Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Onko siinä jotain pahaa, jos minä rakastan kaipuuta, surua ja kuolemaa? En halua aiheuttaa muille kärsimystä, mutta tuntuu että pohjimmiltani olen vain todella melankolinen.

Tämä teksti oli poistettu, joten laitan sen uudestaan ja tarvittaessa uudestaan ja uudestaan, sillä mielestäni tämä on tärkeä asia eikä millään tavalla ketään loukkaava.

Jotkut voivat ajatella, että on itsekästä ajatella vain omaa onneaan ja auttaa toisia vain tarvittaessa, eli heidän mielestään pitäisi aktiivisesti toimia myös toisten hyväksi. Ehkä se joillekin sopii, ja lienee heidän elämänsuunnitelmassaan.

Jotkut ehkä pitävät tunteettomina ihmisiä, jotka eivät sure muiden asioita, esim. sotien uhreja, mutta kyse ei ole siitä, vaan voi kysyä itseltään, mitä apua siitä on kenellekään, jos murehdin ja menetän yöuneni siksi, että jotkut ihmiset kärsivät tässä maailmassa tosi paljon. Ei mitään. Voi yrittää tehdä jotain, jos siihen on mahdollisuus, mutta jos sellaista mahdollisuutta ei ole, niin on koko kollektiivin, eli kaikkien ihmisten, eläinten jne., puolesta parempi, että mahdollisimman moni on suht tyytyväinen oloonsa ja elämäänsä, koska ihan jokaisen ihmisen ajatukset ja olotilat vaikuttavat kollektiiviin, eli kaikkiin. Ja jos mahdollisimman moni onkin surullinen, ahdistunut ja peloissaan yms., niin sekin vaikuttaa kollektiviin, eli kaikkiin, ja paljon huonommin kuin se, että kukin yksilö voisi paremmin.

Ja vielä. On elämään, elämänsuunnitelmaan ja jonkinlaiseen johdatukseenkin luottamista, kun ajattelee, että kyllä minun eteeni tulevat ne ihmiset, eläimet tai tilanteet, joissa voin olla avuksi, ja sitten autan. Muun ajan pidän itsestäni ja läheisistäni huolta.

Vierailija wrote:

Onko siinä jotain pahaa, jos minä rakastan kaipuuta, surua ja kuolemaa? En halua aiheuttaa muille kärsimystä, mutta tuntuu että pohjimmiltani olen vain todella melankolinen.

En halua arvottaa sitä, onko mitään pahaa tai hyvää siinä että sinä rakastat kaipuuta, surua ja kuolemaa, mutta missä määrin ja millä tavoin niitä rakastat? Haluatko kaivata, haluata surra, haluatko kokea läheisesi kuolemia? Vai peräti aiheuttaa noita tunteita toisille tekemällä jotain sellaista, mistä noita tunteita muille seuraa?

Vierailija wrote:

Tämä teksti oli poistettu, joten laitan sen uudestaan ja tarvittaessa uudestaan ja uudestaan, sillä mielestäni tämä on tärkeä asia eikä millään tavalla ketään loukkaava.

Jotkut voivat ajatella, että on itsekästä ajatella vain omaa onneaan ja auttaa toisia vain tarvittaessa, eli heidän mielestään pitäisi aktiivisesti toimia myös toisten hyväksi. Ehkä se joillekin sopii, ja lienee heidän elämänsuunnitelmassaan.

Jotkut ehkä pitävät tunteettomina ihmisiä, jotka eivät sure muiden asioita, esim. sotien uhreja, mutta kyse ei ole siitä, vaan voi kysyä itseltään, mitä apua siitä on kenellekään, jos murehdin ja menetän yöuneni siksi, että jotkut ihmiset kärsivät tässä maailmassa tosi paljon. Ei mitään. Voi yrittää tehdä jotain, jos siihen on mahdollisuus, mutta jos sellaista mahdollisuutta ei ole, niin on koko kollektiivin, eli kaikkien ihmisten, eläinten jne., puolesta parempi, että mahdollisimman moni on suht tyytyväinen oloonsa ja elämäänsä, koska ihan jokaisen ihmisen ajatukset ja olotilat vaikuttavat kollektiiviin, eli kaikkiin. Ja jos mahdollisimman moni onkin surullinen, ahdistunut ja peloissaan yms., niin sekin vaikuttaa kollektiviin, eli kaikkiin, ja paljon huonommin kuin se, että kukin yksilö voisi paremmin.

Ja vielä. On elämään, elämänsuunnitelmaan ja jonkinlaiseen johdatukseenkin luottamista, kun ajattelee, että kyllä minun eteeni tulevat ne ihmiset, eläimet tai tilanteet, joissa voin olla avuksi, ja sitten autan. Muun ajan pidän itsestäni ja läheisistäni huolta.

