Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6978)
Onko Mystikko koskaan kertonut, etta ihmisten elamat ja haasteet ym olisi kunkin kohdalla ennen syntymaa jo suunniteltu...
Olen niin ajatellut ja silla lohduttanut itseani, etta olen itse valinnut nama kovat kivut elamaani. Mutta jos niin ei olekaan, vaan kuka vaan voi satunnaisesti joutua kokemaan loputtomasti hirveita asioita... Kun vuosikymmenien hyvat elamantavat ja lukuisat hoitajat, laakarit ja rukoukset eivat ollenkaan auta, niin kyynisyys alkaa lopulta nousta esiin. Ei ole rakkaudellista ja armollista Jumalaa. On ollut raskasta joutua luopumaan siita uskosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut tämän ketjun vuosia sitten. Mystikko joskus kertoi, että Tietoisuus on yksilöllistynyt ihmisiksi ym. myös. Sillä on vain yksi Tietoisuus, joka on samalla kaikki mitä on.
Yritin muistella, että kertoiko hän myös, että olisi yksilöllinen sielu, joka sitten inkarnoituu elämästä toiseen, ja jonka tuleviin elämiin karma, eli hänen edellisten elämiensä teot vaikuttavat. Muistaako kukaan? Tietääkö kukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella harmi, että KM:ää ei ole näkynyt eikä kuulunut pitkään aikaan.
No, onneksi vanhat viestit ja opetukset säilyvät joista voi ammentaa oppia jos vielä on kysyttävää. Paitsi itsehän se on jokaisen oivallettava, perimmäinen totuus, jos oikeasti haluaa valaistua...
Lukemani perusteella valtaosin kerettiläistä harhaan johdattamista raamatun opetuksien vastaisesti.
Tarkoittanet kai kirkon opetuksia. Raamattuahan voi kuka vaan lukea ja tulkita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mystikko kirjoitti tuon 2016. Ymmärrettävästi kirjoitettu:
"On kyllä totta, että mitään muuta ei ole olemassa kuin Minä, mutta tätä ei sanota samaistuneena ihmisruumiiseen tai ihmismieleen, vaan Jumalan kanssa koetun ykseyden tilasta lähtien. Silloin kaikki universumit, kaikki olemisen tasot, ovat kuin oma keho, Minä ilmenemässä lukemattomissa muodoissa. Sen voi oikeasti kokea mystisen unionin hetkinä, ja enemmänkin: voi kokea sen ikuisen ja muuttumattoman Perimmäisen, josta kaikki maailmat ja järjestelmät ovat tulkintoja. Mutta se mitä on Minä sellaisen näkemisen hetkinä, sitä ei pysty sanoin kuvaamaan... Ihmisen tasolta katsoen, ajan ja paikan illuusion sisäpuolelta katsoen toki asiat on toisin."
Noinhan se on rikuilleen, ei mitään ihmeellistä. Silloin kun minä on olemassa, on muitakin.
Kun ei ole minää, ei ole muitakaan.Ilmeisesti ymmärrämme eri tavalla tuon Mystikon tekstin.
Ajattelen niin, että vaikka kaikki ihmisminät olisivat valaistuneet, niin jäljellä olisi se YKSI MINÄ, joka kykenee olemaan ilmenemätön ja ilmenevä. Ja vaikka se ei enää ilmenisi mitenkään, vaan olisi ilmenemätön, se silti olisi Yksi Minä.
Saatan olla väärässäkin. Toivottavasti Mystikko valaisee asiaa. En oikein edes tiedä, miksi ajattelen noin. :)
Korjaanpa tekstiäni:
Ajattelen niin, että vaikka kaikki ihmisminät olisivat valaistuneet eikä mitään muutakaan enää mitattavasti tai nähtävästi missään ilmenisi , niin jäljellä olisi kuitenkin se YKSI joka kykenee olemaan ilmenemätön ja ilmenevä.
Ja vaikka se ei enää ilmenisi mitenkään, vaan olisi ilmenemätön, se silti olisi YKSI/Absoluutti/Tietoisuus/Jumala (en tarkoita mitään Jumalaa olentona).
Ja tietenkin voin olla väärässä. Toivottavasti Mystikko auttaa minua ymmärtämään tuon. <3
Mainitsemasi yksi on: Tietoisuus.
Eli Minä isolla M kirjaimella kirjoitettuna.
Mystikko 20.10.2017:
Ongelma on se, että ihminen ei luonnostaan, vuosituhansien aikaisen ehdollistumisen takia, koe tietoisuuden tilaa siksi mikä se on - Kokonaisuudeksi tai Jumalaksi. Niinpä jos ihminen lakkaa kokemasta egoa, hän ei koe enää mitään paitsi tyhjyyttä. Vain onton, kumisevan ja elottoman tyhjän tilan jossa ei ole mitään muuta kuin korkeintaan kehon olemisen tunne. Se on itsensä persoonaksi kokevalle kuin kuolema, olemattomuus. Mutta jos sitä tyhjyyttä jaksaa tuijottaa silmiin tarpeeksi kauan, sitä huomaa että se oli jotain muuta kuin tyhjyyttä - se oli tyhjyyttä josta syntyy kaikki mitä on, tyhjyyttä mikä on joka hetki kaiken ydinolemus. Ilmentymätön Jumala, josta syntyy kaikki ilmennyt. Ja Minä olen se. Se mikä alkuun näytti tylsältä, tyhjältä tietoisuuden taustakankaalta.
