Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Ego puhuu egosta jotenka jokaisesta kirjoituksesta tulee hieman oksymorooninen.

Onko Itse eri? Eikö Itse jo ole?

Ramanan kirjoituksissa on hyvä ohjenuora, jos se ei ole olemassa syvässä unessa on se osa illuusiota eikä sitä todellisuudessa ole olemassa.

Kaikki nämä kuvaukset ja kokemukset joita "Minã" kuvailee ovat osa vielä unta.

Ss

Thymus kirjoitti:

"Se on hieno hetki, kun huomaa ymmärtävänsä tekstiä. Se, mikä ennen näytti siansaksalta onkin nyt täysin helppoa ja yksinkertaista. Puhumattakaan niistä hetkistä kun huomaa käytännössä miten IOK todentuu omassa elämässä ja miten sisäinen rauha lisääntyy. Ei ole sellaista asiaa, hetkeä, jossa opetusta ei pystyisi hyödyntämään ja kokemaan hyödyn välittömästi. Positiiviset kokemukset IOKin toimivuudesta saa janoamaan tätä koko ajan lisää ja lisää. Jo pelkästään kun lukee IOKia sydämessä tuntuu ilo, rauha ja rakkaus. Varmuus oikeasta tiestä."

Eikö tuo kokemus ole kuitenkin ego-mielen kokemus, että on hieno hetki,kun huomaa ymmärtävänsä tekstiä, mikä siis onkin täysin helppoa ja yksinkertaista, vaikka se tuntui alussa vaikealta?

 Vai ajatteletko, että sinussa oleva Jumala, se oikea Itse, iloitsee siitä, että ymmärtää IOK-tekstiä?

Samoin ne positiiviset kokemukset IOK:n toimivuudesta, jotka saavat sinut janoamaan sitä lisää. Eivätkö nekin ole ego-mielen iloja?

Toki olen samaa mieltä siitä, että meissä on "jokin", joka tiedostaa sen, ettemme ole vain tämä ihminen ja se sama jokin ajaa meitä etsimään totuutta. Jotkut kutsuvat sitä sisäiseksi ääneksi. Ehkä se sisäinen ääni antaa meille vahvistuksen oikeasta tiestä siten, että koemme iloa ja rauhaa ja janoamme lisää sitä jotain oikeaa sanomaa ja "ohjausta", mutta miksi niin usein moni hylkää jonkin opin ja vaihtaa toiseen ja taas kokee suurta iloa, rakkautta ja rauhaa sisimmässään,kun on oikealla tiellä.

On hyvä muistaa, että kullakin olennolla on oma tiensä, oma elämänsuunnitelmansa eikä IOK ole tosiaankaan kaikille. Eikä vain siksi, etteikö joku sitä ymmärtäisi, sillä monet hyvin älykkäät ihmiset ovat sen hylänneet siksi, ettei se kiinnosta tai tunnu omalta. Joillekin on tarpeen tietty kurinalaisuus ja harjoitukset, joitakin ne vain häiritsevät. Minun tapani on kuunnella sisäistä ääntäni eri hetkissä ja tilanteissa ja tarkkailla omia reaktioitani eri asioihin ja pyrkiä pysymään läsnä ja tarkkailevassa roolissa. Ehkä joku päivä ajattelen toisin, ehkä en.

Oksymoroninen? Itseristiriitainen? "Vastakkainen"? Esim. Älyttömän älykäs. Ruman kaunis. 

Osaisitko ss kirjoittaa siten, että käyttäisit vain tavallisia suomalaisia sanoja. Kirjoittamasi "oksimorooninen" kirjoitetaan kai Oksimoroninen.

Onko sinulla tarve jotenkin näyttää, kuinka paljon osaat vierasperäisiä sanoja ja sivistyssanoja? Eikö olisi mukavampi ilmaista itseään siten, että kaikki ymmärtävät tekstisi helposti?

Eikö tuo kokemus ole kuitenkin ego-mielen kokemus, että on hieno hetki,kun huomaa ymmärtävänsä tekstiä, mikä siis onkin täysin helppoa ja yksinkertaista, vaikka se tuntui alussa vaikealta?

 Vai ajatteletko, että sinussa oleva Jumala, se oikea Itse, iloitsee siitä, että ymmärtää IOK-tekstiä?

Samoin ne positiiviset kokemukset IOK:n toimivuudesta, jotka saavat sinut janoamaan sitä lisää. Eivätkö nekin ole ego-mielen iloja?

