Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Siis jokainen ihminen kokee itsensä yksilöllisenä minänä, vaikka oikeasti onkin ääretön Minuus/Itseys/Tietoisuus.

Rupert Spira sanoi, että erillisyyteen uskominen on pahojen tapahtumien syynä. Jos joku tekee pahaa toiselle, hänellä on kuitenkin - niin käsittämättömältä kuin se tuntuukin - itsellään tavoite saada onnea.

Jostain syystä se, että hän pahoinpitelee toista, on hänelle selviytymiskeino tai jonkinlainen egon pönkityskeino esimerkiksi vahvuudesta, oveluudesta jne.

Hyvät asiat tulevat Jumalasta (Tietoisuudesta). Tavalliset ihmiset tekevät kauniita, jumalallisia tekoja egosta innoituksen saaneena, joskus Tietoisuudesta innoituksen saaneena. Pahat teot eivät tule Tietoisuudesta, mutta joskus Tietoisuus voi jättää auttamatta, jos se on kyseisen yksilön elämänpolulle hyödyksi.

Yhtäkkiä ikuisuus alkoi ahdistaa. Entä sitten kun tajuaa,että kaikki on vain harhaa? Ikuinen olemattomuus vain edessä? Miksi tämä kaikki ylipäätään?

Vierailija kirjoitti:

Rupert Spira sanoi, että erillisyyteen uskominen on pahojen tapahtumien syynä. Jos joku tekee pahaa toiselle, hänellä on kuitenkin - niin käsittämättömältä kuin se tuntuukin - itsellään tavoite saada onnea.

Jostain syystä se, että hän pahoinpitelee toista, on hänelle selviytymiskeino tai jonkinlainen egon pönkityskeino esimerkiksi vahvuudesta, oveluudesta jne.

Hyvät asiat tulevat Jumalasta (Tietoisuudesta). Tavalliset ihmiset tekevät kauniita, jumalallisia tekoja egosta innoituksen saaneena, joskus Tietoisuudesta innoituksen saaneena. Pahat teot eivät tule Tietoisuudesta, mutta joskus Tietoisuus voi jättää auttamatta, jos se on kyseisen yksilön elämänpolulle hyödyksi.

Tuon ymmärtää, että egot töppäilee, mutta kun pienet lapset syntyvät kurjiin oloihin, joissa heitä pahoinpidellään ja kaikinpuolin laiminlyödään, mahdollisesti käytetään seksuaalisesti hyväksi, niin kenen tahto on, että nämä lapset kärsivät. Ei ainakaan heidän egonsa sitä halua. Menee yli ymmärryksen. Ja paljon muutakin hurjaa tässä maailmassa tapahtuu, mutta eipä niiden tapahtumien syitä valaistuneet meille selitä, vaikka luulisi heidän tietävän. Aina vain se selitys ettei mitään tapahdu, kun tämä on vaan illuusiota. 

Olen parina päivänä katsellut useamman valaistuneen videoita youtubesta. Sieltä löytyy tosi vähän videoita, joissa käsiteltäisiin kipua, tuskaa, kärsimystä, karmaa. Yleensäkin valaistuneet puhuvat vähemmän enää ihmistason asioista.

Mielestäni olisi hyvä yrittää kertoa asioita vaikka kahdelta tasolta, vaikka eihän niin todellisuudessa olekaan, mutta siten jotkut kirjailijat ovat saaneet selitettyä asioita helpommin ymmärrettävässä muodossa heille, (myös minulle), jotka eivät vielä näitä asioita riittävästi ymmärrä, mutta joiden kiinnostus ymmärtää on iso. Siis  kertoa, miten asia on Todellisuudesta katsoen ja miten asia on täältä ihmisen todellisuudesta katsoen.

Varmaankin egomieliolento aiheuttaa paljon kärsimystä itselleen ja muille. Tai Minä itse (Korkeampi itse) valitsee, että jo vauvasta alkaen saa kokea monenlaista kipua. Miksi? Karma? Sovitus? Henkinen kehitys? Valaistumisen polulle pakottaminen? En usko, että vauvan ego päättäisi kivut, pahoinpitelyt ja laiminlyönnit. Siitä tulee mieleen myös eläimet, jotka ovat yhtä kai egottomia kuin vauvatkin.

