Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6978)
Kiitos ss. Kiva, että oli myös suomennos mukana.
Parasta tuossa on: "Kun olet käynyt kaiken läpi ja mitään ei ole jäljellä, niin se on sitä."
Sitähän me etsimme.
Vierailija kirjoitti:
onko kukaan täällä tavannut kasvotusten KM?
en varmaan esittäisi juuri kysymyksiä hänelle vaan keskittyisin nauttimaan tämän energiasta. En ole tietääkseni tavannut montaa, jotka olisivat pitkällä henkisellä polullaan. Hiljattain tapasin yhden tällaisen ja se oli taivaallinen kokemus.. Tuntui siltä kuin molempien läsnäolo olisi saanut piikin steroideja ja en voinut katsoa toista silmiin kovin kauaa, sillä koin etten enää ehkä löytäisi takaisin maan pinnalle pilvestäni, joka vaikutti nousevan vain korkeammalle ja korkeammalle.
Oon tavannut KM:n kauan sitten eräässä seurakunnan tilaisuudessa. Aivan valtava karisma ja samaan aikaan hiljaisuus. En tarkoita puhumisen määrää, vaan sellaista ilmapiiriä joka hänen ympärillään oli, sitä odottaisi että huomiota herättävän karismaattisen ihmisen energia olisi jotenkin vilkasta ja ulospäin suuntautuvaa, mutta hänen ympärillään oli suuri rauha ja hiljaisuus, minusta tuntui melkein kuin ilma olisi muuttunut jotenkin tiiviimmäksi. Jännä kokemus oli, että kun kosketin häntä ryhmissä rukoilun aikana, se tuntui siltä kuin olisi laittanut kätensä johonkin sähkövirtaan tai voimakenttään tai jotain. En osaa kuvailla sitä, koska en ole ikinä missään muualla tuntenut sellaista. Jonkinlaista puhdasta energiaa joka tuntui äärettömän hyvältä mutta hetken alkuun vähän pelottavalta koska en ollut kokenut ikinä sitä. Olin mennyt sinne kokoukseen koska halusin esirukousta tiettyihin vaikeuksiini joiden takia olin aika umpikujassa ja loppu, töistäkin sairaslomalla, ja heti sen jälkeen tiesin että kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, ja tunsin loppuillan olevani täynnä iloa ja energiaa. En tiennyt silloin KM:stä, vasta lähes 10 vuotta myöhemmin siinä aiemmassa mystikon ketjussa varmistui että hän se oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onko kukaan täällä tavannut kasvotusten KM?
en varmaan esittäisi juuri kysymyksiä hänelle vaan keskittyisin nauttimaan tämän energiasta. En ole tietääkseni tavannut montaa, jotka olisivat pitkällä henkisellä polullaan. Hiljattain tapasin yhden tällaisen ja se oli taivaallinen kokemus.. Tuntui siltä kuin molempien läsnäolo olisi saanut piikin steroideja ja en voinut katsoa toista silmiin kovin kauaa, sillä koin etten enää ehkä löytäisi takaisin maan pinnalle pilvestäni, joka vaikutti nousevan vain korkeammalle ja korkeammalle.
Oon tavannut KM:n kauan sitten eräässä seurakunnan tilaisuudessa. Aivan valtava karisma ja samaan aikaan hiljaisuus. En tarkoita puhumisen määrää, vaan sellaista ilmapiiriä joka hänen ympärillään oli, sitä odottaisi että huomiota herättävän karismaattisen ihmisen energia olisi jotenkin vilkasta ja ulospäin suuntautuvaa, mutta hänen ympärillään oli suuri rauha ja hiljaisuus, minusta tuntui melkein kuin ilma olisi muuttunut jotenkin tiiviimmäksi. Jännä kokemus oli, että kun kosketin häntä ryhmissä rukoilun aikana, se tuntui siltä kuin olisi laittanut kätensä johonkin sähkövirtaan tai voimakenttään tai jotain. En osaa kuvailla sitä, koska en ole ikinä missään muualla tuntenut sellaista. Jonkinlaista puhdasta energiaa joka tuntui äärettömän hyvältä mutta hetken alkuun vähän pelottavalta koska en ollut kokenut ikinä sitä. Olin mennyt sinne kokoukseen koska halusin esirukousta tiettyihin vaikeuksiini joiden takia olin aika umpikujassa ja loppu, töistäkin sairaslomalla, ja heti sen jälkeen tiesin että kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, ja tunsin loppuillan olevani täynnä iloa ja energiaa. En tiennyt silloin KM:stä, vasta lähes 10 vuotta myöhemmin siinä aiemmassa mystikon ketjussa varmistui että hän se oli.