Jotenkin egon kannalta ajatellen kauhistuttava tila, kunnes se jossain vaiheessa muuttunee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mystikko 20.10.2017:
'Ongelma on se, että ihminen ei luonnostaan, vuosituhansien aikaisen ehdollistumisen takia, koe tietoisuuden tilaa siksi mikä se on - Kokonaisuudeksi tai Jumalaksi. Niinpä jos ihminen lakkaa kokemasta egoa, hän ei koe enää mitään paitsi tyhjyyttä. Vain onton, kumisevan ja elottoman tyhjän tilan jossa ei ole mitään muuta kuin korkeintaan kehon olemisen tunne. Se on itsensä persoonaksi kokevalle kuin kuolema, olemattomuus. Mutta jos sitä tyhjyyttä jaksaa tuijottaa silmiin tarpeeksi kauan, sitä huomaa että se oli jotain muuta kuin tyhjyyttä - se oli tyhjyyttä josta syntyy kaikki mitä on, tyhjyyttä mikä on joka hetki kaiken ydinolemus. Ilmentymätön Jumala, josta syntyy kaikki ilmennyt. Ja Minä olen se. Se mikä alkuun näytti tylsältä, tyhjältä tietoisuuden taustakankaalta.
Jotenkin egon kannalta ajatellen kauhistuttava tila, kunnes se jossain vaiheessa muuttunee.'
Tyhjyys on ajatukseton tila, jossa ei ole egoa, minä ajatusta.
Koska näin on, niin tyhjyyden tilaa ei ole minä kokemassa eikä näin ollen ole myöskään keho tuntemusta.
73 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mystikko 20.10.2017:
'Ongelma on se, että ihminen ei luonnostaan, vuosituhansien aikaisen ehdollistumisen takia, koe tietoisuuden tilaa siksi mikä se on - Kokonaisuudeksi tai Jumalaksi. Niinpä jos ihminen lakkaa kokemasta egoa, hän ei koe enää mitään paitsi tyhjyyttä. Vain onton, kumisevan ja elottoman tyhjän tilan jossa ei ole mitään muuta kuin korkeintaan kehon olemisen tunne. Se on itsensä persoonaksi kokevalle kuin kuolema, olemattomuus. Mutta jos sitä tyhjyyttä jaksaa tuijottaa silmiin tarpeeksi kauan, sitä huomaa että se oli jotain muuta kuin tyhjyyttä - se oli tyhjyyttä josta syntyy kaikki mitä on, tyhjyyttä mikä on joka hetki kaiken ydinolemus. Ilmentymätön Jumala, josta syntyy kaikki ilmennyt. Ja Minä olen se. Se mikä alkuun näytti tylsältä, tyhjältä tietoisuuden taustakankaalta.
Jotenkin egon kannalta ajatellen kauhistuttava tila, kunnes se jossain vaiheessa muuttunee.'
Tyhjyys on ajatukseton tila, jossa ei ole egoa, minä ajatusta.
Koska näin on, niin tyhjyyden tilaa ei ole minä kokemassa eikä näin ollen ole myöskään keho tuntemusta.
Sanoisin että kehon voi tuntea ilman minää. Ihan kuten kivun tuntee myös ilman minää ja egoa. Ero on siinä ettei minä ole osallisena esim. kivun tuntemuksessa. Se joka kaiken havaitsee, havaitsee myös kivun ja kehon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
73 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mystikko 20.10.2017:
'Ongelma on se, että ihminen ei luonnostaan, vuosituhansien aikaisen ehdollistumisen takia, koe tietoisuuden tilaa siksi mikä se on - Kokonaisuudeksi tai Jumalaksi. Niinpä jos ihminen lakkaa kokemasta egoa, hän ei koe enää mitään paitsi tyhjyyttä. Vain onton, kumisevan ja elottoman tyhjän tilan jossa ei ole mitään muuta kuin korkeintaan kehon olemisen tunne. Se on itsensä persoonaksi kokevalle kuin kuolema, olemattomuus. Mutta jos sitä tyhjyyttä jaksaa tuijottaa silmiin tarpeeksi kauan, sitä huomaa että se oli jotain muuta kuin tyhjyyttä - se oli tyhjyyttä josta syntyy kaikki mitä on, tyhjyyttä mikä on joka hetki kaiken ydinolemus. Ilmentymätön Jumala, josta syntyy kaikki ilmennyt. Ja Minä olen se. Se mikä alkuun näytti tylsältä, tyhjältä tietoisuuden taustakankaalta.