Kyllä ne, ainakin enimmäkseen, egomielen tiloja ovat niin kauan kuin minussa egomieltä on. En ole vielä valmis, perillä, herännyt. Tuskin lähelläkään :)

 

Ajattelen asian niin, etten voi noudattaa ja todentaa sellaista opetusta, jota en ymmärrä. Siksi olin iloinen kun vihdoin ymmärsin ja tämä ymmärrys loi paremmat mahdollisuudet soveltaa ja todentaa opetusta käytännössä. Ja olen ollut iloinen huomatessani, että opetus toimii. En tuhlaisi aikaani sellaiseen opetukseen, menetelmään tms. joka ei todennu oman kokemuksen kautta. 

Oletan, että jos päämääränä on herätä, sitä ei välttämättä edistä eri opetusten tai menetelmien närppiminen sieltä täältä vaan on valittava yksi ja panostettava siihen 110%. 

Yhtä lailla se menetelmä voisi olla Ramana Maharshin Kuka minä olen -meditaatio mutta oletan senkin vaativan pitkäjänteistä, kärsivällistä joka päiväistä työtä, kunnes vastaus paljastuu.

 

kysymys KM, olet aikaisemmin kuvaillut sielua aaltona meressä, joten ilmeisesti sielu kokee yksilöllisen ja yhteisen tietoisuuden samanaikaisesti kuoleman jälkeen? Olet aikasemmin sanonut ettet usko, että aalto voisi koskaan olla erillinen merestä, mutta onko pelkkä häviäminen ilman erillisenä olemista mahdollista?

Jos tämän ajattelisi vertauskuvallisesti niin aalto osuisi maihin, vuohi tulisi ja joisi löytämänsä lammikon, venäläiset lähettäisivät vuohen avaruuteen ja raketti sitten räjähtäisi valovuoden päässä maasta. Räjähdyksen kuumuus haihduttaisi vuohen ja veden olemattomiin. 

Olen herkutellut ajatuksella, että häviäisin kokonaan niin ettei minusta jäisi jälkeäkään, ei edes tietoisuus tai Oleminen. Jostain syystä tämä kuulostaa houkuttelevammalta kuin yhdistyminen mainitsemaasi mereen vaikka saavuttaisin valaistuksen ja voisin jättää välistä toisen elämän uusine haasteineen.

Vastaavanlainen ajatus on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa, mutta aiemmin lähestyin sitä eri näkökulmasta, sillä en tiennyt vielä paljoa henkisestä polusta tai siitä auvosta, jonka voi löytää läsnäolosta ja hiljaisuudesta. Ajattelin, että jos tuonpuoleisessa on kristinuskon kuvailema taivas niin pysähtyisin porteille ja sanoisin "kiitos tarjouksesta, mutta mieluummin häviän kuin tuhka tuuleen".

Vierailija kirjoitti:

Oksymoroninen? Itseristiriitainen? "Vastakkainen"? Esim. Älyttömän älykäs. Ruman kaunis. 

Osaisitko ss kirjoittaa siten, että käyttäisit vain tavallisia suomalaisia sanoja. Kirjoittamasi "oksimorooninen" kirjoitetaan kai Oksimoroninen.

Onko sinulla tarve jotenkin näyttää, kuinka paljon osaat vierasperäisiä sanoja ja sivistyssanoja? Eikö olisi mukavampi ilmaista itseään siten, että kaikki ymmärtävät tekstisi helposti?

Pahoittelut, ei ollut tarkoitus kun osoittaa että jo kirjottamani teksti itsessään on ristiriitainen.

On vain yksi tietoisuus jotenka lopulta kaikki osoitukset ja kirjoitukset ovat tietoisuudelle tietoisuudesta.

Ristiriita. Muodoton muoto, kuulla ilman korvia, nähdä ilman silmiä. Tietää ilman tietämistä.

Kuinka tämä (kirjoitettu teksti) voi osoittaa mitä jo oli ennen tätä hetķeä.

Kuinka kukaan meistä voi sanoa että mitä? Tai näin? Tai noin?

Ss

vuohi kirjoitti:

kysymys KM, olet aikaisemmin kuvaillut sielua aaltona meressä, joten ilmeisesti sielu kokee yksilöllisen ja yhteisen tietoisuuden samanaikaisesti kuoleman jälkeen? Olet aikasemmin sanonut ettet usko, että aalto voisi koskaan olla erillinen merestä, mutta onko pelkkä häviäminen ilman erillisenä olemista mahdollista?

Jos tämän ajattelisi vertauskuvallisesti niin aalto osuisi maihin, vuohi tulisi ja joisi löytämänsä lammikon, venäläiset lähettäisivät vuohen avaruuteen ja raketti sitten räjähtäisi valovuoden päässä maasta. Räjähdyksen kuumuus haihduttaisi vuohen ja veden olemattomiin. 