Mielenkiintoinen kertomus jos pitää paikkaansa. Törmäsin kanssa yhteen viestiin eräässä ketjussa jossa mystikko vieraili, missä joku hänet töiden tms. kautta tietävä lyhyesti kuvaili tämän "erikoisuutta". Kuulemma sanat eivät hänelle tee oikeutta, vaan skeptisempi ihminenkin ottaa hänen puheensa vakavasti hänet kerran tavattuaan.
Tavallaan hienoa, mutta tavallaan sääli kun tiedän että mitään mahdollisuutta tavata häntä ei koskaan todennäköisesti ole.
Pyyntö K.M:lle.
Olen hätää kärsimässä eräässä terveyteen liittyvässä asiassa. Auta.
Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Jeesus sanoi, ette totuudet ovat yksinkertaisia. IOK ei ole mikään yksinkertainen "opas" eikä monilla ole mitään mahdollista panostaa sen opiskeluun ihan jo ajanpuutteen vuoksi. Esim. vuorotyötä tekevät monen lapsen vanhemmat ym. kiireiset.
Totuuden oivaltaminen on lähes kaikille mahdollista, jos heillä vain jonkinasteinen lukemisen ymmärrys tai muulla tavoin hankitun tiedon ymmärrys on, vaikka sekin on mahdollista, että täysin lukutaidoton ihminen voi valaistua, sillä lopulta äly tai lukeminen tai opiskelu ei ole se avain valaistumiseen.
Voisiko ajanpuute olla vain tekosyy? Lopultahan ihminen määrittelee itse mihin kaikki vuorokauden tuntinsa kuluttaa. Sen sijaan, että tuijottaa tv: tä, kännykkää tms. voisi lukea pari sivua IOKia, eikö vain? Työkirjan harjoituksiin ei mene päivässä paljoa aikaa ja lopultahan niin tekstin kuin harjoitusten tarkoituksena on muuttaa koko egon ajattelujärjestelmä, jolloin IOKin opettama ajattelutapa tulee luonnolliseksi osaksi itseä ja toimii sen pohjalta samalla tavalla miten aiemmin toimi egon pohjalta.
IOK on tarkoituksella sellainen millainen se on. Ihminen ei vastusta mitään niin paljon kuin muutosta; senhän näkee jo tässä miten paljon IOKia vastustetaan sen näennäisen vaikeuden vuoksi. Koska IOKin tarkoitus on muuttaa koko ajattelujärjestelmä, se vaikuttaa alkuun vaikealta ja siansaksalta. Ja tämä hyvästä syystä; ihmisillä on taipumus runnoa lukemansa omaan valmiiseen viitekehykseen tai täydentää valikoidusti lukemallaan omaa turvallista ja mukavaa viitekehystä. Sitä viitekehystä, jossa on mukava olla eikä tarvitse pelätä, että joutuisi muuttamaan uskomuksiaan.
IOKia ei pysty sovittamaan valmiisiin viitekehyksiin, se "pakottaa" muuttamaan viitekehystä. Tästä syystä se on hyvä ja tehokas muuttamaan omaa ajattelujärjestelmää.
IOKin opetus on yksinkertainen, koska totuus on yksinkertainen.
Ellei halua kuluttaa enää aikaansa etsimiseen, varsikin oman itsensä ulkopuolelta etsimiseen niin IOK on yksi vaihtoehto. Se tarjoaa järjestelmällisen opetuksen, jota noudattamalla ei voi olla todentamatta oman kokemuksen kautta, että se todellakin toimii.
