Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6978)
Wautsi! Täällä joku pitää kalenteria milloin eri nimettömät ihmiset kirjoittelevat. Onko joku mielestäsi kysellyt jo 2 vuotta kysymyksiä ja lukenut vasta 43 sivua ketjun tekstejä. Ihan intuition ja hymiöiden perusteella pystyt tietämään kuka on kyseessä. Jopas jotakin. Oiskohan intuitiosi kehittynyt siksi kun sulla ei ole muuta elämää kuin päivystää täällä arvioimassa kuka kirjoittaa mitäkin ja milloinkin. Niin ja tietenkin siinä sivussa muistat arvostella kuinka joku ei ole ehtinyt vielä pidemmälle asiaa opiskella tai lueskella vaikka aikaa hänellä olisi ollut vaikkapa se 2 vuotta. Tiedät varmaan intuitiollasi senkin minkä verran hänellä kuluu aikaa mihinkin. Great! Käytäthän lahjaasi positiivisesti sillä sitä saa mitä antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ole niin monimutkaista. Tietoisuus on puhtaimmillaan Ilmentymätön, mutta se pystyy luomaan myös harhaa, jota Ilmentyväksi kutsutaan.
Eikä koskaan perusteluja mihinkään lausumaan. :)
Tästä ketjusta löytyy tuohonkin jo vastaukset, kuten on todettu. Kuten myös ne kaipaamasi perustelut.
Kiva tietää että löytyy perustelut sille, kuinka Tietoisuus voi olla sekä ilmentymätön että ilmenevä. Olen lukemassa ketjua vasta sivulla 43, joten vielä sitä tietoa ei ole tullut vastaan.
Olet kysellyt tässä ketjussa kohta kaksi vuotta, ja et ole lukenut ketjua sivua 43 pidemmälle?
Arvauksesi tai sanotaanko olettamuksesi meni vähän väärin, mutta ei se ole vakavaa eikä ensimmäinen kerta. Jatkanet samaan malliin ja sekoittelet ihmisiä toisiinsa, ellei ihmeitä tapahdu.
Vahva intuitio kyllä, että ei mennyt. Tuo suht runsas hymiöiden käyttö miltei joka viestissä on tehnyt erään kirjoittajan kirjoitustyylin aika tutuksi.
😄
Vierailija kirjoitti:
Wautsi! Täällä joku pitää kalenteria milloin eri nimettö
mät ihmiset kirjoittelevat. Onko joku mielestäsi kysellyt jo 2 vuotta kysymyksiä ja lukenut vasta 43 sivua ketjun tekstejä. Ihan intuition ja hymiöiden perusteella pystyt tietämään kuka on kyseessä. Jopas jotakin. Oiskohan intuitiosi kehittynyt siksi kun sulla ei ole muuta elämää kuin päivystää täällä arvioimassa kuka kirjoittaa mitäkin ja milloinkin. Niin ja tietenkin siinä sivussa muistat arvostella kuinka joku ei ole ehtinyt vielä pidemmälle asiaa opiskella tai lueskella vaikka aikaa hänellä olisi ollut vaikkapa se 2 vuotta. Tiedät varmaan intuitiollasi senkin minkä verran hänellä kuluu aikaa mihinkin. Great! Käytäthän lahjaasi positiivisesti sillä sitä saa mitä antaa.
Taisi osua arkaan paikkaan, selvästikin?
Minä luen tätä ketjua siksi, että voisin oppia jotain uutta, mutta samaa kehää tämä keskustelu kiertää. Äläkä ole minun elämästä huolissani, kyllä minun kalenterini on hyvinkin täynnä kaikkea muuta kuin tämän kämäisen palstan lukemista (jonka ainoa lukemisen arvoinen ketju on ollut tämä, kohta ei varmaan enää tämäkään).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wautsi! Täällä joku pitää kalenteria milloin eri nimettö
mät ihmiset kirjoittelevat. Onko joku mielestäsi kysellyt jo 2 vuotta kysymyksiä ja lukenut vasta 43 sivua ketjun tekstejä. Ihan intuition ja hymiöiden perusteella pystyt tietämään kuka on kyseessä. Jopas jotakin. Oiskohan intuitiosi kehittynyt siksi kun sulla ei ole muuta elämää kuin päivystää täällä arvioimassa kuka kirjoittaa mitäkin ja milloinkin. Niin ja tietenkin siinä sivussa muistat arvostella kuinka joku ei ole ehtinyt vielä pidemmälle asiaa opiskella tai lueskella vaikka aikaa hänellä olisi ollut vaikkapa se 2 vuotta. Tiedät varmaan intuitiollasi senkin minkä verran hänellä kuluu aikaa mihinkin. Great! Käytäthän lahjaasi positiivisesti sillä sitä saa mitä antaa.
Taisi osua arkaan paikkaan, selvästikin?
Minä luen tätä ketjua siksi, että voisin oppia jotain uutta, mutta samaa kehää tämä keskustelu kiertää. Äläkä ole minun elämästä huolissani, kyllä minun kalenterini on hyvinkin täynnä kaikkea muuta kuin tämän kämäisen palstan lukemista (jonka ainoa lukemisen arvoinen ketju on ollut tämä, kohta ei varmaan enää tämäkään).
Täh? Miksi minulla olisi osunut arkaan paikkaan? En mitenkään tuonut esille että olisin huolissani elämästäsi. Epäilemättä osaat pitää hyvää huolta nimenomaan itsestäsi. En ole kohteesi vaan vain ihmettelen oletko joku moderaattoreiden apulainen joka yrittää pitää tätä ketjua jotenkin tietynlaisena kun sun pitää olla moittimassa muiden tapaa kirjoittaa täällä. Ei muuta. Jatka hänen kanssaan jota viestisi koskee.
