Lue keskustelun säännöt.
Petetty, jatkoitko suhteessa?
10.08.2016 |
Annoitko anteeksi? Kaduttaako, että jatkoit suhteessa? Miten suhteesi voi nykyään? Miten kauan pettämisestä on?
Kommentit (21)
Jatkoin, kunnes selvisi että pettää edelleen. Silloin lähdin, en kadu muuta kuin etten lähtenyt aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan mies viestitteli selkäni takana muille naisille, suhteemme alussa. Annoin anteeksi. Meni lähes puoli vuotta täydellisessä kriisissä ja luottamuspulassa. Mies joutui taistelemaan minusta joka päivä, en päästänyt helpolla. Sai kuulla lähes päivittäin raivoamista, joka johtui pahasta olosta, turvattomuuden tunteesta ja epäluottamuksesta. Nykyään, tuon kaiken jälkeen, meillä on todella vahva suhde. Kävimme pahimman vaiheen suhteen alussa, kun kumpikaan ei ehkä ollutkaan niin valmiita sitoutumaan kun luultiin. Mennyt on mennyttä ja niitä on turha kaivella. Olemme onnellisia, mutta jos tänäpäivänä mies toistaisi tekonsa, se olisi siinä. Ihmiset tekee virheitä, unohtaa syntymäpäivän, vihastuu turhasta, mutta pettäminen on semmoinen virhe mitä ei toistamiseen tulisi antaa anteeksi, ainakaan minä.
Vierailija kirjoitti:
Jatkoin. Pettämisestä on 8 vuotta. Ei todellakaan kaduta, että jatkoin. Älytöntähän se olisi ollut heittää hyvä suhde sielunkumppanin kanssa menemään yhden kännihairahduksen takia.
Ihana kuulla :) t. 3
En jatkanut. Yritin alkuun jatkaa, mutta tapahtunut tuli mieleen uudestaan ja uudestaan, eikä elämä tuntunut enää niin varmalta ja luotettavalta kuin aiemmin. Nyt on uusi mies, jota ei tarvitse epäillä jatkuvasti.
Annoin mutta jäin koukkuun kostopanoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisen kerran annoin, toisesta lähdin. Seuraavassa suhteessa kähdin jo ekasta kerrasta. Hemmetin pettäjät :(
Jatkoin. Annoin anteeksi eikä kaduta yhtään. Täydellisen luottamuksen palautumiseen meni aikaa, mutta nyt sujuu jo oikein hyvin. Runsas kuusi vuotta on kulunut ja mies tietää, että seuraavasta pettämisestä se on kerrasta poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkoin. Pettämisestä pari vuotta. Mies ei tiedä vieläkään, että tiedän tapahtuneesta. Olin vuoden päivät loukkaantunut, mutta en näyttänyt sitä miehelle. Edelleen asia pulpahtelee mieleen tasaisin väliajoin, mutta olen turtunut tunteeseen eikä asia varsinaisesti vaivaa. Seuraavasta kerrasta lähden.
Lähdin. En pystynyt elämään asian kanssa. Löysi äkkiä uuden naisen jonka kanssa kihlat yms. Joku aika sitten oli pettänyt häntäkin. Lasten takia olemme siis yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En antanut, vaan lähdin suhteesta.. Onneksi.
Sain koottua itseni ja löysin elämäni miehen.. sellaisen, joka ei todellakaan petä, enkä hänelle koskaan sellaista voisi tehdä. Olemme kumpikin tolkuttoman yksiavioisia..ihanaa löytää samanlainen mies ja luottamus on puolin ja toisin täydellinen.
Jatkoin. --> oli virhe. Tuhlasin aikaa ja ero tuli myöhemmin kuitenkin luottamuspulasta johtuen. Olisi pitänyt laittaa kerrasta poikki. Nyt olen viisaampi ja parempi mieskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies petti viime vuonna kesällä kännissä jonkun tyrkkymuijan kanssa. Mies kertoi mulle kaiken, ja arvostan sitä että kertoi. Hirveältähän se tuntui, ihan kun ois matto vedetty jalkojen alta. Mietin pitkään jatkanko suhdetta ja mieheni onneksi ymmärsi tämän ja antoi aikaa miettiä. Mies oli niin katuva ja ymmärsi todellakin mokanneensa, että lopulta päätin jatkaa suhdetta. Edelleen ollaan yhdessä, mutta kyllä se vieläkin kaihertaa ja välillä on todella vaikea luottaa. Enköhän pääse siitä vielä yli. Jos sama tapahtuu toiste, on kyllä entinen mies.
