7 kuinen vauva tippu sängystä;(

Meillä tyttö oppi 6,5 kk iässä kiipeämään portaiden alimmille askelmille. Yhtäkkiä oli 3. askelmalla, vaikka aiemmin ei ollut noussut alimmallekaan. Tulin vessasta ja onneksi tyttö ei ehtinyt pudota ennen kuin otin hänet alas.



Poika puolestaan tippui puolivuotiaana keskellä yötä kyläpaikassa pinnasängystä, jonka pohja oli jo laskettu alas. Pohja irtosi itsestään toisesta päästä ja poika liukuin pohjan ja pinnojen väliin jääneestä raosta ja löi pään lattiaan. Vartalostaan jäi jumiin siihen rakoon, kunnes ehdimme hätiin :-(



Lisäksi molemmat ovat pudonneet vauvana sängyltä minun tai isänsä huolimattomuuden takia.



Ikuisesti ei se kaikkein huolellisinkaan pysty lapsiaan suojelemaan.

Mutta toiset lapset vaan ovat hiukka villejä ja aina ei voi olla silmät selässä, vaikka kovin sitä yritetäänkin.



Kerran tippui sängystä 9kk - nukkuu meidän vieressä, ja herään aina, jos hänkin, mutta silloin en jostain syystä heräänyt ja sinne mätkähti maahan.



Sohvalta myös tippui suoraan selälteen - kaverini ei muistanut, että ei vielä osaa tulla itekseen alas, koska hänellä on vähän vanhempi ja oletti että osaa, enkä muistanut sanoa, kun kävin äkkiä toisessa huoneessa



keittiön pöydän tuolilta suoraan selälteen myös - ennen halusi istua aikuisten penkillä, nyt ei enää ole uskaltanut



ja muita varmaan myös, tossa pahimmat

Sillä jos antaa kiipeillä ja liikkua, varmasti putoamisia tulee. Vaikuttaahan se lapsen liikkumiseen, jos koko ajan joku varmistaa. Sellaiset lapset eivät osaa myöhemmin itse varoa, vaan joutuvat onnettomuuksiin enemmän. Lapsi, joka on saanut vapaasti liikkua, muksahdella ja ehkä tipahtaakin, oppii itse tasapainoilemaan ja varomaan. Tarkoitan nyt siis pidemmän ajan vaikutuksia, esim. tarha- ja kouluiässä. Kun te vanhemmat ette sitten voi olla koko ajan varmistamassa ja katsomassa...

Toki yritettiin järjestellä huonekalut niin ettei kiipeäminen olisi mahdollista.

Tai ainakin niin, että siihen menisi aikaa sen verran kauan, että vanhempi ehtisi paikalle. Pahimmassa kiipeilyvaiheessa oli pakko raahata lapsia mukana, koska kattilanhämmentämisen/pikapissallakäynnin aikana vauvat seisoivat PÖYDÄLLÄ. Tai kirjahyllyssä. Onneksi ei ikinä sattunut mitään pahempaa.

Onneksi apinalapsemme osasivat kyllä 7 kk iässäkin tulla sohvalta/sängyltä alas peppu edellä, mutta nämä pöydällä heilumiset olivat vähän eri juttu...

Huh, onneksi meillä ei ole enää vauvoja tai taaperoita:-)

mullapa on lapsi kaksikin kertaa päässyt putoamaan sängystä :D



Olen kai outo, kun en jaksa siitä kantaa huonoa omaatuntoa. Tottakai putoaminen säikäytti, mutta kun kerran mitään ei sattunut, niin mitäpä sitä murehtimaan!



Antaa näiden täydellisten äitien täällä ihan rauhassa moralisoida.. itse minä tiedän olevani hyvä äiti lapselleni enkä anna kenenkään sitä asiaa kyseenalaistaa - tai ainakaan siis lotkauta korvaanikaan moisille marmattajille ;)

Me herättiin kerran yöllä kauheaan rääkäsyyn, kun neiti oli ryöminyt ulos jalkopäästä. Unenpöpperössä tyynnyteltiin ja nukutettiin uusiksi väliin. No, kolme tuntia myöhemmin taas sama rääkäisy. Ts. samana yönä kahdesti! Kyllä hävetti ja harmitti. Ikää tuolloin 6kk.



Sen jälkeen laitettiin omaan sänkyyn nukkumaan, mutta nykyään tulee taas väliin. Tosin ikää jo 1v4kk ja osannut jo pitkään tulla itse alas.