Vierailija kirjoitti:
Mehän vedämme puoleemme sitä, mitä ajattelemme, kuten vaikka pelkäämme. Pälkähti päähäni, vetikö eräs vartijoiden kaatama nainen puoleensa kohtalonsa, koska hän pelkäsi miehiä vai pelkäsikö hän miehiä siksi, että aavisti kohtalonsa toteutuvan niin, että tapahtumaan liittyy miehiä.
KM on kertonut asian jotenkin siten, että se, millaiseen maailmaan uskomme, sen näemme ja omalta osaltamme toteutamme.
Nykymaailmassa tapahtuu niin paljon hurjia juttua, että joutuu välillä tekemään töitä sen eteen, että jaksaa pysyä myönteisenä ja uskoa ihmisten hyvyyteen, jotta saisi sitä myös kokea.
Olen myös huomannut välillä aistivani kollektiivin ajatuksia ja huolta. Tuntenut, ettei ne ole omia tuntemuksiani. Onko teillä kenelläkään sellaisesta kokemusta ja onko se mahdollista?
Vastaus kysymykseesi: Kyllä, on kokemusta, ja uskon, että se on mahdollista.
"Kollektiivinen tietoisuus tarkoittaa sitä, että tietoisuutemme on synkronoitu tai jaettu muiden elävien olentojen tietoisuuden kanssa. Tietoisuus on vastuussa myös “minuuden” kokemuksesta, ja antaa meille jotain, jota olemme kuvanneet sieluksi. Paradoksaalisesti tämä minuuden kokemus on samalla myös jaettu, joten sen ymmärtäminen ja aistiminen laajentaa ymmärrystämme maailmasta ja omasta paikastamme siinä."
"Monilla ihmisillä on merkillisiä kokemuksia etäisyyden ylittävästä, ei-fyysisestä kommunikaatiosta, vaikka he eivät ymmärtäisikään niiden olevan kollektiivisen tietoisuuden manifestaatioita. Esimerkiksi telepatia on tällainen tyypillinen kokemus. Jollain saattaa olla niin vahva side lapsiensa kanssa, että he pystyvät viestimään toisilleen telepaattisesti, eli olemaan tietoisia toistensa ajatuksista ilman puhetta. Tällaisen kokemuksen “todellisuutta” vahvistaa luonnollisesti se, että pystymme vahvistamaan asian käymällä sitä puheen tasolla läpi toisen kanssa."
"Jotkut puolestaan saattavat hämmästyä, kun kotieläimet tulevat avuksi juuri silloin, kun itse tarvitsee apua. Tällöin yhteistä kokemusta ei ihminen pysty vahvistamaan eläimen kanssa juttelemalla, vaan asia jää vaivaamaan häntä: kuinka se sen teki?"
"Onko sinulle koskaan käynyt niin, että ajattelet jotakuta ihmistä, jota et ole ajatellut pitkään aikaan, ja kohta tämä ihminen soittaakin sinulle? Kollektiivisen tietoisuuden tarjoama selitys on, että ennenkuin soitamme ihmiselle, kohdistamme (ymmärtäen tai ymmärtämättä) tietoisuutemme toiseen ihmiseen. Kohdistamisessa palautamme automaattisesti mieleemme tavan, jolla kommunikoimme tietoisuuden välityksellä, ja lähetämme hänelle tällaisen “ennakkoviestin”, jonka vastaanottaja saattaa huomata."
Lähde: https://tietoisuus.fi/blog/2020/03/21/kollektiivinen-tietoisuus/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin katsomaan tätä ketjua, että onko mystikko vastannut jotain ja tunsin jonkinasteista pettymystä, jopa ärtymystä, ettei ollut. Ajattelin pyytää rukousta. Sitten yhtäkkiä, en tiedä mistä, tuli sellainen olo, että ei hänen tarvitse tänne kirjoittaa, että hän huomioi rukouspyynnöt. Tai edes lukea niitä, sillä tapaa että avaisi vauva-palstan ja lukisi nämä tekstit. Jos vielä vastailet mystikko, onko näin? Luin joskus suosittelemiasi Joel Goldsmithin kirjoja, ja hän sanoi niissä niin, että kun joku tietoisuus vain kääntyy hänen puoleensa, se saa yhteyden hänen tietoisuuteensa jos vain uskoo saavansa, ilman että hänen täytyy ihmisenä edes tietää siitä, saada mitään viestiä tai soittoa.
Joidenkin mielestä ihminen ei voi mitenkään vaikuttaa siihen, herääkö hänen tajuntansa huomaamaan, ettei olekaan vain rajoittunut ihminen, vaan onkin Tietoisuus. Joidenkin mielestä ihminen voi todellakin vaikuttaa siihen. Esim. Tolle usein kertoilee, että kannattaa mennä vapaaehtoisesti kohti heräämistä, ettei elämän tarvitse kärsimysten kautta ihmistä sitä kohti viedä.
Mikä käsitys teillä on asiasta?
Kysyn teiltä muilta, sillä Mystikko ei välttis tähän vastaa, kun niin harvoin täällä käy ja kysymyksiä on niin monilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sinä Mystikko nykyään touhuilet, kun et enää ehdi täälläkään käväistä?
Vierailija kirjoitti:
Ois tosi kiva tietää, kuinka moni on Tony Parsons -nimisen vanhan miehen kanssa samaa mieltä. Hänen mielestään ei ole olemassa edes Itseä. Samaa mieltä lienee myös Jim Newman. Heidän laillaan ajattelevia on maailmassa tosi vähän. Tony oli sitä mieltä, että youtubessa on noin 20 valaistunutta, jotka eivät tiedä yhtään mitään valaistumisesta ja hänen laillaan ajattelevia on maailmassa vain ehkä n. 10.