Anteeksi seuraava ns. negatiivinen teksti -näistä ei valaistuneet videoillaan puhu ainakaan otsikoiden mukaan. Olen katsonut joskus ohjelmia eläinten pelastajista. On surullista katsoa, kun esim. koiria, hevosia tai muita eläimiä löytyy ihan karmeista oloista, joissa osa on jo kuollut pitkän kärsimyksen jälkeen, osa suunnilleen mätänee elävältä, moni on nälkäinen, verinen, laiha ja tärisevä.

Kuka on halunnut noille eläimille noin kivuliaan elämän? Onko Jumala/Tietoisuus luonut myös pahuuden? Tavallisin vastaus valaistuneelta on jotain sellaista, että tämä näennäinen ilmeneminen on vain illuusio eikä tällaista oikeasti tapahdu. Okei, oletetaan, että tämä kehomielielämä on vähiten totta, mutta se on kuitenkin hyvin todentuntoista niin ihmisille kuin eläimillekin. Joku/Jokin saa aikaan myös kärsimyksen. Kuka sitä haluaa? Kuka sitä suunnittelee?

Olen parina päivänä katsellut useamman valaistuneen videoita youtubesta. Sieltä löytyy tosi vähän videoita, joissa käsiteltäisiin kipua, tuskaa, kärsimystä, karmaa. Yleensäkin valaistuneet puhuvat vähemmän enää ihmistason asioista.

Mielestäni olisi hyvä yrittää kertoa asioita vaikka kahdelta tasolta, vaikka eihän niin todellisuudessa olekaan, mutta siten jotkut kirjailijat ovat saaneet selitettyä asioita helpommin ymmärrettävässä muodossa heille, (myös minulle), jotka eivät vielä näitä asioita riittävästi ymmärrä, mutta joiden kiinnostus ymmärtää on iso. Siis  kertoa, miten asia on Todellisuudesta katsoen ja miten asia on täältä ihmisen todellisuudesta katsoen.

Varmaankin egomieliolento aiheuttaa paljon kärsimystä itselleen ja muille. Tai Minä itse (Korkeampi itse) valitsee, että jo vauvasta alkaen saa kokea monenlaista kipua. Miksi? Karma? Sovitus? Henkinen kehitys? Valaistumisen polulle pakottaminen? En usko, että vauvan ego päättäisi kivut, pahoinpitelyt ja laiminlyönnit. Siitä tulee mieleen myös eläimet, jotka ovat yhtä kai egottomia kuin vauvatkin.

Anteeksi seuraava ns. negatiivinen teksti -näistä ei valaistuneet videoillaan puhu ainakaan otsikoiden mukaan. Olen katsonut joskus ohjelmia eläinten pelastajista. On surullista katsoa, kun esim. koiria, hevosia tai muita eläimiä löytyy ihan karmeista oloista, joissa osa on jo kuollut pitkän kärsimyksen jälkeen, osa suunnilleen mätänee elävältä, moni on nälkäinen, verinen, laiha ja tärisevä.

Kuka on halunnut noille eläimille noin kivuliaan elämän? Onko Jumala/Tietoisuus luonut myös pahuuden? Tavallisin vastaus valaistuneelta on jotain sellaista, että tämä näennäinen ilmeneminen on vain illuusio eikä tällaista oikeasti tapahdu. Okei, oletetaan, että tämä kehomielielämä on vähiten totta, mutta se on kuitenkin hyvin todentuntoista niin ihmisille kuin eläimillekin. Joku/Jokin saa aikaan myös kärsimyksen. Kuka sitä haluaa? Kuka sitä suunnittelee?

Olen parina päivänä katsellut useamman valaistuneen videoita youtubesta. Sieltä löytyy tosi vähän videoita, joissa käsiteltäisiin kipua, tuskaa, kärsimystä, karmaa. Yleensäkin valaistuneet puhuvat vähemmän enää ihmistason asioista.

Mielestäni olisi hyvä yrittää kertoa asioita vaikka kahdelta tasolta, vaikka eihän niin todellisuudessa olekaan, mutta siten jotkut kirjailijat ovat saaneet selitettyä asioita helpommin ymmärrettävässä muodossa heille, (myös minulle), jotka eivät vielä näitä asioita riittävästi ymmärrä, mutta joiden kiinnostus ymmärtää on iso. Siis  kertoa, miten asia on Todellisuudesta katsoen ja miten asia on täältä ihmisen todellisuudesta katsoen.