Olen herkutellut ajatuksella, että häviäisin kokonaan niin ettei minusta jäisi jälkeäkään, ei edes tietoisuus tai Oleminen. Jostain syystä tämä kuulostaa houkuttelevammalta kuin yhdistyminen mainitsemaasi mereen vaikka saavuttaisin valaistuksen ja voisin jättää välistä toisen elämän uusine haasteineen.

Vastaavanlainen ajatus on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa, mutta aiemmin lähestyin sitä eri näkökulmasta, sillä en tiennyt vielä paljoa henkisestä polusta tai siitä auvosta, jonka voi löytää läsnäolosta ja hiljaisuudesta. Ajattelin, että jos tuonpuoleisessa on kristinuskon kuvailema taivas niin pysähtyisin porteille ja sanoisin "kiitos tarjouksesta, mutta mieluummin häviän kuin tuhka tuuleen".

Toivottavasti ei haittaa, vaikka vastaan, vaikken ole KM.

Olen lukenut joistain kirjoista, en nyt muista mistä, että kuoleman jälkeen tulee mahdollisuus "mennä sivuovesta" tyhjyyteen, liueta siten Tietoisuuteen, ettei sielusta jää mitään sellaista jäljelle, joka voisi jatkaa elämää tietoisena yksilönä eikä se sielu myöskään voisi syntyä enää uudelleen.

Kirjoissa mainittiin, muistaakseni myös jollain videolla, olikohan Tollen, että monikaan ei uskalla tätä mahdollisuutta käyttää, vaikka olisi etukäteen päättänyt, että aikoo "mennä sivuovesta". Olen itsekin sitä harkinnut, mutta kun täällä maanpäällä eläessä on noita rakkaita lapsia, ystäviä ja puoliso, niin jotenkin sitä vain haluaa sitten joskus taas tavata heidät kuoleman jälkeen siellä jossain henkimaailmassa.

Olisikohan Mystikkokin siitä joskus maininnut tässä ketjussa, kun joku asiaa kysyi...

Toivoa siis  on, että saat hävitä/liueta kokonaan pois olemassaolosta yksilön tasolla ajatellen! :)

Tolle kertoi jollain videollaan näin (ei sanatarkasti):

Ihmiset lähtevät tutkimaan valaistumiseen liittyviä asioita neljästä eri syystä.

A. Jotkut haluavat päästä kärsimyksestä.

B. Jotkut haluavat tulla onnelliseksi.

C. Jotkut haluavat tietää aiheesta mahdollisimman paljon ja osa heistä haluaa valaistua.

D. Jotkut haluavat vain ja ainostaan tuntea Jumalan niin syvästi kuin se on mahdollista. He eivät siis halua valaistumistakaan, vaan ainoastaan Jumalan tuntemista.

Minä kuulun joukkoon C ilman tuota valaistumishalua. Olen tosi pienestä jo miettinyt uskon asioita, Jeesusta, Jumalaa, Tähteläisiä, jälleensyntymiä, karmaa yms. ja tutkinut kaikkea mahdollista tietoa monien satojen kirjojen kautta, myös kurssien ja pitempien opintojenkin. En halua edelleenkään valaistua, mutta haluan tietää totuuden Jumalasta/Tietosuudesta niin tarkasti kuin se vain on mahdollista.

Olen ollut  välillä epätoivoinen totuudenetsijä, ja joskus lakannut etsimästä, mutta sitten taas palannut totuudenetsintään. En ole mitenkään niin kiintynyt tähän ihmispersoonaani/kehoilmentymääni, etten siksi haluaisi valaistua, mutta en vain koe sitä tarpeelliseksi tavoitteeksi. Enemmän olen kiinnostunut siitä, millainen vaikutus minulla on muihin/kollektiiviin, eli etten aiheuttaisi tälle planeetalle ja sen asukkaille mitään harmia tietämättäni tai tietoisesti. Toivon, että pystyn ilmentämään rauhaa ja ystävällisyyttä siinä määrin kuin se on ihmiselle mahdollista, vaikka tämä kaikki tavallaan unta onkin, mutta se tuntuu silti todelliselta, paitsi ei ehkä Mystikolle ja muille valaistuneille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oksymoroninen? Itseristiriitainen? "Vastakkainen"? Esim. Älyttömän älykäs. Ruman kaunis. 

Osaisitko ss kirjoittaa siten, että käyttäisit vain tavallisia suomalaisia sanoja. Kirjoittamasi "oksimorooninen" kirjoitetaan kai Oksimoroninen.

Onko sinulla tarve jotenkin näyttää, kuinka paljon osaat vierasperäisiä sanoja ja sivistyssanoja? Eikö olisi mukavampi ilmaista itseään siten, että kaikki ymmärtävät tekstisi helposti?