Se on hieno hetki, kun huomaa ymmärtävänsä tekstiä. Se, mikä ennen näytti siansaksalta onkin nyt täysin helppoa ja yksinkertaista. Puhumattakaan niistä hetkistä kun huomaa käytännössä miten IOK todentuu omassa elämässä ja miten sisäinen rauha lisääntyy. Ei ole sellaista asiaa, hetkeä, jossa opetusta ei pystyisi hyödyntämään ja kokemaan hyödyn välittömästi. Positiiviset kokemukset IOKin toimivuudesta saa janoamaan tätä koko ajan lisää ja lisää. Jo pelkästään kun lukee IOKia sydämessä tuntuu ilo, rauha ja rakkaus. Varmuus oikeasta tiestä.
Thymus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus sanoi, ette totuudet ovat yksinkertaisia. IOK ei ole mikään yksinkertainen "opas" eikä monilla ole mitään mahdollista panostaa sen opiskeluun ihan jo ajanpuutteen vuoksi. Esim. vuorotyötä tekevät monen lapsen vanhemmat ym. kiireiset.
Totuuden oivaltaminen on lähes kaikille mahdollista, jos heillä vain jonkinasteinen lukemisen ymmärrys tai muulla tavoin hankitun tiedon ymmärrys on, vaikka sekin on mahdollista, että täysin lukutaidoton ihminen voi valaistua, sillä lopulta äly tai lukeminen tai opiskelu ei ole se avain valaistumiseen.
Voisiko ajanpuute olla vain tekosyy? Lopultahan ihminen määrittelee itse mihin kaikki vuorokauden tuntinsa kuluttaa. Sen sijaan, että tuijottaa tv: tä, kännykkää tms. voisi lukea pari sivua IOKia, eikö vain? Työkirjan harjoituksiin ei mene päivässä paljoa aikaa ja lopultahan niin tekstin kuin harjoitusten tarkoituksena on muuttaa koko egon ajattelujärjestelmä, jolloin IOKin opettama ajattelutapa tulee luonnolliseksi osaksi itseä ja toimii sen pohjalta samalla tavalla miten aiemmin toimi egon pohjalta.
IOK on tarkoituksella sellainen millainen se on. Ihminen ei vastusta mitään niin paljon kuin muutosta; senhän näkee jo tässä miten paljon IOKia vastustetaan sen näennäisen vaikeuden vuoksi. Koska IOKin tarkoitus on muuttaa koko ajattelujärjestelmä, se vaikuttaa alkuun vaikealta ja siansaksalta. Ja tämä hyvästä syystä; ihmisillä on taipumus runnoa lukemansa omaan valmiiseen viitekehykseen tai täydentää valikoidusti lukemallaan omaa turvallista ja mukavaa viitekehystä. Sitä viitekehystä, jossa on mukava olla eikä tarvitse pelätä, että joutuisi muuttamaan uskomuksiaan.
IOKia ei pysty sovittamaan valmiisiin viitekehyksiin, se "pakottaa" muuttamaan viitekehystä. Tästä syystä se on hyvä ja tehokas muuttamaan omaa ajattelujärjestelmää.
IOKin opetus on yksinkertainen, koska totuus on yksinkertainen.
Ellei halua kuluttaa enää aikaansa etsimiseen, varsikin oman itsensä ulkopuolelta etsimiseen niin IOK on yksi vaihtoehto. Se tarjoaa järjestelmällisen opetuksen, jota noudattamalla ei voi olla todentamatta oman kokemuksen kautta, että se todellakin toimii.