Varmaankin egomieliolento aiheuttaa paljon kärsimystä itselleen ja muille. Tai Minä itse (Korkeampi itse) valitsee, että jo vauvasta alkaen joutuu kokemaan monenlaista kipua. Miksi? Karma? Sovitus? Henkinen kehitys? Valaistumisen polulle pakottaminen?

Anteeksi seuraava ns. negatiivinen teksti -näistä ei valaistuneet videoillaan puhu ainakaan otsikoiden mukaan. Olen katsonut joskus ohjelmia eläinten pelastajista. On surullista katsoa, kun esim. koiria, hevosia tai muita eläimiä löytyy ihan karmeista oloista, joissa osa on jo menehtynyt pitkän kärsimyksen jälkeen, osa suunnilleen, moni on nälkäinen, laiha ja tärisevä.

Kuka on halunnut noille eläimille noin kivuliaan elämän? Onko Jumala/Tietoisuus luonut myös pahuuden? Tavallisin vastaus valaistuneelta on jotain sellaista, että tämä näennäinen ilmeneminen on vain illuusio eikä tällaista oikeasti tapahdu. Okei, oletetaan, että tämä kehomielielämä on vähiten totta, mutta se on kuitenkin hyvin todentuntoista niin ihmisille kuin eläimillekin. Joku/Jokin saa aikaan myös kärsimyksen. Kuka sitä haluaa? Kuka sitä suunnittelee?

7 milj. tilaajaa. Sadhguru kertoo monet haasteellisetkin asiat niin, että ihmiset ymmärtävät ne helpommin.

Tuossa videossa hän kertoo eläinkokeiden tarpeellisuudesta, ja siitä, kuinka tarpeellista ihmisen on pysyä tietoisena, kun toimii, tekee päätöksiä ym.  -k

Noihin videoihin voi laittaa tarvittaessa asetuksista tekstityksen suomeksi, eli:

Valitse ensin alareunasta englanninkielinen tekstitys. Sen oikealla puolella on asetukset -työkalun merkki (kuin kukka). Siitä kun näppää, huomaa, että on valittuna englannin teksti. Sen alla lukee "automaattinen käännös", josta löytyy myös suomen kieli, joka ei ole aina kovin hyvää selkeää, mutta auttaa kuitenkin esim. oudompien sanojen kohdalla ymmärtämään. Puhenopeutta voi myös hidastaa, jonka jälkeen englannin tai haasteellisen aiheen ymmärtäminen käy helpommin. :) k

Itse olen tämän asian kärsimyksestä järkeillyt (en itse kokenut), että heränneen mielestä tämän maailman tapahtumat eivät ole sen todellisempia kuin viime yönä nähty painajainen. Ja moni valaistunutkin on asian tainnut näin selittää.  Olen itse kunnostautunut painajaisten näkemisessä koko ikäni. Harvemmin olen nähnyt mitään kivoja unia. Ja tapahtumat niissä ovat usein niin kauheita, että vetävät varmasti vertoja tämän maailman hirveyksille. Ja silloin unessa ne tuntuvat aivan yhtä todellisilta, kuin päivätajunnassa oleminen.Yksi lapsuuden "suosikki" oli esim. auto-onnettomuuteen joutuminen, jossa pikkusiskoni aina kuoli niin että pää halkesi ja aivot levisivät pitkin katua. Tuska oli aivan kauhea ja muistan itkeneeni kuin putous siinä unessa. Kun heräsin, niin olin vain helpottunut, että sisko onkin hengissä.  Eli vasta kun herää, niin voi todeta, että huh se olikin vain unta. Eikä sitä sen jälkeen jää pohtimaan tapahtuiko se sittenkin oikeasti. 

Olen miettinyt, että tämä meidän maailmamme on vain vähän jäykemmin taivutetavissa oleva uni ja sitä ei ole niin helppo muokata mieleisekseen, kuin esim. normi painajainen, joka muuttuu selkouneksi. Sen jälkeen sitä ei edes siinä painajaisessa niin välitä niistä tapahtumista, koska "sehän on vain unta" ja tiedät, että voit lopettaa touhun joko muokkaamalla sitä mukavammaksi tai heräämällä. 