Pahoittelut, ei ollut tarkoitus kun osoittaa että jo kirjottamani teksti itsessään on ristiriitainen.

On vain yksi tietoisuus jotenka lopulta kaikki osoitukset ja kirjoitukset ovat tietoisuudelle tietoisuudesta.

Ristiriita. Muodoton muoto, kuulla ilman korvia, nähdä ilman silmiä. Tietää ilman tietämistä.

Kuinka tämä (kirjoitettu teksti) voi osoittaa mitä jo oli ennen tätä hetķeä.

Kuinka kukaan meistä voi sanoa että mitä? Tai näin? Tai noin?

Ss

Kiitos lisätiedoista, jotka olikin tosi hyvin kirjoitettu. Kaikki ok. <3

kiitos, jänskää pohdintaa. Olen kuunnellut ammoin tollea, mutten muistanut hänen puhuneen tästä aiheesta.

Mietityttää mistä tämä mielenkiintoni totaalista häviämistä kohtaan kumpuaa. Onko se osittain tai paljonkin egostani lähtöisin? Elämäni on täynnä kauniita asioita ja se vaikuttaa hetki hetkeltä maagisemmalta mitä pidemmälle tallustan henkistä polkuani, mutta tästä kaikesta huolimatta kaiken loppuminen vetää puoleensa entistä enemmän. Kummallinen paradoksi.

Toisaalta kuolema ei ole elämän vastakohta vaan olennainen osa sitä. Kuoleman myötä syntyy tilaa uudelle elämälle. Olen kuollut monin tavoin jo, päästäessäni irti juurtuneista uskomuksistani ja nämä kokemukset ei kaduta lainkaan. Olen varmaan osittain näiden myötä niin halukas kuolemaan kaikilla tasoilla.

Tunnen rakkautta lähimmäisiäni kohtaan enemmän kuin koskaan, mutta siteeni heitä kohtaan heikkenee heikkenemistään. Oli kiva huomata, että muillakin keskustelijoilla on ollut tämä kokemus.

Ehkä jossain vaiheessa silti peruuttelen ja muutan mieleni aatellen "ehei, eiköhän tässä ole jo tarpeeksi kuollut. Ei tarvii överiksi sentään vetää!". :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oksymoroninen? Itseristiriitainen? "Vastakkainen"? Esim. Älyttömän älykäs. Ruman kaunis. 

Osaisitko ss kirjoittaa siten, että käyttäisit vain tavallisia suomalaisia sanoja. Kirjoittamasi "oksimorooninen" kirjoitetaan kai Oksimoroninen.

Onko sinulla tarve jotenkin näyttää, kuinka paljon osaat vierasperäisiä sanoja ja sivistyssanoja? Eikö olisi mukavampi ilmaista itseään siten, että kaikki ymmärtävät tekstisi helposti?

Pahoittelut, ei ollut tarkoitus kun osoittaa että jo kirjottamani teksti itsessään on ristiriitainen.

On vain yksi tietoisuus jotenka lopulta kaikki osoitukset ja kirjoitukset ovat tietoisuudelle tietoisuudesta.

Ristiriita. Muodoton muoto, kuulla ilman korvia, nähdä ilman silmiä. Tietää ilman tietämistä.

Kuinka tämä (kirjoitettu teksti) voi osoittaa mitä jo oli ennen tätä hetķeä.

Kuinka kukaan meistä voi sanoa että mitä? Tai näin? Tai noin?

Ss

Kiitos lisätiedoista, jotka olikin tosi hyvin kirjoitettu. Kaikki ok. <3

We are the creators and creatures of each other, causing and bearing each other's burden

Olemme toistemme luojia ja olentoja aiheuttaen ja kantaen toistemme taakat

-Nisargadatta Maharaj

Hyvää ķesän jatkoa

Ss

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oksymoroninen? Itseristiriitainen? "Vastakkainen"? Esim. Älyttömän älykäs. Ruman kaunis. 

Osaisitko ss kirjoittaa siten, että käyttäisit vain tavallisia suomalaisia sanoja. Kirjoittamasi "oksimorooninen" kirjoitetaan kai Oksimoroninen.

Onko sinulla tarve jotenkin näyttää, kuinka paljon osaat vierasperäisiä sanoja ja sivistyssanoja? Eikö olisi mukavampi ilmaista itseään siten, että kaikki ymmärtävät tekstisi helposti?

Pahoittelut, ei ollut tarkoitus kun osoittaa että jo kirjottamani teksti itsessään on ristiriitainen.

On vain yksi tietoisuus jotenka lopulta kaikki osoitukset ja kirjoitukset ovat tietoisuudelle tietoisuudesta.