Annoin anteeksi. Kaksi vuotta sitten petimme toisiamme tahoillamme samoihin aikoihin kun suhde oli muutenkin koetuksella.
En olisi voinut jatkaa ellei oltais silloin yhdessä sovittu panostavamme suhteeseen ja toisiimme. Saatiin karulla tavalla nähdä miten käy kun jättää suhteen arkistumaan ja unohtaa huomioida toista.
Nyt menee kivasti, luottamus palannut ja rakkaus ja kumppanuus vahvistunut koko ajan.
Joskus kun toinen pettää, olis hyvä katsoa myös itse peiliin, että tekeekö tosiaan kaikkensa suhteen eteen vai pitääkö toista vähän kuin itsestäänselvyytenä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annoin anteeksi. Kaksi vuotta sitten petimme toisiamme tahoillamme samoihin aikoihin kun suhde oli muutenkin koetuksella.
En olisi voinut jatkaa ellei oltais silloin yhdessä sovittu panostavamme suhteeseen ja toisiimme. Saatiin karulla tavalla nähdä miten käy kun jättää suhteen arkistumaan ja unohtaa huomioida toista.
Nyt menee kivasti, luottamus palannut ja rakkaus ja kumppanuus vahvistunut koko ajan.
Joskus kun toinen pettää, olis hyvä katsoa myös itse peiliin, että tekeekö tosiaan kaikkensa suhteen eteen vai pitääkö toista vähän kuin itsestäänselvyytenä...
Anteeksi mitä?
Että oikeastaan vikaa on molemmissa?
Tuo on loputon suo, jos alkaa miettimään, että "oli minussakin vikaa, kun x". X taas johtui jostain, mitä pettäjä oli tehnyt/toiminut/käyttäytynyt. Joka taas oli seurausta siitä ja tästä. Eli loputon suo syy-seuraus-suhteita.
Pettäjä on AINA yksin syyllinen pettämiseen. Mikään ei oikeuta pettämään luottamusta ja rikkomaan toista ihmistä. Jos parisuhteessa on jotain vikaa, silloin voi lähteä tai vaikkapa avata suunsa. KOMMUNIKOIDA.
Vai sekö on ok alkaa panemaan muita, kun ei hotsita keskustella asioista oman puolison kanssa, kertoa, mikä mättää?
Että ihan turhaa selittelyä nuo peiliinkatsomiset.
Vierailija kirjoitti:
Annoin anteeksi. Kaksi vuotta sitten petimme toisiamme tahoillamme samoihin aikoihin kun suhde oli muutenkin koetuksella.
En olisi voinut jatkaa ellei oltais silloin yhdessä sovittu panostavamme suhteeseen ja toisiimme. Saatiin karulla tavalla nähdä miten käy kun jättää suhteen arkistumaan ja unohtaa huomioida toista.
Nyt menee kivasti, luottamus palannut ja rakkaus ja kumppanuus vahvistunut koko ajan.
Joskus kun toinen pettää, olis hyvä katsoa myös itse peiliin, että tekeekö tosiaan kaikkensa suhteen eteen vai pitääkö toista vähän kuin itsestäänselvyytenä...
Ei hitto :-o Mä olen tuo nro 2 joka olen antanut pettämisen anteeksi, eikä se mulle edes ollut henkisesti sinänsä mikään iso juttu (pettäjälle isompi), mutta esim. jos mies olisi alkanut selittelemään tuollaista paskaa suhteen arkistumisesta, eikä ottanut syytä sopimusrikkomuksestaan (kun kerran oli luvattu olla toisillemme uskollisia) yksin omille niskoilleen, niin ulos olisi lentänyt.
Kyllä minä ainakin oletan, että jos suhteessa on ongelmia, niin ne yritetään suhteen puitteissa korjata, tai sitten jos tuntuu ettei onnistu, niin voidaan myös erota ja sen jälkeen kumpikin on vapaa tekemään mitä vaan. Mutta ei niin, että pettää toista selän takana ja sitten selittelee tekosiaan suhteen huonoudella. Voi olla inhimillistä jossain tilanteessa sortua pettämään, mutta silloin pitää ymmärtää itse tehneensä täysin väärin, eikä yrittää sälyttää syyllisyyttä muualle.