Jotenkin egon kannalta ajatellen kauhistuttava tila, kunnes se jossain vaiheessa muuttunee.'
Tyhjyys on ajatukseton tila, jossa ei ole egoa, minä ajatusta.
Koska näin on, niin tyhjyyden tilaa ei ole minä kokemassa eikä näin ollen ole myöskään keho tuntemusta.Sanoisin että kehon voi tuntea ilman minää. Ihan kuten kivun tuntee myös ilman minää ja egoa. Ero on siinä ettei minä ole osallisena esim. kivun tuntemuksessa. Se joka kaiken havaitsee, havaitsee myös kivun ja kehon.
Tuossa tyhjyydessä oli kyse ykseyden tilasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
73 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mystikko 20.10.2017:
'Ongelma on se, että ihminen ei luonnostaan, vuosituhansien aikaisen ehdollistumisen takia, koe tietoisuuden tilaa siksi mikä se on - Kokonaisuudeksi tai Jumalaksi. Niinpä jos ihminen lakkaa kokemasta egoa, hän ei koe enää mitään paitsi tyhjyyttä. Vain onton, kumisevan ja elottoman tyhjän tilan jossa ei ole mitään muuta kuin korkeintaan kehon olemisen tunne. Se on itsensä persoonaksi kokevalle kuin kuolema, olemattomuus. Mutta jos sitä tyhjyyttä jaksaa tuijottaa silmiin tarpeeksi kauan, sitä huomaa että se oli jotain muuta kuin tyhjyyttä - se oli tyhjyyttä josta syntyy kaikki mitä on, tyhjyyttä mikä on joka hetki kaiken ydinolemus. Ilmentymätön Jumala, josta syntyy kaikki ilmennyt. Ja Minä olen se. Se mikä alkuun näytti tylsältä, tyhjältä tietoisuuden taustakankaalta.
Jotenkin egon kannalta ajatellen kauhistuttava tila, kunnes se jossain vaiheessa muuttunee.'
Tyhjyys on ajatukseton tila, jossa ei ole egoa, minä ajatusta.
Koska näin on, niin tyhjyyden tilaa ei ole minä kokemassa eikä näin ollen ole myöskään keho tuntemusta.Sanoisin että kehon voi tuntea ilman minää. Ihan kuten kivun tuntee myös ilman minää ja egoa. Ero on siinä ettei minä ole osallisena esim. kivun tuntemuksessa. Se joka kaiken havaitsee, havaitsee myös kivun ja kehon.
Tuossa tyhjyydessä oli kyse ykseyden tilasta.
Ykseydenkin tilassa keho on edelleen olemassa. Nisargatta tai Buddha ei haihtunut savuna ilmaan kun saavutti pysyvän valaistuneisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
73 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mystikko 20.10.2017:
'Ongelma on se, että ihminen ei luonnostaan, vuosituhansien aikaisen ehdollistumisen takia, koe tietoisuuden tilaa siksi mikä se on - Kokonaisuudeksi tai Jumalaksi. Niinpä jos ihminen lakkaa kokemasta egoa, hän ei koe enää mitään paitsi tyhjyyttä. Vain onton, kumisevan ja elottoman tyhjän tilan jossa ei ole mitään muuta kuin korkeintaan kehon olemisen tunne. Se on itsensä persoonaksi kokevalle kuin kuolema, olemattomuus. Mutta jos sitä tyhjyyttä jaksaa tuijottaa silmiin tarpeeksi kauan, sitä huomaa että se oli jotain muuta kuin tyhjyyttä - se oli tyhjyyttä josta syntyy kaikki mitä on, tyhjyyttä mikä on joka hetki kaiken ydinolemus. Ilmentymätön Jumala, josta syntyy kaikki ilmennyt. Ja Minä olen se. Se mikä alkuun näytti tylsältä, tyhjältä tietoisuuden taustakankaalta.
Jotenkin egon kannalta ajatellen kauhistuttava tila, kunnes se jossain vaiheessa muuttunee.'
Tyhjyys on ajatukseton tila, jossa ei ole egoa, minä ajatusta.
Koska näin on, niin tyhjyyden tilaa ei ole minä kokemassa eikä näin ollen ole myöskään keho tuntemusta.Sanoisin että kehon voi tuntea ilman minää. Ihan kuten kivun tuntee myös ilman minää ja egoa. Ero on siinä ettei minä ole osallisena esim. kivun tuntemuksessa. Se joka kaiken havaitsee, havaitsee myös kivun ja kehon.
Tuossa tyhjyydessä oli kyse ykseyden tilasta.
Ykseydenkin tilassa keho on edelleen olemassa. Nisargatta tai Buddha ei haihtunut savuna ilmaan kun saavutti pysyvän valaistuneisuuden.
Ykseyden tilassa ei buddha, eikä kukaan muukaan ole tietoinen kehosta.