Se on hieno hetki, kun huomaa ymmärtävänsä tekstiä. Se, mikä ennen näytti siansaksalta onkin nyt täysin helppoa ja yksinkertaista. Puhumattakaan niistä hetkistä kun huomaa käytännössä miten IOK todentuu omassa elämässä ja miten sisäinen rauha lisääntyy. Ei ole sellaista asiaa, hetkeä, jossa opetusta ei pystyisi hyödyntämään ja kokemaan hyödyn välittömästi. Positiiviset kokemukset IOKin toimivuudesta saa janoamaan tätä koko ajan lisää ja lisää. Jo pelkästään kun lukee IOKia sydämessä tuntuu ilo, rauha ja rakkaus. Varmuus oikeasta tiestä.
Miksi vaihtaa yksi viitekehys toiseen viitekehykseen, se on kun kahleen vaihtaminen toiseen kahleeseen.
Vapaa viitekehyksestä, on vapaa kahleesta.
Kyse on egon ajattelujärjestelmästä vapautumisesta. Se ei tarkoita siis sitä, että omaksuisi uuden egoon pohjautuvan ajattelujärjestelmän/viitekehyksen.
Sulla ei Thymys taida olla lapsia. :)
T. Yh-äiti, jolla kolme lasta ja työtä kellon ympäri muutaman tunnin yöunilla
Vierailija kirjoitti:
Sulla ei Thymys taida olla lapsia. :)
T. Yh-äiti, jolla kolme lasta ja työtä kellon ympäri muutaman tunnin yöunilla
On mulla :) ja on pieniä lapsenlapsiakin.. ja tuore hauvavauva, jonka kanssa arki ollut käytännössä vauva-arkea :´D Ei ns. omaa aikaa ja yöunet ovat jääneet lyhyiksi hauvavauvan tulon jälkeen :)
Kuten täälläkin on useasti todettu niin pelkällä teorialla ei mihinkään pääse. Siksi ei tarvitse ottaa paineita siitä, että esim. IOKin saisi luettua kiireisen arjen ohessa kannesta kanteen muutamassa päivässä. Kyseessä on prosessi, jossa etenee yhdessä oman sisäisen Oppaan kanssa. Kunhan tekee ja soveltaa sen mitä kulloinkin pystyy. Se on kuitenkin enemmän ns. eduksi, että miettii ja soveltaa vaikka vain kahden sivun lukemisiaan kuin että vain lukee koko kirjan tekemättä mitään.
Vain käytännön työllä on merkitystä. Ei se talokaan rakennu talon rakennusoppaita lukemalla.
Mutta, IOK ei ole kaikille eikä juuri nyt. Jokaisella on oma polkunsa. Mulla oli IOK käsissä ensimmäisen kerran heti sen ilmestyttyä. Mutta vasta muutama vuosi sitten se tuli ajankohtaiseksi. Nyt kun siitä on tullut niin kiinteä osa omaa ajattelua niin pystyn soveltamaan sitä riippumatta ulkoisista olosuhteista. Enkä ollenkaan väitä tämän olleen helppo prosessi. Jokin vaan Kurssissa vetoaa muhun niin, että jatkan vaikka välillä on tehnyt mieli heittää kirja seinään.
Jos IOK yhtään kiinnostaa niin Renardin kirjat on helppo lukea ja sieltä saa jo poimittua sellaisia, joita pystyy soveltamaan ilman IOKin lukemista.
Ennen kuin alkaa lukemaan ja omaksumaan mitään IOK on hyvä perusteellisesti tutustua tekijöihin ja miten IOK on saanut alkunsa.
Tarkennan sen verran vastausta kun täällä ei pysty muokkaamaan, että ensimmäiset 2-3 opiskeluvuotta oli vaikeimmat mutta sitten tapahtui "jotain" ja Kurssi alkoi todentua omassa elämässä ja itsessä. Sen myötä alkoi tämä palo panostaa yhä enemmän ja enemmän, kun sen toimivuudesta alkoi tulla enenevässä määrin omakohtaista kokemusta. Niin vaikea kuin aiemmin oli myöntyä "Sinun tahtosi on minun tahtoni" niin nyt olen pelkästään onnellinen ja helpottunut, että "Sinun tahtosi on minun tahtoni". Egomieleni ei tiedä mikä minulle on parasta mutta Pyhä Henki tietää ja luottamus tähän on vahvistunut päivä päivältä, omien kokemusteni kautta.