Ristiriita. Muodoton muoto, kuulla ilman korvia, nähdä ilman silmiä. Tietää ilman tietämistä.

Kuinka tämä (kirjoitettu teksti) voi osoittaa mitä jo oli ennen tätä hetķeä.

Kuinka kukaan meistä voi sanoa että mitä? Tai näin? Tai noin?

Ss

Kiitos lisätiedoista, jotka olikin tosi hyvin kirjoitettu. Kaikki ok. <3

<3

We are the creators and creatures of each other, causing and bearing each other's burden

Olemme toistemme luojia ja olentoja aiheuttaen ja kantaen toistemme taakat

-Nisargadatta Maharaj

Hyvää ķesän jatkoa <3

Ss

Kiitos, ja samoin sinullekin hyvää kesän jatkoa! :)

vuohi kirjoitti:

kiitos, jänskää pohdintaa. Olen kuunnellut ammoin tollea, mutten muistanut hänen puhuneen tästä aiheesta.

Mietityttää mistä tämä mielenkiintoni totaalista häviämistä kohtaan kumpuaa. Onko se osittain tai paljonkin egostani lähtöisin? Elämäni on täynnä kauniita asioita ja se vaikuttaa hetki hetkeltä maagisemmalta mitä pidemmälle tallustan henkistä polkuani, mutta tästä kaikesta huolimatta kaiken loppuminen vetää puoleensa entistä enemmän. Kummallinen paradoksi.

Toisaalta kuolema ei ole elämän vastakohta vaan olennainen osa sitä. Kuoleman myötä syntyy tilaa uudelle elämälle. Olen kuollut monin tavoin jo, päästäessäni irti juurtuneista uskomuksistani ja nämä kokemukset ei kaduta lainkaan. Olen varmaan osittain näiden myötä niin halukas kuolemaan kaikilla tasoilla.

Tunnen rakkautta lähimmäisiäni kohtaan enemmän kuin koskaan, mutta siteeni heitä kohtaan heikkenee heikkenemistään. Oli kiva huomata, että muillakin keskustelijoilla on ollut tämä kokemus.

Ehkä jossain vaiheessa silti peruuttelen ja muutan mieleni aatellen "ehei, eiköhän tässä ole jo tarpeeksi kuollut. Ei tarvii överiksi sentään vetää!". :D

Olisiko nyt kuitenkin niin, että olet valaistumispolulla jo aika pitkällä? Tulee vähän sellainen olo. Kaikkihan eivät itse edes tiedä sitä itse ja jotkut ovat valaistuneet spontaanisti, kuten Ramana Maharsikin.

Valaistunut henkilöhän on tietyllä tavalla kuollut persoonatasolla eikä enää koe olevansa vain  yksi ihminen, kuten me valaistumattomat koemme. Valaistuneet kai "automaattisesti" kehon kuoleman jälkeen "menevät sivuovesta" eikä heistä jää mitään yksilöllistä sielua jäljelle, jonka pitäisi uudellen syntyä, mutta sellainenkin mahdollisuus on, että valaistunut voi halutessaan syntyä tänne tai jollekin muulle planeetalle uudelleen, jos haluaa auttaa ihmisiä tms. Täällä kehossa eläessään valaistuneella täytyy kuitenkin olla vähän egoa ja yksilöllisyyttä jäljellä, jotta hän kykenee selvitytymään ihmiselämästä.

Kristitty mystikko: mistä kirjasta kopioit vastauksesi?

Vierailija kirjoitti:

Tolle kertoi jollain videollaan näin (ei sanatarkasti):

Ihmiset lähtevät tutkimaan valaistumiseen liittyviä asioita neljästä eri syystä.

A. Jotkut haluavat päästä kärsimyksestä.

B. Jotkut haluavat tulla onnelliseksi.

C. Jotkut haluavat tietää aiheesta mahdollisimman paljon ja osa heistä haluaa valaistua.

D. Jotkut haluavat vain ja ainostaan tuntea Jumalan niin syvästi kuin se on mahdollista. He eivät siis halua valaistumistakaan, vaan ainoastaan Jumalan tuntemista.

Minä kuulun joukkoon C ilman tuota valaistumishalua. Olen tosi pienestä jo miettinyt uskon asioita, Jeesusta, Jumalaa, Tähteläisiä, jälleensyntymiä, karmaa yms. ja tutkinut kaikkea mahdollista tietoa monien satojen kirjojen kautta, myös kurssien ja pitempien opintojenkin. En halua edelleenkään valaistua, mutta haluan tietää totuuden Jumalasta/Tietosuudesta niin tarkasti kuin se vain on mahdollista.