On yllättävää että tuo oli poistettu. Miksihän? Eivätkö jotkut halua luoda hyviä asioita maailmaan, vaikka niitä juuri nyt tarvittaisiin todella paljon ja pikaisesti. Toivon kaikille rauhaa, terveyttä, ystävällisiä kontakteja ihmisten kanssa, missä tahansa he ovatkaan tai  liikkuvatkaan.

Laitan tämän vastauksen uudestaan tähän. Vastaus on siis viestiin "6465/6467 |24.10.2023 | 16:06":

"Ne ovat olleet kavereitani niin pitkään. Haluaisin kuolla kyllä ja rakastan ajatusta omasta kuolemastani. En halua aiheuttaa noita tunteita muille tahallisesti enkä myöskään tahattomasti. En sillä tavalla rakasta noita "negatiivisia" tunteita että saisin nautintoa kun satutan muita. En halua satuttaa ketään. Itseni minä kai haluaisin tuhota ja kadottaa. En tiedä osasinko selittää asian nyt tarpeeksi selkeästi."

Vierailija wrote:

Laitan tämän vastauksen uudestaan tähän. Vastaus on siis viestiin "6465/6467 |24.10.2023 | 16:06":

"Ne ovat olleet kavereitani niin pitkään. Haluaisin kuolla kyllä ja rakastan ajatusta omasta kuolemastani. En halua aiheuttaa noita tunteita muille tahallisesti enkä myöskään tahattomasti. En sillä tavalla rakasta noita "negatiivisia" tunteita että saisin nautintoa kun satutan muita. En halua satuttaa ketään. Itseni minä kai haluaisin tuhota ja kadottaa. En tiedä osasinko selittää asian nyt tarpeeksi selkeästi."

Kiitos kun vastasit. Palaan joskus asiaan. Ehkä joku toinen myös vastaa sinulle. Sen verran kerron, että olen ison osan elämääni halunnut samaa, mutta sitten suunta muuttui ja nyt haluaisin todella kovasti elää ja vieläpä suht hyvää, lähinnä varsinkin tervettä elämää, mutta kivut ovat seuranani, joten siksi tämäkin viesti lyhyt.

Olen lukemassa mielenkiintoista kirjaa nimeltä Rohkeast sielut, joka kertoo siitä, miten sieluntasolla suunnittelemme tulevan elämämme henkioppaiden ja muiden sielujen kanssa.

Kirjassa kerrottiin, että joskus myös sattuu sellaista, että esim henkilölle on suunniteltu pitempi elämä, mutta kuitenkin se päättyy vaikka toisen henkilön toimesta aiemmin. Se on kuitenkin harvinaista ja yleensä kaikki tärkeät asiat, kuten läheiset, kumppanit, asunnot, työpaikat, ystävät, sairaudet, onnettomuudet, riippuvuudet jne. ovat suunniteltuja.

Usein joku läheinen, rakkaudellinen sielu suostuu lykkäämään omaa kehityssuunnitelmaansa tulevassa elämässä vaikka siksi, että suostuu tukemaan jonkun toisen sielun elämänsuunnitelman toteutumista vaikkapa -  yllätys yllästys - siten, että on hänelle ilkeä jollain tavalla tai tavoilla, koska toinen tarvitsee sellaisen kokemuksen siinä elämässä kasvaakseen.

Käsittääkseni aika useinkin joidenkin ihmisten ilkeys täällä maan päällä meneekin pahasti liioittelun puolelle, mitä he sitten katuvat kuolemansa jälkeen henkimaailmassa. Se ilmeisesti tuottaa myös karmaa hänelle, joten on aina myös riski suostua olemaan se ilkimys täällä, kjun ei enää muistakaan olevansa se rakastava sieluystävä, eikä välttämättä edes usko mihinkään sieluihin, karmaa, kjuoleman jälkeiseen elämään tai jälleensyntymisiin.

Kysymys Mystikolle tai kenelle tahansa aiheeseen perehtyneelle: Miten esim. itäisen naapurimme pressa tai muu vastaava diktaattori, joka aiheuttaa päätöksillään valtavia kärsimyksiä isolle määrälle ihmisiä, onko hänellä edessä monia kymmeniä kärsimyksentäyteisiä elämiä vai onko hänenkin tekonsa vain sovittua "hyväntekemistä" sikäli, että mahdollisimman moni saisi karmaansa sovitettua ja kehittyisi sieluna? Toki tiedostan, että tämä kaikki siellä "henkimaailmassa" että täällä "fyysisessä maailmassa" on kuitenkin unenkaltaista.