Ehkä valaistunut ihminen näkee tämän ns. normaali elämän ihan yhtä todellisena, kuin minkä tahansa unen. Ja ehkä valaistumisen jälkeen elämää voi jatkaa kuin olisi selkounessa ja ajatus, että pitäisit kauheita asioita totena tuntuu hassulta. 

Sitä en sitten tiedä, miksi maailmassa kauheita asioita tapahtuu, kuten en myöskään tiedä miksi näen yöllä painajaisia. Mutta olisi kyllä kiva nähdä oikeasti, miten tämäkin elämäni on vain yksi uni monien joukossa. 

Tästä muistui myös mieleen, kun innostuin joskus pelaamaan The Simsiä. Kidutin ukkeliani oikein olan takaa. En antanut ruokaa, juotin humalaan joka ilta, enkä päästänyt nukkumaan. Ukkeli siellä ruudun takan huusi kauhuissaan ja minä vain naureskelin, koska tiesin, että minä tässä vaan pelaan, eikä mitään kauheaa oikeasti tapahdu. Muutenkin tykkäsin pelata ennemmin niin, että "rikompa tässä kaikkia sääntöjä". ja "mitähän tapahtuu jos...". Joku taas tykkää pelata mahdollisimman aidon elämän tyyppistä peliä, missä hahmo käy töissä, viettää sosiaalista elämää, perustaa perheen jne. Ehkä tämäkin elämä on vain peli, jonka sääntöihin kuuluu, että välillä tapahtuu kauheita asioita. Ja pelaaja itse haluaa mahdollisimman aidon tuntuisen kokemuksen, joten unohtaa tarkoituksella olevansa muutakin, kuin luomansa hahmot tietäen kuitenkin peliin ryhtyessään, että tapahtui mitä tahansa, niin lopulta se ei ole totta. 

1424

Kiitos 1424 - kirjoitit tosi hyvin ja ymmärrettävästi. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tämän asian kärsimyksestä järkeillyt (en itse kokenut), että heränneen mielestä tämän maailman tapahtumat eivät ole sen todellisempia kuin viime yönä nähty painajainen. Ja moni valaistunutkin on asian tainnut näin selittää.  Olen itse kunnostautunut painajaisten näkemisessä koko ikäni. Harvemmin olen nähnyt mitään kivoja unia. Ja tapahtumat niissä ovat usein niin kauheita, että vetävät varmasti vertoja tämän maailman hirveyksille. Ja silloin unessa ne tuntuvat aivan yhtä todellisilta, kuin päivätajunnassa oleminen.Yksi lapsuuden "suosikki" oli esim. auto-onnettomuuteen joutuminen, jossa pikkusiskoni aina kuoli niin että pää halkesi ja aivot levisivät pitkin katua. Tuska oli aivan kauhea ja muistan itkeneeni kuin putous siinä unessa. Kun heräsin, niin olin vain helpottunut, että sisko onkin hengissä.  Eli vasta kun herää, niin voi todeta, että huh se olikin vain unta. Eikä sitä sen jälkeen jää pohtimaan tapahtuiko se sittenkin oikeasti. 

Olen miettinyt, että tämä meidän maailmamme on vain vähän jäykemmin taivutetavissa oleva uni ja sitä ei ole niin helppo muokata mieleisekseen, kuin esim. normi painajainen, joka muuttuu selkouneksi. Sen jälkeen sitä ei edes siinä painajaisessa niin välitä niistä tapahtumista, koska "sehän on vain unta" ja tiedät, että voit lopettaa touhun joko muokkaamalla sitä mukavammaksi tai heräämällä. 

Ehkä valaistunut ihminen näkee tämän ns. normaali elämän ihan yhtä todellisena, kuin minkä tahansa unen. Ja ehkä valaistumisen jälkeen elämää voi jatkaa kuin olisi selkounessa ja ajatus, että pitäisit kauheita asioita totena tuntuu hassulta. 

Sitä en sitten tiedä, miksi maailmassa kauheita asioita tapahtuu, kuten en myöskään tiedä miksi näen yöllä painajaisia. Mutta olisi kyllä kiva nähdä oikeasti, miten tämäkin elämäni on vain yksi uni monien joukossa. 