Onkohan Mystikko tutustunut heidän sanomaansa...
Olin Parsonsin viikonloppuretriitillä ja pidän häntä joko feikkinä tai ehkä todennäköisemmin sellaisena, jonka valaistuminen on jäänyt puolitiehen. Hän on siinä pisteessä, jossa ymmärtää itsensä perimmäisen olemuksen muttei ole ollut uskallusta jatkaa siitä eteenpäin kohti kokonaisvaltaista tajuamista. Hän ikäänkuin leijaille omissa korkeuksissaan josta käsin sitten lällättelee kuulijoilleen, ettei ole mitään joka kokee. Jokaiseen kysymykseen vastaus on sama "There is nobody who...". Väsyttävää tuubaa suoraan sanoen joka ei auta juuri ketään. Koskaan en muuten ole kuullut yhtä paljon negatiivisia kysymyksiä ja ärtymystä yleisön taholta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ois tosi kiva tietää, kuinka moni on Tony Parsons -nimisen vanhan miehen kanssa samaa mieltä. Hänen mielestään ei ole olemassa edes Itseä. Samaa mieltä lienee myös Jim Newman. Heidän laillaan ajattelevia on maailmassa tosi vähän. Tony oli sitä mieltä, että youtubessa on noin 20 valaistunutta, jotka eivät tiedä yhtään mitään valaistumisesta ja hänen laillaan ajattelevia on maailmassa vain ehkä n. 10.
Onkohan Mystikko tutustunut heidän sanomaansa...
Olin Parsonsin viikonloppuretriitillä ja pidän häntä joko feikkinä tai ehkä todennäköisemmin sellaisena, jonka valaistuminen on jäänyt puolitiehen. Hän on siinä pisteessä, jossa ymmärtää itsensä perimmäisen olemuksen muttei ole ollut uskallusta jatkaa siitä eteenpäin kohti kokonaisvaltaista tajuamista. Hän ikäänkuin leijaille omissa korkeuksissaan josta käsin sitten lällättelee kuulijoilleen, ettei ole mitään joka kokee. Jokaiseen kysymykseen vastaus on sama "There is nobody who...". Väsyttävää tuubaa suoraan sanoen joka ei auta juuri ketään. Koskaan en muuten ole kuullut yhtä paljon negatiivisia kysymyksiä ja ärtymystä yleisön taholta.
Minusta Mooji on aivan samaa tasoa. Tämän lisäksi Moojiin meni maku täysin, kun ilmeni hänen seksisuhteitaan yhteisön nuoriin naisiin. Libidovetoinen vanha papparainen, hyväksikäyttäjä ja huijari. Käsi ylös kuka yllättyi 🙄
"Kollektiivinen tietoisuus tarkoittaa sitä, että tietoisuutemme on synkronoitu tai jaettu muiden elävien olentojen tietoisuuden kanssa. Tietoisuus on vastuussa myös “minuuden” kokemuksesta, ja antaa meille jotain, jota olemme kuvanneet sieluksi."
Tarkoittaako tuo yllä oleva samaa kuin että meillä kaikilla on yhteinen minä olen -tajunta (minä olen -tietoisuus)?
Jos meillä kaikilla on vain se yksi yhteinen minä olen -tajunta, niin miksi se on herännyt joissain ihmisolennoissa ja ei ole herännyt toisissa?
Jos meillä on kullakin oma yksilöllinen minä olen -tajunta, se selittäisi paremmin, miksi joidenkin tajunta oivaltaa tosiolemuksensa ja joidenkin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tony Parsons on sitä mieltä, että ei-kaksinaisuus - non dualismi - tarkoittaa tyhjyyttä.
"Mystikon mielestän on muutakin kuin tyhjyyttä."
Niin, mitä muuta kun tyhjyyttä?
En ole mystikko, vaan olen ap, pitkästä aikaa. Luin vuosia sitten jonkun kirjan tästä tyhjyydestä, ja tulin siihen tulokseen, että nämä ihmiset eivät ole astuneet tyhjyyden läpi, vaan jääneet siihen.
Tässä prosessissa se tyhjyys kyllä tulee vastaan, mutta se on vain välivaihe. Matka jatkuu sen jälkeen. Minun kokemukseni mukaan tyhjyyden jälkeen tulee dialogi, ja sitä ei kuule ennen kuin on suostunut tyhjyyteen.
Prosessi on muutenkin mielestäni sitä, että mennään kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin. En tajua, miten joku voi edes jäädä vellomaan siihen tyhjyyteen. He ovat ehkä valinneet sen tyhjyyden.
Ap
Hei Ap, mitä sulle kuuluu? Millainen matkasi tällä polulla on ollut viimeiset vuodet?
Koetko, että egosi olisi jotenkin pienentynyt, jopa lähes hävinnyt siinä määrin kuin se nyt on mahdollista, sillä jopa vuosikymmeniä valaistuneina olleet kertovat, ettei se ego mihinkään kokonaan katoa, vaan sitä tarvitaan tässä ihmiselämässä. Mystikko sanoi egon olevan ns. toimeenpaneva osa häntä.
Varalta kerron, että tietenkin me kaikki olemme valaistuneita todelliselta olemukseltamme, mutta emme vain kaikki sitä koe, kun Todellinen Itsemme on monilla niin vahvasti ihmishahmoon, rooliin, samaistunut.
Heippa, tässä polulla mennään, koska muutakaan ei voi :-). Luulen, että kun polulle on lähtenyt, niin siinä on pakko taivaltaa.