Itse olen ajatellut, että nuo diktaattorit ovat nuoria sieluja, joilla on täällä maan päällä iso ego ja valtava vallanhalu. Enää en ole varma, mitä ajatella.

Korjaus kirjan nimeen. Oikea nimi on Rohkeat sielut, ja se maksaa vain 10 e  + postikulut. Itse tilasin tuolta ja kirja tuli nopeasti. Siellä oli tarjouksessa monia kiinnostavia kirjoja, joten tuli tilattua useita lahjaksikin.

https://www.aioni.fi/products/rohkeat-sielut

Välillä kirjassa oli liikaa toistoa, mutta ehkä pitää uskoa siihen, että kertaus on opintojen äiti, kuten ennen sanottiin.

Joiltain osin olisin itse kirjoittanut selkeämmin, eli muutamia kohtia sai lukea uudelleen, vaikka yleensä ei juurikaan tarvitse. Sanoma kirjassa on kuitenkin herättelevä. Siinä myös annetaan ymmärtää, että olemme kaikki Yksi. Oli muistaakseni myös sen tyyppinen maininta, että jokainen meistä on yksi Jumalan solu noin vertauskuvallisesti. :)

up

Vierailija kirjoitti:

Korjaus kirjan nimeen. Oikea nimi on Rohkeat sielut, ja se maksaa vain 10 e  + postikulut. Itse tilasin tuolta ja kirja tuli nopeasti. Siellä oli tarjouksessa monia kiinnostavia kirjoja, joten tuli tilattua useita lahjaksikin.

https://www.aioni.fi/products/rohkeat-sielut

Välillä kirjassa oli liikaa toistoa, mutta ehkä pitää uskoa siihen, että kertaus on opintojen äiti, kuten ennen sanottiin.

Joiltain osin olisin itse kirjoittanut selkeämmin, eli muutamia kohtia sai lukea uudelleen, vaikka yleensä ei juurikaan tarvitse. Sanoma kirjassa on kuitenkin herättelevä. Siinä myös annetaan ymmärtää, että olemme kaikki Yksi. Oli muistaakseni myös sen tyyppinen maininta, että jokainen meistä on yksi Jumalan solu noin vertauskuvallisesti. :)

 

Mehän olemme kaikki Yksi ja jokainen meistä on jo Jumala itsessään vain eri muodoissa. En ehkä lähtisi enää uusilla kirjoilla kauheasti sekoittamaan päätä, se on vain ihmistekstiä mikä vie pahimmassa tapauksessa kauemmas totuudesta ja valaistumisesta. Ilmeisesti et ole vielä valaistunut ainakaan omasta mielestäsi kun tuollaisia opuksia lueskelet?

Thymus missä olet?? Haluaisin kuulla miten IOK:n opiskelu sujuu, onko tullut uusia oivalluksia? Itse olen alkanut lukemaan sitä taas.

 Joku kirjoitti: "Ilmeisesti et ole vielä valaistunut ainakaan omasta mielestäsi kun tuollaisia opuksia lueskelet?"

Et varmaan sinäkään, kun sinulla on vielä tarve arvottaa asioita noin paljon.

Nisargadatta kertoi, että valaistumisen jälkeen hän teki ihmishahmossa sellaisia asioita, mitkä häntä kiinnostivat välittämättä siitä, mitä muut ovat hänen toimistaan mieltä. Untahan tämä vain on, ja jos jotakuta kiinnostaa lukea erilaisia kirjoja, niin so what?

Vierailija kirjoitti:

 Joku kirjoitti: "Ilmeisesti et ole vielä valaistunut ainakaan omasta mielestäsi kun tuollaisia opuksia lueskelet?"

 

Et varmaan sinäkään, kun sinulla on vielä tarve arvottaa asioita noin paljon.

Nisargadatta kertoi, että valaistumisen jälkeen hän teki ihmishahmossa sellaisia asioita, mitkä häntä kiinnostivat välittämättä siitä, mitä muut ovat hänen toimistaan mieltä. Untahan tämä vain on, ja jos jotakuta kiinnostaa lukea erilaisia kirjoja, niin so what?

Joo siitä vaan jos haluat kirjoja lukea, en minä tule estelemään. Siitä ei vain mielestäni ole mitään hyötyä jos oikeasti haluat valaistua. Mutta lukemisen ilosta varmastikin voi lukea mitä huvittaa, eihän se minulta pois ole. Kunhan sanoin mielipiteeni. Oma oivallukseni ei tapahtunut kirjoja lukemalla, vaan mietiskelyn ja kokemuksen kautta. Kirjoissa on niin paljon ristiriitaisuuksia että ne vain sekoittavat jos niitä lukee kuin piru Raamattua. Olen tämän jo aikaisemminkin sanonut.