Olen ollut  välillä epätoivoinen totuudenetsijä, ja joskus lakannut etsimästä, mutta sitten taas palannut totuudenetsintään. En ole mitenkään niin kiintynyt tähän ihmispersoonaani/kehoilmentymääni, etten siksi haluaisi valaistua, mutta en vain koe sitä tarpeelliseksi tavoitteeksi. Enemmän olen kiinnostunut siitä, millainen vaikutus minulla on muihin/kollektiiviin, eli etten aiheuttaisi tälle planeetalle ja sen asukkaille mitään harmia tietämättäni tai tietoisesti. Toivon, että pystyn ilmentämään rauhaa ja ystävällisyyttä siinä määrin kuin se on ihmiselle mahdollista, vaikka tämä kaikki tavallaan unta onkin, mutta se tuntuu silti todelliselta, paitsi ei ehkä Mystikolle ja muille valaistuneille.

Heh, olipas jotenkin mieltä keventävä viesti. Minä en halua kärsiä, mutta en halua myöskään luopua itsestäni. Jos luovun itsestäni enhän osaisi arvostaa Jumalankaan löytämistä :D Jumala tuntuu lisäksi hyytävältä, tyhjältä, vieraalta, "kaupunkilaiselta" (olen maalainen), dynaamiselta jne. Jotenkin en vain halua sitä. Tuntuu siltä kuin tuottaisin jollekulle (niin, kenelle?) pettymyksen, kun sanon etten oikeasti halua valaistua. En hyppäisi tuntemattomaan jos saisin siihen mahdollisuuden. Hirmuisen repivää ja ristiriitaista, mutta samalla ei kuitenkaan. Jumalan kohdatessa sanoisin varmasti, että voisitko muuttua vähemmän hyytäväksi/kuluttavaksi/dynaamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tolle kertoi jollain videollaan näin (ei sanatarkasti):

Ihmiset lähtevät tutkimaan valaistumiseen liittyviä asioita neljästä eri syystä.

A. Jotkut haluavat päästä kärsimyksestä.

B. Jotkut haluavat tulla onnelliseksi.

C. Jotkut haluavat tietää aiheesta mahdollisimman paljon ja osa heistä haluaa valaistua.

D. Jotkut haluavat vain ja ainostaan tuntea Jumalan niin syvästi kuin se on mahdollista. He eivät siis halua valaistumistakaan, vaan ainoastaan Jumalan tuntemista.

Minä kuulun joukkoon C ilman tuota valaistumishalua. Olen tosi pienestä jo miettinyt uskon asioita, Jeesusta, Jumalaa, Tähteläisiä, jälleensyntymiä, karmaa yms. ja tutkinut kaikkea mahdollista tietoa monien satojen kirjojen kautta, myös kurssien ja pitempien opintojenkin. En halua edelleenkään valaistua, mutta haluan tietää totuuden Jumalasta/Tietosuudesta niin tarkasti kuin se vain on mahdollista.

Olen ollut  välillä epätoivoinen totuudenetsijä, ja joskus lakannut etsimästä, mutta sitten taas palannut totuudenetsintään. En ole mitenkään niin kiintynyt tähän ihmispersoonaani/kehoilmentymääni, etten siksi haluaisi valaistua, mutta en vain koe sitä tarpeelliseksi tavoitteeksi. Enemmän olen kiinnostunut siitä, millainen vaikutus minulla on muihin/kollektiiviin, eli etten aiheuttaisi tälle planeetalle ja sen asukkaille mitään harmia tietämättäni tai tietoisesti. Toivon, että pystyn ilmentämään rauhaa ja ystävällisyyttä siinä määrin kuin se on ihmiselle mahdollista, vaikka tämä kaikki tavallaan unta onkin, mutta se tuntuu silti todelliselta, paitsi ei ehkä Mystikolle ja muille valaistuneille.

Heh, olipas jotenkin mieltä keventävä viesti. Minä en halua kärsiä, mutta en halua myöskään luopua itsestäni. Jos luovun itsestäni enhän osaisi arvostaa Jumalankaan löytämistä :D Jumala tuntuu lisäksi hyytävältä, tyhjältä, vieraalta, "kaupunkilaiselta" (olen maalainen), dynaamiselta jne. Jotenkin en vain halua sitä. Tuntuu siltä kuin tuottaisin jollekulle (niin, kenelle?) pettymyksen, kun sanon etten oikeasti halua valaistua. En hyppäisi tuntemattomaan jos saisin siihen mahdollisuuden. Hirmuisen repivää ja ristiriitaista, mutta samalla ei kuitenkaan. Jumalan kohdatessa sanoisin varmasti, että voisitko muuttua vähemmän hyytäväksi/kuluttavaksi/dynaamiseksi.