Tästä muistui myös mieleen, kun innostuin joskus pelaamaan The Simsiä. Kidutin ukkeliani oikein olan takaa. En antanut ruokaa, juotin humalaan joka ilta, enkä päästänyt nukkumaan. Ukkeli siellä ruudun takan huusi kauhuissaan ja minä vain naureskelin, koska tiesin, että minä tässä vaan pelaan, eikä mitään kauheaa oikeasti tapahdu. Muutenkin tykkäsin pelata ennemmin niin, että "rikompa tässä kaikkia sääntöjä". ja "mitähän tapahtuu jos...". Joku taas tykkää pelata mahdollisimman aidon elämän tyyppistä peliä, missä hahmo käy töissä, viettää sosiaalista elämää, perustaa perheen jne. Ehkä tämäkin elämä on vain peli, jonka sääntöihin kuuluu, että välillä tapahtuu kauheita asioita. Ja pelaaja itse haluaa mahdollisimman aidon tuntuisen kokemuksen, joten unohtaa tarkoituksella olevansa muutakin, kuin luomansa hahmot tietäen kuitenkin peliin ryhtyessään, että tapahtui mitä tahansa, niin lopulta se ei ole totta. 

1424

Elämä on vaan illuusiota

Jos k.idutat jotakuta se on kuin simssiä

Jumala antoi kidu ttaa jeesusta koska se on kuin simssissä

Jumala pelaa meillä simssiä

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko huhuu

Voisitko tehdä ketjuun pesiytyneille MT-potilaille selväksi mikä on TOTTA

vaadin muuten ketjun poistoa

Tässä ketjussa on jo sairas kidutu sfantasia tyyppi ja KRIIAAA

Kuka täällä on kidutuksesta fantasioinut? On vain todettu, että maailmassa on kärsimystä ja se tuntuu pahalta. Ei kai täällä kukaan ole kehottanut kiduttamaan lähimmäistään? Ennenmin on kerrottu, että jos potkaiset kaveria nilkkaan, potkaiset myös itseäsi. Joten mieluummin sitä omalla toiminnallaan vähentää toistekin kärsimystä siellä missä se on mahdollista, ei lisää sitä. 

1424

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tämän asian kärsimyksestä järkeillyt (en itse kokenut), että heränneen mielestä tämän maailman tapahtumat eivät ole sen todellisempia kuin viime yönä nähty painajainen. Ja moni valaistunutkin on asian tainnut näin selittää.  Olen itse kunnostautunut painajaisten näkemisessä koko ikäni. Harvemmin olen nähnyt mitään kivoja unia. Ja tapahtumat niissä ovat usein niin kauheita, että vetävät varmasti vertoja tämän maailman hirveyksille. Ja silloin unessa ne tuntuvat aivan yhtä todellisilta, kuin päivätajunnassa oleminen.Yksi lapsuuden "suosikki" oli esim. auto-onnettomuuteen joutuminen, jossa pikkusiskoni aina kuoli niin että pää halkesi ja aivot levisivät pitkin katua. Tuska oli aivan kauhea ja muistan itkeneeni kuin putous siinä unessa. Kun heräsin, niin olin vain helpottunut, että sisko onkin hengissä.  Eli vasta kun herää, niin voi todeta, että huh se olikin vain unta. Eikä sitä sen jälkeen jää pohtimaan tapahtuiko se sittenkin oikeasti. 

Olen miettinyt, että tämä meidän maailmamme on vain vähän jäykemmin taivutetavissa oleva uni ja sitä ei ole niin helppo muokata mieleisekseen, kuin esim. normi painajainen, joka muuttuu selkouneksi. Sen jälkeen sitä ei edes siinä painajaisessa niin välitä niistä tapahtumista, koska "sehän on vain unta" ja tiedät, että voit lopettaa touhun joko muokkaamalla sitä mukavammaksi tai heräämällä. 

Ehkä valaistunut ihminen näkee tämän ns. normaali elämän ihan yhtä todellisena, kuin minkä tahansa unen. Ja ehkä valaistumisen jälkeen elämää voi jatkaa kuin olisi selkounessa ja ajatus, että pitäisit kauheita asioita totena tuntuu hassulta. 