Uskoisin tämän olevan hyvä mittari mitä tahansa polkua kulkevalle, että pystytkö elämään/todentamaan opetuksen todeksi.
Thymus oletko alkanut myös kuulla "Äänen" puhuvan sinulle kuten kirjan kirjoittajalle?
Vierailija kirjoitti:
Thymus oletko alkanut myös kuulla "Äänen" puhuvan sinulle kuten kirjan kirjoittajalle?
En ole kuullut Ääntä.
Intuitioni sekä telepaattinen "kykyni" ovat voimistuneet, saan unen kautta ohjausta (ja välillä jotain unessa tavallaan tapahtuukin kuten joku aika sitten vastaanotin jonkun siunauksen tms, en tiedä millä sitä kutsuisi), saan ajoittain "näkyjä", joilla on jokin vinkki tai tarkoitus mulle.
Useimmiten saan tietynlaisen "tunteen", minkä olen oppinut yhdistämään ohjaukseen. Sitä on vaikea kuvailla mutta sitä kohtaan on täysi luottamus, se on tosi voimakas. Lisäksi ihan konkreettisesti olen nähnyt miten noudattamalla anteeksi annon ohjetta ulkoiset olosuhteet, ihmissuhteet jne. muuttuvat.
Kaikista hienointa on nähdä tämä miten anteeksi anto toimii käytännössä, mikä onkin IOKin tärkein opetus.
Nykyään olen lopulta kiitollinen kaikista sellaisista, joissa näen oman alitajuisen syyllisyyteni projisoituneena, koska näin pystyn antamaan anteeksi tai antamaan Pyhälle Hengelle luvan pyyhkiä alitajuista syyllisyyttäni sekä niitä menneitä kokemuksia, jotka nostattavat reaktioita nykyhetkessä. Vaikka sillä hetkellä saattaakin joutua vihan, kaunan tai minkä tahansa tunteen valtaamaksi niin hetken päästä käännyn Pyhän Hengen puoleen halukkaana luopumaan menneistä ja luopumaan syyllisyyden, vihan ym. projisoinnista. Kukaan muu ei ole koskaan syyllinen, tehnyt mitään. Kyse on aina minusta itsestäni sekä omasta alitajuisesta syyllisyydestä, vihasta, pelosta ym. minkä projisoin ulkopuolelleni.
P.S. Ei ollut tarkoitus spämmätä tästä IOK ketjua.. Eikä edes ollu tarkoitus alkaa täällä kirjoittelemaan.. mutta jotenkin tässä nyt näköjään näin kävi ;D Mutta edelleen on voimassa tarjous, että voi kirjoitella mun kanssa meileissä ;) niin ei tule sotkettua ketjua :) Tämä on kuitenkin KM ketju eikä IOK ketju :)
E. Tolle on myös kehunut IOK:a, mutta sanonut, ettei se ole kaikille, vaan jokaisella on oma polku näihin asioihin.
Itse olen aloittanut lukemaan G. Renardin kirjoja pariinkin otteeseen, muistaakseni luin yhden kirjan loppuun. Minusta siinä oli liikaa "mielikuvitusta", kun ne "mestarit" tai mitkä lieneekin, tulivat hänen luokseen vierailulle. Lisäksi kirjoissa oli mielestäni negatiivinen viba, minkä herkkänä koin. Ehkä johtui siitä, että Gary kirjoitti kaikenlaisista tulevaisuuden katastrofeista ja ydinaseiskuista jne.
Olen lukenut valaistumisaiheisia kirjoja vuodesta 2009 alkaen ja kokenut myös erikoisia asioita esim. meditaatiossa mutta myös päivätajunnan aikana. Intuitioni toimii välillä aika hyvin, välillä on toiminut paljon paremminkin ja autoin ihmisiä sen avulla aikani.