Sinunkin viestisi oli jotenkin mieltä keventävä, koska se oli niin hauskasti kirjoitettu, mutta toki asiaa täynnä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tolle kertoi jollain videollaan näin (ei sanatarkasti):

Ihmiset lähtevät tutkimaan valaistumiseen liittyviä asioita neljästä eri syystä.

A. Jotkut haluavat päästä kärsimyksestä.

B. Jotkut haluavat tulla onnelliseksi.

C. Jotkut haluavat tietää aiheesta mahdollisimman paljon ja osa heistä haluaa valaistua.

D. Jotkut haluavat vain ja ainostaan tuntea Jumalan niin syvästi kuin se on mahdollista. He eivät siis halua valaistumistakaan, vaan ainoastaan Jumalan tuntemista.

Minä kuulun joukkoon C ilman tuota valaistumishalua. Olen tosi pienestä jo miettinyt uskon asioita, Jeesusta, Jumalaa, Tähteläisiä, jälleensyntymiä, karmaa yms. ja tutkinut kaikkea mahdollista tietoa monien satojen kirjojen kautta, myös kurssien ja pitempien opintojenkin. En halua edelleenkään valaistua, mutta haluan tietää totuuden Jumalasta/Tietosuudesta niin tarkasti kuin se vain on mahdollista.

Olen ollut  välillä epätoivoinen totuudenetsijä, ja joskus lakannut etsimästä, mutta sitten taas palannut totuudenetsintään. En ole mitenkään niin kiintynyt tähän ihmispersoonaani/kehoilmentymääni, etten siksi haluaisi valaistua, mutta en vain koe sitä tarpeelliseksi tavoitteeksi. Enemmän olen kiinnostunut siitä, millainen vaikutus minulla on muihin/kollektiiviin, eli etten aiheuttaisi tälle planeetalle ja sen asukkaille mitään harmia tietämättäni tai tietoisesti. Toivon, että pystyn ilmentämään rauhaa ja ystävällisyyttä siinä määrin kuin se on ihmiselle mahdollista, vaikka tämä kaikki tavallaan unta onkin, mutta se tuntuu silti todelliselta, paitsi ei ehkä Mystikolle ja muille valaistuneille.

Heh, olipas jotenkin mieltä keventävä viesti. Minä en halua kärsiä, mutta en halua myöskään luopua itsestäni. Jos luovun itsestäni enhän osaisi arvostaa Jumalankaan löytämistä :D Jumala tuntuu lisäksi hyytävältä, tyhjältä, vieraalta, "kaupunkilaiselta" (olen maalainen), dynaamiselta jne. Jotenkin en vain halua sitä. Tuntuu siltä kuin tuottaisin jollekulle (niin, kenelle?) pettymyksen, kun sanon etten oikeasti halua valaistua. En hyppäisi tuntemattomaan jos saisin siihen mahdollisuuden. Hirmuisen repivää ja ristiriitaista, mutta samalla ei kuitenkaan. Jumalan kohdatessa sanoisin varmasti, että voisitko muuttua vähemmän hyytäväksi/kuluttavaksi/dynaamiseksi.

Vähemmän äärettömäksi, vähemmän epäinhimilliseksi, vähemmän väkeväksi. Minä olen ihminen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tolle kertoi jollain videollaan näin (ei sanatarkasti):

Ihmiset lähtevät tutkimaan valaistumiseen liittyviä asioita neljästä eri syystä.

A. Jotkut haluavat päästä kärsimyksestä.

B. Jotkut haluavat tulla onnelliseksi.

C. Jotkut haluavat tietää aiheesta mahdollisimman paljon ja osa heistä haluaa valaistua.

D. Jotkut haluavat vain ja ainostaan tuntea Jumalan niin syvästi kuin se on mahdollista. He eivät siis halua valaistumistakaan, vaan ainoastaan Jumalan tuntemista.

Minä kuulun joukkoon C ilman tuota valaistumishalua. Olen tosi pienestä jo miettinyt uskon asioita, Jeesusta, Jumalaa, Tähteläisiä, jälleensyntymiä, karmaa yms. ja tutkinut kaikkea mahdollista tietoa monien satojen kirjojen kautta, myös kurssien ja pitempien opintojenkin. En halua edelleenkään valaistua, mutta haluan tietää totuuden Jumalasta/Tietosuudesta niin tarkasti kuin se vain on mahdollista.