Mitenköhän tätä kaikkea oikein kuvaisi. No, ensinnäkään en ole tässä ketjussa mukana, koska tässä keskustellaan järjen tasolla. Polku on ennen kaikkea kokemusta, ei ajattelua. Polkua ei järjellä tajua. Se tietoisuus ja minä olen pitää _tuntea_. Jos siihen unohtaa keskittyä, niin kyllä minä ainakin löydän lopulta itseni egon tasolta takaisin. Silloin pelko, huolet, viha tai kateus nostavat päätään. Tavallaan tämä sisäinen elämä on koko ajan valittava uudelleen, jotta ei vajoa takaisin vanhaan.
Tällä hetkellä opettelen sitä kuuntelemista ja dialogia. Haluaisin kauheasti keskustella sisimpäni kanssa. Toisaalta, ei minulla ole oikeastaan siltä mitään kysyttävää. Koska Kaikki lopulta aina kulminoituu kuitenkin hyväksymiseen ja uskoon, että kaikki kääntyy aina parhain päin. (Ja tämä selittää sen, miksi en ole ollut kiinnostunut tämän ketjun keskustelusta, koska mielestäni loppupeleissä kaikella tiedoilla ei ole mitään merkitystä).
En osaa yhtään arvioida, missä vaiheessa polkua olen menossa. Tuntuu, että aina luulee saavuttaneensa jonkin pisteen, niin se on aina vain tilapäistä. Mystikko sanoi ketjun alkuvaiheessa, että ns. valaistuminen (inhoan tuota sanaa! Tiedostaminen olisi parempi sana) on kertasysäys. Minulle se ei sitä ole, vaan kyse on matkasta, jossa on etappeja. En sitten tiedä, olenko itse valinnut, etten saavuta mitään lopullista valaistumista. En vielä halua joutua tilanteeseen, että haluaisin pois tästä maailmasta.
Ap
Kiitos Ap, oli mielenkiintoista lukea ajatuksiasi, joista osasta olen samaa mieltä, osasta en. Koen, että tämä polku heräämiseen on kullakin hyvin erilainen, ja se, että kyselee ja miettii, ei välttämättä sulje pois sitä, etteikö kokisi asioita ja "muhisi" niissä välillä.
Noin 16-vuotiaana heräämisen kokenut Jon Bernie, joka on jo vuosikymmeniä ollut auttamassa ihmisiä näiden asioiden parissa, kertoi, että jokaisen polku ja herääminen ovat yksilöllisiä ja usein hyvinkin erilaisia keskenään. Hän sanoi, että joillekin sopii hyvin, että he kyselevät samojakin kysymyksiä yhä uudelleen ja uudelleen, koska se avaa jotain heissä ja vie myös heräämiseen, vaikka moni ajattelee, ettei järjellä asiaan suhtauminen vie yhtään lähemmäs heräämistä vaan saattaa jopa hidastaa sitä. Olen kuitenkin omalla kohdallani huomannut ihan saman, mitä sanoi J.B.
Mitä enemmän olen asioita ymmärtänyt järjen tasolla, sitä enemmän olen saanut myös kokea samadhi-kokemuksia. On ollut niin paljon helpompi päästää irti, kun tietää asioita ensin teoreettisesti. Jotkut valaistumisesta kertovat eivät ole edes ns. valaistuneita, mutta ovat opiskelleet aihetta niin paljon, että pystyvät kertomaan lähes samalla tavalla asioita kuin olisivat sen itse kokeneet. Toki heistä moni on kokenut niitä samadhi-kokemuksia, minivalaistumisia.
On hyvä, että jokainen löytää oman tapansa toimia tässä asiassa, ja on tärkeää, etteivät muut arvostele huonoksi tai välttämättä hyväksikään toisten tapoja toimia poluillaan. Kunhan kaikki antaisivat kaikkien kukkien kukkia, olla omanlaisiansa.
Tuosta kertarysäyksellä valaistumisesta. Olen ymmärtänyt, että monet kokevat valaistumisen, mutta palaavat taas mielen ja egon "valtaan". Ja vaikka heräämisen kokisi isostikin, eikä enää palaisi entisenlaiseen ihmishahmoonsa, niin jonkunlainen muuttuminen heräämisen jälkeen koko ajan jatkuu ja mielestäni Mystikko on siitä myös kertonut. Jotkut jäävät siihen tyhjyys -vaiheeseen, mutta Mystikko on "laajentanut itseään" (en löytänyt parempaa ilmaisua nopeasti kirjoittaessani) senkin jälkeen.
Kiva, jos välillä tänne kirjoitat, vaikkei tämä ketju olekaan sinun tarpeisiisi sopivin. Kaikkea hyvää sinulle!
Juu, olen myös huomannut, että tarpeet muuttuvat oman itsekin kohdalla. Luen samoja kirjoja uudelleen ja uudelleen, ja joka kerta alleviivaan sieltä eri asioita. Ja kyllähän minäkin kyselin ketjun alussa vaikka mitä, ja nuo kysymykset ei enää yhtään resonoi minulle.
Nykyään Minulla olisi halu lukea jotain uutta, mutta jostan syystä en saa mistään oikein kiinni nykyään. Siksi päädyn lukemaan samoja vanhoja kirjoja. Pari sivua sitten joku mainosti Alex Shaileria (?), ja menin heti youtubeen. Aloitin kuuntelemaan monia videoita, mutta liki kaikki jätin kesken. En kokenut mitään niistä saavani. En tarkoita Alexia tai tätä ketjua arvostelemisen tai tuomitsemisen kautta, vaan vain huomiona. Ei vain resonoi.