Olen lukenut myös pari kertaa Juha Pitkäsen ”Vapaus valita”-kirjan, mutta ei sekään innostanut, joten pakko oli uskoa, ettei IOK ole minun tieni, mutta hyvä, että se on joidenkin tie. Puolisoni kävi IOK-lukuryhmässä vuosia, mutta Nisargadattan kirjat innostivat häntä enemmän ja hän jätti ryhmän.
Kiva vaan, kun Thymus täällä kirjoittelet. Kerro vaan lisääkin kokemuksia ja ajatuksia, jos joskus siltä tuntuu, ja voimia hauvavauvan kanssa. :)
Vierailija kirjoitti:
E. Tolle on myös kehunut IOK:a, mutta sanonut, ettei se ole kaikille, vaan jokaisella on oma polku näihin asioihin.
Itse olen aloittanut lukemaan G. Renardin kirjoja pariinkin otteeseen, muistaakseni luin yhden kirjan loppuun. Minusta siinä oli liikaa "mielikuvitusta", kun ne "mestarit" tai mitkä lieneekin, tulivat hänen luokseen vierailulle. Lisäksi kirjoissa oli mielestäni negatiivinen viba, minkä herkkänä koin. Ehkä johtui siitä, että Gary kirjoitti kaikenlaisista tulevaisuuden katastrofeista ja ydinaseiskuista jne.
Olen lukenut valaistumisaiheisia kirjoja vuodesta 2009 alkaen ja kokenut myös erikoisia asioita esim. meditaatiossa mutta myös päivätajunnan aikana. Intuitioni toimii välillä aika hyvin, välillä on toiminut paljon paremminkin ja autoin ihmisiä sen avulla aikani.
Olen lukenut myös pari kertaa Juha Pitkäsen ”Vapaus valita”-kirjan, mutta ei sekään innostanut, joten pakko oli uskoa, ettei IOK ole minun tieni, mutta hyvä, että se on joidenkin tie. Puolisoni kävi IOK-lukuryhmässä vuosia, mutta Nisargadattan kirjat innostivat häntä enemmän ja hän jätti ryhmän.
Kiva vaan, kun Thymus täällä kirjoittelet. Kerro vaan lisääkin kokemuksia ja ajatuksia, jos joskus siltä tuntuu, ja voimia hauvavauvan kanssa. :)
Olen lukenut kaikki Tollen kirjatkin ja toteuttanut hänenkin ohjeita käytännössä. Varsinkin silloin kun on sotkeutunut omiin sukkiinsa, Tolle on hyvä palauttamaan yksinkertaisuuteen.
Kuten täällä aiemminkin todennut, pidän tosi paljon McKennasta. Autolyysiäkin kirjoitellut ja aika ajoin lueskelen eräänlaisena reality-checkina hänen kirjat ts. etten ole laiskistunut ja vaan kuvittelen tekeväni työtä. McKenna on hyvä "kepillä mätkäyttävä Zen mestari" tässä asiassa :)
Vaikka IOKia tässä sydämen palolla toteutan, niin rakkaita on monet muutkin; Tolle, McKenna, Ramana Maharshi sekä Bernadette Roberts. Koen vaan hyötyväni eniten tällaisesta järjestelmällisestä opiskelumenetelmästä, jota IOK tarjoaa. Muuten lähden aika äkkiä haahuilemaan ja harhailemaan minne sattuu eikä homma enää ole työtä vaan "ulkopuolelta etsimistä" ja välttelyä. Ja ego hiipii jostain takaovesta sisään huomaamatta ja vain luulen eteneväni vaikka se pitää huolen, että poljen paikoillani. IOK on siis ainut menetelmä, johon tällä hetkellä luotan täysin "egoni tekemättömäksi tekemisen prosessissa".