73 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
73 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mystikko 20.10.2017:
'Ongelma on se, että ihminen ei luonnostaan, vuosituhansien aikaisen ehdollistumisen takia, koe tietoisuuden tilaa siksi mikä se on - Kokonaisuudeksi tai Jumalaksi. Niinpä jos ihminen lakkaa kokemasta egoa, hän ei koe enää mitään paitsi tyhjyyttä. Vain onton, kumisevan ja elottoman tyhjän tilan jossa ei ole mitään muuta kuin korkeintaan kehon olemisen tunne. Se on itsensä persoonaksi kokevalle kuin kuolema, olemattomuus. Mutta jos sitä tyhjyyttä jaksaa tuijottaa silmiin tarpeeksi kauan, sitä huomaa että se oli jotain muuta kuin tyhjyyttä - se oli tyhjyyttä josta syntyy kaikki mitä on, tyhjyyttä mikä on joka hetki kaiken ydinolemus. Ilmentymätön Jumala, josta syntyy kaikki ilmennyt. Ja Minä olen se. Se mikä alkuun näytti tylsältä, tyhjältä tietoisuuden taustakankaalta.
Jotenkin egon kannalta ajatellen kauhistuttava tila, kunnes se jossain vaiheessa muuttunee.'
Tyhjyys on ajatukseton tila, jossa ei ole egoa, minä ajatusta.
Koska näin on, niin tyhjyyden tilaa ei ole minä kokemassa eikä näin ollen ole myöskään keho tuntemusta.Sanoisin että kehon voi tuntea ilman minää. Ihan kuten kivun tuntee myös ilman minää ja egoa. Ero on siinä ettei minä ole osallisena esim. kivun tuntemuksessa. Se joka kaiken havaitsee, havaitsee myös kivun ja kehon.
Tuossa tyhjyydessä oli kyse ykseyden tilasta.
Ykseydenkin tilassa keho on edelleen olemassa. Nisargatta tai Buddha ei haihtunut savuna ilmaan kun saavutti pysyvän valaistuneisuuden.
Ykseyden tilassa ei buddha, eikä kukaan muukaan ole tietoinen kehosta.
Niin, Tietoisuus on sekä ilmenemätön että ilmenevä. Ilmenevässä tilassa voi olla tietoinen kehosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
73 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
73 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mystikko 20.10.2017:
'Ongelma on se, että ihminen ei luonnostaan, vuosituhansien aikaisen ehdollistumisen takia, koe tietoisuuden tilaa siksi mikä se on - Kokonaisuudeksi tai Jumalaksi. Niinpä jos ihminen lakkaa kokemasta egoa, hän ei koe enää mitään paitsi tyhjyyttä. Vain onton, kumisevan ja elottoman tyhjän tilan jossa ei ole mitään muuta kuin korkeintaan kehon olemisen tunne. Se on itsensä persoonaksi kokevalle kuin kuolema, olemattomuus. Mutta jos sitä tyhjyyttä jaksaa tuijottaa silmiin tarpeeksi kauan, sitä huomaa että se oli jotain muuta kuin tyhjyyttä - se oli tyhjyyttä josta syntyy kaikki mitä on, tyhjyyttä mikä on joka hetki kaiken ydinolemus. Ilmentymätön Jumala, josta syntyy kaikki ilmennyt. Ja Minä olen se. Se mikä alkuun näytti tylsältä, tyhjältä tietoisuuden taustakankaalta.
Jotenkin egon kannalta ajatellen kauhistuttava tila, kunnes se jossain vaiheessa muuttunee.'
Tyhjyys on ajatukseton tila, jossa ei ole egoa, minä ajatusta.
Koska näin on, niin tyhjyyden tilaa ei ole minä kokemassa eikä näin ollen ole myöskään keho tuntemusta.Sanoisin että kehon voi tuntea ilman minää. Ihan kuten kivun tuntee myös ilman minää ja egoa. Ero on siinä ettei minä ole osallisena esim. kivun tuntemuksessa. Se joka kaiken havaitsee, havaitsee myös kivun ja kehon.
Tuossa tyhjyydessä oli kyse ykseyden tilasta.
Ykseydenkin tilassa keho on edelleen olemassa. Nisargatta tai Buddha ei haihtunut savuna ilmaan kun saavutti pysyvän valaistuneisuuden.
Ykseyden tilassa ei buddha, eikä kukaan muukaan ole tietoinen kehosta.
Niin, Tietoisuus on sekä ilmenemätön että ilmenevä. Ilmenevässä tilassa voi olla tietoinen kehosta.
Niin, ilmennyt keho on mielikuva, ajatus kehosta.
Vierailija kirjoitti:
73 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
73 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mystikko 20.10.2017:
'Ongelma on se, että ihminen ei luonnostaan, vuosituhansien aikaisen ehdollistumisen takia, koe tietoisuuden tilaa siksi mikä se on - Kokonaisuudeksi tai Jumalaksi. Niinpä jos ihminen lakkaa kokemasta egoa, hän ei koe enää mitään paitsi tyhjyyttä. Vain onton, kumisevan ja elottoman tyhjän tilan jossa ei ole mitään muuta kuin korkeintaan kehon olemisen tunne. Se on itsensä persoonaksi kokevalle kuin kuolema, olemattomuus. Mutta jos sitä tyhjyyttä jaksaa tuijottaa silmiin tarpeeksi kauan, sitä huomaa että se oli jotain muuta kuin tyhjyyttä - se oli tyhjyyttä josta syntyy kaikki mitä on, tyhjyyttä mikä on joka hetki kaiken ydinolemus. Ilmentymätön Jumala, josta syntyy kaikki ilmennyt. Ja Minä olen se. Se mikä alkuun näytti tylsältä, tyhjältä tietoisuuden taustakankaalta.