Tästä kaikesta tulee mieleen se, kun Tommy Hellsten totesi kerran, että hänen sanomansa on vuosien varrella yksinkertaistunut siten, että hänen sanomansa kulminoituu vain rakkauteen. Hän vertasi tilannetta muusikkoon, joka etsii yhtä täydellistä sointua, niin Tommy on päätynyt rakkauteen. Tämän tapainen samantapainen yksinkertaistuminen on minullakin nykyään menossa.
Kaikkea hyvää sinullekin! Käyn aina välillä vilkaisemassa tätä ketjua. Olisi kiva kuulla muistakin aktiiveista!
Ap
Olen huomannut saman, että kirjojen alleviivaukset muuttuvat oman etenemisen myötä. Lause, joka ei aiemmin herättynyt mitään mielenkiintoa, tuntuikin monen vuoden kuluttua ajankohtaisimmalta oivallukselta.
Toinen yhtäläisyys on se, että olen huomannut myös yksinkertaistumista. Ennen nautin todella paljon hyvien henkisten kirjojen lukemisesta mutta meditoinnit olivat epämiellyttäviä ja pinnallisia. Nyt en ole muutamaan vuoteen enää innostunut lukemaan paljoakaan siinä missä meditoinnit ovat syvempiä. Varmaan se, että pystyn kokemaan Totuuden suoraan meditoidessa ainakin silloin tällöin, on vienyt kiinnostusta lukea siitä kirjoista. On alkanut tuntumaan, että haluan vain olla siinä tilassa, missä tajuan Itseni, ja kysymykset henkisyyden vaikutuksista elämään ovat jääneet taaemmas. Ne eivät kiinnosta, koska ainut, mikä todella merkitsee, on Itsensä tajuaminen eikä siinä tilassa tarvitse muuta, se on fullness. Mikä voisikaan olla yksinkertaisempaa.
Eri, harvakseltaan ketjuun kirjoitellut
Vierailija kirjoitti:
"Kollektiivinen tietoisuus tarkoittaa sitä, että tietoisuutemme on synkronoitu tai jaettu muiden elävien olentojen tietoisuuden kanssa. Tietoisuus on vastuussa myös “minuuden” kokemuksesta, ja antaa meille jotain, jota olemme kuvanneet sieluksi."
Tarkoittaako tuo yllä oleva samaa kuin että meillä kaikilla on yhteinen minä olen -tajunta (minä olen -tietoisuus)?
Jos meillä kaikilla on vain se yksi yhteinen minä olen -tajunta, niin miksi se on herännyt joissain ihmisolennoissa ja ei ole herännyt toisissa?
Jos meillä on kullakin oma yksilöllinen minä olen -tajunta, se selittäisi paremmin, miksi joidenkin tajunta oivaltaa tosiolemuksensa ja joidenkin ei.
Just samaa olen miettinyt että onko meillä vai eikö meillä ole yhteinen Minä Olen -Tajunta?
Jos se on yhteinen, niin minkä vuoksi yhden olennon Tajunnan herääminen ei herätä muitakin saman Yhden Tajunnan/Tietoisuuden omaavia? Miksi Tajunta herää Maijassa muttei Matissa? Onko syy siinä, että Matin ego ja virheelliset ajatususkomukset ovat niin voimakkaita, että se estää Tajunnan heräämisen. Ts. pitääkö Matin ego Tajuntaa sumuverhossa, liikaa samaistuneena Matin virheuskomuksiin eikä se siksi havahdu Todelliseen Itseensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tony Parsons on sitä mieltä, että ei-kaksinaisuus - non dualismi - tarkoittaa tyhjyyttä.
"Mystikon mielestän on muutakin kuin tyhjyyttä."
Niin, mitä muuta kun tyhjyyttä?
En ole mystikko, vaan olen ap, pitkästä aikaa. Luin vuosia sitten jonkun kirjan tästä tyhjyydestä, ja tulin siihen tulokseen, että nämä ihmiset eivät ole astuneet tyhjyyden läpi, vaan jääneet siihen.
Tässä prosessissa se tyhjyys kyllä tulee vastaan, mutta se on vain välivaihe. Matka jatkuu sen jälkeen. Minun kokemukseni mukaan tyhjyyden jälkeen tulee dialogi, ja sitä ei kuule ennen kuin on suostunut tyhjyyteen.
Prosessi on muutenkin mielestäni sitä, että mennään kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin. En tajua, miten joku voi edes jäädä vellomaan siihen tyhjyyteen. He ovat ehkä valinneet sen tyhjyyden.
Ap
Hei Ap, mitä sulle kuuluu? Millainen matkasi tällä polulla on ollut viimeiset vuodet?
Koetko, että egosi olisi jotenkin pienentynyt, jopa lähes hävinnyt siinä määrin kuin se nyt on mahdollista, sillä jopa vuosikymmeniä valaistuneina olleet kertovat, ettei se ego mihinkään kokonaan katoa, vaan sitä tarvitaan tässä ihmiselämässä. Mystikko sanoi egon olevan ns. toimeenpaneva osa häntä.
Varalta kerron, että tietenkin me kaikki olemme valaistuneita todelliselta olemukseltamme, mutta emme vain kaikki sitä koe, kun Todellinen Itsemme on monilla niin vahvasti ihmishahmoon, rooliin, samaistunut.
Heippa, tässä polulla mennään, koska muutakaan ei voi :-). Luulen, että kun polulle on lähtenyt, niin siinä on pakko taivaltaa.
Mitenköhän tätä kaikkea oikein kuvaisi. No, ensinnäkään en ole tässä ketjussa mukana, koska tässä keskustellaan järjen tasolla. Polku on ennen kaikkea kokemusta, ei ajattelua. Polkua ei järjellä tajua. Se tietoisuus ja minä olen pitää _tuntea_. Jos siihen unohtaa keskittyä, niin kyllä minä ainakin löydän lopulta itseni egon tasolta takaisin. Silloin pelko, huolet, viha tai kateus nostavat päätään. Tavallaan tämä sisäinen elämä on koko ajan valittava uudelleen, jotta ei vajoa takaisin vanhaan.