4-5v aikaa, jatkoimme. Anteeksi en ole pystynyt antamaan, mutta elän asian kanssa. Lähellekään entistä luottamus ei ole palautunut eikä palaudukaan, mielestäni olisi typerää edes olettaa moista. Luottamuksen voi menettää kunnolla vain kerran. Tietysti se siitä korjaantuu aikaa myöten, muttei lähellekään entistä, kun toinen on osoittanut olevansa taipuvainen pettämään ja kykenevänsä siihen.
Suhde voi nykyään hyvin, enkä kadu. Kun mietin asiaa, se kouraisee vieläkin syvältä. Täydellinen luottamus on asia, mitä kaipaan suhteeseemme. Muuten menee hyvin.
Vierailija kirjoitti:
En antanut, vaan lähdin suhteesta.. Onneksi.
Sain koottua itseni ja löysin elämäni miehen.. sellaisen, joka ei todellakaan petä, enkä hänelle koskaan sellaista voisi tehdä. Olemme kumpikin tolkuttoman yksiavioisia..ihanaa löytää samanlainen mies ja luottamus on puolin ja toisin täydellinen.
Hienoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annoin anteeksi. Kaksi vuotta sitten petimme toisiamme tahoillamme samoihin aikoihin kun suhde oli muutenkin koetuksella.
En olisi voinut jatkaa ellei oltais silloin yhdessä sovittu panostavamme suhteeseen ja toisiimme. Saatiin karulla tavalla nähdä miten käy kun jättää suhteen arkistumaan ja unohtaa huomioida toista.
Nyt menee kivasti, luottamus palannut ja rakkaus ja kumppanuus vahvistunut koko ajan.
Joskus kun toinen pettää, olis hyvä katsoa myös itse peiliin, että tekeekö tosiaan kaikkensa suhteen eteen vai pitääkö toista vähän kuin itsestäänselvyytenä...
Ei hitto :-o Mä olen tuo nro 2 joka olen antanut pettämisen anteeksi, eikä se mulle edes ollut henkisesti sinänsä mikään iso juttu (pettäjälle isompi), mutta esim. jos mies olisi alkanut selittelemään tuollaista paskaa suhteen arkistumisesta, eikä ottanut syytä sopimusrikkomuksestaan (kun kerran oli luvattu olla toisillemme uskollisia) yksin omille niskoilleen, niin ulos olisi lentänyt.
Kyllä minä ainakin oletan, että jos suhteessa on ongelmia, niin ne yritetään suhteen puitteissa korjata, tai sitten jos tuntuu ettei onnistu, niin voidaan myös erota ja sen jälkeen kumpikin on vapaa tekemään mitä vaan. Mutta ei niin, että pettää toista selän takana ja sitten selittelee tekosiaan suhteen huonoudella. Voi olla inhimillistä jossain tilanteessa sortua pettämään, mutta silloin pitää ymmärtää itse tehneensä täysin väärin, eikä yrittää sälyttää syyllisyyttä muualle.
Tämä!
Älyttömiä nämä peiliinkatsomis-jutut, kun puhutaan pettämisestä...
Selityksiä kyllä löytyy kaikkeen. Niitä ne nimenomaan on, selittelyjä, vastuun siirtämistä muille.
Jos selittelee tekosensa ja näkee vian muualla, voi olla varma ettei ole viimeinen pettämiskerta.
Jatkoin. Eikä kaduta ollaan nykysin naimisissa ja meillä on ihana poika. Ei se ollut kuin pusu tyttökaverin kanssa baarissa mutta kyllä sattui ja paljon, mutta mies katui ja kertoi heti kun se oli tapahtunut. Eikä ole tuottanut uutta pettymystä (ainakaan ei ole jäänyt kiinni)
Jatkoin. Pettämisestä on 8 vuotta. Ei todellakaan kaduta, että jatkoin. Älytöntähän se olisi ollut heittää hyvä suhde sielunkumppanin kanssa menemään yhden kännihairahduksen takia.