Jotenkin egon kannalta ajatellen kauhistuttava tila, kunnes se jossain vaiheessa muuttunee.'
Tyhjyys on ajatukseton tila, jossa ei ole egoa, minä ajatusta.
Koska näin on, niin tyhjyyden tilaa ei ole minä kokemassa eikä näin ollen ole myöskään keho tuntemusta.Sanoisin että kehon voi tuntea ilman minää. Ihan kuten kivun tuntee myös ilman minää ja egoa. Ero on siinä ettei minä ole osallisena esim. kivun tuntemuksessa. Se joka kaiken havaitsee, havaitsee myös kivun ja kehon.
Tuossa tyhjyydessä oli kyse ykseyden tilasta.
Ykseydenkin tilassa keho on edelleen olemassa. Nisargatta tai Buddha ei haihtunut savuna ilmaan kun saavutti pysyvän valaistuneisuuden.
Ykseyden tilassa ei buddha, eikä kukaan muukaan ole tietoinen kehosta.
Niin, Tietoisuus on sekä ilmenemätön että ilmenevä. Ilmenevässä tilassa voi olla tietoinen kehosta.
Kyllä. Mutta puhtaassa Tietoisuudessa eli ykseydessä ei ole kehotuntemusta. Siinä Tietoisuus lepää omassa olemisessaan, eikä tiedosta varsinaisesti mitään koska ei ole mitään tiedostettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
73 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
73 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mystikko 20.10.2017:
'Ongelma on se, että ihminen ei luonnostaan, vuosituhansien aikaisen ehdollistumisen takia, koe tietoisuuden tilaa siksi mikä se on - Kokonaisuudeksi tai Jumalaksi. Niinpä jos ihminen lakkaa kokemasta egoa, hän ei koe enää mitään paitsi tyhjyyttä. Vain onton, kumisevan ja elottoman tyhjän tilan jossa ei ole mitään muuta kuin korkeintaan kehon olemisen tunne. Se on itsensä persoonaksi kokevalle kuin kuolema, olemattomuus. Mutta jos sitä tyhjyyttä jaksaa tuijottaa silmiin tarpeeksi kauan, sitä huomaa että se oli jotain muuta kuin tyhjyyttä - se oli tyhjyyttä josta syntyy kaikki mitä on, tyhjyyttä mikä on joka hetki kaiken ydinolemus. Ilmentymätön Jumala, josta syntyy kaikki ilmennyt. Ja Minä olen se. Se mikä alkuun näytti tylsältä, tyhjältä tietoisuuden taustakankaalta.
Jotenkin egon kannalta ajatellen kauhistuttava tila, kunnes se jossain vaiheessa muuttunee.'
Tyhjyys on ajatukseton tila, jossa ei ole egoa, minä ajatusta.
Koska näin on, niin tyhjyyden tilaa ei ole minä kokemassa eikä näin ollen ole myöskään keho tuntemusta.Sanoisin että kehon voi tuntea ilman minää. Ihan kuten kivun tuntee myös ilman minää ja egoa. Ero on siinä ettei minä ole osallisena esim. kivun tuntemuksessa. Se joka kaiken havaitsee, havaitsee myös kivun ja kehon.
Tuossa tyhjyydessä oli kyse ykseyden tilasta.
Ykseydenkin tilassa keho on edelleen olemassa. Nisargatta tai Buddha ei haihtunut savuna ilmaan kun saavutti pysyvän valaistuneisuuden.
Ykseyden tilassa ei buddha, eikä kukaan muukaan ole tietoinen kehosta.
Niin, Tietoisuus on sekä ilmenemätön että ilmenevä. Ilmenevässä tilassa voi olla tietoinen kehosta.
Kyllä. Mutta puhtaassa Tietoisuudessa eli ykseydessä ei ole kehotuntemusta. Siinä Tietoisuus lepää omassa olemisessaan, eikä tiedosta varsinaisesti mitään koska ei ole mitään tiedostettavaa.
Aivan. Ykseyden tilassa ei ole menttaalista kohdetta josta Tietoisuus olisi tietoinen, siksi se tiedostaa ykseyden.