 

Vierailija kirjoitti:

 

Joo siitä vaan jos haluat kirjoja lukea, en minä tule estelemään. Siitä ei vain mielestäni ole mitään hyötyä jos oikeasti haluat valaistua. Mutta lukemisen ilosta varmastikin voi lukea mitä huvittaa, eihän se minulta pois ole. Kunhan sanoin mielipiteeni. Oma oivallukseni ei tapahtunut kirjoja lukemalla, vaan mietiskelyn ja kokemuksen kautta. Kirjoissa on niin paljon ristiriitaisuuksia että ne vain sekoittavat jos niitä lukee kuin piru Raamattua. Olen tämän jo aikaisemminkin sanonut.

Tulikohan sulla tehtyä vähän oletuksia? Ja sekoitatko minut johonkin toiseen henkilöön? En ole kertonut, että haluaisin valaistua, joten ihan vaan ilokseni ja ajankuluksi erilaisia kirjoja lueskelen. Huonomminkin voisi aikaansa kuluttaa. Ja vaikkei pyri valaistumaan, niin silti voi lukea tätä mielenkiintoista ketjua. 

Enkä ole kirjoittanut, että luen kirjoja, kuin piru Raamattua, vaan kun luen kirjoja, niin pohdiskelen, voisiko olla niin ja myös vertailen, mitä joku muu on aiheesta kirjoittanut - lopulta teen ihan itse omat arvioni kirjan annista. Välillä vuosien myötä olen ollut valmis myös muuttamaan mielipiteitäni, kun ymmärrys aiheesta on vähän laajentunut.

Ajatteletko, että vain sinun tapasi, joka johti oivallukseen, on se ainoa oikea tapa? Ei tarvitse vastata, mutta saat toki vastata, jos koet siihen halua tai tarvetta. :)

 

Olen aika varma siitä kuka olet, kirjoitustyylistä päätellen.  

Onko täällä valaistuneita?

Vierailija kirjoitti:, "Olen aika varma siitä kuka olet, kirjoitustyylistä päätellen". 

 

Oukki, doukki, kerrohan kuka minä olen. Olen niin vähän tänne kirjoittanut, että sinä olet kai jonkinlainen selvänäkijä, jos tiedät kuka  minä olen.

Kuka minä olen -lausettahan suositellaan kyseltäväksi, joten menee helpoksi jos sinä kerrot minulle vastauksen. Jag tackar.

.

Muistanet, että sinä olet minä ja minä olen sinä. Jokainen on minä ja minä olen jokainen. Sinä olet jokainen ja jokainen on sinä. Me-kaikki mitä on, on Minä, joka Olen kaikki mitä On.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:, "Olen aika varma siitä kuka olet, kirjoitustyylistä päätellen". 

 

Oukki, doukki, kerrohan kuka minä olen. Olen niin vähän tänne kirjoittanut, että sinä olet kai jonkinlainen selvänäkijä, jos tiedät kuka  minä olen.

Kuka minä olen -lausettahan suositellaan kyseltäväksi, joten menee helpoksi jos sinä kerrot minulle vastauksen. Jag tackar.

.

Ai vähän? Tuo passiivis-aggressiivinen hymiö on helppo tunnistaa kirjoituksistasi, olet varmaan yksi eniten tähän ketjuun postanneista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:, "Olen aika varma siitä kuka olet, kirjoitustyylistä päätellen". 

 

Oukki, doukki, kerrohan kuka minä olen. Olen niin vähän tänne kirjoittanut, että sinä olet kai jonkinlainen selvänäkijä, jos tiedät kuka  minä olen.

Kuka minä olen -lausettahan suositellaan kyseltäväksi, joten menee helpoksi jos sinä kerrot minulle vastauksen. Jag tackar.

.

Ai vähän? Tuo passiivis-aggressiivinen hymiö on helppo tunnistaa kirjoituksistasi, olet varmaan yksi eniten tähän ketjuun postanneista.

Wau, vai passiivis-aggressiivinen hymiö. Ihan uutta tietoa minulle. Tosi monissa keskusteluissa näkee hymiöitä eikä ole tullut koskaan mieleen, että tuo hymiö onkin passiivis-aggressiivinen.

Mielipiteesi on hyvä osoitus siitä että jos kymmenen ihmistä lukee saman lauseen, niin tuloksena on  kymmenen tapaa käsittää se lause. Sinä käsität hymiötkin ihan omalla persoonallisella tavallasi.