Olen ollut  välillä epätoivoinen totuudenetsijä, ja joskus lakannut etsimästä, mutta sitten taas palannut totuudenetsintään. En ole mitenkään niin kiintynyt tähän ihmispersoonaani/kehoilmentymääni, etten siksi haluaisi valaistua, mutta en vain koe sitä tarpeelliseksi tavoitteeksi. Enemmän olen kiinnostunut siitä, millainen vaikutus minulla on muihin/kollektiiviin, eli etten aiheuttaisi tälle planeetalle ja sen asukkaille mitään harmia tietämättäni tai tietoisesti. Toivon, että pystyn ilmentämään rauhaa ja ystävällisyyttä siinä määrin kuin se on ihmiselle mahdollista, vaikka tämä kaikki tavallaan unta onkin, mutta se tuntuu silti todelliselta, paitsi ei ehkä Mystikolle ja muille valaistuneille.

Heh, olipas jotenkin mieltä keventävä viesti. Minä en halua kärsiä, mutta en halua myöskään luopua itsestäni. Jos luovun itsestäni enhän osaisi arvostaa Jumalankaan löytämistä :D Jumala tuntuu lisäksi hyytävältä, tyhjältä, vieraalta, "kaupunkilaiselta" (olen maalainen), dynaamiselta jne. Jotenkin en vain halua sitä. Tuntuu siltä kuin tuottaisin jollekulle (niin, kenelle?) pettymyksen, kun sanon etten oikeasti halua valaistua. En hyppäisi tuntemattomaan jos saisin siihen mahdollisuuden. Hirmuisen repivää ja ristiriitaista, mutta samalla ei kuitenkaan. Jumalan kohdatessa sanoisin varmasti, että voisitko muuttua vähemmän hyytäväksi/kuluttavaksi/dynaamiseksi.

Vähemmän äärettömäksi, vähemmän epäinhimilliseksi, vähemmän väkeväksi. Minä olen ihminen!

Mielestäni tuo "vähemmän epäinhimilliseksi" ei välttämättä pidä paikkaansa jos ajatellaan valaistuneita. Kyllä ihmishahmossaan valaistuneet ovat sekä inhimillisiä että jollakin tapaa myös epäinhimillisiä. En vain nyt keksi, miten sen selittäisin paremmin. Palaan asiaan, jos löydän perustelut. :) Ehkä joku selittää sen sitä ennen, kiitos.

Miten erottaa masennus ja sielun pimeä yö toisistaan?

Eikö teitä häiritse IOKssa seuraavat asiat:

1. Kristillisen termistön sekamelska ja käsitteiden pyörittely vaikeaselkoisesti (=ikään kuin lukisi jotain ristiriitaista pulppu-generaattorilla skriptattua tekstiä).

2. Se, että IOK:ta mainostetaan Jeesus Nasaretilaisen sanelemaksi, että hänellä oli missiota tulla "korjaamaan" väärinymmärryksiä Raamatussa ja kristinuskon sanomassa (=sama syy kuin mormooneilla ja monella muulla amerikkalaisperäisellä lahkolla).

3. Maailman ja kaiken siinä näkeminen negatiivisessa valossa. Kaikki on egon luomaa ei-todellista harhaa, niinpä tämä johtaa siihen, ettei elämästä maailmassa voi välttämättä nauttia. Ymmärrän, että esim. buddhalaisuudessa maailma käsitetään illuusionomaiseksi, mutta sen todellisuutta ei kiistetä. IOK:ssa ei taida ihan samalla tavalla olla, vaan maailmaa ei ole? 

4. Se, että IOK:sta on useampia laitoksia, joista tämä yleisin tunnettu on se mistä on paljon otettu Jeesuksen sanomia pois. Mitä laitosta pitäisi lukea?

5. IOK:lla rahastaminen ja uskonnollis-tyyppiset tapaamiset. IOK:lla pyritään tekemään rahaa, kun kurssit on maksullisia. Jotenkin vaikuttaa tosi ristiriitaiselta sen suhteen mitä kirja opettaa? IOK:n tilaisuuksisssa rukoillaan ja uskotaan Jumalaan, ja Pyhän Hengen sanomiin, joita harvat ja valitut pystyvät kanavoimaan. Tulee mieleen helluntailailaisten tilaisuudet. 

6. IOK:ssa on dualismia, kun on Jumala, ja sitten on jumalalliseksi luotu Poika ja Poika on luonut harhaisen maailman. Youtubesta löytyy kesksusteluja tästä IOK:n dualismista, ei ole sillein puhdasta nondualismia, kun IOK:ssa Poika luodaan ja se ei ole sama kuin Jumala. Erilaisilla kielikuvilla tätä voi tietysti pyöritellä, että ymmärtääkseni esim. Robert Perry ei pidä IOK:ta nondualistisena juuri tämän luomis-jutun takia, jossa Poika luodaan.

Tämä ei ole hyökkäys IOK:ta vastaan... vain minun omaa ihmettelyä ja pohdintaa miksi kirja on hankala.