73 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
73 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
73 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mystikko 20.10.2017:
'Ongelma on se, että ihminen ei luonnostaan, vuosituhansien aikaisen ehdollistumisen takia, koe tietoisuuden tilaa siksi mikä se on - Kokonaisuudeksi tai Jumalaksi. Niinpä jos ihminen lakkaa kokemasta egoa, hän ei koe enää mitään paitsi tyhjyyttä. Vain onton, kumisevan ja elottoman tyhjän tilan jossa ei ole mitään muuta kuin korkeintaan kehon olemisen tunne. Se on itsensä persoonaksi kokevalle kuin kuolema, olemattomuus. Mutta jos sitä tyhjyyttä jaksaa tuijottaa silmiin tarpeeksi kauan, sitä huomaa että se oli jotain muuta kuin tyhjyyttä - se oli tyhjyyttä josta syntyy kaikki mitä on, tyhjyyttä mikä on joka hetki kaiken ydinolemus. Ilmentymätön Jumala, josta syntyy kaikki ilmennyt. Ja Minä olen se. Se mikä alkuun näytti tylsältä, tyhjältä tietoisuuden taustakankaalta.
Jotenkin egon kannalta ajatellen kauhistuttava tila, kunnes se jossain vaiheessa muuttunee.'
Tyhjyys on ajatukseton tila, jossa ei ole egoa, minä ajatusta.
Koska näin on, niin tyhjyyden tilaa ei ole minä kokemassa eikä näin ollen ole myöskään keho tuntemusta.Sanoisin että kehon voi tuntea ilman minää. Ihan kuten kivun tuntee myös ilman minää ja egoa. Ero on siinä ettei minä ole osallisena esim. kivun tuntemuksessa. Se joka kaiken havaitsee, havaitsee myös kivun ja kehon.
Tuossa tyhjyydessä oli kyse ykseyden tilasta.
Ykseydenkin tilassa keho on edelleen olemassa. Nisargatta tai Buddha ei haihtunut savuna ilmaan kun saavutti pysyvän valaistuneisuuden.
Ykseyden tilassa ei buddha, eikä kukaan muukaan ole tietoinen kehosta.
Niin, Tietoisuus on sekä ilmenemätön että ilmenevä. Ilmenevässä tilassa voi olla tietoinen kehosta.
Kyllä. Mutta puhtaassa Tietoisuudessa eli ykseydessä ei ole kehotuntemusta. Siinä Tietoisuus lepää omassa olemisessaan, eikä tiedosta varsinaisesti mitään koska ei ole mitään tiedostettavaa.
Aivan. Ykseyden tilassa ei ole menttaalista kohdetta josta Tietoisuus olisi tietoinen, siksi se tiedostaa ykseyden.
Osaatko muuten sanoa, mikä saa Tietoisuuden "heräämään" tuosta ykseydessään lepäämisestä, ja luomaan (kuvittelemaan) muita kohteita joita tiedostaa? Kun on sanottu, että Tietoisuus tiedostaa itsensä, ja alkaa kokemaan itseään kuvittelemalla erilaisia objekteja.
Vierailija kirjoitti:
Onko Mystikko koskaan kertonut, etta ihmisten elamat ja haasteet ym olisi kunkin kohdalla ennen syntymaa jo suunniteltu...
Olen niin ajatellut ja silla lohduttanut itseani, etta olen itse valinnut nama kovat kivut elamaani. Mutta jos niin ei olekaan, vaan kuka vaan voi satunnaisesti joutua kokemaan loputtomasti hirveita asioita... Kun vuosikymmenien hyvat elamantavat ja lukuisat hoitajat, laakarit ja rukoukset eivat ollenkaan auta, niin kyynisyys alkaa lopulta nousta esiin. Ei ole rakkaudellista ja armollista Jumalaa. On ollut raskasta joutua luopumaan siita uskosta.
Kurja on kohtalosi, tosin onneksesi saat sentään elää vakavien sairauksiesi kanssa Suomessa, etkä jossakin kehitysmaassa ilman asianmukaisia hoitoja ja lääkityksiä, miljardien muiden ihmisten tapaan.
Ainoa järkeenkäypä selitys kokemillemme vaikeuksille on karma, se on ehdottoman oikeudenmukainen järjestely kaikessa näennäisessä julmuudessaankin. Saamme osaksemme juuri sitä, mitä olemme edellisissä elämissämme kylväneet. Ehkä olemme jopa olleet mukana neuvottelemessa sopivasta kärsimyksen määrästä ja laadusta tämän inkarnaatiomme osalta. Sinun osaltasi se kertoisi, että taidat olla melkoisella kestokyvyllä varustettu rohkea yksilö.
Epätyydyttävän tai jopa tuskaisen elämän osalta voit ajatella, että saatoin edellisessä elämässäni olla vaikka sotapäällikkö tai roisto, joka oli vastuullinen useiden ihmiselämien ennenaikaisesta päättämisestä tai muista huomattavista kärsimyksistä. Siihen nähden nykyiset kärsimykseni ovat varsin oikeudenmukaisia seurauksia.
Älä menetä uskoasi elämään, äläkä varsinkaan uskoasi kaiken pohjimmaiseen hyvyyteen, rakkauteen ja oikeudenmukaisuuteen. En usko hetkeäkään, että Luoja sinällään haluaisi yhdenkään luomansa kärsivän, mutta koko olemassaolomme perustuu tasapainolle ja harmonialle, sen järkyttämisellä on väistämättömät seurauksensa.