Sitä en sitten tiedä, miksi maailmassa kauheita asioita tapahtuu, kuten en myöskään tiedä miksi näen yöllä painajaisia. Mutta olisi kyllä kiva nähdä oikeasti, miten tämäkin elämäni on vain yksi uni monien joukossa. 

Tästä muistui myös mieleen, kun innostuin joskus pelaamaan The Simsiä. Kidutin ukkeliani oikein olan takaa. En antanut ruokaa, juotin humalaan joka ilta, enkä päästänyt nukkumaan. Ukkeli siellä ruudun takan huusi kauhuissaan ja minä vain naureskelin, koska tiesin, että minä tässä vaan pelaan, eikä mitään kauheaa oikeasti tapahdu. Muutenkin tykkäsin pelata ennemmin niin, että "rikompa tässä kaikkia sääntöjä". ja "mitähän tapahtuu jos...". Joku taas tykkää pelata mahdollisimman aidon elämän tyyppistä peliä, missä hahmo käy töissä, viettää sosiaalista elämää, perustaa perheen jne. Ehkä tämäkin elämä on vain peli, jonka sääntöihin kuuluu, että välillä tapahtuu kauheita asioita. Ja pelaaja itse haluaa mahdollisimman aidon tuntuisen kokemuksen, joten unohtaa tarkoituksella olevansa muutakin, kuin luomansa hahmot tietäen kuitenkin peliin ryhtyessään, että tapahtui mitä tahansa, niin lopulta se ei ole totta. 1424

Erinomaisesti päätelty/kirjoitettu. Jospa Mystikko kertoisi, ajatteleeko/kokeeko hän tuon kaltaisesti, mitä kirjoitit.

Voisi hyvin kuvitella, että "tämä meidän maailmamme on vain vähän jäykemmin taivutetavissa oleva uni ja sitä ei ole niin helppo muokata mieleisekseen". Ja "Ehkä valaistunut ihminen näkee tämän ns. normaali elämän ihan yhtä todellisena, kuin minkä tahansa unen. Ja ehkä valaistumisen jälkeen elämää voi jatkaa kuin olisi selkounessa ja ajatus, että pitäisit kauheita asioita totena tuntuu hassulta."

Olisipa hyvä, jos tähän elämään voisi vaikuttaa siten kuin selkouniin. :)

Luultavasti monet ihmisten ongelmista eivät valaistuneen mielestä tunnu kovin vakavilta, enemmänkin painajaisunilta. Ja luultavasti valaistuneen rehellinen vastaus siltä tasolta, minkä hän todellisena näkee ja kokee, ei aina auta kysyjää, joka ei voi täysin ymmärtää, kuinka eri tavalla valaistunut kokee elämän. Ehkä valaistunut ei myöskään vastaa kysyjän kysymykseen tarpeeksi "ihmistasolta", jotta sen oikein ymmärtäisi. Mystikko on kuitenkin usein vastannut monelta tasolta asiaa katsoen, mikä helpottaa ymmärtämistä. k

https://veilofreality.com/2018/12/06/the-matrix-of-control-beyond-its-3…

Näillä sivuilla on aika hyvin koottu tietoa niin kuin olen sen itsekin tutkimalla ymmärtänyt. Kärsimyksestä ja pimeistä voimista ym. 

KM sotkee hyvin taitavasti ja hienovaraisesti oikeaa ja väärää tietoa toisiinsa, mikä on itse asiassa paras keino pitää ihmiset unessa ja tilassa jossa he eivät ota itse  voimaansa omaan käyttöön. Koko New age-liike on korruptoitunut ja sotkenut sen mikä on totta ja oikein. Tässä todellisuudessa nyt vain sattuu olemaan hyvin pimeitä ja mustia voimia jotka ovat kietoutuneet sekä ihmisen sisäiseen psyykkiseen rakenteeseen että ulkopuolelle, ja vain nämä näkemällä ja irrottamalla ihminen pääsee tästä kärsimyksen ansasta oikeasti eteenpäin. 

Kysyjä: "Ellei "minua" eikä "sinua" ole olemassa, miksi sitten pitäisi osoittaa jonkinlaista myötätuntoa muita kohtaan? Miksemme voi vain antaa ihmisten kärsiä?

Jeff vastaa: Mutta kaiken myötätunnon ydin on se, ettemme me ole kaksi ja että sinun kärsimyksesi on minunkin kärsimykseni. Myötätuntoa voi ylipäätään olla olemassa vain siksi, että me emme ole erillisiä."

Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, ettemme ole erillisiä, vaan todellakin olemme yhtä, jolloin jokainen paha teko, olipa se fyysinen tai henkinen, jonka tarkoitus on satuttaa toista, satuttaa myös itseä. Samoin jokainen paha teko itseä kohtaan satuttaa myös toisia. Samoin jokainen hyvä teko toista kohtaan auttaa myös itseä ja hyvä teko itseä kohtaan auttaa myös toisia.

Tätä samaa asiaa Jeesus tarkoitti sanoessaan:

"Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’"

ja

’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle."

Haluaisin kysyä Mystikolta tai keneltä vaan valaistuneelta seuraavaa: Epäilittekö missään vaiheessa, että se todellisuus, jota aloitte havaita ennen tai jälkeen vahvan valaistumiskokemuksen, olisikin vain oman mielenterveyden hajoamista? Syy sellaiseen voisi olla esim. kova tuska, stressi tai se, että on jo pitemmän aikaan syrjäytynyt kaikesta ihmiselle muuten tavallisesta arjen elämästä ja keskittynyt yhteen hyvin erikoiseen asiaan, Jumalan löytämiseen kokemusperäisesti tai lopullisen totuuden selvittämiseen.

Joillakin jo pelkkä pitkäaikainen yksinäisyys saattaa laukaista mielenterveysongelmia. Jos valaistunut menisi kertomaan jollekin psykiatrille, miten maailmankaikkeuden asiat ja kaiken todellisuuden kokee, niin psykiatri varmaan löytäisi monta diagnoosia, mikä sopisi "potilaan" tilanteeseen. En epäile valaistuneiden olevan mielenterveydeltään järkkyneitä, vaan he ovat käsittääkseni hyvinkin realistia ja järkeviä, mutta tietenkin heitäkin saattaa joukossa olla, joilla jotain ongelmia on. Jossain luki, että ennen valaistumista voi tulla vaihe, missä alkaa epäillä kaikkea sitä tietoa, mitä on löytänyt. Onkohan näin?

Vierailija kirjoitti:

KM: "On niitä, joille oikea vastaus olisi, että herää unesta ja näe tosiolemus, niin kysymys häipyy. On niitä, jotka eivät ole valmiita siihen, mutta joille silti olisi aika luopua ikään kuin ulkoisen auktoriteetin kuvittelemisesta ja ottaa elämänsä manifestaatiot omiin käsiinsä. Heille voisi sanoa vaikka, että sinä itse olet elämäsi luoja, ja jos et pidä luomuksistasi, niin ulkoisen jumaluuden rukoilemisen sijaan ala tietoisesti luoda toisin." 

Jos kärsivällä ihmisellä on jo hyvää kokemusta materiaalisten manifestaatioiden onnistumisesta, mutta jostain syystä hän ei onnistu manifestoimaan itselleen parempaa terveyttä, niin olisiko parantumattomuuden syy se, että hänen on aika herätä unesta ja nähdä tosiolemus?

Ja ilman heräämistä hänen on edelleen kärsittävä esim. fyysisistä kivuista? Tuo tietenkin tuntuu jollain tasolla siltä, kuin "Elämä kiristäisi" - jos et aio herätä, niin kärsi sitten, omapa on valintasi, mutta toki herääminen tuo paljon enemmän kuin ottaa - silti en ole siihen vielä valmis. -Kria

Tämä ihmisten näkemä ja kokema maailma syntyy vain, jos todellisuutta katsotaan dualismien silmälasien läpi. Ja silloin siihen aina kuuluu kärsimystä ja nautintoa, elämää ja kuolemaa, iloa ja surua, saamista ja menetystä. Siksi ei ole mahdollista saada sekä tätä maailmaa, että saada sitä paratiisina, eli kaikesta kärsimyksestä vapautuneena. 

Vaihtoehto on herätä ja nähdä todellisuuden perimmäinen luonne, ja se, miten siitä syntyy inhimillisen tietoisuuden tason näkemän maailman uni tai illuusio. Niin kauan kuin sitä ei tehdä, voi untaan yrittää parannella kaikilla tuntemillaan keinoilla, mutta taivasten valtakuntaa siitä ei tule sittenkään.