Tällä hetkellä opettelen sitä kuuntelemista ja dialogia. Haluaisin kauheasti keskustella sisimpäni kanssa. Toisaalta, ei minulla ole oikeastaan siltä mitään kysyttävää. Koska Kaikki lopulta aina kulminoituu kuitenkin hyväksymiseen ja uskoon, että kaikki kääntyy aina parhain päin. (Ja tämä selittää sen, miksi en ole ollut kiinnostunut tämän ketjun keskustelusta, koska mielestäni loppupeleissä kaikella tiedoilla ei ole mitään merkitystä).
En osaa yhtään arvioida, missä vaiheessa polkua olen menossa. Tuntuu, että aina luulee saavuttaneensa jonkin pisteen, niin se on aina vain tilapäistä. Mystikko sanoi ketjun alkuvaiheessa, että ns. valaistuminen (inhoan tuota sanaa! Tiedostaminen olisi parempi sana) on kertasysäys. Minulle se ei sitä ole, vaan kyse on matkasta, jossa on etappeja. En sitten tiedä, olenko itse valinnut, etten saavuta mitään lopullista valaistumista. En vielä halua joutua tilanteeseen, että haluaisin pois tästä maailmasta.
Ap
Kiitos Ap, oli mielenkiintoista lukea ajatuksiasi, joista osasta olen samaa mieltä, osasta en. Koen, että tämä polku heräämiseen on kullakin hyvin erilainen, ja se, että kyselee ja miettii, ei välttämättä sulje pois sitä, etteikö kokisi asioita ja "muhisi" niissä välillä.
Noin 16-vuotiaana heräämisen kokenut Jon Bernie, joka on jo vuosikymmeniä ollut auttamassa ihmisiä näiden asioiden parissa, kertoi, että jokaisen polku ja herääminen ovat yksilöllisiä ja usein hyvinkin erilaisia keskenään. Hän sanoi, että joillekin sopii hyvin, että he kyselevät samojakin kysymyksiä yhä uudelleen ja uudelleen, koska se avaa jotain heissä ja vie myös heräämiseen, vaikka moni ajattelee, ettei järjellä asiaan suhtauminen vie yhtään lähemmäs heräämistä vaan saattaa jopa hidastaa sitä. Olen kuitenkin omalla kohdallani huomannut ihan saman, mitä sanoi J.B.
Mitä enemmän olen asioita ymmärtänyt järjen tasolla, sitä enemmän olen saanut myös kokea samadhi-kokemuksia. On ollut niin paljon helpompi päästää irti, kun tietää asioita ensin teoreettisesti. Jotkut valaistumisesta kertovat eivät ole edes ns. valaistuneita, mutta ovat opiskelleet aihetta niin paljon, että pystyvät kertomaan lähes samalla tavalla asioita kuin olisivat sen itse kokeneet. Toki heistä moni on kokenut niitä samadhi-kokemuksia, minivalaistumisia.
On hyvä, että jokainen löytää oman tapansa toimia tässä asiassa, ja on tärkeää, etteivät muut arvostele huonoksi tai välttämättä hyväksikään toisten tapoja toimia poluillaan. Kunhan kaikki antaisivat kaikkien kukkien kukkia, olla omanlaisiansa.
Tuosta kertarysäyksellä valaistumisesta. Olen ymmärtänyt, että monet kokevat valaistumisen, mutta palaavat taas mielen ja egon "valtaan". Ja vaikka heräämisen kokisi isostikin, eikä enää palaisi entisenlaiseen ihmishahmoonsa, niin jonkunlainen muuttuminen heräämisen jälkeen koko ajan jatkuu ja mielestäni Mystikko on siitä myös kertonut. Jotkut jäävät siihen tyhjyys -vaiheeseen, mutta Mystikko on "laajentanut itseään" (en löytänyt parempaa ilmaisua nopeasti kirjoittaessani) senkin jälkeen.
Kiva, jos välillä tänne kirjoitat, vaikkei tämä ketju olekaan sinun tarpeisiisi sopivin. Kaikkea hyvää sinulle!
Juu, olen myös huomannut, että tarpeet muuttuvat oman itsekin kohdalla. Luen samoja kirjoja uudelleen ja uudelleen, ja joka kerta alleviivaan sieltä eri asioita. Ja kyllähän minäkin kyselin ketjun alussa vaikka mitä, ja nuo kysymykset ei enää yhtään resonoi minulle.
Nykyään Minulla olisi halu lukea jotain uutta, mutta jostan syystä en saa mistään oikein kiinni nykyään. Siksi päädyn lukemaan samoja vanhoja kirjoja. Pari sivua sitten joku mainosti Alex Shaileria (?), ja menin heti youtubeen. Aloitin kuuntelemaan monia videoita, mutta liki kaikki jätin kesken. En kokenut mitään niistä saavani. En tarkoita Alexia tai tätä ketjua arvostelemisen tai tuomitsemisen kautta, vaan vain huomiona. Ei vain resonoi.
Tästä kaikesta tulee mieleen se, kun Tommy Hellsten totesi kerran, että hänen sanomansa on vuosien varrella yksinkertaistunut siten, että hänen sanomansa kulminoituu vain rakkauteen. Hän vertasi tilannetta muusikkoon, joka etsii yhtä täydellistä sointua, niin Tommy on päätynyt rakkauteen. Tämän tapainen samantapainen yksinkertaistuminen on minullakin nykyään menossa.
