niin paljon energiaa vastustamiseen. Siksi mietinkin, onko näiden "uskomusten puhdistaminen" vain yksi keino lisää antaa voimaa illuusiolle ja siten vahvistaa sitä. En tiedä, täytynee pohdiskella tätä myöhemmin itsekseni.

Hauskaa että täällä keskustellaan juuri siitä aiheesta mikä itseänikin mietiyttää nyt kun tulin pitkästä aikaa kirjoittelemaan. Olen tuolla jossain kaukana edellä yrittänyt kirjoitella siitä miten tärkeät ja merkitykselliset asiat elämässäni laukaisevat jatkuvasti ikäviä ja övereitä asioita, ja saanut niskaani kaikenlaista ei-niin-kivaa epäilyä mielenterveydestäni jne., joten en ole kauheasti huvittanut seurailla että olenko saanut muita vastauksia. Joka tapauksessa nyt kävi taas niin, ja harmittaa todella että ilmeisesti itse sabotoin itseäni koko ajan, ainakin tässä ketjussa esitetyn teorian mukaan. Tällä kertaa niin että oli aivan ihana päivä, olin iloinen ja kiitollinen juuri sillä tavalla että juttuun sitoutui paljon energiaa ja asia oli minulle henkilökohtaisesti tärkeä, ja kuinka ollakaan jotain korvaamatonta ja symbolisesti tärkeää meni rikki. Se märkä rätti tulee aina, se vaan tulee :(. Ketjussa kirjoittelevista poiketen en ole oikeastaan enää vuosiin ollut kauhean kiinnostunut henkisestä kasvusta tai valaistumiseta, mutta tuntuu siltä että olen juurikin tässä yllä esitetyllä tavalla tullut avanneeksi jonkun prosessin josta mieluimmin haluiaisin päästä eroon. Minua ei tunnu auttavan se että tiedostaisin uskomuksen (esim. en ole ansainnut hyviä asioita, tai liiasta itsetyytyväisyydestä seuraa aina rangaistus niinkuin lapsena jouduin kokemaan).

Onpa tosiaan hauskaa, että tämä sama asia on ollut pinnalla muillakin. Puhutaanko hetki synkroniasta..? ;)

Luulisin, että liiallinen keskittyminen uskomusten selvittämiseen ja muuttamiseen lisää vastustusta entisestään. Minulla tuntuu auttavan se, että kun huomaan tuollaisen aktivoituvan niin kiinnitän siihen lempeästi huomioni mutta en yritä muuttaa sitä. En oikeastaan edes tiedä, tarvitseeko uskomuksille varsinaisesti "tehdä" mitään, jos ei tavoittele mitään maallista - uskomukset ja ajatukset ovat vain osa ihmiselämän illuusiota.

14, juuri samaan lopputulemaan päädyin itsekin eilisen mietiskelyn jälkeen. Tietysti jos maallisesta elämästä haluaa tehdä mielekästä ja mukavaa, niin noiden perususkomusten poistaminen tai muuttaminen on varmaan hyväksi. Olen törmännyt pariinkin eri menetelmään, joilla noita voi käsitellä. "Sisäisen lapsen paraneminen" lienee yksi käytetyimmistä, ja siitä on ollut suurta hyötyä monille.

Kuitenkin jos omat tavoitteet ovat muualla, siis Itsen oivaltamisessa, en näe oikein syytä yrittää "parantaa" tai korjata itseä, koska sillä voi päätyä vain vahvistamaan näitä käsityksiä omasta vajavaisuudesta ja tämän illuusion todenmukaisuudesta. Mainitsemani Nan Yar-metodikin kehottaa luopumaan kaikista "olen syntinen" -ajatuksista ja keskittymään mielen tyynnyttämiseen. Omalla kohdallani se on vielä hieman vaikeaa, sillä olen huomannut olevani henkisesti melko laiska ja eksyn helposti omiin mieleni maailmoihin. Uskon kuitenkin, että siinä vaiheessa kun sisäinen palo muutokseen on tarpeeksi suuri, myös tarvitsemani keinot tulevat ulottuvilleni. Prosessi on jokaiselle yksilöllinen, joten pyrin vain kuuntelemaan omaa sisintäni tässä asiassa. Siitä on muuten tullut viime aikoina huomattavasti helpompaa! Intuitiivinen tietäminen on omalla kohdallani kasvanut sitä mukaa, kun olen päästänyt irti yrityksistä "työstää" asioita mielessäni.

Mystikko on tässä ketjussa myös antanut pari hyvää vinkkiä uskomusten ohittamiseen. Ensinnäkin siis se, ettei uskomuksia saa tuomita pahoiksi, koska se vain vahvistaa dualismia. Toisekseen niitä ei pidä vastustaa, koska ne vain vahvistuvat. Kolmanneksi voi ajatella, että ne ovat vain yllätodettuja ihmiselämän illuusiota ilman valtaa. Neljänneksi voimme luoda uuden uskomuksen: uskomus, ettei vanhoilla uskomuksilla ole mitään valtaa.

Taidanpa aloittaa viimeisen kohdan harjoittamisen.

Ap

Hyvä tiivistelmä, Ap! Itselleni sopii ajatus siitä, että uskomukset ovat illuusioita ilman valtaa. Ja kun pääsen syvemmälle Itsen todellisen luonteen oivaltamisessa, sisäistän tämän asian muutenkin kuin älyllisellä tasolla. Toistaiseksi annan siis uskomusteni olla ja pitäydyn vain niiden tarkkailemisessa.

Tuli muuten vielä mieleen tuosta intuitiivisesta tietämisestä: tapahtuuko teillä muilla sitä, että ulkoiset vaikutelmat jonkin ihmisen tai tilanteen suhteen voivat olla voimakkaasti ristiriidassa sisäisen tietämisenne kanssa? Omalla kohdallani näitä on nyt tapahtunut viime aikoina useampikin. Olen tehnyt elämässäni päätöksiä tukeutuen ihan vain tähän sisäiseen ohjaukseen, vaikka ulkopuolelta tulevat viestit ohjaisivat ihan eri suuntaan. Itselleni on ollut hyvin vapauttavaa pystyä pitäytymään omassa kurssissaan, vaikka ulkomaailma sanoisi mitä. Jotenkin sellainen sovinnaisuus ja "mikä on normaalia" -ajattelu tuntuu jääneen yhtäkkiä kokonaan pois.