Hyväksy kohtalosi, älä surkutellen ja itsesääliin vaipuen, vaan pystyssä päin ja rohkeudella. Olet valinnut kovan osan, mutta maksat myös paljon pahaa pois. Usko, että seuraava elämäsi on parempi, kunhan nyt jaksat toimia oikein, kestäen vaikeudet, säilyttäen uskosi ja hyvyytesi. Muista, rakennat juuri nyt tulevaa karmaasi.
Yritä miettiä, mitä sinun mahdollisesti tulisi oppia juuri tämän inkarnaatiosi osalta. Pyri työstämään vaikeuksiasi henkisestä näkökulmasta, mitä ne haluavat sinulle opettaa? Tämä voi olla äärimmäisen opettavaista ja tuoda suuren mielenrauhan.
Kenties vaikeuksiesi tarkoituksena on nopeuttaa henkistä heräämistäsi? Oppia säilyttämään uskosi kipujenkin keskellä (ehkä aiemmassa elämässäsi luovutit kipujen kanssa ja teit itsemurhan)? Ehkä elämän ja terveyden kunnioittamista, kiitollisuutta elämästä ylipäätään (ehkä elit aiemman elämäsi juoppona, itsesi ennenaikaisesti tuhoten, koskaan arvostamatta terveyttäsi ja elämää)? Muiden ihmisten (auttajiesi) kunnioittamista (ehkä et ole aina osannut arvostaa sinua auttamaan pyrkiviä ihmisiä)?
Monesti sanotaan, että henkistä heräämistä edeltävät suuret henkilökohtaiset kärsimykset ja koettelemukset, kuten kokemus hylätyksi/hyljityksi tulemisesta, sielun pimeää yötä, kaikenlaista tuskaa, kärsimystä ja vaikeutta. Tämä voi siis olla osaltasi pitkän ja merkityksellisen uuden tien synnytyskipuja, vielä epämääräistä ja synkkää kaaosta, josta kuitenkin on syntyvä jotakin uutta, valoisaa ja kaunista.
- rauhaa
Vierailija kirjoitti:
73 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
73 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
73 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mystikko 20.10.2017:
'Ongelma on se, että ihminen ei luonnostaan, vuosituhansien aikaisen ehdollistumisen takia, koe tietoisuuden tilaa siksi mikä se on - Kokonaisuudeksi tai Jumalaksi. Niinpä jos ihminen lakkaa kokemasta egoa, hän ei koe enää mitään paitsi tyhjyyttä. Vain onton, kumisevan ja elottoman tyhjän tilan jossa ei ole mitään muuta kuin korkeintaan kehon olemisen tunne. Se on itsensä persoonaksi kokevalle kuin kuolema, olemattomuus. Mutta jos sitä tyhjyyttä jaksaa tuijottaa silmiin tarpeeksi kauan, sitä huomaa että se oli jotain muuta kuin tyhjyyttä - se oli tyhjyyttä josta syntyy kaikki mitä on, tyhjyyttä mikä on joka hetki kaiken ydinolemus. Ilmentymätön Jumala, josta syntyy kaikki ilmennyt. Ja Minä olen se. Se mikä alkuun näytti tylsältä, tyhjältä tietoisuuden taustakankaalta.
Jotenkin egon kannalta ajatellen kauhistuttava tila, kunnes se jossain vaiheessa muuttunee.'
Tyhjyys on ajatukseton tila, jossa ei ole egoa, minä ajatusta.
Koska näin on, niin tyhjyyden tilaa ei ole minä kokemassa eikä näin ollen ole myöskään keho tuntemusta.Sanoisin että kehon voi tuntea ilman minää. Ihan kuten kivun tuntee myös ilman minää ja egoa. Ero on siinä ettei minä ole osallisena esim. kivun tuntemuksessa. Se joka kaiken havaitsee, havaitsee myös kivun ja kehon.
Tuossa tyhjyydessä oli kyse ykseyden tilasta.
Ykseydenkin tilassa keho on edelleen olemassa. Nisargatta tai Buddha ei haihtunut savuna ilmaan kun saavutti pysyvän valaistuneisuuden.
Ykseyden tilassa ei buddha, eikä kukaan muukaan ole tietoinen kehosta.
Niin, Tietoisuus on sekä ilmenemätön että ilmenevä. Ilmenevässä tilassa voi olla tietoinen kehosta.
Kyllä. Mutta puhtaassa Tietoisuudessa eli ykseydessä ei ole kehotuntemusta. Siinä Tietoisuus lepää omassa olemisessaan, eikä tiedosta varsinaisesti mitään koska ei ole mitään tiedostettavaa.
Aivan. Ykseyden tilassa ei ole menttaalista kohdetta josta Tietoisuus olisi tietoinen, siksi se tiedostaa ykseyden.