Kaikkein tärkeintä lienee muistaa, että pelastus on omassa sisimmässä. Jumala ei voisi olla niin pöljä ja ehdollinen, että pelastus olisi jossain ulkopuolella. Siksi pelastus on varma, koska se on omassa itsessä. Oli tie, menetelmä sitten mikä hyvänsä. Katse siis omaan sisimpään, oman sisimmän Oppaaseen :)
Hyvä, että IOK:sta keskustellaan. Itsekin olen tuota kirjaa lukenut, mutta siinä käy aina niin, että tietyn ajan jälkeen kirja maistuu puulta ja varsinkin se tekstiosuus tuntuu raskaalta sanahelinältä. Kuitenkin palaan kirjan ääreen aika ajoin: IOK voi olla hyllyssä useamman kuukauden, kunnes sitten taas innostun lukemaan. Hyvänä asiana IOK:ssa on ne harjoitukset, varsinkin ensimmäiset. Itsellä tökkii kirjassa kristinuskon termistö. Se sotkee asioita, kun on tottunut ymmärtämään termit kristinuskon kontekstista, ja IOK:ssahan ne on vain symbolisia. Se häiritsee, että näissä amerikkalaisissa hengentuotteissa on aina ilmoittajana Jeesus ja kanavoidaan Jeesusta tai jotain tietoa Jeesuksesta (mm. Mormonin kirja, Urantia-kirja). Renardin kirjat myös ärsyttää. Tuntuvat kamalan pinnallisilta egopönkkäykseltä. :/ Mutta IOK on kiinnostava opus ja tutustumisen arvoinen.
Thymus kirjoitti:
Kyse on egon ajattelujärjestelmästä vapautumisesta. Se ei tarkoita siis sitä, että omaksuisi uuden egoon pohjautuvan ajattelujärjestelmän/viitekehyksen.
Eiköhän se ole juuri ego-mieli, joka niitä IOK-harjoituksia haluaa tehdä, kuka mistäkin syystä ja mitäkin mielihyvää kokiakseen.
Vierailija kirjoitti:
Thymus kirjoitti:
Kyse on egon ajattelujärjestelmästä vapautumisesta. Se ei tarkoita siis sitä, että omaksuisi uuden egoon pohjautuvan ajattelujärjestelmän/viitekehyksen.
Eiköhän se ole juuri ego-mieli, joka niitä IOK-harjoituksia haluaa tehdä, kuka mistäkin syystä ja mitäkin mielihyvää kokiakseen.
Myönnän, etten tiedä vaan tämä on ainoastaan omaa spekua: oletan, että minussa oleva "se kipinä, joka muistaa olevansa yhtä Jumalan kanssa", on saanut minut ns. henkiseksi etsijäksi, joka lopulta löytänyt IOKin. Se egomieli, joka tässä on pääasiassa häärännyt koko elämäni on vastustellut Kurssia sekä muita non-dualistisia oppeja ja tehnyt hyvää työtä pitääkseen minut erossa niistä ja jatkaakseni tuloksetonta etsintää. Egomieli on se, joka on vastustellut IOKia ja pitänyt sitä liian vaikeana ja saanut vitkuttelemaan lukemista ja tehtävien tekemistä. Mutta koen, että juuri se pieni kipinä on kannustanut jatkamaan. Kuten aiemmin sanoin, ei tämä ole mitään mielihyvää ollut pitkään aikaan. Vasta sitkeästi jatkettuani on alkanut ns. tapahtumaan. Jos egomieli olisi ohjaksissa, tämä homma olisi jo tyssännyt.
Ei tämä "egon tappaminen" ole ollut mitään ihanaa pumpulissa lillumista vaan olen itkenyt ja kokenut sanoinkuvaamatonta tuskaa mennen tullen. Ei tämä ole ollut mikään helppo juttu tajuta, että kaikki on vain mielen harhaa, kaikki tapahtuu vain mielessä ja ettei minua minuna ole olemassa ja tämä minä jonka tunnen on väistyttävä. Ei tätä mielihyvän vuoksi ole todellakaan tehnyt :) Mielihyvä on oikeastaan väärä sana ylipäätään.. se kuuluu tähän dualismiin.. en osaa määritellä mikä se on mikä tässä on ajanut eteenpäin ja joka näennäistä palkitsevuutta tuottanut.. Jos se olisi tätä perus dualismia ja sen heilahtelua niin tuskinpa jaksais vaivautua.. ja juuri siitähän tässä on pyrkimässä eroon.