Kaikkea hyvää sinullekin! Käyn aina välillä vilkaisemassa tätä ketjua. Olisi kiva kuulla muistakin aktiiveista!
Ap
Olen huomannut saman, että kirjojen alleviivaukset muuttuvat oman etenemisen myötä. Lause, joka ei aiemmin herättynyt mitään mielenkiintoa, tuntuikin monen vuoden kuluttua ajankohtaisimmalta oivallukselta.
Toinen yhtäläisyys on se, että olen huomannut myös yksinkertaistumista. Ennen nautin todella paljon hyvien henkisten kirjojen lukemisesta mutta meditoinnit olivat epämiellyttäviä ja pinnallisia. Nyt en ole muutamaan vuoteen enää innostunut lukemaan paljoakaan siinä missä meditoinnit ovat syvempiä. Varmaan se, että pystyn kokemaan Totuuden suoraan meditoidessa ainakin silloin tällöin, on vienyt kiinnostusta lukea siitä kirjoista. On alkanut tuntumaan, että haluan vain olla siinä tilassa, missä tajuan Itseni, ja kysymykset henkisyyden vaikutuksista elämään ovat jääneet taaemmas. Ne eivät kiinnosta, koska ainut, mikä todella merkitsee, on Itsensä tajuaminen eikä siinä tilassa tarvitse muuta, se on fullness. Mikä voisikaan olla yksinkertaisempaa.
Eri, harvakseltaan ketjuun kirjoitellut
Sattuipa sopivasti, kun ajattelin kysyäkin täällä, onko teillä tapana laittaa kirjoihin alleviivauksia, huuto- ja kysymysmerkkejä. Varsinkin nuo kysymysmerkit lyijykynällä ovat hyviä, sillä kun luen samaa kirjaa myöhemmin uudestaan, voin poistaa monta kysymysmerkkiä niiden asioiden kohdalta, mitä en vaikka vuotta aiemmin täysin ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ois tosi kiva tietää, kuinka moni on Tony Parsons -nimisen vanhan miehen kanssa samaa mieltä. Hänen mielestään ei ole olemassa edes Itseä. Samaa mieltä lienee myös Jim Newman. Heidän laillaan ajattelevia on maailmassa tosi vähän. Tony oli sitä mieltä, että youtubessa on noin 20 valaistunutta, jotka eivät tiedä yhtään mitään valaistumisesta ja hänen laillaan ajattelevia on maailmassa vain ehkä n. 10.
Onkohan Mystikko tutustunut heidän sanomaansa...
Olin Parsonsin viikonloppuretriitillä ja pidän häntä joko feikkinä tai ehkä todennäköisemmin sellaisena, jonka valaistuminen on jäänyt puolitiehen. Hän on siinä pisteessä, jossa ymmärtää itsensä perimmäisen olemuksen muttei ole ollut uskallusta jatkaa siitä eteenpäin kohti kokonaisvaltaista tajuamista. Hän ikäänkuin leijaille omissa korkeuksissaan josta käsin sitten lällättelee kuulijoilleen, ettei ole mitään joka kokee. Jokaiseen kysymykseen vastaus on sama "There is nobody who...". Väsyttävää tuubaa suoraan sanoen joka ei auta juuri ketään. Koskaan en muuten ole kuullut yhtä paljon negatiivisia kysymyksiä ja ärtymystä yleisön taholta.
Olen itsekin miettinyt, onko Parson feikki. Luultavasti hän on saanut jonkin heräämiskokemuksen ja jäänyt ns. tyhjyyden tilaan, missä ei muka ole mitään. Jotkut ovat siinä pitemmän, jotkut lyhyemmän ajan, kunnes jatkavat "täyteyteen", kuten jotkut sitä kuvaavat.
Parsonista on ehdottomasti enemmän haittaa kuin hyötyä totuuden etsijöille. Samaan sarjaan kuuluu Jim Newman.
Kuinka paljon tuo viikonloppuretriitti maksoi? Voisin kuvitella, että tulee huijauksen makua, kun maksaa jostain ja toivottujen vastausten tilalta saa lähinnä hämmennystä ja pahan mielen. Toki jotkut voivat oivaltaa jotain, mikä vie heitä eteenpäin kohti oivallusta. En jaksa mitenkään uskoa, että Parson tai Jim puhuisivat Tietoisuuden tasolta, kuten vaikka Tolle, Foster, Nisargadatta ja Ramana Maharsi ovat puhuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ois tosi kiva tietää, kuinka moni on Tony Parsons -nimisen vanhan miehen kanssa samaa mieltä. Hänen mielestään ei ole olemassa edes Itseä. Samaa mieltä lienee myös Jim Newman. Heidän laillaan ajattelevia on maailmassa tosi vähän. Tony oli sitä mieltä, että youtubessa on noin 20 valaistunutta, jotka eivät tiedä yhtään mitään valaistumisesta ja hänen laillaan ajattelevia on maailmassa vain ehkä n. 10.
Onkohan Mystikko tutustunut heidän sanomaansa...
Olin Parsonsin viikonloppuretriitillä ja pidän häntä joko feikkinä tai ehkä todennäköisemmin sellaisena, jonka valaistuminen on jäänyt puolitiehen. Hän on siinä pisteessä, jossa ymmärtää itsensä perimmäisen olemuksen muttei ole ollut uskallusta jatkaa siitä eteenpäin kohti kokonaisvaltaista tajuamista. Hän ikäänkuin leijaille omissa korkeuksissaan josta käsin sitten lällättelee kuulijoilleen, ettei ole mitään joka kokee. Jokaiseen kysymykseen vastaus on sama "There is nobody who...". Väsyttävää tuubaa suoraan sanoen joka ei auta juuri ketään. Koskaan en muuten ole kuullut yhtä paljon negatiivisia kysymyksiä ja ärtymystä yleisön taholta.