Osaatko muuten sanoa, mikä saa Tietoisuuden "heräämään" tuosta ykseydessään lepäämisestä, ja luomaan (kuvittelemaan) muita kohteita joita tiedostaa? Kun on sanottu, että Tietoisuus tiedostaa itsensä, ja alkaa kokemaan itseään kuvittelemalla erilaisia objekteja.
En.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Mystikko koskaan kertonut, etta ihmisten elamat ja haasteet ym olisi kunkin kohdalla ennen syntymaa jo suunniteltu...
Olen niin ajatellut ja silla lohduttanut itseani, etta olen itse valinnut nama kovat kivut elamaani. Mutta jos niin ei olekaan, vaan kuka vaan voi satunnaisesti joutua kokemaan loputtomasti hirveita asioita... Kun vuosikymmenien hyvat elamantavat ja lukuisat hoitajat, laakarit ja rukoukset eivat ollenkaan auta, niin kyynisyys alkaa lopulta nousta esiin. Ei ole rakkaudellista ja armollista Jumalaa. On ollut raskasta joutua luopumaan siita uskosta.
Kurja on kohtalosi, tosin onneksesi saat sentään elää vakavien sairauksiesi kanssa Suomessa, etkä jossakin kehitysmaassa ilman asianmukaisia hoitoja ja lääkityksiä, miljardien muiden ihmisten tapaan.
Ainoa järkeenkäypä selitys kokemillemme vaikeuksille on karma, se on ehdottoman oikeudenmukainen järjestely kaikessa näennäisessä julmuudessaankin. Saamme osaksemme juuri sitä, mitä olemme edellisissä elämissämme kylväneet. Ehkä olemme jopa olleet mukana neuvottelemessa sopivasta kärsimyksen määrästä ja laadusta tämän inkarnaatiomme osalta. Sinun osaltasi se kertoisi, että taidat olla melkoisella kestokyvyllä varustettu rohkea yksilö.
Epätyydyttävän tai jopa tuskaisen elämän osalta voit ajatella, että saatoin edellisessä elämässäni olla vaikka sotapäällikkö tai roisto, joka oli vastuullinen useiden ihmiselämien ennenaikaisesta päättämisestä tai muista huomattavista kärsimyksistä. Siihen nähden nykyiset kärsimykseni ovat varsin oikeudenmukaisia seurauksia.
Älä menetä uskoasi elämään, äläkä varsinkaan uskoasi kaiken pohjimmaiseen hyvyyteen, rakkauteen ja oikeudenmukaisuuteen. En usko hetkeäkään, että Luoja sinällään haluaisi yhdenkään luomansa kärsivän, mutta koko olemassaolomme perustuu tasapainolle ja harmonialle, sen järkyttämisellä on väistämättömät seurauksensa.
Hyväksy kohtalosi, älä surkutellen ja itsesääliin vaipuen, vaan pystyssä päin ja rohkeudella. Olet valinnut kovan osan, mutta maksat myös paljon pahaa pois. Usko, että seuraava elämäsi on parempi, kunhan nyt jaksat toimia oikein, kestäen vaikeudet, säilyttäen uskosi ja hyvyytesi. Muista, rakennat juuri nyt tulevaa karmaasi.
Yritä miettiä, mitä sinun mahdollisesti tulisi oppia juuri tämän inkarnaatiosi osalta. Pyri työstämään vaikeuksiasi henkisestä näkökulmasta, mitä ne haluavat sinulle opettaa? Tämä voi olla äärimmäisen opettavaista ja tuoda suuren mielenrauhan.
Kenties vaikeuksiesi tarkoituksena on nopeuttaa henkistä heräämistäsi? Oppia säilyttämään uskosi kipujenkin keskellä (ehkä aiemmassa elämässäsi luovutit kipujen kanssa ja teit itsemurhan)? Ehkä elämän ja terveyden kunnioittamista, kiitollisuutta elämästä ylipäätään (ehkä elit aiemman elämäsi juoppona, itsesi ennenaikaisesti tuhoten, koskaan arvostamatta terveyttäsi ja elämää)? Muiden ihmisten (auttajiesi) kunnioittamista (ehkä et ole aina osannut arvostaa sinua auttamaan pyrkiviä ihmisiä)?
Monesti sanotaan, että henkistä heräämistä edeltävät suuret henkilökohtaiset kärsimykset ja koettelemukset, kuten kokemus hylätyksi/hyljityksi tulemisesta, sielun pimeää yötä, kaikenlaista tuskaa, kärsimystä ja vaikeutta. Tämä voi siis olla osaltasi pitkän ja merkityksellisen uuden tien synnytyskipuja, vielä epämääräistä ja synkkää kaaosta, josta kuitenkin on syntyvä jotakin uutta, valoisaa ja kaunista.
- rauhaa
Kiitos sinulle tuosta ihanasta viestista. T. nainen. jonka viestia lainasit
Jonka Poika vapauttaa, niin se on todella vapaa:
Kun kohtaatte perimmäisen totuuden, ykseyden, tulette hämmästymään. Se on tässä ja nyt, Tietoisuutena.
73.