Tämä on ollut vaan .. mmm.. no sisäinen pakko.. tätä on ollut oikeastaan jo lapsesta saakka mutta vasta tässä iässä kokenut olevansa valmiimpi lähtemään kunnolla tälle tielle.. mutta silti ollut vaikeaa.. Olen käynyt tuskallisia prosesseja sen suhteen, että jos minä minuna lakkaa ja tilalle tulee itsettömyys niin mites suhde omiin lapsiin, lapsenlapsiin jne.. Menettävätkö he äitinsä, mumminsa.. kokevatko he että olen hylännyt heidät jne.
Mielihyvän haku kuuluu ehkä enemmän new age puuhasteluun, jossa haluaa tehdä unesta mukavaa.. ? En tiedä.. mutta omaa tätä polulle lähtemistä en kyllä kuvailisi millään muotoa miellyttäväksi omalta kohdaltani. Tämä on ollut vaan joku sisäinen pakko, joka vie ja minä vikisen..
Vaikka näitä kokemuksia IOKin toimivuudesta onkin, niin kyllä näitä epätoivon hetkiä edelleen välillä tulee. Miksi minä onnistuisin, enhän mä ole mikään enkä mitään.. surkea maanmatonen, en ole edennyt mihinkään jne.. Ja tulee näitä pelkotiloja koskien itsettömyyttä, minättömyyttä ym. Näitä tulee kaikista näistä positiivista kokemuksista huolimatta. Mutta omakohtaiset positiiviset kokemukset kannustaa jatkamaan ja epäilykset väistyy koko ajan nopeammin ja nopeammin. Nyttemmin ne ovat enää lyhyitä hetkiä eikä samalla tavalla hallitsevia kuin aiemmin. Ei oikeastaan tarvitse kuin ajatella Pyhää Henkeä niin luottamus palaa ja tunnen "sen tunteen". En edellekään kuvaisi sitä mielihyväksi vaan.. hmm.. en tiedä mikä on oikea sana.. se on jonkinlainen täysi varmuus ja luottamus.. pyhä kunnioitus ja hiljaisuus.
P.S. kommentoin aiemmin edeltävään viestiin mutta se ilmeisesti katos jonnekin.. mutta väliäkö tuolla :)
Neti neti
Ote Robert Admsin satsangista:
Principle number 4: You understand the Self Realization of Noble Wisdom. You have a deep conviction, a deep understanding, a deep feeling of what self-realization of noble wisdom really is. What is Self Realization of Noble Wisdom to you? You can never know by trying to find out what it is, because it's absolute reality. You can only know by finding out what it is not.
So you say, “It is not my body, it is not my mind, it is not my organs, it is not my thoughts, it is not my world, it is not my universe, it is not the animals, or the trees, or the moon, or the sun, or the stars, it is not any of those things.” When you've gone through everything and there's nothing left, that's what it is. Nothing. Emptiness. Nirvana. Ultimate oneness.
Google kääntäjä:
Periaate numero 4: Ymmärrät jalon viisauden Itseoivalluksen. Sinulla on syvä vakaumus, syvä ymmärrys, syvä tunne siitä, mitä jalon viisauden itsensä toteuttaminen todella on. Mitä on jalon viisauden itseoivallus sinulle? Et voi koskaan tietää yrittämällä selvittää, mikä se on, koska se on absoluuttista todellisuutta. Voit tietää vain selvittämällä, mitä se ei ole.
Joten sanot: "Se ei ole minun ruumiini, se ei ole mieleni, se ei ole minun elimeni, se ei ole ajatukseni, se ei ole minun maailmani, se ei ole minun maailmankaikkeudeni, se ei ole eläimet tai puut , tai kuu, tai aurinko tai tähdet, se ei ole mikään niistä." Kun olet käynyt kaiken läpi ja mitään ei ole jäljellä, niin se on sitä.
Ei mitään. Tyhjyys. Nirvana. Lopullinen ykseys.
ss