Minusta Mooji on aivan samaa tasoa. Tämän lisäksi Moojiin meni maku täysin, kun ilmeni hänen seksisuhteitaan yhteisön nuoriin naisiin. Libidovetoinen vanha papparainen, hyväksikäyttäjä ja huijari. Käsi ylös kuka yllättyi 🙄
En nyt sanoisi, että on aivan samaa tasoa Parsonin kanssa. Mooji on aika huolestuttava tapaus. Hän johtaa lahkoa ja on varmaankin narsisti, mikäli tuon linkin pitkä juttu pitää paikkansa. Aikuisten välinen seksi on pikku juttu noihin juttuihin verrattuna.
https://www.gurumag.com/becoming-god-inside-moojis-portugal-cult/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ois tosi kiva tietää, kuinka moni on Tony Parsons -nimisen vanhan miehen kanssa samaa mieltä. Hänen mielestään ei ole olemassa edes Itseä. Samaa mieltä lienee myös Jim Newman. Heidän laillaan ajattelevia on maailmassa tosi vähän. Tony oli sitä mieltä, että youtubessa on noin 20 valaistunutta, jotka eivät tiedä yhtään mitään valaistumisesta ja hänen laillaan ajattelevia on maailmassa vain ehkä n. 10.
Onkohan Mystikko tutustunut heidän sanomaansa...
Olin Parsonsin viikonloppuretriitillä ja pidän häntä joko feikkinä tai ehkä todennäköisemmin sellaisena, jonka valaistuminen on jäänyt puolitiehen. Hän on siinä pisteessä, jossa ymmärtää itsensä perimmäisen olemuksen muttei ole ollut uskallusta jatkaa siitä eteenpäin kohti kokonaisvaltaista tajuamista. Hän ikäänkuin leijaille omissa korkeuksissaan josta käsin sitten lällättelee kuulijoilleen, ettei ole mitään joka kokee. Jokaiseen kysymykseen vastaus on sama "There is nobody who...". Väsyttävää tuubaa suoraan sanoen joka ei auta juuri ketään. Koskaan en muuten ole kuullut yhtä paljon negatiivisia kysymyksiä ja ärtymystä yleisön taholta.
Minusta Mooji on aivan samaa tasoa. Tämän lisäksi Moojiin meni maku täysin, kun ilmeni hänen seksisuhteitaan yhteisön nuoriin naisiin. Libidovetoinen vanha papparainen, hyväksikäyttäjä ja huijari. Käsi ylös kuka yllättyi 🙄
En nyt sanoisi, että on aivan samaa tasoa Parsonin kanssa. Mooji on aika huolestuttava tapaus. Hän johtaa lahkoa ja on varmaankin narsisti, mikäli tuon linkin pitkä juttu pitää paikkansa. Aikuisten välinen seksi on pikku juttu noihin juttuihin verrattuna.
https://www.gurumag.com/becoming-god-inside-moojis-portugal-cult/
Onkohan tuolla Moojin kultissa ollut jo poliisitutkintaa?
En tiedä, onko Moojin kultissa vielä ollut poliisitutkintaa, mutta se pitäisi ehdottomasti tehdä.
Parasta olisi, jos Moojin yhteisöön menisi asumaan poliisista pari soluttautujaa, jotka myös kuvaisivat ja äänittäisivät todisteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kollektiivinen tietoisuus tarkoittaa sitä, että tietoisuutemme on synkronoitu tai jaettu muiden elävien olentojen tietoisuuden kanssa. Tietoisuus on vastuussa myös “minuuden” kokemuksesta, ja antaa meille jotain, jota olemme kuvanneet sieluksi."
Tarkoittaako tuo yllä oleva samaa kuin että meillä kaikilla on yhteinen minä olen -tajunta (minä olen -tietoisuus)?
Jos meillä kaikilla on vain se yksi yhteinen minä olen -tajunta, niin miksi se on herännyt joissain ihmisolennoissa ja ei ole herännyt toisissa?
Jos meillä on kullakin oma yksilöllinen minä olen -tajunta, se selittäisi paremmin, miksi joidenkin tajunta oivaltaa tosiolemuksensa ja joidenkin ei.
Just samaa olen miettinyt että onko meillä vai eikö meillä ole yhteinen Minä Olen -Tajunta?
Jos se on yhteinen, niin minkä vuoksi yhden olennon Tajunnan herääminen ei herätä muitakin saman Yhden Tajunnan/Tietoisuuden omaavia? Miksi Tajunta herää Maijassa muttei Matissa? Onko syy siinä, että Matin ego ja virheelliset ajatususkomukset ovat niin voimakkaita, että se estää Tajunnan heräämisen. Ts. pitääkö Matin ego Tajuntaa sumuverhossa, liikaa samaistuneena Matin virheuskomuksiin eikä se siksi havahdu Todelliseen Itseensä?
Kysyt: "...onko meillä vai eikö meillä ole yhteinen Minä Olen -Tajunta?"
Tiedän, millaista on, kun ei saa vastauksia, joten todella mielelläni tuohon vastaisin, jos vastauksen tietäisin.
Vastauksen kertominen sen tietäjältä ei onneksi paljoa vaivaa vaadi, koska vastaus on niin lyhyt, jompikumpi noista: "on" tai "ei".
Varmasti tässä ketjussa vastauksen tietää joku muukin kuin vain Mystikko, joten toivotaan, että asia selviää.
Vahva intuitio kyllä, että ei mennyt. Tuo suht runsas hymiöiden käyttö miltei joka viestissä on tehnyt erään kirjoittajan kirjoitustyylin aika tutuksi.